Muistutukseksi

Muistutukseksi

Radio City teki viime syksynä äänestyksen siitä, kuuluisiko kannabis laillistaa. 91% vastaajista oli asian kannalla, runsaasti perusteluja äänten seassa ja vastaajia tuhansia.

- Varmaankin teille aika luonnollista ettei tällaisia tietoja löydy Radio City:n sivuiltakaan enää. Raha kun pyörittää kaikkea.

Asiaan: Sinun ei tarvitse olla tilastotieteilijä ymmärtääksesi tuhansien vastausten todistusarvoa muodostettaessa suurpiirteisiä visioita kansan näkemyksistä. On selkeää faktaa että kannabismyönteistä väestönosaa väheksytään ja aliarvioidaan. Muunmuassa näkemyksenne siitä, ettei kukaan tai mikään poliittinen elin ajaisi kannabiskieltolain purkua, suorastaan naurattaa. Näin kaukana päätöksenteosta ja todellisesta tiedosta voi peltopöllö-kansalainen oikeasti olla.

Mutta, suorastaan vihastuttaa että samana päivänä, kun eräs "äiti" tällä palstalla kertoi tyttärensä menehtymisestä, te tulette tänne huutelemaan kuinka on nyt kuusinolla pelissä. Teille tämä on peliä? koko helapaska? Ihmisten henki ja hyvinvointi peliä? Idioottejahan te olette, oikeasti! Ei täällä keskusteleville ole epäselvää mitä laissa sanotaan, ei ole tarpeen tulla mainostamaan kuinka savuapinaa kyrsii, ei ole tarpeen todeta kuinka eduskunta ei puhua pukahda päihdepolitiikan vakavista asioista. Me kyllä näemme kuinka te ette voi nähdä ennakkokäsityksienne taakse missään muodossa.

Te unohditte että erään äidin tyttö kuoli. Lapsi monien muiden uhrien joukossa. Ihmisiä joiden elämä päättyi oman typeryyden ja ajattelemattomuuden takia. Ei suojellut kieltolaki, ei "valistus" eikä liioin virkavaltakaan. Tämänkin ihmishengen olisi voinut asiallinen hoito pelastaa. Ja koko tragedian olisi saattanut pelastaa humaanimpi päihdepolitiikka, vain rahtunen enemmän suvaitsevaisuutta. Se, että teitä EI KIINNOSTA, tekee teistä todellisia, isoja isoja PELLEJÄ, ymmärrättekö? Pellejä jotka kuvittelevat että uhkailulla pysyy huumeneulat apteekeissa ja mömmöt diilerien taskuissa.

Herätkää ajattelemaan toisia. Toveriasi, sukulaistasi, ystävääsi, naapuriasi, vihamiestäsi. Niin kauan kun vain oma napa painaa, tämän maan keula osoittaa pohjaa kohti.

Hyvää vappua

Naapurin äijä
10670
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

asiaa, äijäseni. Olen samaa mieltä jotain on pilalla systeemissämme!

Äänestä

Yhdyn täysin siihen että puolesta vastaan kirjoitukset ei ole asiallisia tuossa kohtaa.
kirjoitat että asianmukaisella hoidolla olisi voitu pelastaa?
Minun kokemukset narkomaanien hoidosta on aika hyviä,jopa liikaakin jotain asioita.Vaan ei ne pelasta läheskään aina.
mutta mitä tarkoitat omalla näkemyksellä hoidosta?
sillä niitä henkiä tosiaan haluaisi säästää ja hautaan en minäkään lastani haluaisi saatella.

Äänestä
  • Tervehdys sinulle

    Kyllä, ymmärrän ihan hyvin että voi välillä keittää kun näkee toisenhenkisiä kirjoituksia. Itsellenikin on käynyt niin. Joku kohtuus pitäisi kuitenkin pitää.

    Kyllä, näkemykseni nykyhoitomalleista on aikaisemman kommenttini mukainen. Asiaa pitää ajatella aika syvältä ennenkuin sen tajuaa. Mm. sitä miksi addikti retkahtaa, pahimmillaan karkaa sairaalasta ja linnoittautuu johonkin huumeluolaan tekemään kuolemaa, kuten eilen kirjoittaneen äidin tyttärelle kävi.

    -Hoitoon pääsyyn on olemassa "ahdingon kriteerit" joiden on täytyttävä.

    -Hoitoon pitää löytyä maksaja (lue: päätös KELA:lta tai sossulta)

    -Kaikki hoitoa tarvitsevat eivät sitä saa

    -Ne, jotka hoitoa saavat kokevat sen usein tehottomaksi

    -Retkatamisista rangaistaan hoidon keskeyttämisillä tai karensseilla/eväämisillä


    Minusta ensimmäinen asia mikä pitäisi laittaa kuntoon, on käytetyt hoitotavat. Ensimmäinen iso askel on irroittaa addikti niistä piireistä ja kuvioista missä hän on vaikuttanut. Valvottu ja tehokas korvaushoito yhdessä terapioiden ja kuntouttamisen kanssa luovat vasta pohjan itse riippuvuuksien katkaisuun. Prosessi on pitkä.

    Olen itse aikanaan ollut todella pahassa lääkekoukussa, joka oli kirjaimellisesti viemässä minua hautaan. Tästä koen saaneeni sopivasti perspektiiviä puhua neulahuumevieroituksista, vaikken ole itse koskaan niihin koskenutkaan. Tiedän esimerkiksi sen, kuinka kauan addiktoituneen mielen paranemiseen voi mennä. Ja myös sen kuinka hieno asia on, jos pystyy päihteidenkäyttönsä hallitsemaan.

    Totuus on se, että Suomessa ei langennut saa sitä sympatiaa mitä hän tarvitsisi. Yritystä toki on, mutta liian usein kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Koska raha ratkaisee.

    Hyvää pyhää ja voimia sinulle

    Naapurin äijä

    Äänestä

  • Naapurin_äijä kirjoitti:

    Tervehdys sinulle

    Kyllä, ymmärrän ihan hyvin että voi välillä keittää kun näkee toisenhenkisiä kirjoituksia. Itsellenikin on käynyt niin. Joku kohtuus pitäisi kuitenkin pitää.

