Suomella on MM-kisoissa vastustajiin suhteutettuna lähes samantasoinen joukkue kuin maailmancupissa. Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että menestyksessä palataan takaisin arkeen – putoamiseen välierissä.
Erkka Westerlund lähtee Leijonineen toteuttamaan liki samaa pelisapluunaa, jolla Leijonat pelasi jo Raimo Summasen aikana maailmancupissa. Sen verran pelitapaan on luvassa muutoksia, että summas-westerlundilaisuus voidaan kääntää westerlundilais-summaslaisuudeksi.Erot ovat minimaalisia, mutta ovat eroja kuitenkin.
Leijonien pelitapa perustuu edelleen kaksivaiheisuuteen. Karvauksen ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus mennä aktiivisesti päälle syvälle aina vastustajan puolustusalueelle asti. Tämä ensimmäinen vaihe voi alkaa keskialueelta esimerkiksi päätykiekon jälkeen tai sitten kulmapelin jatkokarvauksena menetetyn irtokiekon jälkeen.
Ensimmäisen vaiheen keskeinen idea on siinä, että kaksi kärkikarvaajaa aiheuttaa paineen vastustajan pelin puoleiseen kulmaan – painottomalla puolella kärkkyvä kolmas hyökkääjä iskee kiinni ikään kuin houkuteltuun ja toivottuun levityssyöttöön, joka tulee vastustajalta ”luonnollisesti” painottomalle puolelle.
Summaslaisuuden keskeisin tapa synnyttää koko viisikon yksi vastaan yksi -pelaaminen hyökkäysalueella on juuri iskeä levityssyöttöihin. Näin toimii myös Westerlundin Leijonat.
Karvauksen toinen vaihe tarkoittaa ohjauspelaamista keskialueella. Merkittävin Leijonien pelisysteemin muutos westerlundilaiseen suuntaan liittyy tähän karvauksen toiseen vaiheeseen.
westerlundilaisuudessa keskialue pelataan perinteisesti aluepuolustuksen kautta. Kevään Leijonat ohjaa keskialueella 1–3–1 -järjestelmällä. Kärkikarvaaja ohjaa edelleen hieman oikealta vasemmalle, mutta vaihtoa ei tapahdu. Toinen karvaaja odottelee valmiiksi keskiympyrässä, sentteri vasemmalla, oikea pakki oikealla ja vasen pakki liberona. Tästä asetelmasta seuraa se, että Leijonat puolustaa alueita kaistoilla ja pudottaa aiempaa enemmän keskialueella.
Westerlundin ratkaisu on sekä ymmärrettävä että ei-ymmärrettävä. Sikäli se on ymmärrettävä, että MM-kisoissa pelataan ilman keskiviivan paitsiota. Heikko kohta on siinä, että tämä keskialueen passiivisempi pelaaminen saattaa häiriinnyttää Leijonien pelin virtausta siten, että joukkue pääsee entistä vähemmän haluamiinsa ykkösvaiheen karvaustilanteisiin.
Passiivisempi keskialue on turvallisempi, mutta tehottomampi ja vähemmän aktiivinen ratkaisu. Iso vaara on, että peli menee peruutteluksi. Tästä taas seuraa se, että peliä nähtäneen melkoisen paljon Leijonien puolustusalueella, joka ei ole missään tapauksessa edullista Suomelle taitavia vastustajia vastaan.
Westerlund on harrastanut realismia ja samalla tiettyä kompromissi-ajattelua. Pelitapa on hieman eriskummallinen hybridi summaslaisia ja westerlundilaisia ajatuksia jääkiekosta. Kun tämä paikoittainen varovaisuus yhdistetään vain keskinkertaiseen pelaajamateriaaliin, luvassa on suuria vaikeuksia viimeistään puolivälierässä, johon näillä näkymin vastaan asettuu Venäjä, Tšekki tai Slovakia.
Leijonilla on olemassa myös yllätyssaumansa. Joukkueen ykköskentällisellä Olli Jokisen johdolla on potentiaalia nousta koko turnauksen parhaaksi ketjuksi. Jokinen hallitsee vastustajan maalinedustaa ja käy sieltä auttamassa kulmissa laitureitaan. Ville Peltonen ja Tomi Kallio sahaavat ovelaa painottoman ja painollisen puolen vaihtelua sisältävää pelaamistaan ja niveltävät sitä hyväksi linkiksi Jokisen kanssa.
Suomen maalivahdit ovat hyvää kansainvälistä tasoa. Mukana on tasapainoinen ja urheilullinen kaksikko. Taisto ykkösveskarin paikasta on kova Fredrik Norrenan ja Niklas Bäckströmin kesken.
Suomi on siis pulassa näissä kisoissa!
Erkka Westerlund lähtee Leijonineen toteuttamaan liki samaa pelisapluunaa, jolla Leijonat pelasi jo Raimo Summasen aikana maailmancupissa. Sen verran pelitapaan on luvassa muutoksia, että summas-westerlundilaisuus voidaan kääntää westerlundilais-summaslaisuudeksi.Erot ovat minimaalisia, mutta ovat eroja kuitenkin.
