löllertää pakkasessa monta kilometriä. Sormet ovat yhtä jäässä kuin Finduksen fileekalapuikot. Miettii vain, että kohta pääsee kotiin laskemaan niiden päälle kuumaa vettä. Tämä ajatus saa uuden vaihteen silmään. Tämä ajatus auttaa jaksamaan. Kun tämä hetki vihdoin koittaa, oi mikä taivaallinen helpotus se on!
Ehkä elämän salaisuus on oppia iloitsemaan pienistä arkipäiväisistä jutuista, joita pidämme itsestäänselvyyksinä.
Ehkä elämän salaisuus on oppia iloitsemaan pienistä arkipäiväisistä jutuista, joita pidämme itsestäänselvyyksinä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Toinen salaisuus olisi, että opettelisi pukeutumaan sään mukaan.
Karvahattu ja Talvisodan aikaset hyökkääjärhyssien varusteet. Eiku ai nii, ne jäätyikin väijytyksissä.
Samaa mieltä. Tämä korona-aika on opettanut arvostamaan asioita, joita ennen on pitänyt itsestäänselvyyksinä. Kuten vaikka sitä, että saa mennä ja tulla miten haluaa ja käydä missä haluaa ilman pelkoa tartunnasta.
Ihanaa elämää.
Niiii'i.... Mua naurattaa, mutta taidankin olla väsynyt..
Minä saan nautintoa siitä, kun puhdistan vanupuikolla korvia ja puikosta irtoaa hieman vanua, joka osuu juuri oikeaan paikkaan syvällä korvassa. Aaah!
Korviin ei pidä tunkea mitään mikä kyynärpäätä pienempää! Topsipuikot työntää korvavahaa syvemmälle korvakäytävään! ja sitten on korva lukossa.
Omaa kyynärpäätä ei saa korvaan, joten pitäisi kysyä joltain muulta että työntäisitkö kyynärpään minun korvaan. Näin sinkkuna asuessa hankalaa löytää ihmistä joka siihen suostuisi. Naapureita ei taida viitsiä vaivata. :)
Suihkussa voi suihkuruiskulla suihkutella korvaa.
Lapaset ja niiden päälle kinttaat, ei kannata sormia palelluttaa kun ne sitte palelee vaan entistä enemmän.
niin pitää tosiaan sormet valkoisina näpytellä sitä puhelinta, minkäpä tuolle sitte voi, elämä on valintoja
talvella on muuten huvittavaa ku tienvierustat täynnä noita oikean käden hanskoja ja kinttaitaki, ku ihmiset hätähousuina vastailee puhelimiinsa, ja tiputtavat tuon haittavarusteen heti niille sijoilleen ja ilmeisesti niin kauas ehtivät noine tuikitärkeine kuulumistensa päivittelyineen etteivät enää viitti sitte palata noita tippuneita käsineitään noutamaan
Nuorena kulki farkuissa koko talven, ehkä jotain pitkää oli alla. Takkikin aika lyhyt ja pipo harvoin päässä. Nyt toppavaatetta ja paksua untuvatakkia ja kintasta, on tosiaan ilo pienestä kiinni. Liikaakaan ei toki kannata laittaa, tulee hiki ja sitten sitä kautta vilu. Tuossa vasta vastaan tuli nuori mies, farkut rikki tarkoituksellisesti polvista, pakkasta --15 astetta. Ei tullut ikävä noita aikoja. Farkutkin menee jos laittaa pitkän takin, saappaat. Viime talvena yks tyttö oli nilkat paljaana oikaissu jonku hangen kautta, oli saanu jotku toisen asteen paleltumisvammat noihin jalkoihinsa. Voivat muistutella itestään pitkäänki.
Joo oli kyllä tosi ihanaa seisoskella tuolla pakkasessa eilen...Onneks ei ollu yhtään kylmä........!
😆😆🤩🤩...
Juu,,niin se on...??