    Kyllä, näkemykseni nykyhoitomalleista on aikaisemman kommenttini mukainen. Asiaa pitää ajatella aika syvältä ennenkuin sen tajuaa. Mm. sitä miksi addikti retkahtaa, pahimmillaan karkaa sairaalasta ja linnoittautuu johonkin huumeluolaan tekemään kuolemaa, kuten eilen kirjoittaneen äidin tyttärelle kävi.

    -Hoitoon pääsyyn on olemassa "ahdingon kriteerit" joiden on täytyttävä.

    -Hoitoon pitää löytyä maksaja (lue: päätös KELA:lta tai sossulta)

    -Kaikki hoitoa tarvitsevat eivät sitä saa

    -Ne, jotka hoitoa saavat kokevat sen usein tehottomaksi

    -Retkatamisista rangaistaan hoidon keskeyttämisillä tai karensseilla/eväämisillä


    Minusta ensimmäinen asia mikä pitäisi laittaa kuntoon, on käytetyt hoitotavat. Ensimmäinen iso askel on irroittaa addikti niistä piireistä ja kuvioista missä hän on vaikuttanut. Valvottu ja tehokas korvaushoito yhdessä terapioiden ja kuntouttamisen kanssa luovat vasta pohjan itse riippuvuuksien katkaisuun. Prosessi on pitkä.

    Olen itse aikanaan ollut todella pahassa lääkekoukussa, joka oli kirjaimellisesti viemässä minua hautaan. Tästä koen saaneeni sopivasti perspektiiviä puhua neulahuumevieroituksista, vaikken ole itse koskaan niihin koskenutkaan. Tiedän esimerkiksi sen, kuinka kauan addiktoituneen mielen paranemiseen voi mennä. Ja myös sen kuinka hieno asia on, jos pystyy päihteidenkäyttönsä hallitsemaan.

    Totuus on se, että Suomessa ei langennut saa sitä sympatiaa mitä hän tarvitsisi. Yritystä toki on, mutta liian usein kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Koska raha ratkaisee.

