Huomenna näen taas sen miehen, joka on vuosia vatsanpohjassani kutitellut. Saanut perhosia vatsaan, hymyn huulilleni, nauramaan ääneen, ollaan flirttailu. Olemme vuosien saatossa käyneet hyviä keskusteluja. Tuettu toisiamme, kuunneltu ja annettu mielipiteitä. Hän on minulle edelleen tärkeä. Erityinen mies jolla paikka sydämmessäni. Tunteita on varmasti ollut molemmilla, vähän vuorovedoin soudettu ja huovattu. Tein lopulta ratkaisun elämässäni niin että emme näe enää päivittäin. Ajattelin pystyväni unohtamaan. En pystynyt. Edelleen kun ajattelen häntä, tunnen syvää yhteyttä, ystävyyttä, himoa. Miten edelleen tunnen sormenpäissäni halun napittaa hänen kauluspaitansa napit auki. Tuntea hänen ihonsa sormieni alla.
Tiedän että aina sanotaan että jos aikuinen mies jotain haluaa, hän saa sen sanottua. Sitä ei tarvitse arvailla. Siltin edelleen mietin että halusimmeko vain välttää konflikteja ja siksi kumpikaan ei ottanut sitä ratkaisevaa askelta? Vai etkö sinä mies halunnut, oikeasti? Olinko vain kiva nainen työympyröissä. Piriste.
Tiedän että aina sanotaan että jos aikuinen mies jotain haluaa, hän saa sen sanottua. Sitä ei tarvitse arvailla. Siltin edelleen mietin että halusimmeko vain välttää konflikteja ja siksi kumpikaan ei ottanut sitä ratkaisevaa askelta? Vai etkö sinä mies halunnut, oikeasti? Olinko vain kiva nainen työympyröissä. Piriste.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos se on se vaalea parrakas ja kalju J mies, niin sillä on joku toinenkin.
Niin niillä yleensä on 😅
Ei ole vaalea eikä kalju. Välillä voi pientä partaa olla ja J kirjainta kantaa nimessään.
Olen huomannut että mies lähestyy kyllä siten ettei todellakaan jätä epäselväksi jos on niin kiinnostunut että sinut haluaa. Ei halua menettää.