Kun uusi naisystävänne

Riittääkö tuo?

Siis osaisin vasta tohon tyyliin mitä haluun just tässä ja nyt. Haluun, että annat pusun tmv. Mut yleisellä tasolla en tosiaan tajuais mitä vastausta tollaseen odotettas.

Anonyymi kirjoitti:

Siis osaisin vasta tohon tyyliin mitä haluun just tässä ja nyt. Haluun, että annat pusun tmv. Mut yleisellä tasolla en tosiaan tajuais mitä vastausta tollaseen odotettas.

Jos ajattelee sitä, että mitä vastausta odotetaan ja vaikka vahingossa keksisikin sellaisen, silloin valehtelisi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ajattelee sitä, että mitä vastausta odotetaan ja vaikka vahingossa keksisikin sellaisen, silloin valehtelisi.

Ei tuokaan nyt ihan paikkaansa pidä. Olettaisin, että vastaukseksi haluttaisiin tieto siitä mitä minä haluan. En vaan osaisi sitä noin muotoiltuun kysymykseen määrittää. En mä yleisellä tasolla halua toisesta yhtään mitään. Miten olis toinen munuainen?

Anonyymi kirjoitti:

Ei tuokaan nyt ihan paikkaansa pidä. Olettaisin, että vastaukseksi haluttaisiin tieto siitä mitä minä haluan. En vaan osaisi sitä noin muotoiltuun kysymykseen määrittää. En mä yleisellä tasolla halua toisesta yhtään mitään. Miten olis toinen munuainen?

Lue lisää

No tuota... Kyllä vastauksen sellaiseen kysymykseen toivotaan yleensä olevan jollain tavalla positiivinen. Eli odotetaan sellaista vastausta, mitä ei välttämättä vielä ole muodostunut tai on jotain muuta mitä odotetaan.

Yleisin ja rehellisin vastaus aloituksen kysymykseen on, ettei tiedä.

Siinä tapauksessa taas jos tietää mitä haluaa toiselta, tietää myös sen, että se on lähes mahdotonta pukea sanoiksi. Helpompi on kertoa mitä ei halua.

Usein ihmiset eivät halua pahoittaa toisen mieltä ja kertovat pahimmillaankin jotain sinne päin, mitä kysyjä haluaa kuulla. Ei sitä mitä todella ajattelevat. Onhan se tavallaan korrektia, mutta samalla myös epärehellistä. Itse henkilökohtaisesti valitsisin rehellisyyden tai sitten hiljaisuuden. Mutta en epärehellisyyttä. Epärehellisyys luo helposti kenelle tahansa epärealistisia mielikuvia itsestä ja myös toisesta tai toisista.

Anonyymi kirjoitti:

No tuota... Kyllä vastauksen sellaiseen kysymykseen toivotaan yleensä olevan jollain tavalla positiivinen. Eli odotetaan sellaista vastausta, mitä ei välttämättä vielä ole muodostunut tai on jotain muuta mitä odotetaan.

Yleisin ja rehellisin vastaus aloituksen kysymykseen on, ettei tiedä.

Siinä tapauksessa taas jos tietää mitä haluaa toiselta, tietää myös sen, että se on lähes mahdotonta pukea sanoiksi. Helpompi on kertoa mitä ei halua.

Usein ihmiset eivät halua pahoittaa toisen mieltä ja kertovat pahimmillaankin jotain sinne päin, mitä kysyjä haluaa kuulla. Ei sitä mitä todella ajattelevat. Onhan se tavallaan korrektia, mutta samalla myös epärehellistä. Itse henkilökohtaisesti valitsisin rehellisyyden tai sitten hiljaisuuden. Mutta en epärehellisyyttä. Epärehellisyys luo helposti kenelle tahansa epärealistisia mielikuvia itsestä ja myös toisesta tai toisista.

Lue lisää

Kuten sanoin, en mä halua toisesta ihmisestä yhtään mitään. Se ei muutu, vaikka asiaa kuinka pohtisin. Mä joko pidän tyypistä tai olen pitämättä.

Mä haluan elämältäni jotain, työltäni jotain, parisuhteeltani jotain, autoltani jotain. Vaan en mä ihmisiltä mitään halua. Ihmiset eivät vaan ole mulle "pala pers.ttä".

Anonyymi kirjoitti:

Kuten sanoin, en mä halua toisesta ihmisestä yhtään mitään. Se ei muutu, vaikka asiaa kuinka pohtisin. Mä joko pidän tyypistä tai olen pitämättä.

Mä haluan elämältäni jotain, työltäni jotain, parisuhteeltani jotain, autoltani jotain. Vaan en mä ihmisiltä mitään halua. Ihmiset eivät vaan ole mulle "pala pers.ttä".

Lue lisää

"Kuten sanoin, en mä halua toisesta ihmisestä yhtään mitään. Se ei muutu, vaikka asiaa kuinka pohtisin. Mä joko pidän tyypistä tai olen pitämättä."

Tämä taas on epärehellistä. Me kaikki halutaan jotain toisesta ihmisestä. Tai toiselta ihmiseltä. Juju on siinä, että ei aina haluta samoja asioita. Toisinaan ollaan myös haluamatta. Myös niiltä ihmisiltä, joista pidetään ja rakastetaan.

Juuri siitä syystä kommentoin ylempänä ja olen sanonut myös kyselijöille niin, että en halua mitään sellaista, mitä toinen ei halua antaa. Ainoastaan silloin saan kaiken mitä haluan. Ja sama toimii myös toisin päin. En anna kenellekään mitään sellaista, mitä en halua antaa. Ainoastaan sen, minkä haluan. Ja sanoisin, että tämä kuvio on ollut suurimmalle osalle ylivoimaisen vaikea ymmärtää. Omat haluamiset ja haluamattomuudet kyllä ymmärretään, muttei toisen.

Anonyymi kirjoitti:

"Kuten sanoin, en mä halua toisesta ihmisestä yhtään mitään. Se ei muutu, vaikka asiaa kuinka pohtisin. Mä joko pidän tyypistä tai olen pitämättä."

Tämä taas on epärehellistä. Me kaikki halutaan jotain toisesta ihmisestä. Tai toiselta ihmiseltä. Juju on siinä, että ei aina haluta samoja asioita. Toisinaan ollaan myös haluamatta. Myös niiltä ihmisiltä, joista pidetään ja rakastetaan.

Juuri siitä syystä kommentoin ylempänä ja olen sanonut myös kyselijöille niin, että en halua mitään sellaista, mitä toinen ei halua antaa. Ainoastaan silloin saan kaiken mitä haluan. Ja sama toimii myös toisin päin. En anna kenellekään mitään sellaista, mitä en halua antaa. Ainoastaan sen, minkä haluan. Ja sanoisin, että tämä kuvio on ollut suurimmalle osalle ylivoimaisen vaikea ymmärtää. Omat haluamiset ja haluamattomuudet kyllä ymmärretään, muttei toisen.

Lue lisää

Voit vapaasti pitää sitä valheena. Ei se silti valheeksi muutu. Yleisellä tasolla, en tahdo toisesta ihmisestä yhtään mitään. Hetkittäin saatan tahtoa hänen tekevän jotain tai toimivan jollain tavalla, mutta yleisellä tasolla en halua kenestäkään yhtään mitään. Niin se vaan on, sori.

Anonyymi kirjoitti:

Voit vapaasti pitää sitä valheena. Ei se silti valheeksi muutu. Yleisellä tasolla, en tahdo toisesta ihmisestä yhtään mitään. Hetkittäin saatan tahtoa hänen tekevän jotain tai toimivan jollain tavalla, mutta yleisellä tasolla en halua kenestäkään yhtään mitään. Niin se vaan on, sori.

Lue lisää

En sanonut sitä valheeksi. Sanoin epärehelliseksi.

Esimerkiksi sellainen, kun halutaan toiselta omaa tilaa, on myös jonkin haluamista toiselta. Kun halutaan omaa tilaa ja rauhaa, meidän mieli tulkitsee sen helposti sellaiseksi, ettei haluta mitään, vaikka todellisuudessa halutaan kuitenkin.

Silloin kun ei haluta toisesta ihmisestä tai toiselta ihmiseltä yhtään mitään, ei haluta sitä toista ihmistäkään. Asia ei ole sen monimutkaisempi.

Anonyymi kirjoitti:

En sanonut sitä valheeksi. Sanoin epärehelliseksi.

Esimerkiksi sellainen, kun halutaan toiselta omaa tilaa, on myös jonkin haluamista toiselta. Kun halutaan omaa tilaa ja rauhaa, meidän mieli tulkitsee sen helposti sellaiseksi, ettei haluta mitään, vaikka todellisuudessa halutaan kuitenkin.

Silloin kun ei haluta toisesta ihmisestä tai toiselta ihmiseltä yhtään mitään, ei haluta sitä toista ihmistäkään. Asia ei ole sen monimutkaisempi.

Lue lisää

No kun en kaipaa mitään omaa tilaa tai rauhaakaan. Tuossa saisi olla tai olla olematta. Eipä sen mulle niin väliä ole.

Eikä pidä paikkaansa. En mä vanhemmiltanikaan mitään halua, mutta toki haluan heidän olevan olemassa, mahdollisimnan kauan.

Anonyymi kirjoitti:

No kun en kaipaa mitään omaa tilaa tai rauhaakaan. Tuossa saisi olla tai olla olematta. Eipä sen mulle niin väliä ole.

Eikä pidä paikkaansa. En mä vanhemmiltanikaan mitään halua, mutta toki haluan heidän olevan olemassa, mahdollisimnan kauan.

Lue lisää

Ihminen, joka ei tarvitse tai halua joskus omaa tilaa tai rauhaa, siinä on jotain epäilyttävää. Yleensä sellaiset ovat juuri niitä, jotka ymmärtävät omat haluamisensa ja haluamattomuutensa, mutta eivät toisen. Heillä on myös toinen erittäin epämiellyttävä piirre. He eivät ole ikinä väärässä. :)

Ymmärrän kyllä pointtisi. Se ei vaan ole loppuun asti ajateltu. Niin kuin sanoin, mieli on petollinen. Se tulkitsee usein asiat toisenlaisiksi kuin ne on. Me kaikki halutaan ja tarvitaan jotain toisistamme tai toisiltamme. Mutta mitä vähemmän ihminen haluaa ja tarvitsee toisilta, sen vapaampi se on. Ainoastaan kuollut lakkaa haluamasta ja tarvitsemasta. Ja me elävät käydään kilpajuoksua sekä valtataistelua siitä, kumpi haluaa ja tarvitsee enemmän. Kilpajuoksu, missä ei ole voittajia. Siinä on ainoastaan häviäjiä. Häviäminen loppuu silloin, kun ei enää ole voitettavaa. Voitettavat loppuu silloin, kun voittanut itsensä... :)

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen, joka ei tarvitse tai halua joskus omaa tilaa tai rauhaa, siinä on jotain epäilyttävää. Yleensä sellaiset ovat juuri niitä, jotka ymmärtävät omat haluamisensa ja haluamattomuutensa, mutta eivät toisen. Heillä on myös toinen erittäin epämiellyttävä piirre. He eivät ole ikinä väärässä. :)

Ymmärrän kyllä pointtisi. Se ei vaan ole loppuun asti ajateltu. Niin kuin sanoin, mieli on petollinen. Se tulkitsee usein asiat toisenlaisiksi kuin ne on. Me kaikki halutaan ja tarvitaan jotain toisistamme tai toisiltamme. Mutta mitä vähemmän ihminen haluaa ja tarvitsee toisilta, sen vapaampi se on. Ainoastaan kuollut lakkaa haluamasta ja tarvitsemasta. Ja me elävät käydään kilpajuoksua sekä valtataistelua siitä, kumpi haluaa ja tarvitsee enemmän. Kilpajuoksu, missä ei ole voittajia. Siinä on ainoastaan häviäjiä. Häviäminen loppuu silloin, kun ei enää ole voitettavaa. Voitettavat loppuu silloin, kun voittanut itsensä... :)

Lue lisää

Mitä ihmeen haluamista omassa tilassa on? Sen kun ottaa sitä ja siinä se. Ei siitä tarvitse numeroa tehdä ja toisilta pyydellä. Sama toisin päin. Ei multa tarvitse lupaa kysellä, jos haluaa painua kävelylle tai vaikka viikon lomalle.

Ja ei, et selvästikään ymmärrä miten erinomaisen syvälle ajateltua tämä nimenomaan on.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ihmeen haluamista omassa tilassa on? Sen kun ottaa sitä ja siinä se. Ei siitä tarvitse numeroa tehdä ja toisilta pyydellä. Sama toisin päin. Ei multa tarvitse lupaa kysellä, jos haluaa painua kävelylle tai vaikka viikon lomalle.

Ja ei, et selvästikään ymmärrä miten erinomaisen syvälle ajateltua tämä nimenomaan on.

Lue lisää

:)

Halujen ja tarpeiden ajoitus ei välttämättä aina kohtaa, vaikka muuten kumpikin osapuoli haluaisi ja tarvitsisi samoja asioita aika ajoin. Jokainen pitemmässä suhteessa ollut tietää sen.

Nyt oli kyse yleisesti aiheesta. Mutta jos puhutaan vaikka minusta, niin tässä iässä ja tällä kokemuksellani, jos joku tulee kysymään minulta aloituksen kaltaista kysymystä, jää todennäköisesti viimeiseksi kysymykseksi. Kytkin nousee aika nopeasti.

Mutta siinä tapauksessa, kun puhutaan jo pitempään kestäneestä parisuhteesta, asia ei enää olekaan niin mustavalkoinen. Silloin on ehkä hyvä jo hyvä tunteakin toinen vähän paremmin. Osata lukea kumppania pelkistä ilmeistä ja eleistä. Kuunnella joskus häntä, ymmärtää milloin hän tarvitsee läheisyyttä ja tukea vaikeina hetkinä, milloin kaipaa enemmän omaa tilaa jne. Siinä pitäisi kehittyä ymmärrys siihenkin, että mistä toisen mielialat johtuu, mitkä on aiheuttanut itse omalla käytöksellä ja mitkä ei. Minusta suurin ongelma pitemmissä parisuhteissa on lopulta se, ettei kumpikaan osapuoli vaivaudu oppimaan tuntemaan toisiaan. Tutustutaan vaan pintapuolisesti ja uskotaan harhaisesti tuntevan toisensa.

Mutta miten oppii parhaiten tuntemaan toisen? Voin kertoa. Sen oppii parhaiten siten, että kuuntelee toista silloin kun hän ei tiedä sinun kuuntelevan. Katsot toista silloin, kun hän ei tiedä sinun katselevan. Haistelet häntä, kun hän ei tiedä sinun haistelevan. Tunnet hänet, kun hän ei tiedä sinun tuntevan... :)

Mut *piis*. En ole haastamassa riitaa. Ainoastaan kertomassa mielipiteeni. Rehellinenkään mielipide ei ole välttämättä aina fakta. Se on vaan rehellinen mielipide... :)

Anonyymi kirjoitti:

:)

Halujen ja tarpeiden ajoitus ei välttämättä aina kohtaa, vaikka muuten kumpikin osapuoli haluaisi ja tarvitsisi samoja asioita aika ajoin. Jokainen pitemmässä suhteessa ollut tietää sen.

Nyt oli kyse yleisesti aiheesta. Mutta jos puhutaan vaikka minusta, niin tässä iässä ja tällä kokemuksellani, jos joku tulee kysymään minulta aloituksen kaltaista kysymystä, jää todennäköisesti viimeiseksi kysymykseksi. Kytkin nousee aika nopeasti.

Mutta siinä tapauksessa, kun puhutaan jo pitempään kestäneestä parisuhteesta, asia ei enää olekaan niin mustavalkoinen. Silloin on ehkä hyvä jo hyvä tunteakin toinen vähän paremmin. Osata lukea kumppania pelkistä ilmeistä ja eleistä. Kuunnella joskus häntä, ymmärtää milloin hän tarvitsee läheisyyttä ja tukea vaikeina hetkinä, milloin kaipaa enemmän omaa tilaa jne. Siinä pitäisi kehittyä ymmärrys siihenkin, että mistä toisen mielialat johtuu, mitkä on aiheuttanut itse omalla käytöksellä ja mitkä ei. Minusta suurin ongelma pitemmissä parisuhteissa on lopulta se, ettei kumpikaan osapuoli vaivaudu oppimaan tuntemaan toisiaan. Tutustutaan vaan pintapuolisesti ja uskotaan harhaisesti tuntevan toisensa.

Mutta miten oppii parhaiten tuntemaan toisen? Voin kertoa. Sen oppii parhaiten siten, että kuuntelee toista silloin kun hän ei tiedä sinun kuuntelevan. Katsot toista silloin, kun hän ei tiedä sinun katselevan. Haistelet häntä, kun hän ei tiedä sinun haistelevan. Tunnet hänet, kun hän ei tiedä sinun tuntevan... :)

Mut *piis*. En ole haastamassa riitaa. Ainoastaan kertomassa mielipiteeni. Rehellinenkään mielipide ei ole välttämättä aina fakta. Se on vaan rehellinen mielipide... :)

Lue lisää

Kyllä tässä itsekullakin ikää on tarpeeksi ja pidempiä parisuhteitakin takana. Juuri siitä syystä voin taata, että itse en toisesta ihmisestä mitään halua. Mä joko pidän tai olen pitämättä. Jos peräti rakastan niin silloin varsinkaan en sen kummemmin mitään halua.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä tässä itsekullakin ikää on tarpeeksi ja pidempiä parisuhteitakin takana. Juuri siitä syystä voin taata, että itse en toisesta ihmisestä mitään halua. Mä joko pidän tai olen pitämättä. Jos peräti rakastan niin silloin varsinkaan en sen kummemmin mitään halua.

