Armotonta. Armoton on maailmakin. Teidän maailma on ollut sysimustaa minua kohtaan. Ihmistä kohtaan, joka ei ole tehnyt saatika teille, mutta ei kenellekään pahaa. Teidän toimienne "levisi käsistä", eikö juu? Jälkeenpäin saa yrittää korjata ja paikkailla, ei paikkaannu.
Olette huomanneet, että olette ihan itse nyt kohteena? Olitte sitten kotimaassa tai ulkomailla. Mitä meinaatte, miten mielenne kestää sen, kun teille avautuu se maailma, jonka läpi minä olen tullut. Rajat voivat olla avoimia, mutta se ei tarkoita sitä, että rajat eivät rekisteröi.
Mutta maailma makaa niinkuin sitä petaa. Tiedättekö, että aina löytyy itseään vahvempia toimijoita, itseään ja oman kuplansa vahvempia toimijoita. Koska niin vahvaa ei ole olemassakaan tässä maailmassa, että joku ei olisi vielä vahvempi. Ja se perustuu siihen, kun jokaisella (myös ryhmällä) on aina niitä heikkouksia, joita jokin toinen tai toinen ryhmä ohittaa vahvuudellaan, nokkeluudellaan, teknisillä ominaisuuksiltaan/resuirsseillaan.
"Kumpi voitti, karhu vai leijona?" "Mikä minä olen siihen vastamaan luvut jäi kesken aikoinaan...."
Olette (alkuperäinen ryhmä omassa kuplassanne) kuvitelleet, että "no problems, we can do it". Voi olla, että teitte itsellenne sen, jonka olette muille tehneet.
Lopuksi. Ihmiset ovat pöljiä, lampaita, niin vietävissä, ja uskoo kaiken, minkä heille syötetään, myös ne ihmiset, jotka joltakin osin ajattelevat itsestään, että "minä ymmärrän paremmin asioita...." Mutta ei niin hyvin ymmärtävää ihmistä olekkaan, että joku ei ymmärtäisi vielä paremmin.
Teillä on monet levelit. Minä kuulun ihan omaan kastiin yksikseni, mutta tiedän, kuinka levinneet ovat teidän tekonne. Kaikki on alkanut paljon ennen minua. Itse valikoiduin ihan vahingossa. Mutta ehkä kuitenkin ratkaisevaksi tekijäksi. Olen ajatellut, miksi? Vastauksen olen hyväksynyt. Täytyy johdattaa sellainen ihminen kohteeksi, joka johdattaa tekijät tuomiolle. Näin se menee.
Pitäkää ihmiset tietoturvanne kunnossa (tiedän, että se ei riitä), olkaa oikeasti valveutuneita missä ja milloin ja kenen kanssa liikutte tai olette liikkumatta. Tämä ei ole pelottelua, koska pelko ei ratkaise asioita, mutta olkaa tietoisia, koska sillä päästään aika hyvin oikeille jäljille, ollaan ikäänkuin kartalla oman elämänsä suhteen.
Monet ihmiset kuvittelee, "mistä ne tiesi missä minä olin" (esimerkiksi julkisuuden ihmiset). Ei se ole sattumaa vaikka niin moni ajattelee. Se on vain pieni osa totuutta, mutta ei varmasti sattumaa. Ajatteleteko koskaan, kuinka paljon te saatte tuhoa aikaiseksi? Onko teillä oikeasti tarkoitus tuhota ihmisiä vai ajatteletteko olevanne joitakin "ylituomareita", jotka valitsevat tuomittaviansa oman narsistisen/psykopatian silmin katsottuna huomaamatta omia tekojanne, omaa mustaa maailmanne?
En, en ole reagoinut sen koommin, koska olen tiennyt alusta asti, että minun ei pidä reagoida. Minun puolestani reagoidaan. Niin taivaissa, kun maanpäällä, ja nyt on jo pidempään reagoitu maanpäällä. Miltä se teistä tuntuu näin omasta mielestä?
En vihastu, en katkeroidu, elän elämääni, mutta tietoinen siitä kaikesta, mistä te ette tiedä. Voittajan on helppo hymyillä. Armoa minulta on turha pyydellä, se ei ole enää minun käsissäni. "Supervoimat" kaikkine resursseineen ovat vieneet asian käsistäni.
Yrittäkää jotenkin selvitä hengissä. Älkää kadulla nyt ihan harhoissanne hyöri ja pyöri, ei tekniset laitteet teitä syö vaikka pelko hiipii ja vainoharha valtaa.
Olette huomanneet, että olette ihan itse nyt kohteena? Olitte sitten kotimaassa tai ulkomailla. Mitä meinaatte, miten mielenne kestää sen, kun teille avautuu se maailma, jonka läpi minä olen tullut. Rajat voivat olla avoimia, mutta se ei tarkoita sitä, että rajat eivät rekisteröi.
Mutta maailma makaa niinkuin sitä petaa. Tiedättekö, että aina löytyy itseään vahvempia toimijoita, itseään ja oman kuplansa vahvempia toimijoita. Koska niin vahvaa ei ole olemassakaan tässä maailmassa, että joku ei olisi vielä vahvempi. Ja se perustuu siihen, kun jokaisella (myös ryhmällä) on aina niitä heikkouksia, joita jokin toinen tai toinen ryhmä ohittaa vahvuudellaan, nokkeluudellaan, teknisillä ominaisuuksiltaan/resuirsseillaan.
"Kumpi voitti, karhu vai leijona?" "Mikä minä olen siihen vastamaan luvut jäi kesken aikoinaan...."
Olette (alkuperäinen ryhmä omassa kuplassanne) kuvitelleet, että "no problems, we can do it". Voi olla, että teitte itsellenne sen, jonka olette muille tehneet.
Lopuksi. Ihmiset ovat pöljiä, lampaita, niin vietävissä, ja uskoo kaiken, minkä heille syötetään, myös ne ihmiset, jotka joltakin osin ajattelevat itsestään, että "minä ymmärrän paremmin asioita...." Mutta ei niin hyvin ymmärtävää ihmistä olekkaan, että joku ei ymmärtäisi vielä paremmin.
Teillä on monet levelit. Minä kuulun ihan omaan kastiin yksikseni, mutta tiedän, kuinka levinneet ovat teidän tekonne. Kaikki on alkanut paljon ennen minua. Itse valikoiduin ihan vahingossa. Mutta ehkä kuitenkin ratkaisevaksi tekijäksi. Olen ajatellut, miksi? Vastauksen olen hyväksynyt. Täytyy johdattaa sellainen ihminen kohteeksi, joka johdattaa tekijät tuomiolle. Näin se menee.
Pitäkää ihmiset tietoturvanne kunnossa (tiedän, että se ei riitä), olkaa oikeasti valveutuneita missä ja milloin ja kenen kanssa liikutte tai olette liikkumatta. Tämä ei ole pelottelua, koska pelko ei ratkaise asioita, mutta olkaa tietoisia, koska sillä päästään aika hyvin oikeille jäljille, ollaan ikäänkuin kartalla oman elämänsä suhteen.
Monet ihmiset kuvittelee, "mistä ne tiesi missä minä olin" (esimerkiksi julkisuuden ihmiset). Ei se ole sattumaa vaikka niin moni ajattelee. Se on vain pieni osa totuutta, mutta ei varmasti sattumaa. Ajatteleteko koskaan, kuinka paljon te saatte tuhoa aikaiseksi? Onko teillä oikeasti tarkoitus tuhota ihmisiä vai ajatteletteko olevanne joitakin "ylituomareita", jotka valitsevat tuomittaviansa oman narsistisen/psykopatian silmin katsottuna huomaamatta omia tekojanne, omaa mustaa maailmanne?
En, en ole reagoinut sen koommin, koska olen tiennyt alusta asti, että minun ei pidä reagoida. Minun puolestani reagoidaan. Niin taivaissa, kun maanpäällä, ja nyt on jo pidempään reagoitu maanpäällä. Miltä se teistä tuntuu näin omasta mielestä?
En vihastu, en katkeroidu, elän elämääni, mutta tietoinen siitä kaikesta, mistä te ette tiedä. Voittajan on helppo hymyillä. Armoa minulta on turha pyydellä, se ei ole enää minun käsissäni. "Supervoimat" kaikkine resursseineen ovat vieneet asian käsistäni.
Yrittäkää jotenkin selvitä hengissä. Älkää kadulla nyt ihan harhoissanne hyöri ja pyöri, ei tekniset laitteet teitä syö vaikka pelko hiipii ja vainoharha valtaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..👌
Vakooja.
Itse olen käynyt monet harhat ja vainoharhat läpi.
Mutta se mikä on joskus riittänyt itselle, olikin toisen käsissä sitten tuomioitavvoo.
Lannistuinkin monet kerrat.
Mutta ajan kanssa, ja pidemmän piälle ,olen suht omani nyt.
Se,että olen kieroon kasvanut Savolainen, josta ei kauheasti ota selvee,kuten sanonta kuuluu
Haluan rauhaa.
En niinkään sanoisi että iloitsisin , mutta suht tyytyväinen olen nyt jo....
Tiedän miehet, monia ainahhiin, joilla on todella veressä äitinsä geenit.
Jos nyt omansakkin ,tietenkin.
Se, että tulloo kuulluksi, ymmärretyksi, on ensiarvoisen tärkeää.
Ei sitä loppuviimäks voi ymmärtee kuin toinen " samanlainen"
Missä männään.
Mutta, hyvvee joulua ,sekin on kohta ovella ja rauhallista uutta vuotta .
Mikäli nyt jo olenkin aikoisessa toivottammoon..
☺
Toivottavasti tuomio tulee oikealle ihmiselle.
Se älähti, johon kalahti
Trolliparan sunnuntai on mennyt tämän ketjun yksinpuhelun toteutuksessa. Pari pitkää puheenvuoroa osoittaa, että kirjoittaja on ihan tosissaan. Kuka uskoo, että omista asioistaan kertoilee, satusetä se on mun mielestä.