    Hyvää pyhää ja voimia sinulle

    Naapurin äijä

    Paljon asiaa koskien nuoria ja päihdehoidon tarvitsevia.
    Kokemuukseni perustuen muutama asia kuitenkin,kysymys tulee jäämään ikuisesti arvoitukseksi miksi joku lähti hoidosta kuolemaan?syitä on monia.
    kokemukseni ns:huumemaailmaan lähti käyntiin jo omassa nuoruudessa kun muutamat ystävistä näihin sekaantui he ovat kyllä kuolleet ja alle kolmikymppisinä.Kokemusta on joutunut jatkamaan omassa perheessä ja siitä sitten "huumetöiden parissa"mutta läheinen on se joka aina koskettaa.
    Aloin miettiä montako hoitopaikkaa tai kertaa tai maksulappua on meidän omalla nuorella,hoitoja ja kertoja ei pysy laskuissa.
    Mutta lähtisin paljon siitä että huumenuoren elämässä on ongelmia oman psyykkeen kanssa,ja nämä jätetään hyvin pitkälle hoitamatta,nuori pääsee kyllä muuten suhteellisen hyvin nykyään hoitoon ja saa maksulaput ja päivärahatkin:tästä helposti pääsemisestä on ristiriitaista sekin että hoito on kallista(aika vähän antavaa)hoitoon lähdetään usein hakeakseen hoitosuajaa,eli esim:rikos tai sakot tai jopa armeija/hoitosuajassa olevaa ei pidätetä esim:maksamattomista sakoista.Hoitosuajan omaava voi kuitenkin käydä lomilla ja töissä"harvoin käy"nuorelta ei oikeasti velvoiteta juur mitään,noh okei päihteettömyyttä mutta ei se retkahdus vie maksunsaamisia tai muita pois.
    Oman nuoreni hoidoista lähtöjen syitä on mm:
    otti ja rakastui toiseen hoidokkiin=lähtö kadulle ja huumeisiin=läjä rikoksia ja huumekäyttöä,takaisin hoitoon pääsi kun itse halusi niin neljässä päivässä.
    hoitoa alle 2.viikkoa=syy hoidosta lähtöön joku oli puhunut paskaa"piti lähtee kouluttamaan.
    sitten taas uusi hoito ja uudet kujeet.
    sen jälkeen oma sos:tukikämppä/ei työvelvoitetta tms.rahaakin elämiseen,noh se kämppä kyllä lähti jotain 5.kuukauden asumisen jälkeen,mutta uus kämppä oli kyllä heti sos:tukiasunto ei velvotteita!
    kämppä lähti retkahduksien jälkeen,hoitoonohjaus katkolle ja mahdollisuus kyllä oli,mutta tämän nuoren ajatusmaailmassa(on paskaa kun velvoitetaan johonkin ja tappaa ne pitäisi)joten se siitäkin kämpästä!mutta hoito kyllä aukesi heti kun halusi ja siellä oloa ja uusi kämppä,mukana hoitosuaja ja sakot odottelee nätisti(ne olisikin juuri mennyt muuntoon)
    sakoista ja muista kerrottakoot kuitenkin että hoidossa ollessa voi niitä sopia ja selvittää,mutta eipä niitä viitsi selvitellä vaikka olisi henkilökuntakin apuna.Sakkoja on hädässä maksanut minäkin(se on toisilta lapsilta aina pois)
    työtä ja mahdollisuuksia järjestää ja hoitaa asiansa olen järjestänyt monet kerrat.
    Tällä hetkellä näen että nämä asiat on olleet ihan turhaan.
    Se kelan tai soskun päätös kyllä tulee ainakin nuorille ja silloinkin ollaan jo yleensä siinä akuuttihoitopaikassa.En ole varma käykö ihan yhtä jouheesti yli 25v?
    Hoidonpiireissä tai kämpän saanneilla ei ainakaan monessa paikassa ole"ahdingon kriteereitä"heillä on ns:kriisihoito=heti halutessa(tätäkin muuten käytetään kyllä hyväksi kun esim:poliisi kaipaisi)
    se jota itse hoitopaikoissa ja hoidoissa peräänkuuluttaisin hyvinkin paljon on sinne psyykkeeseen meno,tarkoitan pohjamutia myäten menoa sisimpään.
    tietämäni muutamat hoitolaitokset"kyllä antavat siis huoneen,päivärahaa,kuntoilusalia,uimalippua,pussilippua,ateriat valmiina,lomat ynm:velvoite=annat halutessa seulat!
    Tälläkö hoidetaan tämä asia?en usko!
    Tai sillä että asut rivarissa et maksa mistään mitään mutta kuulut lisäksi sosviraston toimeentulotuenpiiriin=saat rahaakin sen ties monennen kämpän ja hoitojen jälkeen.
    väärin minunmielestäni/tulisiko opettaa vastuuta?tekemään jotain?
    velvottamaan?
    eikö se asunto ja ruoka ole jo hyvä?
    Vaikka olenkin narkomaanin äiti ja rakastan lastani niin minunmielestä hän ei ole ansainnut kaikkea ilmaiseksi ja saada rahaakin,narkomaani tekee paljon yhteiskunnan tuhojakin=lue poliisit7sairaalat/varkaudet ynm.Olisiko aihetta joko työstää mielenterveyttä=pakottaa tai lakaista katuja?
    se jota kirjoitat hoidoista terapian ja kuntoutuksen kera on täyttä asiaa.
    Mutta näin ei ole.
    Se jota hoitoon pääsyn vaikeuksista kirjoitat ei ole läheskään aina totta.
    Mutta tosielämässä tälläinen ihminen harvoin itsenäisesti saisi hoitopaikkoja tms hankituksi ja tarvitsee sen kiskojan ja tuuppijan ja jopa taluttajan sekä paikanhakijankin,eli narkomaani tarvitsee kyllä apua,ei hän yleensä osaa tai kykene sitä itse hakea.
    ja tässä on läheiset hyvinkin tärkeitä!
    -itse en allekirjottaisi ettei langennut saa sympatiaa tai muuta?koska hyvin läheltä olen hyvin monen nähnyt sitä saavan.
    Voisin melkein peräänkuuluttaa että saisipa meistä läheisistä edes pienen osan sympatiasta tai avusta"mutta aika yksin taistelemme.
    ikuisuuskysymys kuka miksikin retkahti?
    olisinko minä voinnut tehdä jotain silloin?
    Uskon että moni olisi voinnut tehdä jotain toisin ja ehkei näin olisi käynnyt)
    Mutta se miten hyvin paljon esim:vanhempia syyllistetään yhäkin ttei he ota asioista selvää?ei ole tän päivän vanhempien juttu:kyllä he paljon ottavat selvää ja hakevat tietoa,moni nuori voisi yllättyäkin siitä tietomäärästä jonka vanhemmat omaavat.
    kuvitellaan nykyäänkin vanhempien saavan hullun hysteerisiä kohtauksia sanasta huume"ei ole ihan totta sekään.
    suru ja kyyneleet ovat eriasia.
    Omassa tietämyksessäni on tämä paljon puhuttu kannabis kuitenkin ollut se portti huumemaailmaan ikäryhmällä 15-17v.
    Silloin ollaan astuttu jo johonkin.
    ei pidä kumota niitä totuuksia joita esim:nuoret itse kertovat,ei sitä että on kuitenkin niin monta tarinaa jotka alkoi kannabiksesta.
    Siksi esim.minä taistelen ihan täysin nuoren päihteettömyyttä vastaan.
    Olen nähnyt ja elänyt juoppokodissa.
    olen seurustellut liimanhaistajan kanssa.
    olen saatellut hautaan liian monta nuoruuden ystävää.
    käynnyt linnassa katsomassa ystäviä.
    olen istunut lukemattomia kertoja vanhempienryhmässä ja kuullut ne murheet ja tuskan.
    olen elänyt oman nuoreni päihdetietä niin hyvissä kuin pahoissakin noin viidenvuoden ajan.
    istunut ja ollut nuorten keskuudessa ja kuullut monta tarinaa.
    tutustunut vähintään kymmeneen hoitolaitokseen jne.
    Joten väitän tietäväni jotain(toki en haluaisi edes tietää tätä kaikkea)
    mutta haluaisinkin tietää mikä olisi se oikea tie pelastaa ehkä juuri nyt se nuori joka karkaa ja kuolee?
    haluaisin toki tietää senkin miten minä ja monet muut lastansa rakastavat jaksaisivat?
    Sinulle haluan kuitenkin sanoa sen että vaikka varmasti minun näkökantani kannabiksesta on selvinnytkin niin osaan kunnioittaa sinun suaria kirjoituksia.Sitä varsinkin jossa monesti rauhoitat nuorten/ajattelemattomien lauseita.
    Olen joskus aikoinani lukenut sinun tarinaasikin ja elämäntuskaa,osittain siis ymmärrän tämän ja päätös on mielestäni sinun.
    Mutta se päätös ei tule olla sinun jos antaisit tai myysit nuorelle,tai kannustaisit jopa patistaisit.
    (niin meidänkin perheen tarinassa kun alkujaan oli 36v.aikuinen joka hyvin auliisti jopa tuputti kannabista nuorelle teinille.
    Asia jota en siis tule koskaan hyväksymään.
    Ikäväkyllä en voi koko asiaa kirjoittaa ihmisten intimiteettien takia(mutta tämä aikuisten kannabisporukka jossa oli mukana mm:yhden 15v.tytön isäkin niin pitivät hyvinkin hallinnassa yli seitsemää nuorta"ja kannabiksesta päästiin rikoksiin jne!
    Noh vähän sivuutti asiaa tässä,mutta minulla on syy tuomita kannabis ja se minun syy on oman lapseni rakastaminen ja se jota tapahtui!

    Äänestä

  • Naapurin_äijä kirjoitti:

    Tervehdys sinulle

    Kyllä, ymmärrän ihan hyvin että voi välillä keittää kun näkee toisenhenkisiä kirjoituksia. Itsellenikin on käynyt niin. Joku kohtuus pitäisi kuitenkin pitää.

