19.4. kirjoitin keskusteluun "allekirjoita tämä" oman sanani. olen äiti, joka kirjoitti jo odottavansa tyttärensä kuolemaa jotta tytär pääsisi rauhaan jo tuskistaan ja muu perhe samoin.
eilen aamuyöllä sain viestin. tyttäreni nukkui pois. huumeet veivät hänet. oloni on tyhjä. halaan muita lapsiani ja puolisoani, jotka itkevät sisarensa ja lapsensa poismenoa. itse en itkemän vielä pysty, itkin aikoinani niin paljon lapseni takia.
näin lapseni kamppailevan eroon huumeista koskaan siinä onnistumatta. ainaiset valheet, varastelut, luottamuksen puute, taistelut paremman puolesta,kaikki ne veivät voimani. niinpä aloin toivoa jo muun perheen takia tyttäreni kuolemaa.
en toki ole onnellinen lapseni menettämisestä; onnellinen olen, ettei tyttäreni enää kärsi huumeiden sivuvaikutuksista., eikä muu perhe ole hajoamisen partaalla. minun oli luovuttava lapsestani saadakseni rauha perheeseen. katkera olen,koska huumeet veivät voiton.
ensi viikon lauantaina, äitienpäivän aattona, saatan lapseni viimeiselle matkalleen. silloin kello kaksitoista soivat kellot kutsuen tyttäreni jonnekin toiseen ulottuvuuteen.
liian nuorena, liian varhain.
hyvää yötä, rakkain.
eilen aamuyöllä sain viestin. tyttäreni nukkui pois. huumeet veivät hänet. oloni on tyhjä. halaan muita lapsiani ja puolisoani, jotka itkevät sisarensa ja lapsensa poismenoa. itse en itkemän vielä pysty, itkin aikoinani niin paljon lapseni takia.
näin lapseni kamppailevan eroon huumeista koskaan siinä onnistumatta. ainaiset valheet, varastelut, luottamuksen puute, taistelut paremman puolesta,kaikki ne veivät voimani. niinpä aloin toivoa jo muun perheen takia tyttäreni kuolemaa.
en toki ole onnellinen lapseni menettämisestä; onnellinen olen, ettei tyttäreni enää kärsi huumeiden sivuvaikutuksista., eikä muu perhe ole hajoamisen partaalla. minun oli luovuttava lapsestani saadakseni rauha perheeseen. katkera olen,koska huumeet veivät voiton.
ensi viikon lauantaina, äitienpäivän aattona, saatan lapseni viimeiselle matkalleen. silloin kello kaksitoista soivat kellot kutsuen tyttäreni jonnekin toiseen ulottuvuuteen.
liian nuorena, liian varhain.
hyvää yötä, rakkain.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Otan osaa suruusi. Kiitoksia, että jaksoit laitta viestin tänne palstalle varoituksena kannabiksen ja muiden huumeiden käytön vaarallisuudesta.
Mitkä aineet ja olosuhteet kuolinsyynä loppujen lopuksi?
Otan osaa suruusi! Surusi on suurinta mitä voi olla, olethan joutunut luopumaan lapsestasi jota
täällä maailmassa ei voitu auttaa. Toivon Sinulle jaksamista vaikka tuntuu että jos kohdallani olisi samanlainen tilanne olisin aivan
loppu. En tiedä mitä sanoa Sinulle vielä, en osaa, kaikella on tarkoituksensa luulen niin. Hyvää yötä!
"itse en itkemän vielä pysty, itkin aikoinani niin paljon lapseni takia."
"niinpä aloin toivoa jo muun perheen takia tyttäreni kuolemaa."
"minun oli luovuttava lapsestani saadakseni rauha perheeseen."
Sairas mieli terveessä ruumiissa. Tämä on valitettavan yleinen piirre vanhemmissa joiden lapset sortuvat huumeisiin.
"ensi viikon lauantaina, äitienpäivän aattona, saatan lapseni viimeiselle matkalleen."
Säälipisteitä ei täältä heru, sori.
älkää vaivautuko te jotka kirjoitatte lapsensa menettäneelle äidille tollaisia kommentteja tai ees kysymyksiä mikä oli juuri se aine johon kuoli.
aivan varmasti äidillä on niin iso suru ja tuska ettei osaa edes itkeä.ja monta kertaa tuntuukin että se lapsi on menetetty jo ennen kuolemaansa.narkomaani vanhempien elämä on usein niin suurta tuskaa ettet sinä onneksesi tiedä siitä.(sairastuin juuri tässä itsekin sydänlihas tulehdukseen ynm.ja kyllä yhtenä tekijänä on suuri tuska ja kipu lapsestani,valvotut yöt ja itkut.sairastuu ne vanhemmatkin.narkomaani lapsi on myäs hyvin sairas ja usein ilkeä sekä itsekäs.joten tähänkin kipuun ja tuskaan tuntuu että voisi kuolla.Puhumattakaan esimerkiksi kaikkien pienten sisarusten puolesta kun jopa jouluna kotimme valtaa poliisit etsien heidän narkomaani veljeä!
