Nyt on käynyt ikävästi

Minä, kaunis ja rauhaa rakastava miesoletettu, olen joutunut hirvittävän painostuksen ja lähes raiskuun uhriksi. On nimittäin käynyt näin, että joku ihmisoletettu kehitteli ja toteutti minua, tai siis minua kunniaa ja minua, vastoin, nimimerkin, mikä näyttää omaltani, mutta ei kuitenkaan ole minun vanhempieni siittämistä esikoiseen jälkeen syntymä älykkö, eli minä. Olen nyt uhannut piestä koirani puruluun, huudahtanut naapurille ja lähestulkoon runnellut isovarpaani asian tiimoilta. Yrittäessäni poistaa tuon elämää suuremman vastustajani vääryydellä ja viekkaudella haltuun ottamansa (liekö yhdyssana, on se) haltuunottamansa nimimerkin, jossa näkyy lapinmiehen genetiivimuoto ja lyhennys sanasta toimisto, poistin sen epähuomiossa. Jäljelle kuitenkin jäi kuvineni kaikkineni tuo röyhkeän tomaatinsyöjän nikki, jota nyt yritän poistattaa aina EU-oikeustaloa myöden. Brysselistä vastasivat, että saattavat kyllä ryhtyäkin jopa sotatoimiin korjatakseen kohtaamani vääryyden, mutta odottavat vielä Marinin ja Niinistön anteeksipyyntöä tahi lupaa. Itse olisin jo valmis takomaan rystysiäni seinään, niin harmittaa, niin. Polliisillekin soittaisin kyllä, mutta en enää luota siihen instituutioon sen jälkeen minkä ystävälleni Aarniolle tekivät. Olen nyt ääritulistuksen tilassa; jos puren kieleeni, vika on teidän, sillä tämän saitin kauttahan olen tullut kunnelluksi ja syvästi loukatuksi tässä nimimerkkituskassani. Kuusinkertainen hyi -huutoni sille rontille ja ruojalle, joka minua näin vainoaa ja ahdistaa:

hyihyihyihyihyihyi !

Vai onko sittenkin niin, että se olin minä itse... Täytyy pohtia...