Joskus vuosia sitten

Anonyymi kirjoitti:

pidin sinusta, tunsin jossain määrin hengenheimolaisuutta. Mutta koskaan en pystynyt näkemään meitä samassa tilassa yhtä aikaa. Sinun surusi ja yksinäisyyden tunteesi ei enä kosketa minua. En ole pitkään aikaan pystynyt asettumaan sinun asemaasi sinun elämässäsi. Sinulla on oma elämäsi ja minulla omani, eivätkä ne tule olamaan tekemisissä toistensa kanssa. On tuntunut ahdistavalta se joka päiväinen tietopläjäys mikä iskettiin eteen, heti kun ovesta ulos lähdit. Aivan kuin maailmassa ei olisi muita ihmisiä. Mutta siellä on, siellä on sellaisia jotka minä tunnen omakseni. Se on mielen manipulointia jos sanotaan ettei saa välittää kauan menneisyyteen kuuluneista ihmisistä. Eivät he ole tehneet mitään sellaista, mikä olisi rikkonut niin kokonaisvaltaisesti kuin muutaman viime vuoden tapahtumat. Ei lähelläkään sitä. Koska elämästä otettiin ilo ja perusturvallisuudentunne ja rauha pois. Mitään niin kauheaa ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Siksi haluan elämääni sellaisen ihmisen, jonka kanssa on tapahtunut paljon hyviä asioita. Aika on pyyhkinyt pois sellaiset asiat jotka myös rikkoivat ja jäljellä on vain hyvä muistoja. Kun tietystä ihmisestä ei ole hyviä muistoja, koska niitä ei koskaan koettu, niin on selvää mihin suuntaan vaaka kallistuu. Niihin muistoihin kaukaa menneisyydestä, jossa oli iloa, naurua ja hyvää tunnelmaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä