Minä toruin lastani, kun hän oli oppinut sanan vittu. Kerroin, ettei hän voi sellaista käyttää, kun se on todella ruma ja alatyylinen ilmaisu. Siihen eräs sivullinen totesi, että anna lapsesi kiroilla, sillä eihän ne sanat ole kuin pelkkiä sanoja. Siitä lähti sitten keskustelu, onko kiroilun kitkeminen hyvästä. Tämä sanoi, että lapset voi kokea sen epäreiluna, että aikuiset saa kiroilla, mutta lapset ei. Sanoin tälle, että meidän taloudessa ei kiroile aikuisetkaan, sillä olemme uskovaisia ja haluamme kasvattaa lapsemmekin uskovaisiksi. Hän sanoi siihen, että sitä paremmalla syyllä lapsien on kiroiltava.
Itse näen niin, että kirosanojen kieltäminen lapsilta on hyvä asia, oli sitten uskovainen tai ei. Ensinnäkin lapsi, joka oppii kiroilee pienenä, ei niissä sanoissa ole myöhemmin enää mitään voimaa. Jos lapsi pahasti kiukustuu, ei riitä enää perkeleet ja saatanat. On tehtävä jotain dramaattisempaa. Usein se on tarttumista johonkin kättä pidempään tms. Me uskovaisinakin saatamme kiroilla, kun päreet menee. Meillä on kuitenkin armoevankeliumi, jolla saamme siunata toisiamme. Kumpi on pahempi: Kun perheen isällä kärähtää käämit, hän huutaa voimakkaan ruman sana, vai että hän tekee hän lyö tms. Kyllä kirosana siinä tilanteessa on tietysti lievempi, koska se ei itsessään vahingoita ketään. Mutta sekin asia on sitten hyvä hoitaa armoevankeliumilla. Kirosanat suojaavat meitä tekemästä mitään pahempaa. Vaikka en puolustele kiroilua, niin näen paljon parempana sen, että kirosanoissa on säilynyt voima, kun se että sanojen käytyä liian tehottomiksi, on purettava raivoa jollain muulla ikävämmällä tavalla. Tästä syystä me uskovaisina emme halua tieten tahtoen kiroilla ikinä, emmekä halua että jälkikasvummekaan ikinä kiroilee ainakaan turhan päiten!
Itse näen niin, että kirosanojen kieltäminen lapsilta on hyvä asia, oli sitten uskovainen tai ei. Ensinnäkin lapsi, joka oppii kiroilee pienenä, ei niissä sanoissa ole myöhemmin enää mitään voimaa. Jos lapsi pahasti kiukustuu, ei riitä enää perkeleet ja saatanat. On tehtävä jotain dramaattisempaa. Usein se on tarttumista johonkin kättä pidempään tms. Me uskovaisinakin saatamme kiroilla, kun päreet menee. Meillä on kuitenkin armoevankeliumi, jolla saamme siunata toisiamme. Kumpi on pahempi: Kun perheen isällä kärähtää käämit, hän huutaa voimakkaan ruman sana, vai että hän tekee hän lyö tms. Kyllä kirosana siinä tilanteessa on tietysti lievempi, koska se ei itsessään vahingoita ketään. Mutta sekin asia on sitten hyvä hoitaa armoevankeliumilla. Kirosanat suojaavat meitä tekemästä mitään pahempaa. Vaikka en puolustele kiroilua, niin näen paljon parempana sen, että kirosanoissa on säilynyt voima, kun se että sanojen käytyä liian tehottomiksi, on purettava raivoa jollain muulla ikävämmällä tavalla. Tästä syystä me uskovaisina emme halua tieten tahtoen kiroilla ikinä, emmekä halua että jälkikasvummekaan ikinä kiroilee ainakaan turhan päiten!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meijän isäntä on kiroillut aina niin kauan kun muistan, ei oo tarvinnu voimakeinoja käyttää, kiroilun teho on riittännä.
Munki isä noitui. Mutta hän ei ollutkaan uskovainen. Oli kieltänyt uskon kun itse olin vielä kolmikuinen. Täten minulla ei ole lainkaan muistoja siitä, että isä olisi ollut meidän kanssa Suojalassa, eli seuroissa. Olen rukoillut isälle palaamisen armoa, mutta hän vähät välittää tästä uskosta. Korvakorunkin laittoi korvaan :(
Kiroilu on Jumalan vastustajan avuksi pyytämistä. Kyllä tästä voi päätellä, onko se sopivaa.
Kiroilu ei tietenkään korjaa mitään asiaa tai ongelmaa, mutta se on keino helpottaa olotilaa ja paineiden purkamista, kun jokin asia tai homma ei millään meinaa onnistua. Ja kokemuksesta tiedän, että kyllä helpottaa ja mitä enemmän ääntä käyttää, niin sen tehokkaampi on vaikutus!