Lue lisää

Mä olen kuullut tämänkin aika monelta, ettei ole taipumusta mustasukkaisuuteen. Mutta aika ja todellisuus on näyttänyt ihan jotain muuta... :)

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen kuullut tämänkin aika monelta, ettei ole taipumusta mustasukkaisuuteen. Mutta aika ja todellisuus on näyttänyt ihan jotain muuta... :)

Se on sinun ongelmasi, jos etsiydyt mustasukkaiseen seuraan . Itse tiedän miten asia on omalla kohdallani. En ole vielä kertaakaan elämässäni onnistunut olemaan mustasukkainen kenestäkään. En kuvittele omistavani ketään.

En usko lainkaan sellaisen suhteen toimivuuteen, jossa toiselta halutaan jotain. En ole nähnyt vielä yhtään toimivaa sellaista. Vaan voi yksisarvisia toki olla olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Se on sinun ongelmasi, jos etsiydyt mustasukkaiseen seuraan . Itse tiedän miten asia on omalla kohdallani. En ole vielä kertaakaan elämässäni onnistunut olemaan mustasukkainen kenestäkään. En kuvittele omistavani ketään.

En usko lainkaan sellaisen suhteen toimivuuteen, jossa toiselta halutaan jotain. En ole nähnyt vielä yhtään toimivaa sellaista. Vaan voi yksisarvisia toki olla olemassa.

Lue lisää

En minä hakeudu sellaiseen seuraan. Minä aiheutan sitä pelkästään olemalla sitä mitä olen. Näköjään myös sellaisille, jotka eivät muuten ole.

Ja tiedän sen siitä, että näin on käynyt useammin kuin kerran. Ja sellaisten kanssa, jotka eivät omien sanojen mukaan ole mustasukkaisia... :)

Anonyymi kirjoitti:

En minä hakeudu sellaiseen seuraan. Minä aiheutan sitä pelkästään olemalla sitä mitä olen. Näköjään myös sellaisille, jotka eivät muuten ole.

Ja tiedän sen siitä, että näin on käynyt useammin kuin kerran. Ja sellaisten kanssa, jotka eivät omien sanojen mukaan ole mustasukkaisia... :)

Lue lisää

No sekin on sitten sinun ihan oma ongelmasi. Itse koen mustasukkaisuutta kerjäävät ihmiset rasittaviksi. Eräs poikaystäväni oli sellainen ja se tappoi suhteen tosi tehokkaasti.

Yksi miesystäväni taas oli ihan järjettömän mustasukkainen ja sekin oli rasittavaa. Itse en hänen menemisiään ikinä rajottanut, mutta mun olisi pitänyt kaikesta jatkuvasti raportoida. Sekin tappoi tunteet hyvin tehokkaasti.

Viimeisin parisuhteeni oli tuossa asiassa erinomainen. Kummankaan ei tarvinut tollasia asioita ikinä pohtia, eikä kumpikaan ollut mustasukkainen. Se puoli toimi erinomaisesti. 👍

Anonyymi kirjoitti:

No sekin on sitten sinun ihan oma ongelmasi. Itse koen mustasukkaisuutta kerjäävät ihmiset rasittaviksi. Eräs poikaystäväni oli sellainen ja se tappoi suhteen tosi tehokkaasti.

Yksi miesystäväni taas oli ihan järjettömän mustasukkainen ja sekin oli rasittavaa. Itse en hänen menemisiään ikinä rajottanut, mutta mun olisi pitänyt kaikesta jatkuvasti raportoida. Sekin tappoi tunteet hyvin tehokkaasti.

Viimeisin parisuhteeni oli tuossa asiassa erinomainen. Kummankaan ei tarvinut tollasia asioita ikinä pohtia, eikä kumpikaan ollut mustasukkainen. Se puoli toimi erinomaisesti. 👍

Lue lisää

Ei se minun ongelma ole. Se on aina ollut niiden mustasukkaisten ongelma. :)

Anonyymi kirjoitti:

Ei se minun ongelma ole. Se on aina ollut niiden mustasukkaisten ongelma. :)

Hus, pois ongelmat, aina toisilla.

Anonyymi kirjoitti:

:)

Halujen ja tarpeiden ajoitus ei välttämättä aina kohtaa, vaikka muuten kumpikin osapuoli haluaisi ja tarvitsisi samoja asioita aika ajoin. Jokainen pitemmässä suhteessa ollut tietää sen.

Nyt oli kyse yleisesti aiheesta. Mutta jos puhutaan vaikka minusta, niin tässä iässä ja tällä kokemuksellani, jos joku tulee kysymään minulta aloituksen kaltaista kysymystä, jää todennäköisesti viimeiseksi kysymykseksi. Kytkin nousee aika nopeasti.

Mutta siinä tapauksessa, kun puhutaan jo pitempään kestäneestä parisuhteesta, asia ei enää olekaan niin mustavalkoinen. Silloin on ehkä hyvä jo hyvä tunteakin toinen vähän paremmin. Osata lukea kumppania pelkistä ilmeistä ja eleistä. Kuunnella joskus häntä, ymmärtää milloin hän tarvitsee läheisyyttä ja tukea vaikeina hetkinä, milloin kaipaa enemmän omaa tilaa jne. Siinä pitäisi kehittyä ymmärrys siihenkin, että mistä toisen mielialat johtuu, mitkä on aiheuttanut itse omalla käytöksellä ja mitkä ei. Minusta suurin ongelma pitemmissä parisuhteissa on lopulta se, ettei kumpikaan osapuoli vaivaudu oppimaan tuntemaan toisiaan. Tutustutaan vaan pintapuolisesti ja uskotaan harhaisesti tuntevan toisensa.

Mutta miten oppii parhaiten tuntemaan toisen? Voin kertoa. Sen oppii parhaiten siten, että kuuntelee toista silloin kun hän ei tiedä sinun kuuntelevan. Katsot toista silloin, kun hän ei tiedä sinun katselevan. Haistelet häntä, kun hän ei tiedä sinun haistelevan. Tunnet hänet, kun hän ei tiedä sinun tuntevan... :)

Mut *piis*. En ole haastamassa riitaa. Ainoastaan kertomassa mielipiteeni. Rehellinenkään mielipide ei ole välttämättä aina fakta. Se on vaan rehellinen mielipide... :)

Lue lisää

Rahaa, rahaa, rahaa

Anonyymi kirjoitti:

Ei se minun ongelma ole. Se on aina ollut niiden mustasukkaisten ongelma. :)

Niinhän se aina. Kivasti tuo tuntuu sulle kuitenkin traumoja jättäneen ja saa sut kuvittelemaan tietäväs miten tuntemattomat ihmiset toimii.

Anonyymi kirjoitti:

No sekin on sitten sinun ihan oma ongelmasi. Itse koen mustasukkaisuutta kerjäävät ihmiset rasittaviksi. Eräs poikaystäväni oli sellainen ja se tappoi suhteen tosi tehokkaasti.

Yksi miesystäväni taas oli ihan järjettömän mustasukkainen ja sekin oli rasittavaa. Itse en hänen menemisiään ikinä rajottanut, mutta mun olisi pitänyt kaikesta jatkuvasti raportoida. Sekin tappoi tunteet hyvin tehokkaasti.

Viimeisin parisuhteeni oli tuossa asiassa erinomainen. Kummankaan ei tarvinut tollasia asioita ikinä pohtia, eikä kumpikaan ollut mustasukkainen. Se puoli toimi erinomaisesti. 👍

Lue lisää

Kuulostaa tutulta. Mäkään en ole koskaan osannut olla mustasukkainen. Se ei vaan kuulu mun luonteeseeni. Itseasiassa seksi (siis toisen osapuolen) liiton ulkopuolella ei itessään olis mulle lainkaan ongelma. Se ei hetkauttais mua mihinkään suuntaan. Itse en sellasta kaipaa, enkä tule koskaan kaipaamaan, sen voin luvata, mutta en mä edes mieti toisen panemisia.

Mahdolliseen seksiin liiton ulkopuolella liittyy kuitenkin sitten muita ongelmia, kuten vaikka taudit. Vetäisin todella lujaa herneen nenääni, jos mulle joku tauti tuotais. Toinen on mahdollinen jälkikasvu. Jos toisella olis jo lapsia, ennen kun yhteen mentäis, niin heistä pidettäis tietysti huoli. Vaan jos liiton aikana sen ulkopuolelle putkahtais mukula niin se liitto olis siinä. Mä en toisen huolimattomuusvirheitä elättäisi ja elämääni huolisi ja piste!

Lisäksi tietysti se, jos toinen menis liiton ulkopuolella ihastumaan. Se olis liitolle riski ja sen mahdollisuus vaikeuttais noin ylipäänsä liiton ja elämän suunnittelua. Vaikka mulle on se ite paneminen yhdentekevää niin voisko tuollaseen liittoon vaikka lapsia tehdä tai yhdistää taloudellisia asioita? Voisko sen toisen ihmisen varaan laskea yhtään mitään? Mä olen tota joskus ihan tosissani miettinytkin, että tajuaisko se tounen osapuoli löytäneensä jotain varsin harvinaista ja tajuais pitää siitä kiinni? Tapahtui tuolla ulkona mitä vaan niin tulisi aina kotiin pitäisi huolen siitä liitosta, jollasta tuskin tosta vaan toista löytäis.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Mäkään en ole koskaan osannut olla mustasukkainen. Se ei vaan kuulu mun luonteeseeni. Itseasiassa seksi (siis toisen osapuolen) liiton ulkopuolella ei itessään olis mulle lainkaan ongelma. Se ei hetkauttais mua mihinkään suuntaan. Itse en sellasta kaipaa, enkä tule koskaan kaipaamaan, sen voin luvata, mutta en mä edes mieti toisen panemisia.

Mahdolliseen seksiin liiton ulkopuolella liittyy kuitenkin sitten muita ongelmia, kuten vaikka taudit. Vetäisin todella lujaa herneen nenääni, jos mulle joku tauti tuotais. Toinen on mahdollinen jälkikasvu. Jos toisella olis jo lapsia, ennen kun yhteen mentäis, niin heistä pidettäis tietysti huoli. Vaan jos liiton aikana sen ulkopuolelle putkahtais mukula niin se liitto olis siinä. Mä en toisen huolimattomuusvirheitä elättäisi ja elämääni huolisi ja piste!

Lisäksi tietysti se, jos toinen menis liiton ulkopuolella ihastumaan. Se olis liitolle riski ja sen mahdollisuus vaikeuttais noin ylipäänsä liiton ja elämän suunnittelua. Vaikka mulle on se ite paneminen yhdentekevää niin voisko tuollaseen liittoon vaikka lapsia tehdä tai yhdistää taloudellisia asioita? Voisko sen toisen ihmisen varaan laskea yhtään mitään? Mä olen tota joskus ihan tosissani miettinytkin, että tajuaisko se tounen osapuoli löytäneensä jotain varsin harvinaista ja tajuais pitää siitä kiinni? Tapahtui tuolla ulkona mitä vaan niin tulisi aina kotiin pitäisi huolen siitä liitosta, jollasta tuskin tosta vaan toista löytäis.

Lue lisää

Sä olet tehnyt niinkuin monet muutkin, jotka katsovat läpi sormien puolison uskottomuutta. Helppo se seksi liiton ulkopuolella on kieltää, kun ei siihen pysty vaikuttamaan ja on itse riippuvainen kumppanista. Vielä jos se tulee kotiin, tuo oman osuutensa, auttaakin perheen pyörittämisessä, mitäpä siinä muuta vaatimaan. Katsoo sen oikkuja sormien läpi. Sinun kirjoituksessa kuuluu mustasukkaisuus, joka on puettu vihantunteisiin ja lähtemisen uhkaan, jos tauteja tai vääriä bonuslapsia alkaisi pukkaamaan. Mene ja tiedä.

Anonyymi kirjoitti:

Sä olet tehnyt niinkuin monet muutkin, jotka katsovat läpi sormien puolison uskottomuutta. Helppo se seksi liiton ulkopuolella on kieltää, kun ei siihen pysty vaikuttamaan ja on itse riippuvainen kumppanista. Vielä jos se tulee kotiin, tuo oman osuutensa, auttaakin perheen pyörittämisessä, mitäpä siinä muuta vaatimaan. Katsoo sen oikkuja sormien läpi. Sinun kirjoituksessa kuuluu mustasukkaisuus, joka on puettu vihantunteisiin ja lähtemisen uhkaan, jos tauteja tai vääriä bonuslapsia alkaisi pukkaamaan. Mene ja tiedä.

Lue lisää

Mistä sä tiedät mitä olen tehnyt ja mitä en? En mä sanonut, että yhdessäkään parisuhteessani olis kenelläkään ollut parisuhteen ulkopuolista seksiä tai edes tarvetta sellaseen. Ei kannata olettaa, kun ei ole sanottu. Tietääkseni ei ole, eikä voisi kiinnostaa vähempää saada tietää. Sanotaan, että kova on ollut lipido, jos vielä on lisää tehnyt mieli. Se ei ole mulle oleellista, vaikka sulle olisikin.

Miksi oman terveyden varjeleminen on sinusta mustasukkaisuutta? Etkö itse suojele omaa terveyttäsi? Sulle on ihan sama mitä mahatauteja ja flunssia sulle kannetaan? Mä en halua, että mulle typeryyttään tuodaan mitään muitakaan tauteja, jotka ovat helposti vältettävissä. Sun terveytesi voi olla sulle yhdentekevä, mutta minusta sen suojeleminen on normaalia.

Etkä suojele lainkaan talouttasi? Sulle on ihan sama mihin ja kenelle rahojasi kannetaan? Mulle kyllä on taloudellani väliä ja haluan tietää mihin mun talouteeni kuuluvia rahoja kulutetaan. En mä suostu siihen, että minun työlläni ansaitsemiani rahoja käytetään välillisesti muiden elättämiseen. Saati sitten, että mun keräämäni omaisuus vaikka tapaturmaisen kuolemani jälkeen jaettaisiin minne sattuu. Jos mulla on perillisiä, niin minun perintöni menee minun perillisilleni ja sellaisille tahoille, joille haluan sitä jakaa. Ei tarvitse olla edes toisen jälkikasvua. En mä antaisi jakaa omaa omaisuuttani toisen sukulaisillekaan, jos en sitä ihan itse haluaisi heille antaa. Vaan siis tuostahan selviää sillä, ettei mene naimisiin, eikä koskaan omista mitään yhdessä.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sä tiedät mitä olen tehnyt ja mitä en? En mä sanonut, että yhdessäkään parisuhteessani olis kenelläkään ollut parisuhteen ulkopuolista seksiä tai edes tarvetta sellaseen. Ei kannata olettaa, kun ei ole sanottu. Tietääkseni ei ole, eikä voisi kiinnostaa vähempää saada tietää. Sanotaan, että kova on ollut lipido, jos vielä on lisää tehnyt mieli. Se ei ole mulle oleellista, vaikka sulle olisikin.

Miksi oman terveyden varjeleminen on sinusta mustasukkaisuutta? Etkö itse suojele omaa terveyttäsi? Sulle on ihan sama mitä mahatauteja ja flunssia sulle kannetaan? Mä en halua, että mulle typeryyttään tuodaan mitään muitakaan tauteja, jotka ovat helposti vältettävissä. Sun terveytesi voi olla sulle yhdentekevä, mutta minusta sen suojeleminen on normaalia.

Etkä suojele lainkaan talouttasi? Sulle on ihan sama mihin ja kenelle rahojasi kannetaan? Mulle kyllä on taloudellani väliä ja haluan tietää mihin mun talouteeni kuuluvia rahoja kulutetaan. En mä suostu siihen, että minun työlläni ansaitsemiani rahoja käytetään välillisesti muiden elättämiseen. Saati sitten, että mun keräämäni omaisuus vaikka tapaturmaisen kuolemani jälkeen jaettaisiin minne sattuu. Jos mulla on perillisiä, niin minun perintöni menee minun perillisilleni ja sellaisille tahoille, joille haluan sitä jakaa. Ei tarvitse olla edes toisen jälkikasvua. En mä antaisi jakaa omaa omaisuuttani toisen sukulaisillekaan, jos en sitä ihan itse haluaisi heille antaa. Vaan siis tuostahan selviää sillä, ettei mene naimisiin, eikä koskaan omista mitään yhdessä.

Lue lisää

No niinpä! Varsin outo näkemys, että omasta terveydestä huolehtiminen on mustasukkaisuutta. Ei siihen sukupuolitaudeilta (ja jälkikasvultakaan) suojautumiseen nyt ihan hirveästi vaivaa vaadita. Luulisi terveen järjen jo sanovan, että itselle rakkaille ihmisille ei tuoda tauteja, josse on helposti vältettävissä.

Anonyymi kirjoitti:

No niinpä! Varsin outo näkemys, että omasta terveydestä huolehtiminen on mustasukkaisuutta. Ei siihen sukupuolitaudeilta (ja jälkikasvultakaan) suojautumiseen nyt ihan hirveästi vaivaa vaadita. Luulisi terveen järjen jo sanovan, että itselle rakkaille ihmisille ei tuoda tauteja, josse on helposti vältettävissä.

Lue lisää

No niinpä. Jos olisin esimerkiksi tietoisesti vierailulla alueella, jolla on ebolaa, niin pyrkisin suojautumaan tartunnalta ja suojautumisesta huolimatta menisin rakkaideni seuraan vasta riittävän varoajan kuluttua. En mä lähtisi toisia tietoisesti riskeeraamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sä olet tehnyt niinkuin monet muutkin, jotka katsovat läpi sormien puolison uskottomuutta. Helppo se seksi liiton ulkopuolella on kieltää, kun ei siihen pysty vaikuttamaan ja on itse riippuvainen kumppanista. Vielä jos se tulee kotiin, tuo oman osuutensa, auttaakin perheen pyörittämisessä, mitäpä siinä muuta vaatimaan. Katsoo sen oikkuja sormien läpi. Sinun kirjoituksessa kuuluu mustasukkaisuus, joka on puettu vihantunteisiin ja lähtemisen uhkaan, jos tauteja tai vääriä bonuslapsia alkaisi pukkaamaan. Mene ja tiedä.

Lue lisää

"Sinun kirjoituksessa kuuluu mustasukkaisuus, joka on puettu vihantunteisiin ja lähtemisen uhkaan, jos tauteja tai vääriä bonuslapsia alkaisi pukkaamaan."

Tuon logiikka ei nyt aukea mulle lainkaan. Millä tavalla tuossa on uhkaa? Siinä ei pitäisi olla uhkaa, vaan se on selviö - ainakin minulle. En mä antaisi yhtään sen enempää anteeksi, jos multa vaikkapa varastaisi. Onko sekin mustasukkaisuutta? Ei tuossa ole mulle kysymys yhtään erilaisesta asiasta.

Itsensä saa vapaasti sairastuttaa, mutta toista ei ole kenelläkään oikeutta sairastuttaa. Itselleen voi hankkia jälkikasvua, mutta ei toista voi siihen kuvioon jälkikäteen velvottaa. Se mitä on ollut ennen suhdetta niin siihen on sitouduttu. Jos lähtee tekemään tyhmyyksiä niin niistä sitten kantaa itse vastuunsa. Jos menisin itse pamahtamaan paksuksi jollekin toiselle niin en mä odottaisi mieheni sitä lasta huolivan. Tuskin edes lähtisin hänen kanssaan asiasta keskustelemaan. Joko keskeyttäisin raskauden tai lähtisin.

Anonyymi kirjoitti:

"Sinun kirjoituksessa kuuluu mustasukkaisuus, joka on puettu vihantunteisiin ja lähtemisen uhkaan, jos tauteja tai vääriä bonuslapsia alkaisi pukkaamaan."

Tuon logiikka ei nyt aukea mulle lainkaan. Millä tavalla tuossa on uhkaa? Siinä ei pitäisi olla uhkaa, vaan se on selviö - ainakin minulle. En mä antaisi yhtään sen enempää anteeksi, jos multa vaikkapa varastaisi. Onko sekin mustasukkaisuutta? Ei tuossa ole mulle kysymys yhtään erilaisesta asiasta.

Itsensä saa vapaasti sairastuttaa, mutta toista ei ole kenelläkään oikeutta sairastuttaa. Itselleen voi hankkia jälkikasvua, mutta ei toista voi siihen kuvioon jälkikäteen velvottaa. Se mitä on ollut ennen suhdetta niin siihen on sitouduttu. Jos lähtee tekemään tyhmyyksiä niin niistä sitten kantaa itse vastuunsa. Jos menisin itse pamahtamaan paksuksi jollekin toiselle niin en mä odottaisi mieheni sitä lasta huolivan. Tuskin edes lähtisin hänen kanssaan asiasta keskustelemaan. Joko keskeyttäisin raskauden tai lähtisin.

Lue lisää

Koko juttu lähti aika tehokkaasti laukalle... :D

Minä tarkoitin koko jutulla sitä, että muiden mustasukkaisuus ei ole ikinä ollut minun ongelmani. Mutta minun mustasukkaisuutenikaan ei ole ikinä ollut kenenkään muun ongelma, paitsi minun. :)

*Rauhaa ja Rakkautta kaikille*

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Mäkään en ole koskaan osannut olla mustasukkainen. Se ei vaan kuulu mun luonteeseeni. Itseasiassa seksi (siis toisen osapuolen) liiton ulkopuolella ei itessään olis mulle lainkaan ongelma. Se ei hetkauttais mua mihinkään suuntaan. Itse en sellasta kaipaa, enkä tule koskaan kaipaamaan, sen voin luvata, mutta en mä edes mieti toisen panemisia.

Mahdolliseen seksiin liiton ulkopuolella liittyy kuitenkin sitten muita ongelmia, kuten vaikka taudit. Vetäisin todella lujaa herneen nenääni, jos mulle joku tauti tuotais. Toinen on mahdollinen jälkikasvu. Jos toisella olis jo lapsia, ennen kun yhteen mentäis, niin heistä pidettäis tietysti huoli. Vaan jos liiton aikana sen ulkopuolelle putkahtais mukula niin se liitto olis siinä. Mä en toisen huolimattomuusvirheitä elättäisi ja elämääni huolisi ja piste!

Lisäksi tietysti se, jos toinen menis liiton ulkopuolella ihastumaan. Se olis liitolle riski ja sen mahdollisuus vaikeuttais noin ylipäänsä liiton ja elämän suunnittelua. Vaikka mulle on se ite paneminen yhdentekevää niin voisko tuollaseen liittoon vaikka lapsia tehdä tai yhdistää taloudellisia asioita? Voisko sen toisen ihmisen varaan laskea yhtään mitään? Mä olen tota joskus ihan tosissani miettinytkin, että tajuaisko se tounen osapuoli löytäneensä jotain varsin harvinaista ja tajuais pitää siitä kiinni? Tapahtui tuolla ulkona mitä vaan niin tulisi aina kotiin pitäisi huolen siitä liitosta, jollasta tuskin tosta vaan toista löytäis.

Lue lisää

Selität aika paljon. En haluaisi harrastaa seksiä kanssasi. Olisi todennäköisesti aika matemaattista puuhaa. En ole ikinä saanut hyvää matemaattista seksiä... :)

Anonyymi kirjoitti:

Selität aika paljon. En haluaisi harrastaa seksiä kanssasi. Olisi todennäköisesti aika matemaattista puuhaa. En ole ikinä saanut hyvää matemaattista seksiä... :)

Etkö edes insinöörin kanssa??

Anonyymi kirjoitti:

"Sinun kirjoituksessa kuuluu mustasukkaisuus, joka on puettu vihantunteisiin ja lähtemisen uhkaan, jos tauteja tai vääriä bonuslapsia alkaisi pukkaamaan."

Tuon logiikka ei nyt aukea mulle lainkaan. Millä tavalla tuossa on uhkaa? Siinä ei pitäisi olla uhkaa, vaan se on selviö - ainakin minulle. En mä antaisi yhtään sen enempää anteeksi, jos multa vaikkapa varastaisi. Onko sekin mustasukkaisuutta? Ei tuossa ole mulle kysymys yhtään erilaisesta asiasta.

Itsensä saa vapaasti sairastuttaa, mutta toista ei ole kenelläkään oikeutta sairastuttaa. Itselleen voi hankkia jälkikasvua, mutta ei toista voi siihen kuvioon jälkikäteen velvottaa. Se mitä on ollut ennen suhdetta niin siihen on sitouduttu. Jos lähtee tekemään tyhmyyksiä niin niistä sitten kantaa itse vastuunsa. Jos menisin itse pamahtamaan paksuksi jollekin toiselle niin en mä odottaisi mieheni sitä lasta huolivan. Tuskin edes lähtisin hänen kanssaan asiasta keskustelemaan. Joko keskeyttäisin raskauden tai lähtisin.

Lue lisää

Jos kirjoituksesi koskee niitä joitakin keitä lienee, joiden mustasukkasuus on ollut sulle ongelma, niin tuossa lainaamassani kohdassa on vielä sumeampi logiikka? Kuvitteletko mun olevan joku, jonka tunnet?

Anonyymi kirjoitti:

Etkö edes insinöörin kanssa??

Kaikkein vähiten. Kuka täysjärkinen tykkäisi koneellisesta seksistä? :D

No ehkä sellainen, joka ei ole ikinä kokenut orgaanista seksiä... :)

Viittaa tässä nyt toisessa ketjussa sanottuun… Oletko miettinyt koskaan, että suhteet ei kestä koska vaadit liian itse vähän? Anteeksi tunkeileva kysymys, mutta olen miettinyt samoja teemoja itse. Enkä nyt tarkoita liian vähällä ei-täydellistä kuorta, vaan sitä syvintä sisintä ja miten se osuu omaan sisimpääsi, ja tietysti kummankin osapuolen tunteiden syvyyttä.

Lusikkaan riittää läheisyyden tarve ja sen verran luottamusta että uskaltaa ottaa ihon esille. Sisänsä ymmärrän hyvin tuon tarpeen hyvin. Halipula ei ole minunkaan lempiolotilani. 😂 Voiko tuon toisen tulkita niin, ettet halua ryhtyä psykiatriseksi sairaanhoitajaksi? Sekään ei ole iso vaatimus, mutta ymmärrän kyllä asian tärkeyden.

Viime yönä mietin myös miksi hän minuun.

Kun näin hänen sisimpään, kuinka välittävä ja kiltti on ivallisen kuorensa alla, niin en vaan tajunnut miksi hän minua halusi ja koitti.

Näkikö hänkin, vai ainoastaan toivoi?

Eikö olisi parempi ollut joku toinen välittävä ja lämmin?

Sain vastauksen. Hän näki minut ja rakasti petoa. Onhan se kaunis ja ylväs.

Mutta petoa on surullista rakastaa. Hänkin häipyi pois; sinne missä lämpö kohtaa öisen ikävän ja kuun polte koskettaa kahta suuta tehden niistä yhden.

Sinne, missä rakkaus on lämpöinen koti ja villit pedot jäävät pimenevän metsän siimekseen.

Anonyymi kirjoitti:

Viime yönä mietin myös miksi hän minuun.

Kun näin hänen sisimpään, kuinka välittävä ja kiltti on ivallisen kuorensa alla, niin en vaan tajunnut miksi hän minua halusi ja koitti.