    Kyllä, näkemykseni nykyhoitomalleista on aikaisemman kommenttini mukainen. Asiaa pitää ajatella aika syvältä ennenkuin sen tajuaa. Mm. sitä miksi addikti retkahtaa, pahimmillaan karkaa sairaalasta ja linnoittautuu johonkin huumeluolaan tekemään kuolemaa, kuten eilen kirjoittaneen äidin tyttärelle kävi.

    -Hoitoon pääsyyn on olemassa "ahdingon kriteerit" joiden on täytyttävä.

    -Hoitoon pitää löytyä maksaja (lue: päätös KELA:lta tai sossulta)

    -Kaikki hoitoa tarvitsevat eivät sitä saa

    -Ne, jotka hoitoa saavat kokevat sen usein tehottomaksi

    -Retkatamisista rangaistaan hoidon keskeyttämisillä tai karensseilla/eväämisillä


    Minusta ensimmäinen asia mikä pitäisi laittaa kuntoon, on käytetyt hoitotavat. Ensimmäinen iso askel on irroittaa addikti niistä piireistä ja kuvioista missä hän on vaikuttanut. Valvottu ja tehokas korvaushoito yhdessä terapioiden ja kuntouttamisen kanssa luovat vasta pohjan itse riippuvuuksien katkaisuun. Prosessi on pitkä.

    Olen itse aikanaan ollut todella pahassa lääkekoukussa, joka oli kirjaimellisesti viemässä minua hautaan. Tästä koen saaneeni sopivasti perspektiiviä puhua neulahuumevieroituksista, vaikken ole itse koskaan niihin koskenutkaan. Tiedän esimerkiksi sen, kuinka kauan addiktoituneen mielen paranemiseen voi mennä. Ja myös sen kuinka hieno asia on, jos pystyy päihteidenkäyttönsä hallitsemaan.

    Totuus on se, että Suomessa ei langennut saa sitä sympatiaa mitä hän tarvitsisi. Yritystä toki on, mutta liian usein kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Koska raha ratkaisee.

    Hyvää pyhää ja voimia sinulle

    Naapurin äijä

    Olisi saada ne kaikki tietääkin että kuka miksikin?
    itse kirjoitat lääkekoukuista ynm.
    minä tiedän mm syitä)
    persoonallisuushäiriö/eli ns:pahempi narsistinen häiriö.
    syämishäiriöinen nuori.
    21v.nuoren miehen paniikkihäiriöinen ja tunne elämältä sairastunut.
    eli syitä mitä joku joskus on kertonut ja sanonut syyksi aloittaa esim:kannabis.
    eli mielestäni pääsemme tähän hoitamattomaan mielenterveyteen jälleen!

    Äänestä

  • n:äiti.. kirjoitti:

