Miten toimia narsistin kanssa?

Minulla on suhde naispuoliseen narsistiin. Toki en nyt varmaksi voi sanoa, mutta epäilisin näin. Olen tuntenut hänet nyt noin vuoden verran, ja kaksi kertaa hän on jo minut jättänyt, ja soitellut sitten myöhemmin perään, muina naisina, että mitä kuuluu, ja siitä se on sitten taas lähtenyt.

Tavallaan hänellä on todella hyväsydäminen ulkokuori, hän auttaa paljon monia ystäviään, ja tekee vapaaehtoistyötäkin, jne. Mutta ainakin itse olen huomannut, että hänellä on itsekkäitä ajatuksia melko paljon. Ei hän oikeasti piittaa muista, kunhan esittää. Myös impulssikontrolli on olematon, hän hurahtaa jatkuvasti uusiin juttuihin, ja vanhat hurahdukset jää ns kesken tai unohtuu.

Syytä miksi olen edelleen tämän naisen kanssa, en osaa sanoa, ehkä seksi. Joku siinä vain houkuttaa, on ns hyviäkin hetkiä. Toki en koe olevani missään parisuhteessa, ja tuskin hänkään enää, koska emme asu saman katon alla, eikä edes soitella kuin 1-2 kertaa viikossa. Myös hänen ystävät vaihtuu aika tiuhaan, niitä on paljon ja vanhat unohtuu sitä mukaa kun tulee uusia, pätee tässäkin.

Sen olen huomannut, että hän usein vihjailee ja jopa odottaa että ostan hänelle lahjoja, esim haluamasa korun tai vaatteen. Aluksi näin teinkin, ja huomasin että tämän jälkeen hänen arvostuksensa minua kohtaan suorastaan romahti. Myöhemmin huomasin, että kun sanoin suoraan että nyt en valitettavasti osta mitään sinulle, niin hän toki loukkaantui hieman, mutta tarjosi pian tämän jälkeen kiihkeää seksiä, useampanakin päivänä. Kunnes taas jostain muusta syystä, hän kohteli kuin roskaa eikä vastannut edes puheluihin. Luovutinkin, kunnes jälleen jonkin ajan kuluttua hän otti yhteyttä, halusi kahvitella, ja seksiinhän se taas johti.

Toki nyt olen oppinut, että naisen kanssa ei mikään tavanomainen suhde toteudu. Vaan tämmöinen on-off meininki korkeintaan. Onneksi olen mies ja osaan irrottaa tunteeni tästä hommasta, jatkan tätä kaiketi siksi, että saan seksiä ja hauskaa seuraa ajoittain, toki naisen ehdoilla, on-off meiningillä. Mutta toisaalta parempi tämäkin kuin ei naista ollenkaan.

Olen siis kahden lapsen yh-isä, keski-iällä, eikä parisuhteen muodostaminen näillä spekseillä nyt enää aivan helppoa ole muutenkaan. Kaikilla naisilla ainakin tuntuu olevan oma elämä, johon mies ei kovin helposti mahdu.

Mutta kysynkin. Onko parempi narsistin kanssa, olla hieman tyly ja tökerö, ja pitää oma pää, niin arvostaako se sitä? Koska oman kokemukseni mukaan, tempauksiin mukaan lähtemistä narsisti ei arvosta pätkääkään. Jollain tapaa ainakin tuolla omalla jääräpäisyydelläni olen pärjännyt naisnarsistin kanssa paremmin. Ainakin seksiä irtoaa silloin paremmin, ja soittelee perään. Sitten kun myöntyy liikaa, niin kohtelee kuin roskaa. Näinkö se menee? Olenko oikeilla jäljillä?

Tiedän että omakin toimintani on tyhmää, lähteä toisen peliin. Mutta eipähän ole tylsää. Ja kun muistaa että jättää tunteet pois, nauttii niistä hyvistä hetkistä mitä on, ja muistaa että naisnarsisti ei piittaa toisen asioista pätkääkään.