Näkikö hänkin, vai ainoastaan toivoi?

Eikö olisi parempi ollut joku toinen välittävä ja lämmin?

Sain vastauksen. Hän näki minut ja rakasti petoa. Onhan se kaunis ja ylväs.

Mutta petoa on surullista rakastaa. Hänkin häipyi pois; sinne missä lämpö kohtaa öisen ikävän ja kuun polte koskettaa kahta suuta tehden niistä yhden.

Sinne, missä rakkaus on lämpöinen koti ja villit pedot jäävät pimenevän metsän siimekseen.

Lue lisää

Kiitos kiitos.

Niinpä niin, mitä sen jälkeen voisi olla?
Voisin kai tuohon vastata:
ei mitään.

Hänen on hyvä olla siellä, minkä näkee parhaaksi. Minun on tehtävä mitä tehtävissä,
rakentaa omat palani ja
korjata itseni.

Ikävä minulle, aloitan nollasta.
Miten sitä voikin herätä kesken kaiken syväjäädytyksestä kun saattoväki manaa haudalla! Se on peto on. Nyt se peace ja silleen, ehkä yhden aloituksen verran vielä kaivelee. Hope So! :)

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kiitos.

Niinpä niin, mitä sen jälkeen voisi olla?
Voisin kai tuohon vastata:
ei mitään.

Hänen on hyvä olla siellä, minkä näkee parhaaksi. Minun on tehtävä mitä tehtävissä,
rakentaa omat palani ja
korjata itseni.

Ikävä minulle, aloitan nollasta.
Miten sitä voikin herätä kesken kaiken syväjäädytyksestä kun saattoväki manaa haudalla! Se on peto on. Nyt se peace ja silleen, ehkä yhden aloituksen verran vielä kaivelee. Hope So! :)

Lue lisää

Menneisyyden jättömaa. Mitä sitä kaivelemaan.

Taistelussa kaatuneiden luut törröttävät horisontissa ja muu on pelkkää poljettua tomua..

Keväällä kun kuljet ohitseni, ohi niittyjen ja ystävällisten pikku-kylien, niin nappaa kukka napinläpeesi ja poikkea sisälle lautaportistani.

Poutaisena päivänä, kun tuuli pyyhkäisee hymyn pehmeälle poskellesi ja muistat kuinka sydämesi iloitsi nähdessään minut, pienen petosi. Silloin tule!

Joskus on hyvä olla erillään.

Joku tulikin heti viime yönä, kuin kutsuttuna.

Näin kummaa unta ja heräsin yläkerrasta kuuluvaan tietynlaiseen kolahdukseen.

Valveuni jatkui ja tunsin kuinka joku aukaisi oven eteisestä olohuoneeseen ja sytytti olohuoneen kattolampun.

Se oli varmasti hän, koska en ole valehtelematta koskaan pelännyt niin paljon kun tuona hetkenä viime yönä. Sellainen hän on❤

Anonyymi kirjoitti:

Menneisyyden jättömaa. Mitä sitä kaivelemaan.

Taistelussa kaatuneiden luut törröttävät horisontissa ja muu on pelkkää poljettua tomua..

Keväällä kun kuljet ohitseni, ohi niittyjen ja ystävällisten pikku-kylien, niin nappaa kukka napinläpeesi ja poikkea sisälle lautaportistani.

Poutaisena päivänä, kun tuuli pyyhkäisee hymyn pehmeälle poskellesi ja muistat kuinka sydämesi iloitsi nähdessään minut, pienen petosi. Silloin tule!

Joskus on hyvä olla erillään.

Lue lisää

Hmm.. se on :) Kirjaan tämän kirjanmerkkeihin.

Anonyymi kirjoitti:

Joku tulikin heti viime yönä, kuin kutsuttuna.

Näin kummaa unta ja heräsin yläkerrasta kuuluvaan tietynlaiseen kolahdukseen.

Valveuni jatkui ja tunsin kuinka joku aukaisi oven eteisestä olohuoneeseen ja sytytti olohuoneen kattolampun.

Se oli varmasti hän, koska en ole valehtelematta koskaan pelännyt niin paljon kun tuona hetkenä viime yönä. Sellainen hän on❤

Lue lisää

Yläkerran kolahdukseen? :) Ehkä se vähän tuota juuri on :)

ääh *saan tästä hepulin* :)

♥️

Anonyymi kirjoitti:

Yläkerran kolahdukseen? :) Ehkä se vähän tuota juuri on :)

ääh *saan tästä hepulin* :)

♥️

Taisi olla tahallinen kolahdus, erään lempeän vartijan.

En nimittäin vähättele. Sydämestä alkoi puristamaan, niin pelkäsin sitä, joka tuli valveunen maailmasta. Todella niin hirveä kauhu, etten mitään vastaavaa ole kokenut.

Kerran luin 200 vuotta sitten kirjoitetun kummitustarinan jossa pojat muutti asumaan kummitustaloon jossa kukaan ei voinut asua. Tarina oli aivan hirveä, henki oli kuvattu hyvin uskottavasti ja tarina todeksi väitetty. Siinä henki oli yhtä pelottava, kuin täällä viime yönä. Jotenkin samanlainen, muttei kuitenkaan sama, vaan täällä käynyttä paljon vanhempi ja lyhyempi muodoltaan.

Nyt uskon, että se oli tosi tarina.

Vieras oli kuin itse pimeyden ruhtinas, silkkaa pelkoa ja kauhua, mutta kuitenkin ystävällinen.Sytytti valon ja näin kertoi astuvansa huoneeseen, ei sentään pimeässä törmännyt. Ei hän mitään pahaa tahtonut, oli vaan pelottava muodoltaan.

Ei ole koiraa karvoihin katsomista;)

Myöhemmin pohdin, oliko se vieras kenties Piru vai Kuolema😂🌚

Mitäs esitin kutsun kahden maailman välissä, ikinä ei tiedä kuka poikkeaa...

Kiva, kun poikkesit, komistus...sinut kyllä muistan, ehkä seuraavalla kerralla saat pusun!

Anonyymi kirjoitti:

Taisi olla tahallinen kolahdus, erään lempeän vartijan.

En nimittäin vähättele. Sydämestä alkoi puristamaan, niin pelkäsin sitä, joka tuli valveunen maailmasta. Todella niin hirveä kauhu, etten mitään vastaavaa ole kokenut.

Kerran luin 200 vuotta sitten kirjoitetun kummitustarinan jossa pojat muutti asumaan kummitustaloon jossa kukaan ei voinut asua. Tarina oli aivan hirveä, henki oli kuvattu hyvin uskottavasti ja tarina todeksi väitetty. Siinä henki oli yhtä pelottava, kuin täällä viime yönä. Jotenkin samanlainen, muttei kuitenkaan sama, vaan täällä käynyttä paljon vanhempi ja lyhyempi muodoltaan.

Nyt uskon, että se oli tosi tarina.

Vieras oli kuin itse pimeyden ruhtinas, silkkaa pelkoa ja kauhua, mutta kuitenkin ystävällinen.Sytytti valon ja näin kertoi astuvansa huoneeseen, ei sentään pimeässä törmännyt. Ei hän mitään pahaa tahtonut, oli vaan pelottava muodoltaan.

Ei ole koiraa karvoihin katsomista;)

Myöhemmin pohdin, oliko se vieras kenties Piru vai Kuolema😂🌚

Mitäs esitin kutsun kahden maailman välissä, ikinä ei tiedä kuka poikkeaa...

Kiva, kun poikkesit, komistus...sinut kyllä muistan, ehkä seuraavalla kerralla saat pusun!

Lue lisää

Mitä vattua! Pidätkö minua pilkkanasi!
Tulen niin kuin tahdon. En niin kuin pyydetään!

En kai minä miksikään muutu ja sillä tarinoistasi olen saanut kaiken voimani! Sinun kaikki kirjoituksesi ovat nyt siinä käsissäsi.PÖÖ! =:)

Ehkä se oli piru tai kuolema. Mistä minäkään tiedän miksi mitäkin valitsen. Jonkinlaiset randoomit ajattelin sinua säädellä! :)

Anonyymi kirjoitti:

Mitä vattua! Pidätkö minua pilkkanasi!
Tulen niin kuin tahdon. En niin kuin pyydetään!

En kai minä miksikään muutu ja sillä tarinoistasi olen saanut kaiken voimani! Sinun kaikki kirjoituksesi ovat nyt siinä käsissäsi.PÖÖ! =:)

Ehkä se oli piru tai kuolema. Mistä minäkään tiedän miksi mitäkin valitsen. Jonkinlaiset randoomit ajattelin sinua säädellä! :)

Lue lisää

Ai niin, unohdin tunnarin 🌚

Hyvä vastaus! :) Ehkä ihan parasta. Jää varaa vielä säädellä :D
t.sxth

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä vastaus! :) Ehkä ihan parasta. Jää varaa vielä säädellä :D
t.sxth

No varmasti jää säätövaraa :)

Ja jos naisen kanssa ei pääse lusikka asennon tasolle ei kannata naiseen edes tutustua.
Mitä nainen voi muuta yhtä tärkeää miehelle antaa kuin naisellisen hehkunsa lähellä miestä? Kuka tarttee siivoojaa, pyykkääjää, kokkia tai elättäjää? Miesten tulisi analysoida mikä elämästä puuttuu.

AV

Niin tai sitten on kyseessä epäluuloinen, mustasukkainen ja vainoharhainen ihminen joka haluaa hallita toista. Onhan tuo sikäli kyllä hyvä kysymys että se kannattaa esittää itselleen, miettiä mitä se toinen haluaa, mutta jos sen ääneen kysyy huijari ja hyväkiskäyttäjä varmaan valehtelee siihen vastauksen niin aika hyödytöntä kysyä siltä.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Niin tai sitten on kyseessä epäluuloinen, mustasukkainen ja vainoharhainen ihminen joka haluaa hallita toista. Onhan tuo sikäli kyllä hyvä kysymys että se kannattaa esittää itselleen, miettiä mitä se toinen haluaa, mutta jos sen ääneen kysyy huijari ja hyväkiskäyttäjä varmaan valehtelee siihen vastauksen niin aika hyödytöntä kysyä siltä.

-harmiseikirj-

Lue lisää

Minun mielestä jokaisen tulisi näyttää teoillaan ja käyttäytyä siten ettei sanoja edes tarvita.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestä jokaisen tulisi näyttää teoillaan ja käyttäytyä siten ettei sanoja edes tarvita.

AV

Noinhan se ihannetilanteessa meneekin.

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Ja jos naisen kanssa ei pääse lusikka asennon tasolle ei kannata naiseen edes tutustua.
Mitä nainen voi muuta yhtä tärkeää miehelle antaa kuin naisellisen hehkunsa lähellä miestä? Kuka tarttee siivoojaa, pyykkääjää, kokkia tai elättäjää? Miesten tulisi analysoida mikä elämästä puuttuu.

AV

Lue lisää

Mm, aika moni mies tarvitsee naisesta siivoojaa, pyykkääjää, kokkia ja elättäjää- seksin lisäksi. Eikä siinä vielä kaikki. Moni hakee naisesta myös turvaa, äitihahmoa, joka on aina läsnä ja tarjolla tukemaan ja lohduttamaan, hoitamaan, ja parantamaan maailman kolhimaa miestä. Tai sitten yksinkertaisesti alistettavaa kotiorjaa.

Itse en halua olla mitään mikä mieheltä puuttuu, mitä hän tarvitsee. Suhde toimii vain, kun kumpainenkin haluaa olla toisensa kanssa, on sisäistä hehkua arvostusta puolin ja toisin ja vapaus olla sellainen kuin on.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestä jokaisen tulisi näyttää teoillaan ja käyttäytyä siten ettei sanoja edes tarvita.

AV

Nimenomaan, teot ja käytös puhuvat puolestaan.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Mm, aika moni mies tarvitsee naisesta siivoojaa, pyykkääjää, kokkia ja elättäjää- seksin lisäksi. Eikä siinä vielä kaikki. Moni hakee naisesta myös turvaa, äitihahmoa, joka on aina läsnä ja tarjolla tukemaan ja lohduttamaan, hoitamaan, ja parantamaan maailman kolhimaa miestä. Tai sitten yksinkertaisesti alistettavaa kotiorjaa.

Itse en halua olla mitään mikä mieheltä puuttuu, mitä hän tarvitsee. Suhde toimii vain, kun kumpainenkin haluaa olla toisensa kanssa, on sisäistä hehkua arvostusta puolin ja toisin ja vapaus olla sellainen kuin on.

- Sheena

Lue lisää

"Itse en halua olla mitään mikä mieheltä puuttuu, mitä hän tarvitsee. Suhde toimii vain, kun kumpainenkin haluaa olla toisensa kanssa, on sisäistä hehkua arvostusta puolin ja toisin ja vapaus olla sellainen kuin on."

Sanoit tosi selkeästi sen mitä itsekin ajattelen. En halua suhdetta, jossa olisin toiselle tämän tarpeiden täyttäjä. En myöskää itse kaipaa tarpeilleni täyttäjää. Ei mulla ole sellasia tarpeita, joita toinen ihminen voisi täyttää. Ne tarpeet, joita mulla on, ovat sellaisia että vain minä voin ne ratkoa ja täyttää.

Haluan suhteen, jonka olemassaolon ainoa syy, on haluta olla toistensa kanssa, vailla toiveita, vaatimuksia ja rajotuksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Itse en halua olla mitään mikä mieheltä puuttuu, mitä hän tarvitsee. Suhde toimii vain, kun kumpainenkin haluaa olla toisensa kanssa, on sisäistä hehkua arvostusta puolin ja toisin ja vapaus olla sellainen kuin on."

Sanoit tosi selkeästi sen mitä itsekin ajattelen. En halua suhdetta, jossa olisin toiselle tämän tarpeiden täyttäjä. En myöskää itse kaipaa tarpeilleni täyttäjää. Ei mulla ole sellasia tarpeita, joita toinen ihminen voisi täyttää. Ne tarpeet, joita mulla on, ovat sellaisia että vain minä voin ne ratkoa ja täyttää.

Haluan suhteen, jonka olemassaolon ainoa syy, on haluta olla toistensa kanssa, vailla toiveita, vaatimuksia ja rajotuksia.

Lue lisää

Ota peili

Anonyymi kirjoitti:

Ota peili

Niitä lienee jokaisella kotonaan ainakin yksi? Nyt puhuttiin (kai) parisuhteista.

Anonyymi kirjoitti:

"Itse en halua olla mitään mikä mieheltä puuttuu, mitä hän tarvitsee. Suhde toimii vain, kun kumpainenkin haluaa olla toisensa kanssa, on sisäistä hehkua arvostusta puolin ja toisin ja vapaus olla sellainen kuin on."

Sanoit tosi selkeästi sen mitä itsekin ajattelen. En halua suhdetta, jossa olisin toiselle tämän tarpeiden täyttäjä. En myöskää itse kaipaa tarpeilleni täyttäjää. Ei mulla ole sellasia tarpeita, joita toinen ihminen voisi täyttää. Ne tarpeet, joita mulla on, ovat sellaisia että vain minä voin ne ratkoa ja täyttää.

Haluan suhteen, jonka olemassaolon ainoa syy, on haluta olla toistensa kanssa, vailla toiveita, vaatimuksia ja rajotuksia.

Lue lisää

Ilman tarvetta mikään ei liiku, tarve se on halu olla toisen kainalossakin.

Anonyymi kirjoitti:

Ilman tarvetta mikään ei liiku, tarve se on halu olla toisen kainalossakin.

Miksi asioiden pitäisi niin kauheasti liikkua. Mä pidän tylsästä arjesta.

Anonyymi kirjoitti:

Niitä lienee jokaisella kotonaan ainakin yksi? Nyt puhuttiin (kai) parisuhteista.

Ei ole parisuhdetta, vailla toiveita, vaatimuksia ja rajoituksia. Se on harhakuva, unelma joka tarvitaan, että suhteita syntyisi. Mutta tosielämässä se ei toteudu.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole parisuhdetta, vailla toiveita, vaatimuksia ja rajoituksia. Se on harhakuva, unelma joka tarvitaan, että suhteita syntyisi. Mutta tosielämässä se ei toteudu.

On niitä ja ne toimivat.

Anonyymi kirjoitti:

On niitä ja ne toimivat.

Missä sadussa sinä elät?

Anonyymi kirjoitti:

Missä sadussa sinä elät?

Todellisuudessa. Juuri siinä oikeassa todellisuudessa, jossa ei kuvitella tollasten minä haluan sulta sitä sun tätä tyyppisten ratkasuiden ikinä pidemmän päälle toimivan. Jokainen on siinä suhteessa juuri tasan vapaaehtoisesti ja toisen vaatimukset eivät siinä lopulta paljon tunnu.

Anonyymi kirjoitti:

On niitä ja ne toimivat.

Ne voivat toimia, jos kumpikin on aidosti hyvillä mielin valmis vapaaseen suhteeseen (ei rajoituksia). Asutaan erillään (ilman rajoituksia on lähes mahdotonta, toinen pitää bileitä klo 5 ja vasta puoli menee töihin klo 7).

Kummallakaan ei ole tarvetta tai halua saada lapsia, olla lähellä, katsoa silmiin. tulla kuuluksi tai nähdyksi, harrastaa seksiä-yhdessä, varata aikaa yhteiselle tekemiselle arjessa (tarpeita & toiveita kaikki). Veikkaan, että jos tarpeet tyydyttyy automaattisesti ilman vaivannäköä tuo toimii, mutta jos toinen osapuoli lopettaa vaikka kuuntelun kokonaan, sen jälkeen ollaan tilanteessa, että on tarve ja usein myös toive.

Minusta tuo kuulostaa ihan vakipanokaverilta, joka voi olla henkisesti lähellä ja rakas tai sitten vain tunteen tasolla merkityksetön. Jos kumpikaan ei halua toistetaan mitään, miksi sitä kutsuu parisuhteeksi? Jo parisuhteeseen sitominen on rajoitus ja tarve toista kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestä jokaisen tulisi näyttää teoillaan ja käyttäytyä siten ettei sanoja edes tarvita.

