Lupaan lopettaa nämä kirjoittelut, lupaan sanoa kaiken minkä voin hänelle suoraan. Lupaan etten mieti tai kehittele tunnetiloja itsekseni, vaan pitäydyn reaaliteeteissa: Hänelle olen vain välttämätön paha. Koska se on totuus kaikesta. Tiedän sen kyllä.
Enkä avaudu ajatuksistani enää kenellekään, koska se on turhaa. Ei ne ketään muuta kiinnosta, todellakaan. Eikä muilla ole mitään sanottavaa niihin. Liiallisella avautumisella vain tekee itsestään hölmön. Pidän tästä alkaen kaiken sisälläni, kunnes joko unohdan kaiken tai räjähdän viimeisen kerran. Tyhjän saa aina, pyysi tai ei.
Jaska Jokunen, mitta totaalisen täynnä kaikkea
Enkä avaudu ajatuksistani enää kenellekään, koska se on turhaa. Ei ne ketään muuta kiinnosta, todellakaan. Eikä muilla ole mitään sanottavaa niihin. Liiallisella avautumisella vain tekee itsestään hölmön. Pidän tästä alkaen kaiken sisälläni, kunnes joko unohdan kaiken tai räjähdän viimeisen kerran. Tyhjän saa aina, pyysi tai ei.
Jaska Jokunen, mitta totaalisen täynnä kaikkea
Vastaukset 27
Vanhimmat
Harmi, oletkin niitä ainoita joiden kirjoituksissa on jotain, ja palstalta ne ongin vaikka etelän tyttöjä olenkin ja työkaverikaan ei ole hän.
En tunnista mitä niistä muuta kuin loputtoman sotkun aitojen tunteiden, niiden kieltämisen ja liiallisen pyörittelyn luomien tunnetilojen sekasotkun. Muu on maisemamaalausta, taustaa kovin ontolle asialle.
Olisihan se ollut mahtavaa, jos hän olisi niihin täällä törmännyt ja jotain niistä minulta kysynyt. Mutta ei, sehän on kaiken todennäköisyyden vastaista.
Jaska Jokunen
Kuulehan Jaska, mistä ei voi kirjoittaa tai puhua, siitä täytyy vaieta.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008503610.html
En sano, että sinun olisi vaiettava. Kaikkea ei voi sanoiksikaan pukea eikä se silti tarkoita, etteikö niitä asioita olisi kuitenkin olemassa. "Mitä tämä vaikeneminen tarkoittaa? Se ei ole myötähäpeää tuntevaa hiljaisuutta kielen tappion äärellä. Se on sen sijaan kunnioittavaa hiljaisuutta sellaisen edessä, joka ylittää kielen mahdollisuuden sanoa."
Anteeksi sekaantumiseni aloitukseesi, tämä nyt on vain tämmöistä filosofista höttöä. Kovat realiteetit antavat turvaa monille, mukaan lukien myös itselleni, kuten ilmeisesti sinullekin. Mutta myös tyhjyydessä on jotain, sillä tyhjän kokemustahan ei olisi ilman kokemusta täyttymyksestä, tai aavistusta siitä, miltä täyttymys tuntuisi.
Hyvää jatkoa sinulle, raitapaitainen kynäilijä.
Filosofia on ajattelun huipentumaa, ei höttöä.
Omat ajatukseni ovat paljon maanläheisempiä, eikä niiden sanallinen muotoilu ole ollut minulle ongelma. Ongelma on ettei se johda mihinkään. En saa siten selvitettyä asiaani hänelle, enkä siten ole osannut päästää irti omista kuvitelmistani. Olen vain ruokkinut niitä loputtomalla maalailulla. Siksi lopetan sen nyt. Vain päästäkseni irti jostakin, joka ei johda mihinkään.
Jaska J.
Hyvä lupaus, terve uusi vuosi, ja aikaakin säästyy !
Miten mikään voi johtaa mihin ei ole tehnyt aloitetta?
Ei ole noinkaan. Yritystä päästä kunnolla juttusille on ollut. Täytyy vielä kokeilla jälleen kerran joku päivä. Ei pitäisi olla vaikea kysyä, kun näemme, on numerot ja meilit tiedossa.
JJ
"Sinulle mä aarteeni antaisin,
jonka vuoksi kärsin ja taistelin.
Sinulle mä antaisin sydämen,
jos sä otat sen."
Pätkä kertosäettä kappaleesta Satumaa/ Jari Sillanpää
Kunpa saisi tuon viestin kerrotuksi hänelle.
Sen jälkeen heittäisin kaikki jaskailut iäksi. Lopputuloksesta riippumatta.
-Jaska Jokunen, back for a while.
Tiivistin tuolla kappaleesta lainatulla pätkällä kaiken häneen liittyvän. Oman pääni hervottoman myllytyksen jälkeen kaikki on edelleen kuin aiemmin.
Mustaa ei saa valkoiseksi, mielen kesä hänet nähdessä ei muutu talven kalpeaksi valon kajoksi, eikä halu päästä lähelle katoa miettimällä vaikka ampumahiihtoa.
Ei, se pysyy ja vahvistuu aina kun toista saa katsella hetken. On se vaan niin ihana, huokaus.
Jaska Jokunen, siellä kopin katolla miettien
Jaska Jokunen, sinulle on annettu lahja jäsentää ja ilmaista tunteesi ja ajatuksesi kauniilla tavalla. Nainen on aivan totaalisen aseeton (kädetön ja jalatonkin varmaan) edessäsi, kun tunteesi hänelle kerrot. Mutta kerro hänelle!
Tuo oli hauskasti (aseeton, kädetön, jalaton ym.) sanottu ja todella kaunista tekstiä näyttää JJ kirjoittavan.
Miksi ihmeessä sinä et kerro hänelle tunteistasi?
Eihän mitään voi olla, jos hän ei tiedä ajatuksiasi.
On pieni epäilys, että hän lukee näitä välillä. Asiasta on joskus ollut sivulauseen verran juttua. Mutta se on vain sivujuonne, pääsuoni tässä malmiossa menee tottakai face to face, kunhan vain saan suuni auki sopivassa tilanteessa. Pitäisikö vain pyytää häntä jäämään hetkeksi ja avata suunsa? Helppoa kirjoitettuna, vaikeampaa sanottuna.
Jaska J.
Sori Jaska kun sanon, mutta haluan vaan auttaa, koska olet super!
”Asiasta juttua sivulauseen verran” usein se mitä toivotaan todentuu tavalla ja toisella ympäristössämme, näemme ja kuulemme helposti sitä mitä kipeästi kaipaamme. Hänen toiveesi mukainen sivulause soi korvissani kuin keväinen puro ja hänelle se saattoi olla vain arkinen koiranpissa lumihangessa. Niin kipeää, eikä sitä voi tietää mitä oli, jollet tosissasi laita tennaria toisen eteen. Puhu, että pääset pussaamaan, jos et häntä niin varmasti pettymyksen keräilyn jälkeen jonossa seuraavaa. Sinulle soisi, että soisi! …keväinen puro, linnut ja kaikki maailman luontokappaleet.
Kirjoita hänelle kirje, kortti, lappu tai vaikka revitty ruutuvihkonpala.
Ihan tuskaista kuulla sun kaipausta ja haaveilua, vaikka se upeaa onkin.
Ajattelin hommata Jaska Jokunen- kortin, johon kirjoitan vain viisi sanaa. Ne sanat on vielä lukitsematta. Ideoita kuuntelen, niistä parhaita muokkailen, korttiin kauniisti kirjailen.
Jaska Jokunen
Sivulause on ehkä vähättelevä ilmaus. Hän on suoraan sanonut lukevansa kirjoituksiani joskus. Tietää melko varmasti myös allekirjoitukseni, olen sen ehkä paljastanut joskus? En muista aina kaikkea, varsinkaan hänen kanssaan käytyjä keskusteluita. On vaikea keskittyä, kun siinä hetkessä leijun aavistuksen irti lattiasta vaalenpunaisen pilven nostamana.
Tämä hänelle tiedoksi, jos Sattuu tämän lukemaan.
Jaska Jokunen, tuttu tyyppi syöttökummulta
1 Onko
2 tämä
3 vain
4 koiranpissaa
5 vai ?
Siinä sulle viisi sanaa, no ei 🙈. Miksi vain viisi sanaa?
Luota itseesi, sinulla on juuri oikeat sanat, ei kenelläkään ulkopuolisella. Kiva idea tuo kortti, mutta pelottaa sun puolesta, jos sattuu… mutta muista silloin arvosi, että lakoat monilta naisilta kaikki jäsenet kertalla, sun puhetaidoilla.
Jaska saa verbaliikalla kenen naisen hyvänsä. Supliikkimies.
Hmm, jos niin olisi tuskin täällä kaipuuta kirjoittelisin.
Puhun kyllä paljon, mutta joko haikalen ihan vääriä naisia, tai sitten en saa tilaisuutta sanoa oikeita asioita.
Hänellekin olen sanonut paljon, mutta jättänyt sanomatta ne suurimmat sanat. Tiedän hänen kuuntelevan mitä sanon, tiedän hänen välittävän ajatuksistani ja tiedän että meidän välillä on sanaton luottamus. Olen tässä ja hän siinä, mutta voimmeko olla me tässä?
Jaska Jokunen
Minä olen ulkopuolinen, en ihastuksesi kohde. Teillä on puheidesi perusteella jonkinlainen luottamussuhde. Vaakakupissa on sinun tunteesi.
Toisessa unelma ja toisessa rohkeus katsoa totuutta totuutta silmiin.
Minä toivon, että saisit rohkeutta kysyä ne ratkaisevat paljastavat kysymykset: ”voiko minun unelmasta tulla me?” Kumpi on sinulle rakkaampi sinun uskollisuutta itselle, elää siinä mikä on totta, vai unelma jonka saatat menettää, jos hänen vastaus on torjuva.
Pidätkö mielummin tietämättömyyden ja haaveet vai pidätkö itsestäsi kiinni kävi miten kävi. Olet hyvä Jaska!
Katseltiin tänään hänen kanssaan toisiamme pienen hetken kahden. Hän näytti lievästä väsymyksestään huolimatta söpöltä ja levolliselta siinä hetkessä. Olin juuri avaamassa suuni, kun hänen työparinsa tuli keskeyttämään meidät. Ääh, ajattelin. Eikö taaskaan tilaisuutta kahden...
Piti sanoa: Tiedät varmasti Jari Sillanpään kappaleen Satumaa? Siinä kertsissä on kiteytetty myös mun ajatukset susta. Kuuntele se, niin ymmärrät mitä mielessäni on. Ja sydämessäni ollut jo vuosia.
Jaska Jokunen
Voih, seuraavalla kerralla Jaska sanot hänelle juuri tuon, mikä tänään jäi sanomatta.
Mun uudenvuoden lupaus:
Lopetan tältä päivältä
Anonyymi
25.01.2022 23:06
Ilmoita
Kerron kuitenkin vielä sen, että olen ihan valmis kaiken tällä palstalla esiintyvän pahuuden loppumiseksi viemään asian eteenpäin, vaikka julkisuuteen omalla naamallani. En pelkää kasvojeni menettämistä jos tiedän sen hyödyttävän vainottavana olevia, joiden elämää tämä yksi ihmispaholainen yrittää tuhota.
Saapas sitten nähdä, miten kauan tämä palsta vielää sen kaiken jälkeen toimii??
1
<50
Äänestä
Kommentoi
Jaa
Vastaukset
Vanhimmat
Anonyymi (
Kirjaudu
/
Rekisteröidy
)
5000
Kirjoita kommentti...
Lähetä
Anonyymi
25.01.2022 23:08
UUSI
Antoisia kirjoitteluhetkiä koko yöksi mjooh aloituksin ja hih, nauraa -lopetuksin. Toivottavasti nautit "työpäivästäsi".
Jaska heräsi jo kuudelta. Uni muuttui hiljalleen työasiaksi ja herätti lievästä stressistä väsyneen miehen. Työasia onneksi liittyi osaksi siihen ihanaan naiseen, joten Jaskan aamu ei alkanut väärällä jalalla. Aamukahviaan keittäessä Jaska tuumaili: Olisi se hienoa, jos jonain aamuna avaisi silmänsä ja näkisi hänet nukkumassa vieressä. Saisi hellästi herättää suukolla, ja ehkä pujahtaa saman peiton alle lämpimään hetkeksi, vain tunteakseen toisen lämpimän vartalon ihollaan.
Huokaus. Siihen on vielä pitkä matka, eikä se polku ole vielä edes kunnolla auki. Lumilapiolle on kovasti töitä, ja toivoa saa ettei Siperian tuuli tuo uutta lunta. Kevääseen on vielä matkaa...
Jaska Jokunen
Jaska näki miten hän, se valloittava nainen, hymyili hänelle leveästi toivotettuaan hyvät huomenet päivän aluksi. Johtuiko se Jaskan oranssista piposta, josta saattoi tulla mieleen eräs tunnettu jo edesmennyt merentutkija? Vain regulaattori puuttui suusta ja ilmapullo selästä: Merci, mon Ami! Kippari sukeltaa nyt sinisiin syvyyksiinsä tutkimaan mielensä ihmeitä. C'est la Vie!
Vai oliko se peräti hänen tapansa näyttää Jaskalle suopeuttaan, jos ei peräti hienoista vastakaikua Jaskan silmien hehkuun? Mistäpä sitä tiesi, kun ei ehtinyt muita sanoja vaihtaa. Ja nyt Jaska oli kotona, kuumeisena loppuviikon köhien. C'est la Vie, merde...
-Jaska Jokunen, ei baskeria, vain oranssi pipo-
Lauantai. Päivä, jolloin on aikaa tehdä ja mennä minne mieli via ja auto kuljettaa. Mutta Jaska oli jumissa kotona, kuin arestiin pistetty koulupoika tylsistyen samoihin seiniin. Kaasujalkaa kuumotti, auton ratti tuntui haamuna sormissa ja Jaska mietti miten haluaisi kurvata hänen pihaansa noukkimaan hänet kyytiin. Jaska avaisi ikkunan ja huikkasi hänelle: "Nouse tyttö jousille. Voidaan vaihtaa välillä kuskia, että mielenkiinto matkaan säilyy. Mutta älä hemmetissä lähde mihinkään. Sut on luotu tän kuskin viereen. Oot just täydellinen." Ja yhdessä he kaasuttaisivat kohti tuntematonta. Valmiimpina kuin koskaan.
Sitä Jaska mietti lauantai- illan taittuessa yötä kohti. Ohivilahtavia maisemia, vastaantulijoita, kesäyön valoa, katuvalojen keiloja märässä asvaltissa, kesän tuoksua. Ei väliä määränpäällä, kunhan hän on matkalla mukana.
Jaska oli aina kesämies. Ja sen naisen kanssa kesä olisi aina. Niin Jaska oli päättänyt.
-Jaska Jokunen, kesämies for ever-