Viikonloppuna näkemättä,
viikonloppuna höpöttämättä.
Toiset hehkuttaa perjantaina,
minä vain hiljaa repaleina.
Olisit nainen mun elämässä,
arkena ja lauantaina,
sunnuntaina lekottelemassa,
söpönä vieressä kainalossa.
Sanoin sulle kerran:
Naisia on kahdenlaisia,
tyttöystäviä, somia
ja vaimomatskua aitoa.
Sinä jälkimmäistä,
sydämeni järkeväistä.
Muista nainen tämä juttu,
olen jo sulle aika tuttu.
Jos joskus samoin aattelet,
sen varmaan kertoilet.
Tiedät aina avoinna olen,
sulle maailmani kertoillen.
Se tuttu mies, kiusankappaleesi
viikonloppuna höpöttämättä.
Toiset hehkuttaa perjantaina,
minä vain hiljaa repaleina.
Olisit nainen mun elämässä,
arkena ja lauantaina,
sunnuntaina lekottelemassa,
söpönä vieressä kainalossa.
Sanoin sulle kerran:
Naisia on kahdenlaisia,
tyttöystäviä, somia
ja vaimomatskua aitoa.
Sinä jälkimmäistä,
sydämeni järkeväistä.
Muista nainen tämä juttu,
olen jo sulle aika tuttu.
Jos joskus samoin aattelet,
sen varmaan kertoilet.
Tiedät aina avoinna olen,
sulle maailmani kertoillen.
Se tuttu mies, kiusankappaleesi
Vastaukset 29
Vanhimmat
Wau!!
Thanks. Vielä kun hän sattuisi tämän lukemaan...
Ehkä tietää miehen tunteen,
kaipuun korrektin ja hillityn.
Tiedän elämän rajoitteet,
maailmamme luomat ikeet.
Voisimme laskea ne vain pois,
yhdessä vielä parempaa ois?
Keneltä kenelle? Jotain vinkkiä.
Mies ja nainen tunteneet jo vuosia,
töitä eri kantilta nähdä ja arpoa,
kumpi tapa parempi oikea,
hiukan siitä voimme kinata.
Täydennämme silti toisia,
yhdessä olemme vahvoja.
Aina haaveilen, että nää sun kirjoitukset olisi mulle vaikka tiedän, ettei ole. Väärä kaupunki.
Saa kai sitä aina haaveilla :D
Kirjoitan keskelle Suomea,
vyötärölle Suomi- neidon,
läntiselle tuuliselle kupeelle,
pohjoisen meren rannikolle.
Hyvää viikonloppua miehelle. Toivottavasti pääset rentoutumaan, joulunalushuiskeesta huolimatta... :)
Ps. Kivat riimit.
Kiitos. Rentoudutaan yhdessä,
sitä varten viikonloput on.
Vaikka kaipaus puserossa,
joulumieltä silti rinnassa.
Rentoutua kun vielä osaisi,
hänestä siihen seuraa saisi.
Toisiamme hieroisimme,
jumeja kehosta,
mörköjä päistä,
yhdessä aukoisimme.
Lopulta yhteen sulaisimme.
Päivän kaksi ilman ääntäsi,
viikkokin ilman touhujasi,
soitan vaikka saappaasta,
tai muka aidosta asiasta.
Joskus jopa sanoin:
Soitin kun tuli ikävä,
sinä sille vain hymähdit,
huumoriksi sen oletit.
Totta oli toinen puoli,
ja ehkä pala isompi.
Kaivoin hankeen talviseen,
lyhdyn sydämenmuotoisen.
Siihen kynttilän asetin,
hehkun muodon ikuistin.
Valokuvan sulle vielä lähetän,
todisteena tunteiden aitouden.
Kuinka monta vuotta olet tuntenut hänet?
Kahdeksan vuotta, josta reilut kuusi vuotta tiiviimmin. Aika kulkee nopeasti, huh huh...
No niin ollaan kun mähän nukun nämä kolme päivää.
Eikööö oo tympeetä kun toinen vuoan nukkuu kun toisella tekköö miäli yhtä ja
Kolmannella kuudetta ja sitä rattoo,,,
Tuo murteesi ei osu vieläkään. Enkä kirjoita näitä piparin perässä, mielessä on suuremmat kuviot.
Näin unta eräästä naisesta,
vuosien takaisesta,
alastomana laulamassa,
suihkusta tulleena,
minua viekoittelemassa.
Kaunis ja upea,
kuin kauan sitten.
Silti mietin miksi hän,
edessäni yllättäen?
Tätä toista haluisin,
katsella ja koskea,
iho vettä valuvana,
hiukset kosteina.
Nuuhkia ja hivellä,
lämmön huulilla,
hellästi koetella.
Kivoja runoja täällä. :)
Koetan pitää runosuonta auki näillä samanmuotin runoilla.
Voisin kokeilla välillä vaikka haikuna:
Aika yhteinen,
puro lämmin sydämen,
haave pysyvä.
Ei ole ketään ketä kaipaan, ei arkena eikä viikkonloppuna. Ihan sama mitä ihmiset tekevät elämässään. Minulla on jo riittävästi läheisiä ihmisiä. Työn tekeminen ja nykyiset läheiset ovat tärkeitä elämässäni.
Kiva että olet löytänyt onnesi.
Meitä toista kaipaajia on silti monia. Emme välttämättä yksin, silti yksinäisiä ilman sitä yhtä.
Sinä mies
Missä ties
Kallein mies
Hän sen ties
Oma mies
Kenties
Hän nainen,
aika ihanainen,
tieni luokse veisi,
hän jos sanoisi:
Tule tänne olemaan,
pysyvästi jäämään.
Juurikin näin. Kun se yksi puuttuu ja on ajatuksissa joka hetki, on aivan sama kuinka paljon on ihmisiä ympärillä. Ikävä on kova jatkuvasti...
Punapää, oikeasti vaalea
Tunne tuntuu olevan haalea?
Jokapäivä näet hänet työssä
Ajatuksissasi päivänä ja yössä
Ei minulle tämä teksti ole tarkoitettu
Tahallaan vaan vihjeillä nostettu
Monen monta vuotta tänne kirjoittanut
Luulisi tunnistaneet jos tänne vilkaissut
Nää runot on edelleen kivoja. :)
On ne, mukavaa vaihtelua tälle palstalle ja varmasti nainen huomaa nämä jos täällä käy :)
Tämä kirjoitus aidosti vaalealle,
ei värjätylle punapäälle.
Luomublondina mennä viilettää,
aitona itsenä miestä hämmentää.
Palstalle turhaa haaveilla on,
paikka purkaa se vain on.
Kun sanoa ei kaikkea vois,
sydän silti kellona sois.
Sama työpaikka mutta asutteko kaukana toisistanne?
Vain 7-8km päässä.
Monta ajatusta tänään hänestä,
yksi kaiken ehkä kääntävästä.
Hän silti kovin tärkeä,
tasoilla joissa paljon järkeä.
Aina paikka sydämessä,
lämmön hehkuna kädessä.
Mies valmis on hyväksymään,
jos puuta väärää kiertää.
Siitä kokemusta jo ketulla,
vaikk' ei häntää kainalossa.
Sydäntäni ain' kuuntelen,
järkeäni hiukan myötäilen.
Pieniä askelia,
pieniä paloja,
hiljaa liki lähemmäs,
kiireettä tutummaks.
Monta palloa jo heittänyt,
yhtään takaisin saanut.
Ensimmäistä vielä odotan,
vuoropuhelua kaipailen.
Sydämeni on monimutkainen,
naiselle kertonut oon sen.
Silti toivon: Anna sykkiä sen,
sulle kertoa tarinan pitkän,
yhdessä olisimme enemmän.
Kerron sulle aidosti kaiken,
kartaksi miehen mielen,
viitaksi polulle sydämen.
Astele sinne kun uskallat,
näytän sinulle askelmat.
s.t.m., ksnkppls