Minun on pakko lopettaa tällainen harhailu… hukun näihin syövereihin, tunteiden loputtomiin aaltoihin. Onko väärin yrittää pysytellä pinnalla. Onko väärin viilentää itsensä vedessä. Uida kauemmas. Sukeltaa ja ravistaa yltään nämä helvetillisen koukuttavat ja valheelliset tunteet. Täällä ei ole mikään niin varmaa kuin epävarma. On vain hymyilevät kasvot ja hyvästit. On vain ne. Ne minä muistan.
Kylmä leviää jäseniin. Nousen vedestä ja muistan vain kuka minä olen ilman sinua.
Kylmä leviää jäseniin. Nousen vedestä ja muistan vain kuka minä olen ilman sinua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onhan tuolla oikeassa maailmassa paikkoja jossa saa ihan oikean yhteyden. Rohkeasti vain ottamaan se.
Turha itsestään on marttyyria tehdä, kun yhteyden voi ottaa mielitiettyynsä helpommin kuin koskaan,
Hienoa kun tiedät itsesi, edes itse. Meillä muilla ei ole harmainta aavistustakaan kuka kalevi taas palelluttaa kellejään avannossa.
😁😂🤣
Piristit!
-ap
Ei täällä muutkaan meinaa pinnalla pysyä. Aikamoisen shown laitoit kymään läpi, mutta toki vaan vuoksesi mitä tahansa ja oli sen arvoista. Olen samaa mieltä että hulluuden täytyy loppua, pelkään pahoin ettei voida sitä lopettaa ellei olla yhdessä. Hullunkuriset on tunteet kummallakin, ja suorastaan ovat sekoittaneet koko pakan. Jotenkin tämä pitäisi lopettaa.
Tutun kuuloista, mutta hänen tunteistaan en tiedä. Arvailla tietysti voi ja kuvitella 😀
Ehkä puhuminen auttaisi IRL.
Se, että tietää omat tunteensa, muttei ole varma vastapuolesta ei tee tunteista valheellisia! Omat tunteesi on tosi, vaikka tuntisit vain yksipuolisesti. Ja veikkaan, että täälläkin kirjoitetut tunteet on monesti ihan aitoja, ne ei vain kohdistu juuri sinuun tai häneen vaan johonkin ulkopuoliseen anonyymiin.
Et voi hänen osuudestaan tietää ottamatta selvää irl. Hän voi kärsiä, ikävöidä ja rakastaa ihan samalla lailla kuin sinäkin? Pahinta on, jos yhteisen rakkauden menettää VAIN sen takia ettei edes yrittänyt tehdä kiinnostusta selväksi. Jos on edes yrittänyt, sitten ei tarvitse katua elämätöntä elämää. Niin vaikeaa, mutta loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista: uskaltaako elää niin kuin itse haluaa vai tyytyykö vähään.
Minäkin muistan hänen silmiensä loiston ja hymyn sen lyhyen hetken kun näimme pitkän tauon jälkeen.♥️ Onnittelin häntä uuden alussa. Onnen hän ansaitseekin, vaikka mieluiten tietysti jakaisin onnen hänen kanssaan.
Minä en voi. En pysty tekemään sellaista, tämä on minun elämää.
Avanto on fiksu harrastus, itsekin käyn. Siellä voi myös sukeltaa, jos haluaa extreme fiiliksen. Tulee freesi fiiilis ja unohtuu kaikki samperin sekoilut.
Itsekin mietin vanhempaa herrasmiestä, minusta tuntuu, että sieluni rakastaa häntä. Hullua tai ei, avanto viilentää sen sisäisen huudon. Musta tuntuu, että etenkin sukeltaessani kohtaan hänet siellä veden alla. Hullua tai ei, ainakin terveellisempää. Ja vastustuskyky pysyy gutana.
Läheisriippuvuus on myrkyllistä.