elämään liittyen. Ehkä se on niin etten koskaan koe tarvetta ruveta tutustumaan uusiin ihmisiin. Se tuntuu liian rasittavalta, koska muutokset ovat aina vaikeita erityispiirteiselle yksityiselämäänkin liittyen. Kun tulee paljon uutta, se tuntuu todella rasittavalta. Siihen liittyy myös se, ettei yksin oleminen ole tuntunut ollenkaan vaikealta. Ainoa mikä voisi sopi minulle olisi ystävyys- ja välittämissuhde kymmeniä vuosia tuntemani ihmisen kanssa. Olen tuntenut itseni hyvin jo nuorenpana, koska en eron jälkeen koskaan haaveillut parisuhteesta kenenkään kanssa. Sellaiset kaukoihastumiset olivat riittäviä ja en ole moneen vuoteen ollut edes ihastunut keneenkään.
Ajatuksia omaan
Anonyymi
376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ystävät voivat myös asua yhdessä ja kun ikää tulee lisää, niin se olisi hyvä asia, koska apu olisi aina lähellä. Kun jo tuntee ihmisen on helppo olla yhdessä.
Tarkoituksellinen jonkun etsiminen on aika outoa, etsimällä etsiminen jonkun hyvinkin valmiiksi mietityn soveltuvuuskriteeristön mukaan. Ihmiset jotka tulee elämääsi etsimättä, sattumalta, loksahtavat usein luontevasti osaksi sitä, jonkin sisäisen yhteensopivuuden perusteella. Tulevat jos ovat tullakseen. Ihmisten keskellä toki todennäköisempää.
Mulla on herännyt myös tunne etten enää edes halua tutustua uusiin ihmisiin, pettynyt useat kerrat, kun on lähinnä käytetty hyväksi, ei ollutkaan mitään oikeaa ystävyyttä. Viimeisinkin tuttava haki vaan jonkinlaista egonpönkittäjää itselleen, tukihenkilöä, nyt on tyhjä olo itsellä, kun on heitetty syrjään, ei enää tarvitse mua. Ei tuo yllätyksenä tullut, osasin jo odottaa sitä, ennenkin kokenut samaa. Joten annan jatkossa jo olla, en jaksa enempää huonoa kohtelua ottaa vastaan. Olen välillä ollut pakostakin ilman tuttavuussuhteita useita vuosia, tulipa testattua kelpaanko oikeasti ystäväksi kellekään...no, enpä kelvannut ja se siitä. Asia ei muutu vaikka kuinka yrittäisin, joka kerta mun poisheittämisen syynä ollut järkiään mun ulkonäkö, kun on saatu paremman näköisiä, ystäväksi kelpaavia henkilöitä, mut on pistetty kylmästi sivuun, kertomalla sitä ennen mitä vikoja mun ulkonäössä on, miks en kelvannut heille enää.