    Paljon asiaa koskien nuoria ja päihdehoidon tarvitsevia.
    Kokemuukseni perustuen muutama asia kuitenkin,kysymys tulee jäämään ikuisesti arvoitukseksi miksi joku lähti hoidosta kuolemaan?syitä on monia.
    kokemukseni ns:huumemaailmaan lähti käyntiin jo omassa nuoruudessa kun muutamat ystävistä näihin sekaantui he ovat kyllä kuolleet ja alle kolmikymppisinä.Kokemusta on joutunut jatkamaan omassa perheessä ja siitä sitten "huumetöiden parissa"mutta läheinen on se joka aina koskettaa.
    Aloin miettiä montako hoitopaikkaa tai kertaa tai maksulappua on meidän omalla nuorella,hoitoja ja kertoja ei pysy laskuissa.
    Mutta lähtisin paljon siitä että huumenuoren elämässä on ongelmia oman psyykkeen kanssa,ja nämä jätetään hyvin pitkälle hoitamatta,nuori pääsee kyllä muuten suhteellisen hyvin nykyään hoitoon ja saa maksulaput ja päivärahatkin:tästä helposti pääsemisestä on ristiriitaista sekin että hoito on kallista(aika vähän antavaa)hoitoon lähdetään usein hakeakseen hoitosuajaa,eli esim:rikos tai sakot tai jopa armeija/hoitosuajassa olevaa ei pidätetä esim:maksamattomista sakoista.Hoitosuajan omaava voi kuitenkin käydä lomilla ja töissä"harvoin käy"nuorelta ei oikeasti velvoiteta juur mitään,noh okei päihteettömyyttä mutta ei se retkahdus vie maksunsaamisia tai muita pois.
    Oman nuoreni hoidoista lähtöjen syitä on mm:
    otti ja rakastui toiseen hoidokkiin=lähtö kadulle ja huumeisiin=läjä rikoksia ja huumekäyttöä,takaisin hoitoon pääsi kun itse halusi niin neljässä päivässä.
    hoitoa alle 2.viikkoa=syy hoidosta lähtöön joku oli puhunut paskaa"piti lähtee kouluttamaan.
    sitten taas uusi hoito ja uudet kujeet.
    sen jälkeen oma sos:tukikämppä/ei työvelvoitetta tms.rahaakin elämiseen,noh se kämppä kyllä lähti jotain 5.kuukauden asumisen jälkeen,mutta uus kämppä oli kyllä heti sos:tukiasunto ei velvotteita!
    kämppä lähti retkahduksien jälkeen,hoitoonohjaus katkolle ja mahdollisuus kyllä oli,mutta tämän nuoren ajatusmaailmassa(on paskaa kun velvoitetaan johonkin ja tappaa ne pitäisi)joten se siitäkin kämpästä!mutta hoito kyllä aukesi heti kun halusi ja siellä oloa ja uusi kämppä,mukana hoitosuaja ja sakot odottelee nätisti(ne olisikin juuri mennyt muuntoon)
    sakoista ja muista kerrottakoot kuitenkin että hoidossa ollessa voi niitä sopia ja selvittää,mutta eipä niitä viitsi selvitellä vaikka olisi henkilökuntakin apuna.Sakkoja on hädässä maksanut minäkin(se on toisilta lapsilta aina pois)
    työtä ja mahdollisuuksia järjestää ja hoitaa asiansa olen järjestänyt monet kerrat.
    Tällä hetkellä näen että nämä asiat on olleet ihan turhaan.
    Se kelan tai soskun päätös kyllä tulee ainakin nuorille ja silloinkin ollaan jo yleensä siinä akuuttihoitopaikassa.En ole varma käykö ihan yhtä jouheesti yli 25v?
    Hoidonpiireissä tai kämpän saanneilla ei ainakaan monessa paikassa ole"ahdingon kriteereitä"heillä on ns:kriisihoito=heti halutessa(tätäkin muuten käytetään kyllä hyväksi kun esim:poliisi kaipaisi)
    se jota itse hoitopaikoissa ja hoidoissa peräänkuuluttaisin hyvinkin paljon on sinne psyykkeeseen meno,tarkoitan pohjamutia myäten menoa sisimpään.
    tietämäni muutamat hoitolaitokset"kyllä antavat siis huoneen,päivärahaa,kuntoilusalia,uimalippua,pussilippua,ateriat valmiina,lomat ynm:velvoite=annat halutessa seulat!
    Tälläkö hoidetaan tämä asia?en usko!
    Tai sillä että asut rivarissa et maksa mistään mitään mutta kuulut lisäksi sosviraston toimeentulotuenpiiriin=saat rahaakin sen ties monennen kämpän ja hoitojen jälkeen.
    väärin minunmielestäni/tulisiko opettaa vastuuta?tekemään jotain?
    velvottamaan?
    eikö se asunto ja ruoka ole jo hyvä?
    Vaikka olenkin narkomaanin äiti ja rakastan lastani niin minunmielestä hän ei ole ansainnut kaikkea ilmaiseksi ja saada rahaakin,narkomaani tekee paljon yhteiskunnan tuhojakin=lue poliisit7sairaalat/varkaudet ynm.Olisiko aihetta joko työstää mielenterveyttä=pakottaa tai lakaista katuja?
    se jota kirjoitat hoidoista terapian ja kuntoutuksen kera on täyttä asiaa.
    Mutta näin ei ole.
    Se jota hoitoon pääsyn vaikeuksista kirjoitat ei ole läheskään aina totta.
    Mutta tosielämässä tälläinen ihminen harvoin itsenäisesti saisi hoitopaikkoja tms hankituksi ja tarvitsee sen kiskojan ja tuuppijan ja jopa taluttajan sekä paikanhakijankin,eli narkomaani tarvitsee kyllä apua,ei hän yleensä osaa tai kykene sitä itse hakea.
    ja tässä on läheiset hyvinkin tärkeitä!
    -itse en allekirjottaisi ettei langennut saa sympatiaa tai muuta?koska hyvin läheltä olen hyvin monen nähnyt sitä saavan.
    Voisin melkein peräänkuuluttaa että saisipa meistä läheisistä edes pienen osan sympatiasta tai avusta"mutta aika yksin taistelemme.
    ikuisuuskysymys kuka miksikin retkahti?
    olisinko minä voinnut tehdä jotain silloin?
    Uskon että moni olisi voinnut tehdä jotain toisin ja ehkei näin olisi käynnyt)
    Mutta se miten hyvin paljon esim:vanhempia syyllistetään yhäkin ttei he ota asioista selvää?ei ole tän päivän vanhempien juttu:kyllä he paljon ottavat selvää ja hakevat tietoa,moni nuori voisi yllättyäkin siitä tietomäärästä jonka vanhemmat omaavat.
    kuvitellaan nykyäänkin vanhempien saavan hullun hysteerisiä kohtauksia sanasta huume"ei ole ihan totta sekään.
    suru ja kyyneleet ovat eriasia.
    Omassa tietämyksessäni on tämä paljon puhuttu kannabis kuitenkin ollut se portti huumemaailmaan ikäryhmällä 15-17v.
    Silloin ollaan astuttu jo johonkin.
    ei pidä kumota niitä totuuksia joita esim:nuoret itse kertovat,ei sitä että on kuitenkin niin monta tarinaa jotka alkoi kannabiksesta.
    Siksi esim.minä taistelen ihan täysin nuoren päihteettömyyttä vastaan.
    Olen nähnyt ja elänyt juoppokodissa.
    olen seurustellut liimanhaistajan kanssa.
    olen saatellut hautaan liian monta nuoruuden ystävää.
    käynnyt linnassa katsomassa ystäviä.
    olen istunut lukemattomia kertoja vanhempienryhmässä ja kuullut ne murheet ja tuskan.
    olen elänyt oman nuoreni päihdetietä niin hyvissä kuin pahoissakin noin viidenvuoden ajan.
    istunut ja ollut nuorten keskuudessa ja kuullut monta tarinaa.
    tutustunut vähintään kymmeneen hoitolaitokseen jne.
    Joten väitän tietäväni jotain(toki en haluaisi edes tietää tätä kaikkea)
    mutta haluaisinkin tietää mikä olisi se oikea tie pelastaa ehkä juuri nyt se nuori joka karkaa ja kuolee?
    haluaisin toki tietää senkin miten minä ja monet muut lastansa rakastavat jaksaisivat?
    Sinulle haluan kuitenkin sanoa sen että vaikka varmasti minun näkökantani kannabiksesta on selvinnytkin niin osaan kunnioittaa sinun suaria kirjoituksia.Sitä varsinkin jossa monesti rauhoitat nuorten/ajattelemattomien lauseita.
    Olen joskus aikoinani lukenut sinun tarinaasikin ja elämäntuskaa,osittain siis ymmärrän tämän ja päätös on mielestäni sinun.
    Mutta se päätös ei tule olla sinun jos antaisit tai myysit nuorelle,tai kannustaisit jopa patistaisit.
    (niin meidänkin perheen tarinassa kun alkujaan oli 36v.aikuinen joka hyvin auliisti jopa tuputti kannabista nuorelle teinille.
    Asia jota en siis tule koskaan hyväksymään.
    Ikäväkyllä en voi koko asiaa kirjoittaa ihmisten intimiteettien takia(mutta tämä aikuisten kannabisporukka jossa oli mukana mm:yhden 15v.tytön isäkin niin pitivät hyvinkin hallinnassa yli seitsemää nuorta"ja kannabiksesta päästiin rikoksiin jne!
    Noh vähän sivuutti asiaa tässä,mutta minulla on syy tuomita kannabis ja se minun syy on oman lapseni rakastaminen ja se jota tapahtui!

