Että Ruotsi ja Suomi pysyvät yhdessä, Ruotsi nyt kaikkosi.

Presidentti Niinistö saa kehuja ohi mannerlaattojen. Myös Suomi-Ruotsin selvä johtaja on nyt Niinistö.

Mutta toisin kuin suomalainen retoriikka, Ruotsin puolustusministeri onnistui horjuttamaan etäisyyttä sanomalla ulkomaailmalle, ettei Ruotsin pitäisi liittyä Natoon "ei nyt eikä myöhemmin".
Pääministeri Magdalena Andersson välitti saman viestin hallitusjulistuksessaan marraskuussa ja on siitä lähtien ollut huomattavan hiljaa - Venäjän suorasta uhkauksesta huolimatta.
Täysin Kremlin makuun, toisin sanoen.



Sauli Niinistön sanotaan olevan Euroopan johtaja, jota Vladimir Putin kunnioittaa eniten.
Kun muut valtion- ja hallitusten päämiehet ovat välttäneet yhteyksiä Moskovaan vastauksena Krimin laittomaan liittoon, Suomen presidentti on johdonmukaisesti etsinyt vuoropuhelua venäläisen kollegansa kanssa ja ottanut tarvittaessa kovan linjan Venäjää vastaan.

Niinistöä pitää kehua rohkeudesta erottua. Tämäntyyppisellä vuoropuhelulla on myös yksiselitteinen rauhaa edistävä vaikutus, jota Eurooppa tarvitsee enemmän kuin pitkään aikaan.
Venäjä jatkaa konfliktin kärjistymistä lännen kanssa: Yhdysvaltojen, Naton ja sen kumppanimaiden, mukaan lukien Suomen ja Ruotsin, kanssa.

Uhka ei koske enää vain Ukrainaa, jota venäläiset painostavat sekä sotilaallisesti että poliittisesti. Jouluviikolla Venäjän ulkoministeriö puhui selkeästi myös siitä, mitä odottaa, jos Pohjoismaat hakevat Nato-jäsenyyttä.

Ruotsalaisten ja suomalaisten puolustusliittoon hakemuksilla on Moskovan mukaan "vakavia sotilaallisia ja poliittisia seurauksia" ja ne edellyttäisivät "asianmukaista vastausta" Venäjältä.
Se on uskomaton lausunto, joskaan ei yllättävää.

Kreml ilmeisesti elää edelleen kylmän sodan mentaliteetissa, jossa suurvallat voivat jakaa maailman etupiiriin ja sanella ehtoja.
Todellisuudessa on kuitenkin vuosi 2022 ja Venäjä on kaukana suurvallasta. Mutta asemasta riippumatta Kremlillä ei ole oikeutta uhata tai sekaantua Ruotsin, Suomen tai Ukrainan turvallisuuspoliittisiin valintoihin.
Kaikkien asianomaisten maiden tulisi todeta tämä.
Suomi tekee juuri niin ja esimerkillisesti selvästi.

Sekä pääministeri Sanna Marin että presidentti Sauli Niinistö esittivät uudenvuodenpuheessaan Venäjän uhkavaatimuksen ja painottivat päättäväisesti, että maan toimintavapautta ei saa rajoittaa - että Suomella on täysi oikeus hakea Naton jäsenyyttä milloin haluaa.

Onhan kyllä kieltämättä Ruotsilla kuumat paikat siellä eteläisellä alueellaan, joka perehtynyt alueeseen. Venäjällä olisi halu hallita sitä aluetta, eikä Tanskan salmien hallintakaan olisi pahasta Venäläisten ajattelulle. Siinä vain heidän halulleen paha este NATO.

6. tammikuuta on loppiainen eli jouluajan loppu. Laitetaan taas joulu kaappiin odottamaan seuraavaa joulua.
-tiedätkö, miksi sitä vietetään? siis loppiaista ?
– Loppiainen on alkukirkon aikana ollut Jeesuksen syntymäjuhla. 300-luvulta lähtien syntymäjuhlaa on vietetty 25. joulukuuta. Alkuperäisestä syntymäjuhlasta tuli itämaan tietäjien muistojuhla. He tulivat pakanallisilta alueilta kunnioittamaan Jeesus-lasta. Siksi loppiainen on myös lähetystyön päivä, teologi vastasi Alma Median arkistojutun mukaan vuonna 2011, kun loppiaisen syytä kysyttiin.

Monessa seurakunnassa loppiainen näkyy suurena jumalanpalveluksena.
Loppiainen on osa joulun viettoa. Monessa suomalaiskodissa koetaan, että loppiainen päättää joulun, ja moni heivaakin joulukuusen viimeistään huomenna pihalle tai varastoon. Aikaisemmin joulunajan katsottiin jatkuvan aina Nuutin päivään asti eli 13. tammikuuta saakka.

Ennen loppiainen lauantaisin..
Loppiaista ei ole Suomessa aina vietetty 6. tammikuuta. Se siirrettiin 1970-luvulla kuudetta päivää lähimpään lauantaihin, koska työmarkkinajärjestöt niin halusivat.
1990-luvulla loppiainen siirrettiin takaisin alkuperäiselle paikalleen.