Olin 60 v. naimisissa miehen kanssa, jonka alkoholiongelma kasvoi vuosi vuodelta. Eläkkeelle siirryttyämme en usko, että hän näki montakaan selvää päivää viimeisinä vuosinaan. Hän kulki aina parin dl pullo taskussa, Koskenkorvaa, joi olutta monta pulloa päivässä ja osti punaviiniä muka minulle, hyvän ruuan seuraksi. Aina pienessä sievässä, harvemmin umpihumalassa. Alkuvuosikymmenet taistelin hänen juomistaan vastaan, olin jo eroamassakin, ja hän teki näennäisen parannuksen pelastaakseen asumisensa ja kotielämän.
Vuosien mittaan järjestin sitten oman elämäni ilman hänen osallistumistaan, hänestä tuli perheenjäsen, joka asui luonani, maksoin maksut, ruuat ja muut, tukahdutin murheeni ja huoleni, kun en asialle mitään voinut. Hän oli kiltti ja tyytyväinen, mutta en nyt aivan voi sanoa avioliittoani onnistuneeksi, kun meillä ei ollut edes mitään puhuttavaa vuosikausiin.
Nyt kun olen leski, muutti vanhin poikani luokseni avioeron ja työttömyyden vuoksi. Hän seuraa isänsä jälkiä, minä maksan asumiskustannukset, hän kaljottelee ja pysyttelee omissa oloissaan.
Olen todennut, että nyt en jaksa enää huolehtia, en surra, en yritäkään puuttua, sillä poikani on kuusissakymmenissä, enkä katso olevani hänestä vastuussa.
Ikäni lähestyy 90:ää ja olen mielestäni elämäntyöni tehnyt.
Olenko tunteeton? Pitäisikö puuttua? Miten?
Vuosien mittaan järjestin sitten oman elämäni ilman hänen osallistumistaan, hänestä tuli perheenjäsen, joka asui luonani, maksoin maksut, ruuat ja muut, tukahdutin murheeni ja huoleni, kun en asialle mitään voinut. Hän oli kiltti ja tyytyväinen, mutta en nyt aivan voi sanoa avioliittoani onnistuneeksi, kun meillä ei ollut edes mitään puhuttavaa vuosikausiin.
Nyt kun olen leski, muutti vanhin poikani luokseni avioeron ja työttömyyden vuoksi. Hän seuraa isänsä jälkiä, minä maksan asumiskustannukset, hän kaljottelee ja pysyttelee omissa oloissaan.
Olen todennut, että nyt en jaksa enää huolehtia, en surra, en yritäkään puuttua, sillä poikani on kuusissakymmenissä, enkä katso olevani hänestä vastuussa.
Ikäni lähestyy 90:ää ja olen mielestäni elämäntyöni tehnyt.
Olenko tunteeton? Pitäisikö puuttua? Miten?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.