Ihminen kun ei voi olla oma itsensä- onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ellei se ole täysin oma itsensä ilman mitään ja ketään. Samaa paskaa eri paketissa.
Ei tämäkään ole oikein mistään kotoisin.
Anonyymi
8425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, jos ihminen haluaa olla yksin ja täysin luomuna ilman mitään tekaistuja ja keksittyjä tunteita, oloja, keinoja vaikuttaa kaikkeen? Ihimiset ovat edelleen yksilöitä ja jotkut ei vain ymmärrä sitä. Ei ole olemassa mitään sellaista, minkä joku toinen voisi määrittää hyväksi jollekkin. Vituttaa suunnattomasti kaikki se paska mitä ympärillä on ja se tekee pelkästään sairaaksi ja vie mennessään kaiken elämänilon. Suoraan sanottuna täyttä roskaa verrattuna siihen mitä ihminen on aidosti omana itsenään. Tämänkin kaiken huonon voi laikaista päihteillä pöydän alle, niin pian vain kun mahdollista.
No, musiikkia https://youtu.be/ZHqzojEfc6I 😂🤣😅
Rakkauslaulut ovat huonoja varsinkin sellaiselle joka ei usko rakkauteen. En ole koskaan rakastunut yhteenkään, enkä tule koskaan rakastumaankaan. Jokainen voi kai ajatella välittämisen, tai jonkin muun vastaavan olevan rakastamista, en tarkoita sitä. Jos rakkaudesta puhutaan tunteena, niin sitä ei ole, en ainakaan ole koskaan sellaista tuntenut. Entä ne kaikki keksityt tunteet, ne sitten laittavat sen viimeisen sinetin arkkuun, kun mikään ei koskaan ollut todellista. Sitä ei myöskään kannata etsiä, ei odottaa eikä siitä kannattaisi edes puhua asiana, millä olisi mitään vaikutusta omaan elämääni, koska rakkautta ei ole olemassa.
Se sitten taas on asia erikseen, jos on niin tyhmä että kuvittelee omien ajatuksien pohjalta luodun rakkauden tunteen olevan aito. Tunteita ei voi lähettää, niitä ei voi tulla ulkopuolelta itsellesi, eli käytännössä se tarkoittaa ettet voi tuntea rakkautta keneltäkään toiselta eli sitä ei ole olemassa.
Eniten nyppii se kun kuvitellaan ihmisen olevan vailla jotain, tai että se tarvitsee jotain ollakseen jonkin tietyn lainen. Ei se ole niin, ne ovat pelkkiä kuvitelmia jostain millä ei ole mitään merkitystä mihinkään. Maailma olisi hyvä paikka elää jos kukaan ei kuvitteli omiaan muiden ehdoilla. Alkaa tämä kaikki vituttamaan oikein tosissaan, kaikki on vain aina samaa paskaa ja todella huonoa sellaista. Ei se ole mitään elämää, sillä ei ole mitään tekemistä hyvän elämän kanssa. Aloituksessa lukee se kaikken tärkein, ihminen ei voi olla onnellinen, iloinen ja tyytyväinen elämäänsä ellei se tunne olevansa se mikä se oikeasti olisi. Ei mikään tekele eri mausteilla ja valheellisilla tunteilla, mitään muuta huonompaa ei voi olla kuin olla joku muu mitä oikeasti olisi. Piste!!!
Joku on sinua satuttanut pahasti
Monta vuotta ilman mitään syytä. Kuinka kauan ihminen kestää sitä. Milloin tulee se raja vastaan ettei enää jaksa? Ei se kaukana enää ole. Ehkä sitä vain halutaankin.
Tarpeeksi kauan kun retutetaan syyttä sitä vajoaa tilaan, jossa aamulla ensimmäiseksi miettii onko maailmassa enää mitään sellaista minkä vuoksi täällä haluaisi enää olla. Siihen kun vastaa aina saman vastuksen itselleen ettei ole ymmärtää ettei oikeasti ole mitään minkä vuoksi kamppailee sitä todellisen huonoa elämää vastaan, kun siinä ei vain ole mitään hyvää.