Olen odotellut tällä viikolla lääkärin soittoa. Piti soittaa maanantaina tai tiistaina. Soitti tänään. Onneksi pidin puhelimen lähelläni.
Olen ollut ilman lääkitystä syyskuusta lähtien. Elokuussa sain edellisen kerran injektion. Nyt oireet paheni ja on ollut paranoidisia ajatuksia ja päänsisäistä riitelyä ja erilaisten skenaarioiden kehittelyä ja kerran olen kuullut äänen joka ei oikeasti kuulunut. Diagnoosina mm. skitsotyyppi.
Hoito on ollut kunnallisella puolella ja nyt hoitava psykiatrini kirjoitti lähetteen erikoissairaanhoitoon tehostettuun avohoitoon, jossa lääkitykseni laitetaan kuntoon ja vointiani seurataan tiiviimmin. Koska aikoja ei ole enää tällle viikolle niin lääkärini kirjoitti Risperidon 2mg reseptin ja unta antamaan MIrtazapiinin pienellä annoksella. Ensi viikolla sitten uusi läääkäri joko jatkaa tuolla lääkityksellä tai muuttaa sitä.
Minulla on ollut kyllä tosi ottautuva hoitotaho. On omahoitaja joka tekee kotikäyntejä niin ei tarvitse itse minnekkään mennä. Tosin nyt se muuttuu kun pitää sinne psykiatrian polille mennä, joka ei ole ihan kodin vieressä, mutta tässä keskustassa kuitenkin.
Suhtaudun mielenkiinnolla tähän uuteen lääkitykseen. Kai minun pitäisi pelätä sivuoireita mutta tarvitsen selvästi lääkkeen. Arki muuttuu liian haastavaksi ilman sitä. Lääkäri sanoikin että tämän neljän kk aikana aikaisemman injektion vaikutus on loppunut ja se selittää oireilun.
Miksi sitten lopetin injektion? Siedin sitä pitkään tosi hyvin mutta elokuun injektio aiheutti suuri kokoisen patin käteeni pistos kohtaan. Laitoin siitä kuvan omalle hoitajalle ja sanoin, että en uskala enää sitä käyttää, että lääke pitää vaihtaa. Oma hoitaja vastasi vain, että "seuraile ihoa" eikä reagoinut lääkityksen vaihtamiseen. EN sitten sitä injektiota ottanut ja ajattelin, että pärjään ilmankin. Mutta selvästikään en pärjää.
Aina potilasta ei kuunnella
Olen ollut ilman lääkitystä syyskuusta lähtien. Elokuussa sain edellisen kerran injektion. Nyt oireet paheni ja on ollut paranoidisia ajatuksia ja päänsisäistä riitelyä ja erilaisten skenaarioiden kehittelyä ja kerran olen kuullut äänen joka ei oikeasti kuulunut. Diagnoosina mm. skitsotyyppi.
Hoito on ollut kunnallisella puolella ja nyt hoitava psykiatrini kirjoitti lähetteen erikoissairaanhoitoon tehostettuun avohoitoon, jossa lääkitykseni laitetaan kuntoon ja vointiani seurataan tiiviimmin. Koska aikoja ei ole enää tällle viikolle niin lääkärini kirjoitti Risperidon 2mg reseptin ja unta antamaan MIrtazapiinin pienellä annoksella. Ensi viikolla sitten uusi läääkäri joko jatkaa tuolla lääkityksellä tai muuttaa sitä.
Minulla on ollut kyllä tosi ottautuva hoitotaho. On omahoitaja joka tekee kotikäyntejä niin ei tarvitse itse minnekkään mennä. Tosin nyt se muuttuu kun pitää sinne psykiatrian polille mennä, joka ei ole ihan kodin vieressä, mutta tässä keskustassa kuitenkin.
Suhtaudun mielenkiinnolla tähän uuteen lääkitykseen. Kai minun pitäisi pelätä sivuoireita mutta tarvitsen selvästi lääkkeen. Arki muuttuu liian haastavaksi ilman sitä. Lääkäri sanoikin että tämän neljän kk aikana aikaisemman injektion vaikutus on loppunut ja se selittää oireilun.
Miksi sitten lopetin injektion? Siedin sitä pitkään tosi hyvin mutta elokuun injektio aiheutti suuri kokoisen patin käteeni pistos kohtaan. Laitoin siitä kuvan omalle hoitajalle ja sanoin, että en uskala enää sitä käyttää, että lääke pitää vaihtaa. Oma hoitaja vastasi vain, että "seuraile ihoa" eikä reagoinut lääkityksen vaihtamiseen. EN sitten sitä injektiota ottanut ja ajattelin, että pärjään ilmankin. Mutta selvästikään en pärjää.
Aina potilasta ei kuunnella
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.