Sinulle äiti.en löydä sanoja juuri tällä hetkellä.mutta voimia sinulle roppakaupalla,ja varmasti sinunkin tyttäresi vierellä on kuitenkin oma pieni enkeli suajaamassa ja mukana.ehkä tyttäresi tunsi kuitenkin sen että häntäkin rakastettiin(niinhän me teemme että kaikessa kivussamme ja jopa vihassamme rakastamme näitä narkomaaneja.enkeleitä sinun vierelle äiti!
Kylläpä jutun laitoit,kuka tässä sinulta edes sääliä pyyteli? Tuo kaikki on totta tuhansissa perheissä ympäri Suomea.Itse et ilmeisesti tiedä mitä on taistella huumenuoren kanssa, se vie oikeasti koko elämän pois paikoiltaan KAIKILTA LÄHEISILTÄ.Mieti mitä kirjoitat.oikeasti.
halusin vain kertoa erään onnettomasti päättyneen huumetarinan kahdesta syystä: siksi , että huumeidenpuolustajat näkisivät mitä "hyvää" huumeilla saa aikaan ja toiseksi, että ne, jotka mahdollisesti aloittelevat kokeiluja ymmärtäväisivät miten pienestä kaikki on kiinni.
huumeita ei ikävä kyllä saa pois tästä maailmasta vaikka miten tahtoisi. ei siihen auta yhden tai satojen ihmisen kuolemat, niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. vastuu käyttämisestä on jokaisella ihmisellä itsellään.
haluan omaisena kertoa, miten kauheaa on oman lapsen menettäminen. kun lapseni aloitti kokeilun seurustellessaan huumeita käyttävän pojan kanssa, hänkin varmasti luuli vain kokeilevansa. nälkä kasvoi syödessä ja lopulta lapseni terveys meni. tuli mielenterveysongelmia (hallusinaatioita, pelkotiloja yms), hepatiitti, munuaistulehduksia (todella kivuliaita) yms. hän kuihtui luurangoksi.
keskustelimme alusta asti lapsemme kanssa, mutta puheet kaikuivat kuuroille korville. itkimme yhdessä ja erikseen, silti huumeet vetivät lastani auttamattomasti puoleensa. riitelimme, väsyimme molemmat. olin huolissani enkä olisi halunnut antaa lastani pois, mutta voimani loppuivat. kun kaikki aikani meni lapseni rikoksien selvittelyssä virkavallan apuna tai sairaalassa vieressä ollessa, alkoi muu perhe oirehtia. ei heilläkään jaksaminen ole loputonta.
kesälomareissulle kun piti lähteä, tyttäreni soitti kärsiessään kovista pelko-ja harhatiloista. pakkohan hänen luokseen oli mennä, ja lento jäi tekemättä. se ei ollut oikein muulle perheelle. eli koko perhe kärsi yhden jäsenen huumekokeiluista.
nyt lapseni karkasi sairaalasta tiistaina. hänet löydettiin kuolleena huumeittenkäyttäjien suosimasta asunnosta. ilmeisesti hän ei itse jaksanut enää elää kivuissa ja säryissä ja harhoissa.
siksi kerroin aiemmin, että "odotan" lapseni kuolemaa. nyt on jotenkin tyhjä olo, mutta silti jotenkin helpotus että hän pääsi pois huumehelvetistään. ehkä perheemme saa jotenkin voimia kohdata suru yhdessä ja loppuperhe olisi kohta jotakuinkin jaloillaan.
kerron tämän siksi, että te käyttäjät ymmärrätte, että oma käyttönne koskettaa koko perhettä. siitä kärsivät ihan varmasti vanhempanne, sisarenne ja rakkaanne. ei heidän voimansa ole loputtomat. ihmisiä mekin vain olemme.
nyt rakkaalla Ninallani on hyvä olla. ei ole demonit enää kimpussa. nyt voit levätä rauhassa.
rakkaudella äitisi
Joo tota, otan osaa suruusi,tosi harmillinen tapaus. mutta pakko silti sanoa kun olen tätä palstaa seurannut että ei täällä kukaan ole HUUMEITA puollustanut. Suurimmaksi osaksi täällä keskustellaan/väitellään kannabiksen haitoista ja hyödyistä jne.Suurin osa kannabiksen käyttäjistä on kuitenkin HUUMEIDEN vastustajia.Minä esim.käytän kannabista siksi koska minulla on selkärangan reuma, se on ainoa kipulääke josta ei tule mitään sivuvaikutuksia.(Usko vaan,kaikkea on kokeiltu.)Mutta ei minun tulisi mieleenikään ruveta käyttämään esim.Heroiinia! Toivon totisesti että kannabiksen kotikasvatus olisi joskus sallittua koska en haluaisi elää tällä tavalla ns.pelko persiissä.
Mutta jokatapauksessa hieno homma että viitsit kirjoittaa huumeiden vaarallisuudesta koska tätäkin palstaa todennäköisesti lukee aika moni teini-ikäinen. Koita jaksaa.
vielä kaikille asiallisille lukijoille. tuntuu hyvältä että joku ajattelee ja ymmärtää minua ja perhettäni.
kiitos!
