Heippa kaikki tuplien äidit!
Miten teillä on arki lähtenyt taaperoiden kanssa sujumaan?
Meillä lapsukaiset kohta yhdeksä kuukautta ja meno sen mukaista! Yöt ovat alkaneet olla tosi levottomia, kun noita liikkumisen taitoja on alettu harrastamaan unissaankin...Kun lapset eivät vielä liikkuneet niin sitä konttaamaan lähtöä odotti kovasti, mutta nyt tuntuu päivät olevan yhtä kaaosta kun molemmat ovat suuna päänä pahan teossa kun heille selkänsä kääntää! Välillä tuntuu myös siltä, että oma elämä on "ohi", päivät täyttyvät lapsosten syöttämisestä, vaipanvaihdoista ja erotuomarina olosta...
Välillä on päiviä jolloin epätoivo ja väsymys ovat sietämättömiä, mutta sitten taas päiviä jolloin vauveleitten leveä hymy sulattaa äidin sydämen. Silloin ajattelen että kyllä tämä tästä...Toki rakastan lapsiani koko sydämestäni enkä päivääkään vaihtaisi pois! Jotenkin tämä uupumus on vaan tällä hetkellä saanut yliotteen :(
Kertokaa muut tuplaäidit kokemuksistanne ja milloin teillä on alkanut elämä "helpottaa" :) :)
Miten teillä on arki lähtenyt taaperoiden kanssa sujumaan?
Meillä lapsukaiset kohta yhdeksä kuukautta ja meno sen mukaista! Yöt ovat alkaneet olla tosi levottomia, kun noita liikkumisen taitoja on alettu harrastamaan unissaankin...Kun lapset eivät vielä liikkuneet niin sitä konttaamaan lähtöä odotti kovasti, mutta nyt tuntuu päivät olevan yhtä kaaosta kun molemmat ovat suuna päänä pahan teossa kun heille selkänsä kääntää! Välillä tuntuu myös siltä, että oma elämä on "ohi", päivät täyttyvät lapsosten syöttämisestä, vaipanvaihdoista ja erotuomarina olosta...
Välillä on päiviä jolloin epätoivo ja väsymys ovat sietämättömiä, mutta sitten taas päiviä jolloin vauveleitten leveä hymy sulattaa äidin sydämen. Silloin ajattelen että kyllä tämä tästä...Toki rakastan lapsiani koko sydämestäni enkä päivääkään vaihtaisi pois! Jotenkin tämä uupumus on vaan tällä hetkellä saanut yliotteen :(
Kertokaa muut tuplaäidit kokemuksistanne ja milloin teillä on alkanut elämä "helpottaa" :) :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuon ajan kun lapset "vihdoin" lähtivät liikkeelle, minulla alkoi tukka kasvaa silmille kun koko ajan kuljin selkä kumarassa, suusta ei tullut muita sanoja kuin "ei". Joskus joku valitti murkku-ikäisestä lapsesta joka kaikkeen aina vastasi "ei". Hänellä olis ollut unelmajobi meidän talossa.
Selvä ensimmäinen helpotus oli se hetki, kun he huomasivat että he saavat päättää asioista ;) Eli osasivat valita minkävärisen mukin he halusivat. Se oli kuin rauha olisi levinnyt taistelukentälle. Sen jälkeen käytin tämän konstin kun tuli kränää, kaksi lelua käteen ja "kummankos sinä ottaisit". (Toimii edelleen, eli 6 vuotiaille, ei enää lelujen kanssa, mutta muuten.)
Muistan myös kuinka kaikki aina lohduttivat, että kyllä se kohta helpottaa, ja aina tuli joku muu "vaihe" joka oli rankka. Ensin ei saanut nukkua, kun se korjaantui oli päivät yhtä kaaosta, kun sekin korjaantui alkoi uhma x 2. Oman vapauden lisääminen huomasin juuri muutama kuukausi sitten, kun he alkoivat omatoimisesti leikkiä ulkona kavereitten kanssa.
Kun ne tuosta vähän kasvavat on etukin että niitä on kaksi. Esim tutti löytyy aina vieruskaverin suusta :)) Tsemppiä sinulle :)
että alkoi helpottaa lasten ollessa 3 vuotiaita, niin kuin ykkösilläkin. He leikkivät hieman pidempiä pätkiä, ilman että käyvät jatkuvaan lahkeessa riippumassa. Lastenvideot myös antavat rauhaa äidille. Muistan vieläkin sen tunteen, kun vein kaksoset kerhoon 4 vuotiaana (13 v. sitten), ja minulla oli 45 minuuttia omaa aikaa!!!
Vaikkakaan mulla ei oo kaksosia vaan kax "sarjaa joilla ikäero 1v4kk siis vanhimmat 2 ikäerolla 1v4kk ja nuorimmat ´samoin.Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisas ja piisaa vieläkin. nyt viidettäni vartoon ja aijon vielä sen kuudennenkin, täytyyhän tällekin kaveri tehdä :-)
Alku oli todella rankkaa mutta kahden vuoden kohdalla helpotti vähän ja kolmen vuoden kohdalla oikein tosissaan. Nyt lapset on neljävuotiaita ja leikkivät keskenään. Elämä on jo erittäin helppoa.
Suosittelisin ottamaan omaa aikaa vaikka palkkaamalla lapsille hoitajan edes muutamaksi tunniksi. Itse väsytin itseni kun hoidin lapsia vain itse enkä osannut pyytää apua.