Kun akulta plusnavalta vedetään kaapeli sulakerasialle, niin mitä neliömäärää suositellaan käytettäväksi. Sama kysymys myös maakappelin osalta.
Veneen sähköt
Anonyymi
55792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Mulla on 50mm2. Riippuu etäisyydestä ja ampeerimääristä. Plussa ja miinuskaapelit samaa paksuutta, ne yhdessä muodostavat virtapiirin.
Miinushan on vain maadoitusta varten, ei siinä kulje virtaa.
Eli miinusjohdot voi surutta poistaa?
Ei tietenkään, kulkeehan niissä pieniä virtoja lähinnä pontentiaalierojen ja häiriösingnaalien postamiseksi, voisi VHF kulua vähän huonosti ilman maadoitusta. Sähkövirta ja energia kulkee kuitenkin plussa johdossa laitteille, siksi sulkakkeetkin ovat aina plus johdon puolella.
Jos et satu tietämään, niin elektronit eli virta itse asiassa liikkuu juuri miinuksesta plussan suuntaan. Miinus navassa on elektronien ylimäärä, joka pyrkii tasaantumaan matalampaa potentiaalin eli plussan suuntaan.
Eli miinus ja plus johtimet täytyy olla saman paksuiset. Muutoin toinen rajoittaa virran määrää. Jos kaapelit ovat liian ohuet suhteessa niihin kulkevaan määrään, niin ne alkavat kuumentua ja pahimmassa tapauksessa sytyttävät tulipalon.
Niin vielä, että miinus- ja maadoitus ovat itse asiassa eri asiat vaikkakin ne ovat yleensä yhteydessä toisiinsa.
Kaikki veneen metalliosat tulisi liittää tähtiverkossa yhteen pisteeseen. Tällöin osien välillä ei ole potentiaalieroa joka voisi käynnistää elektolyysin.
Tuohan juuri käynnistää elektrolyysin! Tarvitaan vain eri materiaaleista valmistettuja osia, joilla yhteys veteen ja toisiinsa. VP:ssä on ollut n. 20 vuotta sähköisesti eristetty purjevenevetolaite, joka ehdottomasti kielletään yhdistämästä mitenkään koneeseen tai muuallekaan. Peräsinakseli ja -laakeripesä pitää myös ehdottomasti olla galvaanisesti erotettu muista metalliosista.
Väärin.
Jos metalliosia ei yhdistetä toisiinsa ovat eri materiaalia olevat osat veden kautta yhteydessä toisiinsa. Tällöin epäjalommasta metallista irtoaa metalli-ioneja, jotka kulkeutuvat veden välityksellä toiseen metalliin. Eli virta kietää veden kautta
Jos metalliosat yhdistetään samaan maadoituspisteeseen, niin potentiaalieroa ei pääse syntymään eikä sähköinen korroosio veden kautta käynnisty. Systeemiin kuuluu vielä sinkkianodit, jotka ovat myös näin yhteydessä veneen madoitukseen ja sähköinen korroosio tuhoaa vain näitä.
Eikö VP vetolaite ole vaihteiston metallirattaiden kautta yhteydessä itse moottoriin ja näin maapotentiaaliin. Muistaakseni vetolaitteessa on myös sinkkianodit.
Peräsinakselikin on yhteydessä ruorikoneiston kautta muihin metalliosiin.
Kaikkissa oikeaoppisesti rakennetuissa veneissä on metalliosat maadoitettu tähtiverkossa. Tämä varmistaa uhrautuvien anodien olevan ainoat osat, jotka tuhoutuvat.
Virta kulkee plussassa miinukseen ja elektronit päinvastaiseen suuntaan.
VÄÄRIN!
Opiskelehan vähän galvaanista korroosiota. Se tapahtuu juuri siten, että kaksi metallia ovat sekä veden kautta että jotain muuta kautta sähköisesti toisiinsa yhteydessä.
