miten "pohjalla" olitte

Että sitä alemmas en tahtonut enää mennä!Elikkä mun kohdalla se tarkoiti sitä,että joudun myöntämään, että en itse, enää hallitse juomistani!Pari vuotta vielä join, vaikka itse jo tiesin, että oli kyseessä sellainen aine, väkijuoma,jota ilman en tullut toimeen,mutta en ollut vielä tarpeeksi nöyrä, hakemaan todellista apua! Sitten tuli stoppi,en enää jaksanut juoda!!Päätöksen tein viikoja kestäneen juomaputkeni lopussa,olin jonkunlaisessa tokkurassa,kun jokin päässäni naksahti,tällaistako mun loppuelämä on?


Toteamuksestani ("tällaistako loppuelämäni") muutamatunti eteenpäin tapasin satumoisin "toisen alkoholistin" joka oli jo vuosia ollut raitis!Kerroin hänelle,ensikertaa, muutamatonta totuutta itsestäni,ja alkoholin käytöstäni.(alkoholia olin käyttänyt noin,20 vuotta!!)


Ystäväni,tää raitis alkoholisti,vei minut ennsimmäisen kerran sellaiseen paikkaan,jossa oli näitä raitiita alkoholisteja enemmänkin.Se paikka oli AA.Siitä asti vuodesta, 1990 kuin ensikertaa omasta halustani,todella halusin raitistua!Myönsin voimatumuuteni alkoholiin ja elämääni nähden!!Olen saanut olla AA-n avulla päivän kerrallaan, raitis alkoholisti!!

lienee löytynyt.25 vuotta suunnilleen olin tiennyt etten pärjää ilman alkoholia.lyhyitä taukoja,antabuksella ja ilmankin hampaat irvessä.sitten henkinen tuska vei jonnekin syvääkin syvemmälle,jonnekin mitä en olisi voinut kuvitella olevan.se oli sellainen ota tai jätä elämä-kohta.olin valmis nöyrtymään ja myöntämään ääneen voimattomuuteni,olin valmis vaikka kuolemaan jos ei muuta ratkaisua enää ole.olisiko rohkeus riittänyt,jäi kokeilematta.

ryhmä sai minusta tuskaisen jäsenen,se lienee elämäni paras päätös.tuska on helpottamasa ja moni asia alkaa hahmottua uudella tavalla,tunteet ja ajattelutapa.vähän kerrallaan,välillä tuumaustaukoja pitäen.hankalaa mutta palkitsevaa.ei mitään puolen tunnin hyvää nousutunnetta vaan kokonaisvaltaisempaa.
nöyränä vaan ei nöyristellen.

Olin alkanut käyttää alkoholia lähes päivittäin pieninä, joskus suurempinakin annoksina. Asia vaivasi minua siinä määrin, että halusin apua.
Soitin ensin AA:n auttavaan puhelimeen, jossa "rento-Repe" totesi "kyl sä siitä eroon pääset, mäkin olen päässyt". Seuraavaksi soitin johonkin muuhun auttavaan puhelimeen, josta sain tiedon terveyskeskuksen päihdehuollosta. Kävin asiaan kouluttautuneen sairaanhoitajan juttusilla, sain teoreettista opetusta alkoholin vaikutuksesta ja riippuvuuden kehityksestä. Pidin myös alkoholin kulutuspäiväkirjaa. Keskusteluissa ei märehditty menneillä, vaan suuntauduttiin olemassa olevaan hetkeen ja tulevaisuuteen.
Mielestäni hoitoon kannattaa hakeutua ajoissa ja itselleen sopivaan paikkaan.