    Arvostan suuresti välillemme muodostunutta sananvaihtoa jossa selkeästi kummallakin puolella kyetään ymmärtämään vastapuolen näkemyksiä.

    "Kannabiksesta se alkoi"
    Tätä tuskin käy kieltäminen tarinaasi lukiessa. Meidän on loppupeleissä ihan turhaa alkaa vääntämään kättä porttiteorian paikkaansapitävyydestä, koska sinun skenaariossasi se tapahtui.

    Olen hyvin tietoinen siitä, millä tavalla sosiaalitoimi tukee moniongelmaisia. Se näyttää usein hyvin avokätiselle ja suurpiirteiselle. Ja onkin sitä monissa tapauksissa.

    Moni varmasti haukkoo henkeään, kun totean etten voi minäkään hyväksyä sitä että tällä tavoin eletään valtion siivellä. Varsinkaan kun puhutaan nuorista ihmisistä joiden kuuluisi hakeutua työelämään.

    Eräs nurja puoli mitä harvoin käsitellään lääkkeiden ja huumausaineiden ongelmakäytön yhteydessä, on addiktin ongelmat todellisuudentajun kanssa. Varsin normaalikin ulkokuori voi kätkeä sisäänsä hyvinkin epämääräisen käsityksen ympärillä olevasta. Yleensä tämä näkyy kyvyttömyytenä hoitaa asioitaan. Mutta myös kiinnostuksen puutteena niitä kohtaan. Asiaa voi korostaa myös taustalla kummitteleva sanktioiden ja velvollisuuksien rypäs, esimerkiksi vahinkovastuu jota ei elämänsä aikana kykene pois hoitamaan. Tuttua kauraa monella alkkiksellakin. Kuntoutuminen vaatii motiivin. Motiivi kuntoutumiseen ja raittiuteen silloin kun paluu käy sinne sostuki-asuntoon, ei töitä, ei mahkeja edes saada sellaista, miljoonavelat, ihmissuhdeongelmat, jnejnejne - kyllä siinä voi olla selkeää haluttomuuttakin kohdata maailmaa selvin päin.

    En ole suinkaan puhumassa sellaisen maailman puolesta jossa toipuvan addiktin pyllykin tullaan pyyhkimään kotiin, vaan pikemminkin siitä, että jopa sortuneenkin ihmisen kuuluisi pystyä elämään normaalia elämää normaaleissa puitteissa. Peräänkuulutan elämän perusmahdollisuuksia.

    Millään tasolla leimaamatta ja solvaamatta uskoisin, että lapsellasi on ollut vaikeita mielenterveyden ongelmia. Mahdollisesti jo ennen addiktoitumista. Kovin hukassa hän on ainakin ollut, ja totaalisen kiinni elämäntapaystävissään. Mistä tällainen sitten kertoo? Mikä on mennyt pieleen, ja mitä oltaisiin voitu tehdä toisin? Oltaisiinko mitään voitu tehdä toisin? Uskon että sinua on ainakaan turhaa asiasta syyllistää.

    Sinun tarinasi on jälleen eräs tarina nykyisen kontrollipolitiikan epäonnistumisesta -ja siitä kuinka "puhtaan ideologian" hintana on jatkuvat ihmisuhrit. Kaikkia ei voi pelastaa vaikka kuinka koitettaisiin, mutta tällä hetkellä koittaminen on aika kyseenalaista.

    Kaikki keinot joilla kovien aineiden saatavuutta voitaisiin vaikeuttaa, pitäisi käyttää. Nykytouhu suorastaan patistaa sortuneet "Igorin tiskille". Sille tiskille josta sinunkin lapsesi mömmönsä on hakenut.

    Kaikkea hyvää sinulle.

    Naapurin äijä

    Äänestä

  • Naapurin_äijä kirjoitti:

    Arvostan suuresti välillemme muodostunutta sananvaihtoa jossa selkeästi kummallakin puolella kyetään ymmärtämään vastapuolen näkemyksiä.

    "Kannabiksesta se alkoi"
    Tätä tuskin käy kieltäminen tarinaasi lukiessa. Meidän on loppupeleissä ihan turhaa alkaa vääntämään kättä porttiteorian paikkaansapitävyydestä, koska sinun skenaariossasi se tapahtui.

    Olen hyvin tietoinen siitä, millä tavalla sosiaalitoimi tukee moniongelmaisia. Se näyttää usein hyvin avokätiselle ja suurpiirteiselle. Ja onkin sitä monissa tapauksissa.

    Moni varmasti haukkoo henkeään, kun totean etten voi minäkään hyväksyä sitä että tällä tavoin eletään valtion siivellä. Varsinkaan kun puhutaan nuorista ihmisistä joiden kuuluisi hakeutua työelämään.

    Eräs nurja puoli mitä harvoin käsitellään lääkkeiden ja huumausaineiden ongelmakäytön yhteydessä, on addiktin ongelmat todellisuudentajun kanssa. Varsin normaalikin ulkokuori voi kätkeä sisäänsä hyvinkin epämääräisen käsityksen ympärillä olevasta. Yleensä tämä näkyy kyvyttömyytenä hoitaa asioitaan. Mutta myös kiinnostuksen puutteena niitä kohtaan. Asiaa voi korostaa myös taustalla kummitteleva sanktioiden ja velvollisuuksien rypäs, esimerkiksi vahinkovastuu jota ei elämänsä aikana kykene pois hoitamaan. Tuttua kauraa monella alkkiksellakin. Kuntoutuminen vaatii motiivin. Motiivi kuntoutumiseen ja raittiuteen silloin kun paluu käy sinne sostuki-asuntoon, ei töitä, ei mahkeja edes saada sellaista, miljoonavelat, ihmissuhdeongelmat, jnejnejne - kyllä siinä voi olla selkeää haluttomuuttakin kohdata maailmaa selvin päin.