Surkiaa ne udkovaiset hokee
Uskovaiset käyttää lievemmissä tilanteissa surkiaa, ruttoa, raatoa ja lempoa. Kun vähän enemmän riepoo, saattaa suusta pärähtää persettä ja paskaakin. Silloin, kun turmelus lyö päälle täysillä, tulee koko kirosana-arsenaali käyttöön. Näin ainakin meidän perhepiirissä on aina ollut. Eihän se ole tietenkään suotavaa, että edes niitä ruttoja ja raatoja viljellään. Puhtaimmillaan uskovaisen puheen ei pitäisi sisältää voimasanoja lainkaan!
Ota pyhäjärven sometrolli banaani ja rauhotu.
Joku näkee pyhäjärvisiä nettipeikkoja kaikkialla... on se rankkaa!
On se vittu ihmeellinen värkki, kun se kelpaa kiroilun kohteeksi, mutta se on samalla myös suuri nautinnon väline molemmille sukupuolille? Ja sieltä se on jokainen aikoinaan maailmaan putkahtanut!
Kerran eräs tuumasi että jumalalta tullu suunnitteluvirhe kun laittanu jäteveden poiston keskelle huvipuistoa,no leikki leikkinä,lapsille pitää opettaa kuri ja järjestys,ite sitte elämänsä elää niinku luoja suo ja kiroilee miten parhaaksi näkee
Kyllä saavat kiroilla, hyvä kun on laaja sanavarasto.
Kiroilu on ihan ok, siinä kiroillessa oppii samalla ärrät ja ässät ihan itsestään.
Kyllä vittu on ollut ehkä yleisin voimakkaan kiroilun sana, mutta jos tehdään nyt kaikki yhdessä uudenvuoden lupaus, että tästä lähtien alettaisiin käyttämään paljon siistimmältä kuuluvaa, mutta käytännössä vaikutuksiltaan paljon huonompaa eli kirosanoiksi sopivampia kahta sanaa: VIHREÄ SIIRTYMÄ!
Siinä on sitten asiapohjaa kiroilulle, ja äärimmäisen vaikeassa tilanteessa voisi ilmassa hyppien täysillä huutaa, että VOI MYRKYN VIHREÄ SIIRTYMÄ! Nämä sopii kaikille, kaikissa tilanteissa, kaikkialla käytettäviksi!
Kyllä te uskovaiset kiroilette itsekkin. Esim Rutto, Raato, Persetti, Halavattu,turkanen. Veljen Vaimo (vanhoillislestadiolainen) Huuti kerran ruokapöydässä Ruttoa ja raatoa Lapsille. että Kukahan se niitä kirosanoja opettaa. oma äitini kun suuttui. väkivaltaa hän käytti lapseen. Otti hiuksista kiinni ja riuhtoi puolelta toiselle. ja jos minä sanon sanan vittu tai perketi ei se ole sen kummempi sana kuin helvetti tai rutto. saman ahistuksen se saa aikaan. että näin. Kaikki ollaan syyllisiä siihen että lapset oppii noitumaan. itsekkin!
Ei kukaan ole väittänyt, ettemmekö kiroilisi. Totta kai meiltäkin livahtaa rumia sanoja. Kuitenkaan emme viljele arkipuheessa niitä väkevimpiä sanoja. Niitä karkaa vain silloin, kun on tosi hätä kyseessä. Ja tietystit sellaisia tilanteita emme toivo.
Meidän taloudessa arkipuheeseen ei kuulu edes rutot ja raadot. Torumme lapsiamme, jos kuulemme sellaisia sanottavan. Muutaman kerran meiltä vanhemmilta on karannut väkevimmän luokan sanoja, mutta olemme tunnustaneet mokamme ja sopineet asiat. Ja väkevimmillä sanoilla tarkoitan ehtoja kirosanoja, kuten perkele, vittu ja saatana. Lapsillekin opetetaan, että näitä sanoja kannattaa välttää käyttämästä. Jos sellainen kuitenkin lipsahtaa, senkin saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Näillä uskontoon vetoavilla on elämä paljon helpompaa, kun he saavat oppinsa mukaan tehdä mitä vain paljon kiroilua pahempaakin, ilman rangaistuksia ja seuraamuksia. Riittää kun he vetoavat oppiinsa, jonka mukaan ihmisen luonne on heikko, mutta kyllä kaiken saa herralta anteeksi, kun vain muistaa käydä sunnuntaina seuroissa ja nöyränä pyytää!
Sitä herraa ei tosin kukaan ole nähnyt, jolta pyydetään, eikä se liene kellekään vastannut, miten pyyntöihin on suhtauduttu ja saako sama henkilö jatkuvasti anteeksi? Yhteiskunta ei voi tällä tavoin oikeudenmukaisesti ja rehellisesti toimia, jos osa porukasta saa tehdä mitä pahaa tahansa, ilman rangaistuksia!