Siltä voi suojautua siis täydellisesti erottomalla metallit täysin toisistaan. Vedessä erillääm oleva jalo ja epäjalo eivät syövy galvaanisesti lainkaan. Kun nämä "maadoitetaan" toisiinsa, alkaa se epäjalompi syöpyä. Jos kaikkiin ja veteen on tarpeeksi hyvin yhteydessä vielä epäjalompi eli yleensä sinkki- tai magnesiumanodi, syöpyy se ensimmäisenä. Mutta sitten kun suoja-anodi on loppu, liian likainen, huonosti sähköisesti kytketty tms. alkaa syöpymään vauhdilla se seuraavaksi epäjalompi, joka sitten voi olla alumiinia, messinkiä tai jopa haponkestävää terästä.
Tässä on aika syvällisesti kuvattu asia ja kuvia miten pahasti voi käydä.
https://www.jefa.com/install/electro.htm
Pronssipotkuri sinkki kuluttaa sinkin yhdessä kaudessa loppuun, koska siinä on jalo ja epäjalo metalli sähköisesti kiinni toisissaan. Ja turhaan, koska pronssipotkuri ei muuta kuin tummu ilman sinkkiä.
VP purjevenetolaitteessa on galvaaninen erotus laipassa, jolla vetolaite pultataan moottoriin. Pulteissa on eristävät aluslevyt ja akselissa eristävä yhdyskappale. Eristys pitää mitata asennuksen jälkeen. Vetolaitteessa on sinkkianodi, joka suojelee alumiinista vetolaitetta "itseltään". Kun vetolaite on eristetty ja maalattu, anodi kuluu todella hitaasti. Tuo kestää 10 vuotta vs. pronssipotkurissa oleva 1 v.
Peräsinakseli ei kuulu olla mihinkään galvaanisesti yhteydessä. Autopilotti ja välitystanko kytketään muovipuslalla, vaijerit muovivaijeripyörillä jne.
Mikään ei noin menetellen tuhoudu eikä sinkkejä tarvita kuin suojaamaan osia, jotka kärsivät korroosiosta yksinään eli rauta jne. Tuollaisia ei vedessä ole kuin rautaveneissä.
Sitten kun ne kaikki liittää toiseensa systeemi on täysin riippuvainen siitä sinkistä, sen kunnosta ja kaikkien osien hyvästä sähköyhteydestä siihen. Hyvin vaurioherkkä systeemi, kuten noista Jefan kuvista näkyy. Galvaaninen korroosio on tuossa varsin tuhoisaa heti sinkin lopetettua suojaamisensa, toisin kuin systeemissä, jossa vedessä olevat osat pidetään sähköisesti eristettyinä toisistaan.
Missähän olet sähköopintosi suorittanut?
Voi se olla lenkkikin
Jos korroosiota ei synny, niin mihin sinkit katoavat?
Virtaa ei ole olemassa. Se on vain ihmisen keksimä nimi ilmiölle, joka on elektronien liikettä. Jossain vaiheessa havaitiin, että eletronit liikkuvat päinvastoin kuin oli määritelty virran kanssa.
Myönnän olleeni osittain väärässä galvaanisen korroosion suhteeen. Galvaanista korroosiota on vaikea estää vain erottamalla metallit tosistaan, sillä esim puuveneei suolavedessä liotettu runko johtaa sähköä. Pronssipotkurin/vetoakselin, sinkki on tarpeen sillä ne ovat eri materiaalia.
Johan lohkaisit, sähkö kulkeekin miinuksesta plussaan vastavirtaan :-)))
Kyllä tiedän nämä 12v sähköjäejestelmät autosähköasentajana, paluuvirrat kulkee maatason kautta kuten monissa vahvasähköjärjestelmissäkin. Ja että pitää olla samanpaksuiset kas kun ei samanpituisetkin, taidat olla kaapelikauppias.
Veneissä harvemmin on metallikoria ja vielä harvemmin akun miinusnapaa kytketään siihen, kuten autoissa.
Sähkölaitteet vain maadoitetaan runkoon, virta tulee johtoa pitkin.
Missä? Veneissä mitään ei maadoiteta yleensä. Moottorissa usein miinus on moottorin metallissa.
Autoissa taas runko on miinusjohdin (jossain ikivanhoissa oli plus). Kulutuskohteille tulee vain yksi johdin ja jostain läheltä rungosta otettu miinus.
Veneissä voidaan koko akun miinusnapa unohtaa. Positiivishenkisesti kytketään vain plussa.
Usko nyt ammattilaista. Akun miinus on yhdistetty moottorin runkoon. Sähkösyötöt menee sulakkeiden kautta plus johtoja pitkin laitteille. Sähkölaitteet pitää maadottaa runkoon, lasikuituveneessä se on moottorin lohko.
Ei sitä maadoitusjohtoa pitkin mitään virtoja kuulu kulkea. Sähköjä ei syötetä miinuksen kautta kuten täällä joku väitti.
Ihan tosissako kirjoitat? Miten mielestäsi sitten sähkö kulkee ilman moottoria olevissa veneissä, joissa usein on akku?
Mikähän ammattilainen olet? Et noilla väitteillä ainakaan sähköstä mitään ymmärrä. Mutta eihän asentajan tarvitsekaan. Sen kun kytkee ohjeiden mukaan.
Pöljä, ei maatason tarvitse olla välttämättä moottorin lohko. Se voi olla mikä tahansa metalliesine. Ja sinäkö tiedät sähköasiat sitten paremmin.
Kyllä tiedän.
Jos nyt kytket sen akun vain plotteriin tai vaikkapa kulkuvaloon, niin missä siellä se metalliesine on, joka on tuo maataso?
Totta. Mikä tahansa akun miinusnapaan kytketty metalliesine. Esimerkiksi mustalla kuorella varustettu kuparijohto.
Hyvä, juuri näin. On aivan sama mikä se maataso on kunhan se on siellä, voi olla vaikka akun napa, moottorin lohko, tai rautaveneen runko.
Mutta oleellista on, että virtapiirin kaikissa osissa poikkipinta-ala on riittävä kulkevaan virtaan nähden. Jos vaikkapa siihen moottorin lohkoon menet kiinnittämään laitteiden miinuskarvat, niin siitä lohkosta akun miinusnapaan on mentävä niin paksu johto, että se kestää kaikkien laitteiden yhteenlasketun sähkövirran.
Kuten todettu, niin riippuu kaapelin pituudesta ja virran suuruudesta. Erityisesti jälkimmäisestä. Jos sulakerasiassa on yksi 3 amppeerin sulake LED-valoille, niin 1.5 mm^2 on enemmän kuin tarpeeksi. Jos taas kiskot virrat uunille ja kiukaalle, niin liikutaan jossain ranteen vahvuudessa.
Onko sinulla mitään käsitystä etäisyydestä akulle ja kulutuksesta?
Jos ei ole, niin juu-ei-vaarinhousut pätee tähänkin trolliin.
Jos aloittaja on tuonkin verran ulkona sähköasioista, niin suosittelen vahvasti ottamaan yhteyttä asiantuntijaan.
Sitä odotellessa voisi hakea netistä oppaan nimeltä ” STEK Sähkö ja vene”.
Sitä lukemalla avautuu monet sähkön salaisuudet D.
Jos laitteiden tehon 200W ja etäisyys akusta
-2m niin kaapeli on 4mm2
-4m niin kaapeli on 10mm2
Miinus ja plus kaapelleissa kulkee sama virta, voit mtata ampperit kummasta tahansa.
Mistäs noi on keksitty. 200 W 12 V =8 A. 1,5 mm2 kaapeli riittää helpostikaapelin kestävyyden eli kuumenemisen kannalta. Jännitehäviön kannalta tarvitaan paksumpaa, jos etäisyys on pitkä.
2 m etäisyydellä eli yhteensä 4 m kaapelia tulee 1,5 mm2 kaapelista vajaat 0,4 V jännitehäviötä. Yleensä tuo on vielä OK. Voihan tuohon laittaa 2,5 mm2 (hiukan yli 0,2 V) tai jopa 4 mm2 (reilut 0,1 V), mutta eipä sille oikeaa tarvetta ole.