    En ole suinkaan puhumassa sellaisen maailman puolesta jossa toipuvan addiktin pyllykin tullaan pyyhkimään kotiin, vaan pikemminkin siitä, että jopa sortuneenkin ihmisen kuuluisi pystyä elämään normaalia elämää normaaleissa puitteissa. Peräänkuulutan elämän perusmahdollisuuksia.

    Millään tasolla leimaamatta ja solvaamatta uskoisin, että lapsellasi on ollut vaikeita mielenterveyden ongelmia. Mahdollisesti jo ennen addiktoitumista. Kovin hukassa hän on ainakin ollut, ja totaalisen kiinni elämäntapaystävissään. Mistä tällainen sitten kertoo? Mikä on mennyt pieleen, ja mitä oltaisiin voitu tehdä toisin? Oltaisiinko mitään voitu tehdä toisin? Uskon että sinua on ainakaan turhaa asiasta syyllistää.

    Sinun tarinasi on jälleen eräs tarina nykyisen kontrollipolitiikan epäonnistumisesta -ja siitä kuinka "puhtaan ideologian" hintana on jatkuvat ihmisuhrit. Kaikkia ei voi pelastaa vaikka kuinka koitettaisiin, mutta tällä hetkellä koittaminen on aika kyseenalaista.

    Kaikki keinot joilla kovien aineiden saatavuutta voitaisiin vaikeuttaa, pitäisi käyttää. Nykytouhu suorastaan patistaa sortuneet "Igorin tiskille". Sille tiskille josta sinunkin lapsesi mömmönsä on hakenut.

    Kaikkea hyvää sinulle.

    Naapurin äijä

    Niin uskon itsekin nuorella joka ajautuu huumemaailmaan olevan ensin pielessä jotain muuta.
    Mutta ei se välttämättä ole niin vakavaa vielä silloin"koska kuitenkin tämä epävarma teini usein vain ajautuu ja ns:joutuu tilanteeseen josta vain varma ja vahva lähtee pois selvänä,tämä on asia joka minusta tulisi kotona käsitellä ja jopa harjoitellakin:mitä teen tai sanon jos kaverit ottaa?miten poistua tilanteesta?
    tätä ei osannut minun narkomaanilapseni,mutta muiden kanssa käydään läpi nimenomaisesti tätä.(olen itse nuorena 14-15v istunut kämpässä jossa poltettiin pilveä..en tosin tiennyt varmasti mitä se oli)mutta painostus porukassa jossa piippu kiersi oli valtavaa(kaikki oli minua vanhempiakin)oli painostuksen takia hyvin lähellä kokeiluni?käyttökö?kodin vanhempien kotiin tulo oli se joka pelasti minut,nyt tosiaan tästä porukasta ei montaa elossa ole.
    Mutta siis epävarma nuori ja varsinkin sellainen rääväsuuta esittävä kovis"joka on heikko kuitenkin"ajautuu tilanteisiin ja näistä ei osata kieltäytyä!
    väitän aika vahvasti että kotona ehkä puhutaan huumeista paljonkin,mutta ei itse tilanteesta kuitenkaan"ja silloin se puhuminen on mennyt hukkaan"uskoisin näin.
    Olen hyvin tietoinen siitä että joku polttaa kannabista satunnaisesti ja se siinä,mutta siis tämä osan ihmisiä täysin kieltäminen etteikö kannabis olisi nimenomaisesti nuorella montakertaa se portti huume elämään.
    Valitettavaa kuitenkin on että se on niin,ja varsinkin tuntuu tänäpäivänä olevan "harmitonta leikkiä kannabis/extaasikäytöt"eli nämä ei ole mitään)
    kyllä ne kuitenkin on.
    Ja tottatosiaan kun tällä tiellä ottaa sen askeleen yhtä liian pitkälle niin paluu arkeen ei helpolla käy,sillä tosiaan ei ne hoidot ja rahatuet siivoa elämää uusiksi.
    Työ on niin valtava ja tuskainen että todellinen voittaja on se joka siitä selviää(valitettavaa on se narkomaanin mieletön pelko ja kykenemättömyys hoitaa asioita kun totuus ja teotkin alkaa valjeta,siinä moni ottaa ja lähtee takasin huumeidenpariin.
    (aika paljon itse lähtisin etsimään sellaistakin että jos nuori on kokeillut tai jopa enemmänkin tai tosiaan joutunut tilanteeseen"niin se nuori puhuisi kotona koska silloin on vielä kaikki ovet auki.
    Helpotus oli omalla lapsellani ja toki minullakin kun totuus valkeni"kaikessa painajaisuudessakin"
    ei kovin moni vanhempi selkäänsä käännä tai hysterisoi edes,ne itkut itketään omassa yksinäisyydessä sitten.
    Mutta nuoren tulisi uskaltaa kertoa ja vanhempien olla tietoisia asioista ja jopa unohtaa hetkeksi tunteetkin)niin joku mättää?
    vaikka menee tarinoiksi juttu:mutta ihan muillekin vanhemmille tiedoksi istuimme pihalla pojan kanssa niitä näitä mopoista ynm jutellen,poika sitten kertoi tai totesi kaverinsa veljen polttavan kannabista"ja jälkeenpäin tätä kun mietin niin hänen katseessa oli tietty(huomaathan minäkin katse)
    mutta jokseenkin häkellyin tokasua joka oli yllättävä ja suara"muttei kuitenkaan suaraan hänestä"
    tästä on aikaa ja keskusteltukin ja kysymykseeni jos olisin osannut kysyä että oletko se sinä eikä kaveri?
    niin kuulemma olisi todennäköisesti sanonut että hän!
    jää arvotukseksi,mutta nuorilla on omat tapansa kertoa asioita tai yrittää..
    ja jokseenkin vanhemmilla taitoa sulkea silmänsä silloin kun pelkää totuuden satuttavan kunnolla.
    (toivon kuitenkin sydämenipohjasta että jokainen täysiikäinen ymmärtäisi olla antamatta nuorille huumeita,eivät nuoret osaa vielä puntaroida asioita kunnolla,ja se voi olla juuri sen jonkun nuoren elämäntuho.
    tiedän ettei maailmaa saa päihteettömäksi vaikka toivoisikin,mutta ainakin ne lapset ja nuoret tulisi suajata..
    sen aikaa kun on vielä kuitenkin aika avoimen kauniskin elämä edessä..miksi tuhota tätä?