Leijonien pelitapa perustuu edelleen kaksivaiheisuuteen. Karvauksen ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus mennä aktiivisesti päälle syvälle aina vastustajan puolustusalueelle asti. Tämä ensimmäinen vaihe voi alkaa keskialueelta esimerkiksi päätykiekon jälkeen tai sitten kulmapelin jatkokarvauksena menetetyn irtokiekon jälkeen.
Ensimmäisen vaiheen keskeinen idea on siinä, että kaksi kärkikarvaajaa aiheuttaa paineen vastustajan pelin puoleiseen kulmaan – painottomalla puolella kärkkyvä kolmas hyökkääjä iskee kiinni ikään kuin houkuteltuun ja toivottuun levityssyöttöön, joka tulee vastustajalta ”luonnollisesti” painottomalle puolelle.
Summaslaisuuden keskeisin tapa synnyttää koko viisikon yksi vastaan yksi -pelaaminen hyökkäysalueella on juuri iskeä levityssyöttöihin. Näin toimii myös Westerlundin Leijonat.
Karvauksen toinen vaihe tarkoittaa ohjauspelaamista keskialueella. Merkittävin Leijonien pelisysteemin muutos westerlundilaiseen suuntaan liittyy tähän karvauksen toiseen vaiheeseen.
westerlundilaisuudessa keskialue pelataan perinteisesti aluepuolustuksen kautta. Kevään Leijonat ohjaa keskialueella 1–3–1 -järjestelmällä. Kärkikarvaaja ohjaa edelleen hieman oikealta vasemmalle, mutta vaihtoa ei tapahdu. Toinen karvaaja odottelee valmiiksi keskiympyrässä, sentteri vasemmalla, oikea pakki oikealla ja vasen pakki liberona. Tästä asetelmasta seuraa se, että Leijonat puolustaa alueita kaistoilla ja pudottaa aiempaa enemmän keskialueella.
Westerlundin ratkaisu on sekä ymmärrettävä että ei-ymmärrettävä. Sikäli se on ymmärrettävä, että MM-kisoissa pelataan ilman keskiviivan paitsiota. Heikko kohta on siinä, että tämä keskialueen passiivisempi pelaaminen saattaa häiriinnyttää Leijonien pelin virtausta siten, että joukkue pääsee entistä vähemmän haluamiinsa ykkösvaiheen karvaustilanteisiin.
Passiivisempi keskialue on turvallisempi, mutta tehottomampi ja vähemmän aktiivinen ratkaisu. Iso vaara on, että peli menee peruutteluksi. Tästä taas seuraa se, että peliä nähtäneen melkoisen paljon Leijonien puolustusalueella, joka ei ole missään tapauksessa edullista Suomelle taitavia vastustajia vastaan.
Westerlund on harrastanut realismia ja samalla tiettyä kompromissi-ajattelua. Pelitapa on hieman eriskummallinen hybridi summaslaisia ja westerlundilaisia ajatuksia jääkiekosta. Kun tämä paikoittainen varovaisuus yhdistetään vain keskinkertaiseen pelaajamateriaaliin, luvassa on suuria vaikeuksia viimeistään puolivälierässä, johon näillä näkymin vastaan asettuu Venäjä, Tšekki tai Slovakia.
Leijonilla on olemassa myös yllätyssaumansa. Joukkueen ykköskentällisellä Olli Jokisen johdolla on potentiaalia nousta koko turnauksen parhaaksi ketjuksi. Jokinen hallitsee vastustajan maalinedustaa ja käy sieltä auttamassa kulmissa laitureitaan. Ville Peltonen ja Tomi Kallio sahaavat ovelaa painottoman ja painollisen puolen vaihtelua sisältävää pelaamistaan ja niveltävät sitä hyväksi linkiksi Jokisen kanssa.
Suomen maalivahdit ovat hyvää kansainvälistä tasoa. Mukana on tasapainoinen ja urheilullinen kaksikko. Taisto ykkösveskarin paikasta on kova Fredrik Norrenan ja Niklas Bäckströmin kesken.
Suomi on siis pulassa näissä kisoissa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun kirjoittaa,on hyvä kertoa lähde.Jos kopioi suoraan,se on vähintään kohteliasta.Ilmeisesti Daclonella ei ole yhden yhtä OMAA AJATUSTA,mutta halu päteä on kova?Sitä on liikkeellä ja alle 15vuotiailla se on yleistä.
Daclone on kopioinut sellaisenaan Petteri Sihvosen jutun Urheilulehdestä ja unohti hyvät taavat ja tekijänoikeuden.
Todiste nro1: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekonsmliiga/uutiset/article119229-1.html
Rikos tuo ei tietenkään ole koska tuskin Sihvosta kiinnostaa,mitä joku pentu tänne kopioi...mutta,ei pisteitä,Daclone.
Mikäs pelle tää Daclone on?