posttraumaattisen stressihäiriön oireita, kun ajattelee menevänsä ihan uuteen ryhmään ja uudelle alueelle. Sisällä on paljon surua ja ahdistusta niin monen vuoden ajalta tapahtuneista ikäänkuin kauhukokemuksista. Siitä miksi aivot kävivät koko ajan kierroksilla ja niin tulee käymään, jos "meteliä" on liikaa. Tuntuu että rangaistaan jostain sellaisesta, kun ei ole ymmärtänyt moneen vuoteen kovinkaan paljoa siitä mitä on "joutunut näkemään". Ei olisi koskaan halunnut joutua kokemaan niitä vuosia.
Se on vaikuttanut niin monella tavalla elämää huonontavasti ja voimat alkavat olla vähissä, jos se vielä jatkuu. Niiden vuosien "muisto" ei häviä kovin nopeasti, koska niitä vuosia on ollut niin paljon. Työ on terapeuttista vain jos sitä saa tehdä rauhassa, siksi on kai pakko luovuttaa ja mennä sellaiseen vielä pienenpään paikkaan. Jo kymmeniä vuosia tunnetut ihmiset toisivat lohtua, koska he liittyvät niihin vuosiin, joista on paljon hyviä muistoja. Niitä yhdessä muistelemalla ja juttelemalla tuttujen ihmisten kanssa, voi päästä pikku hiljaa eteenpäin, jotta rikkinäisyys joskus helpottaisi. Liian monta vuotta, neljäsosa elämästä, eikä olisi koskaan halunnut olla kaiken keskipisteenä. Kuolema on yhä mukana olkapäillä, koska tuntuu tulleen väärin kohdelluksi. Ei tule sellaista päivää, että sisin pystyisi hyväksymään sen miten on toimittu ja niin kauan kuin sitä jatketaan se rikkoo lisää. Äärettömän surullinen siitä että kaikki aloitettiin lupaa kysymättä, eikä yksityisyyttä ole kunnioitettu toistuvista pyynnöistä huolimatta.
Se on vaikuttanut niin monella tavalla elämää huonontavasti ja voimat alkavat olla vähissä, jos se vielä jatkuu. Niiden vuosien "muisto" ei häviä kovin nopeasti, koska niitä vuosia on ollut niin paljon. Työ on terapeuttista vain jos sitä saa tehdä rauhassa, siksi on kai pakko luovuttaa ja mennä sellaiseen vielä pienenpään paikkaan. Jo kymmeniä vuosia tunnetut ihmiset toisivat lohtua, koska he liittyvät niihin vuosiin, joista on paljon hyviä muistoja. Niitä yhdessä muistelemalla ja juttelemalla tuttujen ihmisten kanssa, voi päästä pikku hiljaa eteenpäin, jotta rikkinäisyys joskus helpottaisi. Liian monta vuotta, neljäsosa elämästä, eikä olisi koskaan halunnut olla kaiken keskipisteenä. Kuolema on yhä mukana olkapäillä, koska tuntuu tulleen väärin kohdelluksi. Ei tule sellaista päivää, että sisin pystyisi hyväksymään sen miten on toimittu ja niin kauan kuin sitä jatketaan se rikkoo lisää. Äärettömän surullinen siitä että kaikki aloitettiin lupaa kysymättä, eikä yksityisyyttä ole kunnioitettu toistuvista pyynnöistä huolimatta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä pitää tehdä, että ns. projekti ei enää jatku? Kun sitä ei vaan enää jaksa!!
Työrauha, jotta voi tehdä töitä missä parempi palkka sellainen on nyt haussa. Töihin ei koskaan liity muita ajatuksia kuin että se on itselle mieluinen. Yksityisasiat hoidetaan ihan muualla luin töissä.