Mitä mieltä olet nyt suomalaisesta huumepolitiikasta ja sen toimivuudesta?
-kaikki väittelyt tai muu johon tämä on nyt hiljakseen johtamassa!
Ottakaamme ehkä kantaa huumekuolemiin ja osaanotot että yksi on kuollut!
Jättäkäämme juuri tällä ketjulla kannabis puolustelut tai muu vastaava!
Tämä ei ole niitä kirjoituksia varten!
Yksi nuori kuoli,ja se yksi nuori on paljon enemmän hänen läheisilleen,ja äidin kirjoitus on todella hieno!kaikessa surussa ja tuskassa hän kirjoittaa kuitenkin vailla niitä syytöksien sanoja joita voisi odottaa.
Kunnioittakaamme tässä surussa tätä äitiä!
On hienoa että joku jaksaa kirjoittaa ja kertoa tarinansa)
-kuten naapurin äijä totesi:lakki kourassa.
Miksi jättäisimme? Mielestäni tällä äidillä on nyt riittävästi kokemuksia alkaa miettimään mikä on se järjestelmä joka hänen lapsensa tuhosi ja ketkä siihen liittyvät.
Suomalainen huumausainepolitiikka johon ei kuulu ylläpitohoitoja tai valtion tarkastamia aineita ei pelastanut hänen lastaan. Olisiko tilanne ollut toinen jos tuon nuoren diilerinä elisikin ollut apteekki?
Kysymys on : Olisiko lapsi hengissä jos meillä olisi toisenlainen politiikka? Miten käy toisten lasten - ja heidän äitiensä?
Kuunnellaan siis äitiä ja hänen mielipidettään tässäkin asiassa. Ehkä tämän surullisen kokemuksen tuloksena muut voivat oppia jotain, eikö se ole muka hyvä ja tarpeellinen asia?
Että tämän nuoren kohdalla apteekki olisi ollut pelastaja.
Tytöllä on ainakin mitä hänestä on lukenut täällä niin itsetuho mielessä ja tavoitteena,ja vaikka huumeet apteekista saisikin niin tuskimpa se narkomaniaa parantaisi.
sitten olisi vatrmaan pelastanut mikään. Mikäli on niin itsetuhoinen käytökseltään, niin hän olisi varmaan ryhtynyt haistelemaan vaikkapa liimaa, jos mitään muuta ei olisi ollut saatavilla.
Mutta sitähän me emme voi tietää olisiko joku pelastanut.
Ehkä oikea hoito ja kunnon psykiatri ynm tahot(ehkä)
Haluan esittää sinulle ja perheellesi osanottoni tyttäresi poismenon johdosta.
Tapauksenne edustaa yhtä niistä monista huumekuolemista joita toimimaton lainsäädäntö, hoitojärjestelmä -sekä näiden taustalta löytyvä vääristynyt asenneilmapiiri saa aikaan joka vuosi.
Tapauksenne on yksi niistä hätähuudoista yhteiskunnalle siitä, että asioita kuuluisi muuttaa, jotta uhreilta voitaisiin välttyä. Uhreilta ei vältytä rankaisemalla ja hoitoja epäämällä. Uhreilta ei vältytä leimaamalla ja tuomitsemalla. Intensiivisellä ja asiallisella hoidolla teidänkin menetyksenne olisi ollut vältettävissä. Tämä on totuus jota kukaan ei pysty kieltämään.
Se tapaushistoria mikä tyttäresi sortumiseen liittyy, on merkityksetöntä. Merkityksellistä on se, ettei hän saanut apua jota hän olisi tarvinnut. Se on erittäin häpeällistä ja tuomittavaa, että hyvinvointiyhteiskunta voi jättää kansalaisensa näinkin tyhjän päälle kuolemaan, kun samaan aikaan itsetuhoisesti juovan alkoholistin elämä kustannetaan elämän loppuun asti.
Älkää tyytykö, tutustukaa humaanimman päihdepolitiikan ideaan -ja vaatikaa äänekkäästi muutoksia maan tapaan holhota ja hoitaa kansalaisiaan.
Toivotan sinulle perheinesi paremempaa huomista
Lakki kädessä,
Naapurin äijä
Lääkärit ja hoitsut suhtautuvat tosi kalseasti tällaiseen itseaiheutettuun sairauteen. Ja hoitavat, koska eivät voi uloskaan heittää. Samalla lailla se on mielensairaus, kuin muutkin.Samanlaista hoitoa huumeiden uhrit saavat, kuin alkoholistitkin.Ja loppu on ihan yhtä hirveä alkoholistillakin, vähän hitaampi vain.Onko sinulla hajuakaan, kuinka paljon vieroitushoito maksaa, narkomaaneille tai alkoholisteille...Alkoholistit ja narkit sairastuttavat koko lähipiirinsä ja tämä herättää vihaa, surua ja sääliä.