Sain mieltä rauhoittavan vastauksen, tai vastaukset, yhteen kommenttiini. Harvoin olen ollut niin kiitollinen anonyymille vastaajalleni. Hän auttoi minua huolessani ja selviämään sen yön yli, rauhallisin mielin. Kun tunsin oloni turvattomaksi ja olin hieman poissa tolaltani.
Miksi muistin tämän nyt? En tiedä. Ehkä vieläkin toisinaan haen sitä rauhoittavaa tunnetta, jonka tuolloin sain, kuin lahjana, anonyymiltä ihmiseltä turbulenssin hetkellä.
Niin pohjalla voi ihminen elämässään olla. Että tuntemattomankin ystävällinen sana pelastaa ja auttaa.
Miksi muistin tämän nyt? En tiedä. Ehkä vieläkin toisinaan haen sitä rauhoittavaa tunnetta, jonka tuolloin sain, kuin lahjana, anonyymiltä ihmiseltä turbulenssin hetkellä.
Niin pohjalla voi ihminen elämässään olla. Että tuntemattomankin ystävällinen sana pelastaa ja auttaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei sitä tuntemista pidäkään yliarvostaa. Ihan samanlaisia ne ihmiset on pääsääntöisesti, eli tuttu tai ei. Jos se oli marraskuun lopussa niin se olin minä. Joku sanoi silloin noin yöllä mulle.. Hyvää yötä.
Ihmiset eivät ole lähimainkaan samoin tuntevia, ovatpa he vieraampia tai tutumpia itselle. Oma lähestymistapa ja toisen kohtaaminen puhuttavat molemmin puolin monella lailla.
Toisista huokuu enemmän, joka kolahtaa sen hetkisiin fiiliksiin syvällisemmin. Ystävällisyyttä ja ymmärtämystä ei ole näinä aikoina liikaa. Sellaista kun saa osakseen, tai pystyy toiselle jakamaan, on hieno tunne!
Tekstiä olisi virrannut enemmänkin.
Hyvää yötä tähän hetkeen.
Joskus on elämässä tilanteita, kokee ettei kukaan välitä tai piittaa ja sitten joku ihan ventovieras jossain saattaa odottamatta tarjota apua tai kaupan kassalla sattuu olemaan henkilö, joka on kohtelias ja tervehtii ja toivottaa lopuksi hyvää päivänjatkoakin, kummasti piristää ventovieraan ystävälliset sanat ja huomiointi. Mun naapureina asuu iäkkäämpää porukkaa, kerran kuulin yhden kyselleen mun voinnin perään, oli huolissaan, kun ei ollut nähnyt mua vähään aikaan, lämmitti mieltä, joku sentään välitti mustakin☺️. Ystävällisillä sanoilla ja teoillakin on isompi merkitys kuin luullaan.
Minulla on riittävästi läheisiä elämässä, joten en odota ystävöllisyyttä keneltäkään, en koe olevani sen tarpeessa varsinkaan itselleni vierailta ihmisisltä. Ehkä vain siinä tapauksessa että loukkaan itseni jotenkin.
Sulla on onnea, ett on läheisiä ympärillä, jotka välittää, kaikilla ei ole sellasta tuuria. En mäkään nyt jatkuvasti odota mitään, tottunut lähinnä ettei kukaan välitä, mutt kun on ollut mieli maassa, niin pienikin ystävällisyys välillä, tässä yksinäisyydessä, saa tuntemaan ett hei, joku huomasi mut, en olekaan näkymätön muille.
No toivottavasti et koskaan jää yksin. Se onkin mykistävä tunne kun huomaa yhtäkkiä ettei olekaan ketään jolle voisit kertoa asioitasi kuten ennen. Ihmiset jotka olivat enne sun kimpussa suorastaan kääntävätkin selkänsä sekin joka kovaan ääneen julistautui parhaaksi ystäväksi. Se on kateus sanoi 93-vuotias rouva minulle siitä ei parane kuulema koskaan. Katkera ja kavala tauti tulipa huomattua että kaikki ei ole vilpittömiä Se hyvä puoli siinä on. Keräilen yksinäisten sydänten hippusia mielelläni ja olen löytänyt ja harvoihin luotan.
Tiedän että jonkun ihmisen yllättävä ystävällisyys voi saada itsessäni ihan itkureaktion aikaan. Niin harvinaiselta se joskus tuntuu. Oikeasti olen maailman väärin ymmärretyin ihminen. Tai siltä on useasti tuntunut.
aivomme eivät ilmeisesti erota kovin hyvin koettua ja luettua toisistaan, peilisolut aktivoituu ja myös samat aivoalueet kuin toisten ymmärtämiseen kasvokkain, siis lukiessa romaania samaistuu kirjan hahmoon ja miksei myös näihin teksteihin joista kosketuspintaa itselleen löytää
Käteisellä mielenrauhaa, melko kätsyä varmaan.