Koulussa käynti ahdistaa

Sinulla on vain lyhyt aika jäljellä koulua. Yritä tsempata ja miettiä mitä sitten haluaisit tehdä kun koulu loppuu. Elä enää murehdi ettei kavereita ole paria enempää. En tiedä syrjitäänkö sinua ja kiusataan jättämällä ulkopuolelle? Nyt on kuitenkin niin vähän opintoja jäljellä että käytä hyvien numeroitten saamiseen aika ja tulevaisuudensuunnitelmiin. Menettäisit paljon aikaa ja voimavaroja tilanteen setvimisen takia. Yritä käyttää hyödyllisesti ja tehokkaasti loppuaika, se olisi sinulle tärkeintä.
Tulet varmasti saamaan kavereita harrastuksista ja varmaankin seuraavasta koulusta myös. Siellä tyypit tuskin toisiaan ennalta tuntevat ja selkänsä sulle kääntävät.
Voi olla että toiset oppilaat eivät edes huomaa tai tajua nykyistä tilannettasi. Jos olet ujo ja syrjään vetäytyvä he voivat luulla ettei heidän seura kiinnosta sinua ja että haluat olla omissa oloissasi.
Kokeile jos Sekaisin-chatista tai nuorten chatista olisi sinulle apua. Mieti jos puhuisit myös äitisi kanssa. Hän saattaa olla huolissaan vuoksesi.
Vähän ihmetyttää ettei opettajasi ole pitänyt silmiään auki ja puuttunut siihen ettei sinulle paria löydy parityöskentelyssä ja muutenkin ollut piittaamaton. Ikävää ettei kehtaa hommaansa paremmin hoitaa mutta antaa olla ettei arvokasta kouluaikaasi mene ikävyyksien jankkaamiseen. Olet vaan normaalisti oma, aito itsesi ja ota kaikki irti tunneilla, se kannattaa. Tsemppiä! Kaikkea hyvää sinulle. Asia varmasti järjestyy.

Miksi ihmeessä et muka omalle äidillesi pysty sanomaan oikeaa syytä? Koita sanoa asia ihan suoraan hänelle: en halua kouluun, koska mulla ei ole siellä kaveria ja on paha olla. Ja katso, jos hänellä on sinulle jotain neuvoksi.

Minullakaan ei kouluaikana oikein ollut ystävää, yksin piti usein olla ja seisoskella. Vain yksi tai kaksi oli joskus kanssani tai jutteli kanssani. Näin oli peruskoulussa ja ammatikoulussakin. En ilmeisesti ole kauhean kiinnostavaa puheseuraa.

Tottakai se tuntuu pahalta, jos paljon joutuu olemaan yksin. Minulla on auttanut se, että viihdyn hyvin myös itsekseni, omissa ajatuksissani, en siis kauheasti toisten seuraa ja juttelua yleensä edes kaipaa. Tykkään myös kuunnella muiden puhetta, seurata ilmeitä sun muita.

Jos haluat mukaan porukkaan, ehkä sinäkin voisit osallistua ensin vain sillä tavoin, että osoitat kiinnostusta niitä ihmisiä kohtaan, joista pidät, kuuntelemalla heitä. Kuuntele heidän keskusteluitaan, hymyile tai naura heidän jutuilleen, jos ne ovat sinusta sen arvoisia. Se osoittaa heille, että pidät heistä ja tykkäät heidän jutuistaan ja se voi avata ystävyyttä sinunkin suuntaasi. Tai voit kommentoida jotain johonkin väliin positiivisessa hengessä.

Jos vetäytyy syrjään eikä ole itse aloitteellinen millään tavalla, usein ihmiset olettavat, että haluaakin olla yksin. Ja jättävät rauhaan.

Koulussa loppujen lopuksi ehtii hyvin vähän olla muiden kanssa, koska siellä pääasiassa kuunnellaan opetusta ym. Turha niistä vähäisistä kaverihetkistä on liian isoa numeroa tehdä.

Kuinka vapaa-ajalla asiasi ovat? Oletko silloinkin yksin ja mitä teet silloin yksinäsi? Jos vaikka kuuntelet musiikkia, ehkä koulussakin voit tehdä niin vapaina hetkinä silloin, kun kavereita ei ole. Tai chattaile jossain netin turvallisella keskustelupalstalla aikasi kuluksi. Kuten täällä Suomi24-palstoilla. Aiheita täällä riittää, missä voi kommentoida.

Jos kovasti olet ahdistunut, kannattaa kyllä jollekin kertoakin siitä. Yksin on yleensä paljon pahempaa, jos pitää pahaa oloa vain omana tietonaan. Jo kertominen lieventää oloa. Kuuntelija voi olla joku vieraskin ihminen, kuten se koulun kuraattori. Mutta itse aloittaisin äidistä.

Luokanopettaja/luokanvalvoja voi huoltajan pyynnöstä myöntää korkeintaan 5 päivää lomaa ja rehtori käsittelee tätä pidemmät poissaolopyynnöt. Kotona siis kannattaa kertoa asiasta. Ahdistukseen voi saada myös terapiaa tai lääkinnällistä apua niin, että pystyy menemään kouluun.

Olet hereillä todella myöhään, viestisi on lähetetty yöllä 00:37, jolloin olisi kuulunut jo ainakin pari tuntia olla nukkumassa.

Ihminen on kokonaisuus. Pelkällä ruoalla ei elä ja jaksa. Myös riittävä nukkuminen vaikuttaa hyvinvointiin, myös siihen mieleen. Nuori tarvitsee 10 tuntia unta. Varsinkin ennen 00:00 nukutut tunnit auttavat monia jaksamaan paremmin aamuheräämiset. Moni kuitenkin totuttaa itsensä valvomiseen, joten voi vaatia totuttamista, että saa mentyä aikaisemmin nukkumaan.

Koita tehdä aikaisemmasta nukkumaanmenosta miellyttävää. Osta itse tai pyydä äitiäsi ostamaan uusia ihania petivaatteita, tyyny, yöpaita tai muuta sellaista, joka kutsuu menemään ajoissa vuoteeseen ja nukkumaan. Kirjoita ajatuksiasi ennen nukkumaanmenoa johonkin sieväkantiseen muistikirjaan tai laita rauhoittavaa musiikkia, linnunlaulua tms. taustalle hiljaa soimaan.

Koita myös tehdä heräämisestä miellyttävämpää. Hanki kiva aamutakki tai aamutossut, kata aamiaispöytä kauniiksi jo illalla, valmiiksi aamua varten tai muuta sellaista. Kun nousee "oikealla jalalla" sängystä ja ilostuu heti ensimmäiseksi aamulla jostain, loppupäiväkin sujuu paremmin.

MInua kiusattiin koko yläkoulun ajan eikä ollut kavereita edes niitä paria kuten sinulla on. Tuo kiusaaminen johti siihen, että olen nykyään sosiaalisesti kömpelö ja viihdyn parhaiten yksin. En osaa hankkia ystäviä ja ylläpitää niitä suhteita.
Halu olla yksin on ihan aito. En kaipaa ihmisiä ystäviksi. Olen päätellyt, että rajut kokemukset koulussa muovasi persoonallisuuttani siihen suuntaan. Ilman koulukiusaamista voisin olla ihan erilainen.
Sinua ei taideta vielä varsinaisesti kiusata. Ehkä he eivät ole oppineet tuntemaan sinua. Huomiotta jättäminen on tietysti ikävää mutta älä anna sen muovata persoonallisuuttasi niin, että myöhemmin aikuisena huomaatkin viihtyväsi aina mieluiten yksin.
Toisen asteen opiskelijat on jo enemmän kehittyneitä henkisesti eikä siellä esiinny siinä mittakaavassa tuollaista käytöstä mitä olet yläkoulussa joutunut kokemaan.
Keskity saamaan hyvä todistus ja ole ennenkaikkea oma itsesi- Älä muovaa itsestäsi sellaista millaisena ajattelet muiden haluavan sinun olevan. Moni siellä niin tekee. Pinttaliitoa on paljon. Ole oma itsesi loppuun asti

No kannattaa lintsata loppuvuosi ja kattella kesällä raksahommia!

>> älä anna sen muovata persoonallisuuttasi niin, että myöhemmin aikuisena huomaatkin viihtyväsi aina mieluiten yksin <<

Onko sinun mielestäsi yksin viihtyminen vika, josta pitää pyrkiä eroon?

Moni valitsee sinkkuuden tänä päivänä tieten tahtoen. Ja vaikka eläisi parisuhteessa, kerran koittaa heillekin päivä, kun jompikumpi jää yksin, toisen kuoleman kautta. On siis parasta olla myös yksin viihtyvää lajia. Yksin olemiseen pitäisi jokaisen oppia jo ennen kuin se syystä tai toisesta on pakollista.