4 m etäisyydellä jännitehäviöt tuplaantuu. 1,5 mm2 on jo vajaat 0,8 V eli aika paljon. 2,5 mm2 riittää aivan loistavasti ja 10 mm2 on aivan naurettava. Viimeisellä jännitehäviö 0,1 V. Mitään tarvetta noin pieneen ei ole.
Mun veneessä on tehdasasennuksena 10 mm2 latauskaapeli 60 A laturilta akuille. Mittaa on reilut 2 m. Tuleehan siitä ehkä 0,3 V jännitehäviö, mutta tuolla virralla diodista tulee reilusti yli 1 V, joten eipä tuo 0,3 V missään näy. Molemmat voi komprensoida sense-piuhalla.
Miinuspuoli on mitoitettu starttivirralle, joten se on 50 mm2.
Voisin+myös+kysyä,+mistähän+nuo+on+keksitty?
fix. 10A on 120W
Joo+niinpä+on.+Ei+pitäisi+nopeasti+kirjoitella.+No+sille+jännitehäviöt+tuplat+8+A+verrattuna+ja+2,5+mm2+aika+minimi.+Ei+tarvitse+2+m+etäisyydellä+4+mm2+eikä+varsinkaan+4+m+etäisyydellä+10+mm2.
200W+,+4m+etäisyys.+3%+jännitehäviö+-->+poikkipinta+6,7mm2+--+>ehdon+täyttävä+kaapeli+10mm2
Ja sitten kaikkien tietäjä-gurujen kannattaa lukaista linkistä löytyvä opas:
https://stek.fi/veneilijalle/sahko-ja-vene-opas/
Oppaassa ei ole mitään uutta asiaa, siellä ei ole johdon poikkipinta-alan laskentaa.
Yritä ymmärtää vaikka sivulla 39 olevan kuvan 5.2 sanoma.
Luvin väärää linkkiä.
Oikea linkki olisi
https://stek.fi/wp-content/uploads/2019/10/Sahko_ja_Vene_2019_naytto.pdf
Ja tuo 40-luvun grafiikka on edelleenkin pätevä.
Sellainen veneilijä, joka ei ole perillä sähkön ihmeellisestä maailmasta on hukassa näiden postauksien kanssa.
Täällä on asiasta tietäviä kyllä mukana, mutta asiaa tuntemattoman on mahdotonta löytää ne oikeat ja turvalliset ohjeet muiden joukosta.
Sen takia tuo STEK :n tekemä ohjekirjanen on hyvä.
Siellä käydään sähkön salaisuuksia läpi aivan alkeista lähtien.
Kaikkien veneilijöiden kannattaa lukea tuota Sähkö ja Vene kirjaa.
Kirchhoff pyörisi haudassaan jos tietäisi tämän ketjun ajatelmista...
Kaapeloinnissa on kolme juttua jotka pitää ymmärtää jos alkaa itse 12V juttuja tekemään:
1. Turvallinen johtimen minimivahvuus. Käytettävällä virralla kaapeli ei saa lämmetä liikaa, mitä ohut johdin isolla virralla tekee.
2. Kohtuullinen jännitehäviö. Edellä mainittu lämpeäminen tarkoittaa sitä, että johtimessa syntyy jännitehäviötä (= energiahukkaa). Jännitehäviö on sitä suurempi, mitä isompi virta ja pidempi johdin. Huonot liitokset lisäävät myös jännitehäviötä.
3. Aina kun johdinvahvuus vaihtuu pitäisi johtimen alkupäässä (mahdollimman lähellä jännitelähdettä) olla sulake joka on mitoitettu kyseiselle kaapelille (kohta 1).
1. ja 2. välillä lähes poikkeuksetta 2. on määräävä. Kukaan täysjärkinen ei mitoita johtimia ainakaan veneessä siten, että ne nippa nappa eivät sula. Mitoitus tehdään siten että jännitehäviö pysyy järjellisenä. Siinä mitoituksessa pitää tietää käyttötilanteen maksimivirta ja koko virtapiirin pituus ( ja - johtimet yhteensä). Sulaketaulun syöttökaapelien mitoituksessa ei kannata tinkiä. 16mm2 on overkill, mutta ei maksa juuri mitään ja takaa sen, että jännitehäviöitä ei normaalikuormill esiinny. Ja siihen syöttöön johdonsuojasulake mahdollisimman lähelle akustoa; esim 30 tai 50A.
"3. Aina kun johdinvahvuus vaihtuu pitäisi johtimen alkupäässä (mahdollimman lähellä jännitelähdettä) olla sulake joka on mitoitettu kyseiselle kaapelille (kohta 1)."
Paitsi jos jo ennen sitä paksumpaa johdinta on sulake, jonka mitoitus sopii ohuemmallekin. Mitään pakkoahan ei ole mitoittaa sulakkeita johtimen kestämään maksimiarvoon.
Käytännössä monikaan veneilijä ei varmankaan pidä pakissaan montaa eri johtopaksuutta. Itselläni yleispaksuus on 2.5 mm^2. Sen ohuempaa en käytä mihinkään, vaikka hyvin riittäisi. Paksumpaa sitten niihin harvoihin kohteisiin, joissa virtaa liikkuu reippaammin.
Hyvä huomio.
Korjaan aikaisemmin esittämääni sanamuotoa:
3. Johdonsuojasulake pitää mitoittaa siten, että sen perässä olevan johtimen sietämä maksimivirta ei voi ylittyä.
Tästä esimerkkinä:
Minulla on 16A johdonsuoja kylmäkoneen syötölle, vaikka kaapelina käytetty 6mm2. 6mm2 kaapeli kestäisi useita kymmeniä ampeereja. Ylimitoitus on tehty sen takia että minimoidaan pitkähkön syötön jännitehäviö - ei siksi, että jääkaapin ottama virta olisi niin iso, etteikö 2,5 mm2 riittäisi.
On vielä kolmaskin asia,joka liittyy tasavirtaan ja joka on jopa tiputtanut lentokoneita.
Katkaisijoiden mitoitus pitää vastata tasavirtaa. Verkkovirralle tarkoitettu 15A katkaisija ei välttämättä kestä edes 5A 12V tasavirtaa.
Tämä on vähän sama juttu kuin että periaatteessa mallistojen pienimmät 1,5kW keulapotkurit voisi johdottaa 50mm2 kaapeleilla veneen takaa akuilta. Kyllä se pieni potkuri näissä asennuksissa yleensä pyörii.
Paitsi jos akut olivat puolillaan. Noin kymmenen vuotta sitten asensin samaiselle keulapotkurille oman pienen 55Ah akun keulaan. Sen jälkeen ongelmia ei enää ollut, ja käyttöjännite pysyy varmasti hyvällä tasolla.
Kaikkein tärkeintä on muistaa että positivinen sähkö kulkee punaisessa ja miinussähkö mustassa johtimessa. Vaihtosähkössä asia on hiukan toisin.
Ei kulje.
Värit kuvaavat vain napaisuutta eivät sähkön kulkemista.
Höh, nyt on aivan sähkötekniikan perusteetkin hukassa.
Kun positiivinen sähkö ja negatiivien sähkö kohtaavat syntyy energiaa. Siinä mustassa johdossa on negatiivista sähköa ja punaisessa positiivista ja nämä on pidettävä visusti erillään. Jos positiivisen sähkö ja negatiivisen sähkön yhdistää hallitsemattomasti seuraa siitä energiapurkaus joka ilmenee valokaarena ja voi aiheuttaa jopa tulipalon vaaran.
Helpoimmin tuon mustan negatiivisen ja punaisen positiivisen sähkön eron huomaa, kun yleismittarilla mittaa akun jännitettä. Jos kytkee mittajohtimet väärin, niin mittari näyttää väärin.
Juuri näin. On myös huolehdittava siitä, että musta johto on juuri saman paksuinen kuin punainen johto. Muuten negatiivista energiaa tulee enemmän ja koko ilmapiiri muuttuu negatiiviseksi. Ei ole sitten enää kellään kivaa.
Pitänee sanoa naapuriveneen pariskunnalle että laittaa paksummat plusjohdot.