    Äänestä

Muistutukseksi

Radio Nova teki viime syksynä äänestyksen siitä, kuuluisiko kannabis laillistaa. 91% vastaajista oli asiaan vastaan, runsaasti perusteluja äänten seassa ja vastaajia tuhansia.

- Varmaankin teille aika luonnollista ettei tällaisia tietoja löydy Radio Novan:n sivuiltakaan enää. Raha kun pyörittää kaikkea.

Asiaan: Sinun ei tarvitse olla tilastotieteilijä ymmärtääksesi tuhansien vastausten todistusarvoa muodostettaessa suurpiirteisiä visioita kansan näkemyksistä. On selkeää faktaa että kannabismyönteistä väestönosaa väheksytään ja aliarvioidaan.
Mutta, suorastaan vihastuttaa että samana päivänä, kun eräs "äiti" tällä palstalla kertoi tyttärensä menehtymisestä, te tulette tänne huutelemaan kuinka on nyt kuusinolla pelissä. Teille tämä on peliä? koko helapaska? Ihmisten henki ja hyvinvointi peliä? Idioottejahan te olette, oikeasti! Ei täällä keskusteleville ole epäselvää mitä laissa sanotaan, ei ole tarpeen tulla mainostamaan kuinka savuapinaa kyrsii, ei ole tarpeen todeta kuinka eduskunta ei puhua pukahda päihdepolitiikan vakavista asioista. Me kyllä näemme kuinka te ette voi nähdä ennakkokäsityksienne taakse missään muodossa.

Te unohditte että erään äidin tyttö kuoli. Lapsi monien muiden uhrien joukossa. Ihmisiä joiden elämä päättyi oman typeryyden ja ajattelemattomuuden takia. Ei suojellut kieltolaki, ei "valistus" eikä liioin virkavaltakaan. Tämänkin ihmishengen olisi voinut asiallinen hoito pelastaa. Ja koko tragedian olisi saattanut pelastaa humaanimpi päihdepolitiikka, vain rahtunen enemmän suvaitsevaisuutta. Se, että teitä EI KIINNOSTA, tekee teistä todellisia, isoja isoja PELLEJÄ, ymmärrättekö? Pellejä jotka kuvittelevat että uhkailulla pysyy huumeneulat apteekeissa ja mömmöt diilerien taskuissa.

Herätkää ajattelemaan toisia. Toveriasi, sukulaistasi, ystävääsi, naapuriasi, vihamiestäsi. Niin kauan kun vain oma napa painaa, tämän maan keula osoittaa pohjaa kohti.

Hyvää vappua

Äänestä

Suuri narkomaani "naapurin äijä" on puhunut. Seurakunta vaietkoon.

Äänestä
  • Perustele väitteesi jossa väität minun olevan narkomaani.

    Hopihopi!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Naapurin_äijä kirjoitti:

Muistutukseksi

Radio City teki viime syksynä äänestyksen siitä, kuuluisiko kannabis laillistaa. 91% vastaajista oli asian kannalla, runsaasti perusteluja äänten seassa ja vastaajia tuhansia.

- Varmaankin teille aika luonnollista ettei tällaisia tietoja löydy Radio City:n sivuiltakaan enää. Raha kun pyörittää kaikkea.

Asiaan: Sinun ei tarvitse olla tilastotieteilijä ymmärtääksesi tuhansien vastausten todistusarvoa muodostettaessa suurpiirteisiä visioita kansan näkemyksistä. On selkeää faktaa että kannabismyönteistä väestönosaa väheksytään ja aliarvioidaan. Muunmuassa näkemyksenne siitä, ettei kukaan tai mikään poliittinen elin ajaisi kannabiskieltolain purkua, suorastaan naurattaa. Näin kaukana päätöksenteosta ja todellisesta tiedosta voi peltopöllö-kansalainen oikeasti olla.

Mutta, suorastaan vihastuttaa että samana päivänä, kun eräs "äiti" tällä palstalla kertoi tyttärensä menehtymisestä, te tulette tänne huutelemaan kuinka on nyt kuusinolla pelissä. Teille tämä on peliä? koko helapaska? Ihmisten henki ja hyvinvointi peliä? Idioottejahan te olette, oikeasti! Ei täällä keskusteleville ole epäselvää mitä laissa sanotaan, ei ole tarpeen tulla mainostamaan kuinka savuapinaa kyrsii, ei ole tarpeen todeta kuinka eduskunta ei puhua pukahda päihdepolitiikan vakavista asioista. Me kyllä näemme kuinka te ette voi nähdä ennakkokäsityksienne taakse missään muodossa.

Te unohditte että erään äidin tyttö kuoli. Lapsi monien muiden uhrien joukossa. Ihmisiä joiden elämä päättyi oman typeryyden ja ajattelemattomuuden takia. Ei suojellut kieltolaki, ei "valistus" eikä liioin virkavaltakaan. Tämänkin ihmishengen olisi voinut asiallinen hoito pelastaa. Ja koko tragedian olisi saattanut pelastaa humaanimpi päihdepolitiikka, vain rahtunen enemmän suvaitsevaisuutta. Se, että teitä EI KIINNOSTA, tekee teistä todellisia, isoja isoja PELLEJÄ, ymmärrättekö? Pellejä jotka kuvittelevat että uhkailulla pysyy huumeneulat apteekeissa ja mömmöt diilerien taskuissa.

Herätkää ajattelemaan toisia. Toveriasi, sukulaistasi, ystävääsi, naapuriasi, vihamiestäsi. Niin kauan kun vain oma napa painaa, tämän maan keula osoittaa pohjaa kohti.

Hyvää vappua

Naapurin äijä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu