Teen kyselyä etiikantyötäni varten.
Kysymys menee seuraavasti:
Jos potilas haluaa kuolla mutta ei itse pysty siihen niin onko se mielestäsi oikein että lääkäri surmaa hänet omasta pyynnöstään? Potilaalla ei ole mitään mahdollisuuksia parantua, mutta ei ole kuolemansairas.
Kysymys menee seuraavasti:
Jos potilas haluaa kuolla mutta ei itse pysty siihen niin onko se mielestäsi oikein että lääkäri surmaa hänet omasta pyynnöstään? Potilaalla ei ole mitään mahdollisuuksia parantua, mutta ei ole kuolemansairas.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä eutanasia tulisi sallia. Ihme juttu, että terve ihminen saa riistää itseltään hengen, mutta parantumattomasti sairaalle sitä ei haluta sallia...
Ihmisellä on oikeus päättää itse.Siinä vaiheessa kun en olisi enää ajatusteni ja tekojeni herra, niin kokisin ainakin osan arvokkuudestani kadonneen niin, etten tahtoisi miksikään vihannekseksi makaamaan ja loppua odottamaan jonnekin terv.keskuksen vuodeosastolle.Olen sanonutkin lähimmilleni, että siinä vaiheessa viimeistään, kun minua letkuilla syötetään, pitää vetää töpseli seinästä, jos se vain on suinkin mahdollista.Voidaan kysyä mihin vedetään raja, mutta kun on henkisesti täysissä voimin asian näin ratkaissut, sitä pitäisi jokaisen kunnioittaa viimeisenä tahtona.Ennenvanhaan annettiin ihmisen kuolla luonnollinen kuolema, nyt on tullut jonkinlainen hurskastelunmaku asioihin. Sanotaan kuinka kaikki elämä on arvokasta, toki näin voi olla, mutta kukaan ei saa päättää siitä minun puolestani.
Usein ajatellaan näin, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus valita armokuolema parantumattomasti kuolemansairaana tai vammautuneena. Itsekin ajattelin näin, mutta kerran mietin asiaa uudelta kannalta, enkä olekkaan enää ollenkaan varma.
Kuvitellaanpa seuraavanlainen tilanne: Mikko ja Ville ovat matkalla samalla autolla, joutuvat onnettomuuteen ja halvaantuvat täysin liikuntakyvyttömiksi kumpikin samalla tavalla. Kummallakaan ei ole toivoa parantumisesta ja Mikko haluaa valita armokuoleman. Hänen pyyntöönsä suostutaan ja Mikon elämä päättyy rauhallisesti kuolemaan. Villeä ajatus kuolemasta kammottaa vaikka hänen elämänsäkin on turhauttavaa. Ville haluaa elää ja kuulla hänelle rakkaitten ihmisten elämänmenosta. Muuta hän ei voikkaan tehdä, mutta kuitenkin vapaaehtoinen kuolema on hänelle täysin mahdoton, hirvittävä ajatus jo vakaumuksenkin kannalta. Hänen hoitoonsa kuitenkin pistetään jo viikossa rahasumma, jolla voitaisiin hoitaa monta muuta sairasta terveeksi ja vuositasolla hoito maksaa käsittämättömän suuria summia. Ville tietää tämän ja masentuu entisestäänkin. Hän ymmärtää että hänen tulisi monen ihmisen mielestä valita kuolema, hänelle on moni jo vihjannutkin asiaa ja pappikin on käynyt puhumassa ja rohkaisemassa valintaan lupaamalla Jumalan kyllä ymmärtävän.
Jos eutanasia sallitaan, moni joutuu Villen asemaan, ehkäpä Sinäkin...
varmasti on tuollaista ajatusta ilmassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että JOS ITSE HALUAA tehdä tällaisen päätöksen, ei siihen pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista.Eli:päätät itse, ei toiset sinun puolesta. Siinä on eroa.Tilanteessa, jossa et enää itse kykene tekemään ratkaisuja, etkä ole sitä ennen antanut suostumusta elämäsi lopettamiseen, asia on toinen.Toisaalta, jos selkeästi näkee, että toisen elämä on tuskaa ja kärsimystä, johon ei enää lääkkeetkään auta, eikä hän kykene kommunikointiin, niin enpä tahtoisi olla sellaisenkaan osassa. Vaikea asia.
Aikaisemmat kommentit ovat luultavasti tulleet hieman vanhemmilta ihmisiltä,joten haluaisin nyt antaa nuoren ihmisen mielipiteen asiaan.
Minulla ei ole aivan selvää kantaa eutanasiaan.Itse en haluaisi kenenkään elämää lopettaa,tälläisessa tilanteessa.Haluaisinkin kysyä eutanasian tukijoilta,keneltä itseltä löytyisi henkistä kanttia lopettaa toisen ihmisen kärsimys?
Sallin täysin letkuista irottamisen,jos ihminen on esim. aivokuollut tai elvytyksen lopettamisen ym.Mutta kuollettavan ruiskeen antaminen on jo aivan eriasia.Kenellä on oikeus päättää,siitä kuka saa elää ja kuka ei?Ihmisellä(kö)?
Lääkärit ja muut terveydenhoito alan ammattilaiset vannovat jo hippokrateen valassa vaalivansa vain ja ainoastaan elämää.Tosin samainen vala hyvin yksitoikkoisesti kieltää myös abortin.Mihin vedetään raja ja ketä sen vetää?Eivät kaikki hoitoalan ihmiset edes ole valmiita suoritamaan armomurhaa...
Toisaalta elämän vaaliminen on mennyt jo aika pitkälle,ehkä liiankin.
Hyväksyn(Ehkä)armomurhan,jos potilas on tehnyt päätöksensä ja harkinnut sitä täysissä sielunvoimissa ja on varma asiasta.Jos terveellä on mahdollisuus/oikeus itsemurhaan,pitää sairaallakin olla.Itse en siltikään voisi toimenpidettä suorittaa.