En yhtään mitään. Pelkkää onttoa tyhjyyttä. Toisinaan mietin kuolemaa.
En tunne mitään
Anonyymi
1559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi näin?
Levossa oleva esim 5 sentin nakki ei kerro mitään erektiosta ;)
Nii mäkin.
Kuumoilen ja hikoilen kyllä mutta nukun vaihtelevasti
Sama täällä. Itsari pyörii mielessä melkein jokapäivä. En näe syytä elää.
Äläs nyt, kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus... :)
Samat mietteet kuin aloittajalla.
Mietin kyllä kuolemaa mutten itsemurhaa.
joku kuolinvuoteella oleva voisi avata teille ajatuksia elämästä ja elämisestä
On avannut ja olen pitänyt kädestä kiinni kun on siirtynyt tuonpuoleiseen.
Siksi sitä mietinkin, hänelle se oli vapauttavaa.
Ihminenhän syntyy, elää ja kuolee.
Jos tuo keskimmäinen on tyhjää täys niin sehän on melkein sama kuin kuollut.
Henkinen kuolema melkolailla pahempaa kuin fyysinen.
Mulla oli joskus aikoinaan sama.
Mihinkään hoitoon en missään vaiheessa hakeutunut enkä siis mitään lääkitystä käyttänyt- en edes alkoholia.
Kävin töissä ja suoritin elämääni jotenkin robottimaisesti. Mikään ei koskaan tuntunut miltään, ei itkua eikä naurua tai mitään haaveita tai suunnitelmia.
Elin kuin sumussa n. 3 vuotta.
Jouduin vakavaan auto-onnettomuuteen , teholle, siitä viikoiksi ortopediselle osastolle ja pitkille kuntoutusjaksoille.
Opettelin kävelemään yms aivan alusta.
Kuntoutuksessa tajusin että haluan kävellä, olla omatoiminen ja että haluan elää! Sain siis ilmeisesti elämänhaluni takaisin käytyäni kuoleman porteilla.
Tästä on jo useita vuosia ja elän nykyään mielestäni hyvää, vaatimatonta elämää.
Ehkä olisi hyvä pysähtyä miettimään niitä elämän pieniä iloja?
Kaikkea hyvää ap, toivottavasti saat elämänhalusi takaisin.
Minä olin masentunut vuosia (samoja tunteita oli silloin). Vailla mitään toivoa. Ei ketään kenelle olisin voinut puhua tai ketään kehen olisin voinut luottaa tai edes halunnut luottaa, vihasin olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kadotin kaiken luottamuksen ihmisiin.
Saarnaaja 1:2-3
"Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?"
Saarnaaja 6:12
"Sillä kuka tietää, mikä on ihmiselle hyvä elämässä, hänen elämänsä lyhyinä, turhina päivinä, jotka hän viettää kuin varjo; ja kuka ilmaisee ihmiselle, mitä on tuleva hänen jälkeensä auringon alla?"
Enkä koskaan oppinut luottamaan uudelleen, enkä vieläkään ole seurallinen. Löysin vaan jotain paljon parempaa. Nimittäin sen, että kaikki mitä ihmiset tavoittelevat on pelkkää turhuutta ja ihmiset tavoittelevat kaikkea tuota vieläpä täysin itsekkäin motiivein. Olin masentuneena tavallaan oikeassa, olin vain turhaan surkeana. Ainoa merkitsevä asia on Jumala ristiinnaulittuna Jeesuksessa, joka ei tähän totuuteen usko, tulee tuomituksi siitä. Kuka uskoo sen Jumala armahtaa.
1 Korinttolaiskirje 1:21
"... Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat ... "
Raamattu tietää tasan tarkkaan mitä ihmiset siitä ajattelevat ja on Jumalan tahto, että evankeliumi on hulluutta ylpeiden silmissä. Jumala tahtoo nöyryyttää kaikki ylpeät ihmiset täydellisesti.
Voisiko tuon tyhjyyden kokea myös plussana. Sisäisenä rauhana tarvitsematta juosta minkään perässä. - cu-
Kyllä on suomalaisilla mietteet, sairasta kansaa ollaan. Haloo!!!!
Oot elävä kuollu niiku sanoit. Ei sellasta jaksa kuunnella kokoajan. Mulla on elämä elettävänä. Menen eteenpäin. Tee sinä mitä haluat. En kuitenkaan kuulis edes siitä. Haluan valoisamman elämän
jos tapat itsesi niin se on sitten aivan mo asiasi mina meinaan elaa viela monta vuotta js joku asia menee monkaan niin on aina joku asia mika onnistuu niin ajattelen mina
Elämä kannattaa ottaa vitsinä..mitä se onkin