AV

😂😂😂

Tyypillinen miesten toiveuni ja harhaluulo siitä, miten asioiden PITÄISI sujua, eli naisen kuuluisi olla ajatustenlukija, meedio ja suorastaan profeetta, että miellyttää miestä juuri oikealla tavalla.

Todella ärsyttävää. Kyllä aikuisen ihmisen pitää tulla alas lapsen jalustaltaan ja alennuttava kommunikoimaan tullakseen kuulluksi ja ymmärretyksi.

Jää kyllä ainakin minulla mies lehdelle soittelemaan jos elekieli on mihin kommunikaatioon pystyy ja mitä suorastaan vaatii.

Tottakai haluan ottaa toisen huomioon, mutta minulla riittää muutakin tekemistä ja ajattelemista kun arvuuttelu miehen fiiliksistä ja toiveista..

Get real.

Anonyymi kirjoitti:

😂😂😂

Tyypillinen miesten toiveuni ja harhaluulo siitä, miten asioiden PITÄISI sujua, eli naisen kuuluisi olla ajatustenlukija, meedio ja suorastaan profeetta, että miellyttää miestä juuri oikealla tavalla.

Todella ärsyttävää. Kyllä aikuisen ihmisen pitää tulla alas lapsen jalustaltaan ja alennuttava kommunikoimaan tullakseen kuulluksi ja ymmärretyksi.

Jää kyllä ainakin minulla mies lehdelle soittelemaan jos elekieli on mihin kommunikaatioon pystyy ja mitä suorastaan vaatii.

Tottakai haluan ottaa toisen huomioon, mutta minulla riittää muutakin tekemistä ja ajattelemista kun arvuuttelu miehen fiiliksistä ja toiveista..

Get real.

Lue lisää

Mut tällaisissa kysymyksissä näiden palstalaisten elämän vaikeudet tulevat esille. Haaveilua, idealisaatio elämästä ja maailmasta, jossa asiat tapahtuvat minun hyväkseni, mutta minulta ei vaadita mitään. Niinkuin äidistä täysin riippuvainen lapsi odottaisi rinnan tipahtavan suuhun.

Emberizi kirjoitti:

Ne voivat toimia, jos kumpikin on aidosti hyvillä mielin valmis vapaaseen suhteeseen (ei rajoituksia). Asutaan erillään (ilman rajoituksia on lähes mahdotonta, toinen pitää bileitä klo 5 ja vasta puoli menee töihin klo 7).

Kummallakaan ei ole tarvetta tai halua saada lapsia, olla lähellä, katsoa silmiin. tulla kuuluksi tai nähdyksi, harrastaa seksiä-yhdessä, varata aikaa yhteiselle tekemiselle arjessa (tarpeita & toiveita kaikki). Veikkaan, että jos tarpeet tyydyttyy automaattisesti ilman vaivannäköä tuo toimii, mutta jos toinen osapuoli lopettaa vaikka kuuntelun kokonaan, sen jälkeen ollaan tilanteessa, että on tarve ja usein myös toive.

Minusta tuo kuulostaa ihan vakipanokaverilta, joka voi olla henkisesti lähellä ja rakas tai sitten vain tunteen tasolla merkityksetön. Jos kumpikaan ei halua toistetaan mitään, miksi sitä kutsuu parisuhteeksi? Jo parisuhteeseen sitominen on rajoitus ja tarve toista kohtaan.

Lue lisää

Eihän tuo tarkoita automaattisesti mitään "vapaata suhdetta". Ihminen, joka ei vaikkapa ihan luonnostaan kiinnostu muista kuin hänestä, jota rakastaa, ei tarvitse rajoituksia. Tuo homma on automaatiota. Kaikenmaailma sääntöjä ja rajotuksiatarvitaan silloin, kun ne asiat eivät tule ko. yksilölle luonnostaan. Jos haluaa parisuhteen, jossa ei tarvita rajoituksia ja molemmat saavat olla oma itsensä, parinvalinta on homman a ja o.

Anonyymi kirjoitti:

Mut tällaisissa kysymyksissä näiden palstalaisten elämän vaikeudet tulevat esille. Haaveilua, idealisaatio elämästä ja maailmasta, jossa asiat tapahtuvat minun hyväkseni, mutta minulta ei vaadita mitään. Niinkuin äidistä täysin riippuvainen lapsi odottaisi rinnan tipahtavan suuhun.

Lue lisää

Kyllä monet miehet on hemmoteltuja ihan myös irl.

Mies ei pysty kunnon parisuhteeseen, koska on tämmöinen tissinnimijä.

Alkaa kyllä suhteeseen, missä nainen kuin äiti joka hoitaa kaiken ja täyttää miehen toiveet. Kunnes mies kyllästyy äidilliseen naiseen ja alkaa etsiä naista joka aaa hänet tuntemaan itaensä "mieheksi". Sama rumba toistuu miehen suhteissa, koska mies ei tajua, että mies tekee itsestään itse miehen ottamalla vastuun itsestään.

Näkeehän näitä. Erityisesti monet hyvännäköiset miehet on tälläisiä, kun äiti on aina passannut ja sitten naiset on tehneet kaikkensa pitääkseen miehen itsellään.

Eikä tarvi olla rakettitieteilijä että tunnistaa tuttisuun, lol..

Nyt urbaaniin seurustelusanakirjaan on kirjattu: kaarnalaiva, kuumailmapallo, viihdekeskus ja tuttisuu.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä monet miehet on hemmoteltuja ihan myös irl.

Mies ei pysty kunnon parisuhteeseen, koska on tämmöinen tissinnimijä.

Alkaa kyllä suhteeseen, missä nainen kuin äiti joka hoitaa kaiken ja täyttää miehen toiveet. Kunnes mies kyllästyy äidilliseen naiseen ja alkaa etsiä naista joka aaa hänet tuntemaan itaensä "mieheksi". Sama rumba toistuu miehen suhteissa, koska mies ei tajua, että mies tekee itsestään itse miehen ottamalla vastuun itsestään.

Näkeehän näitä. Erityisesti monet hyvännäköiset miehet on tälläisiä, kun äiti on aina passannut ja sitten naiset on tehneet kaikkensa pitääkseen miehen itsellään.

Eikä tarvi olla rakettitieteilijä että tunnistaa tuttisuun, lol..

Nyt urbaaniin seurustelusanakirjaan on kirjattu: kaarnalaiva, kuumailmapallo, viihdekeskus ja tuttisuu.

Lue lisää

Osuvaa analyysiä.

Anonyymi kirjoitti:

😂😂😂

Tyypillinen miesten toiveuni ja harhaluulo siitä, miten asioiden PITÄISI sujua, eli naisen kuuluisi olla ajatustenlukija, meedio ja suorastaan profeetta, että miellyttää miestä juuri oikealla tavalla.

Todella ärsyttävää. Kyllä aikuisen ihmisen pitää tulla alas lapsen jalustaltaan ja alennuttava kommunikoimaan tullakseen kuulluksi ja ymmärretyksi.

Jää kyllä ainakin minulla mies lehdelle soittelemaan jos elekieli on mihin kommunikaatioon pystyy ja mitä suorastaan vaatii.

Tottakai haluan ottaa toisen huomioon, mutta minulla riittää muutakin tekemistä ja ajattelemista kun arvuuttelu miehen fiiliksistä ja toiveista..

Get real.

Lue lisää

Täytyy se nenän asennosta tietää haluuko herra makrulaatikkoa vai lohisoppaa. :"D

JasuM kirjoitti:

Täytyy se nenän asennosta tietää haluuko herra makrulaatikkoa vai lohisoppaa. :"D

Pitäisin ruokatoiveidensa esittämistä oleellisempana seikkana sitä, että syö tyytyväisenä sen mitä eteensä saa. Musta se, jos ruoka ylipäänsä tulee valmiina eteen, on syy olla tyytyväinen. En pidä lainkaan positiivisena piirteenä sitä, että tekee ruokatilauksen ja odottaa sitä saavansa.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisin ruokatoiveidensa esittämistä oleellisempana seikkana sitä, että syö tyytyväisenä sen mitä eteensä saa. Musta se, jos ruoka ylipäänsä tulee valmiina eteen, on syy olla tyytyväinen. En pidä lainkaan positiivisena piirteenä sitä, että tekee ruokatilauksen ja odottaa sitä saavansa.

Lue lisää

Heh, oikein. :D

Samaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

😂😂😂

Tyypillinen miesten toiveuni ja harhaluulo siitä, miten asioiden PITÄISI sujua, eli naisen kuuluisi olla ajatustenlukija, meedio ja suorastaan profeetta, että miellyttää miestä juuri oikealla tavalla.

Todella ärsyttävää. Kyllä aikuisen ihmisen pitää tulla alas lapsen jalustaltaan ja alennuttava kommunikoimaan tullakseen kuulluksi ja ymmärretyksi.

Jää kyllä ainakin minulla mies lehdelle soittelemaan jos elekieli on mihin kommunikaatioon pystyy ja mitä suorastaan vaatii.

Tottakai haluan ottaa toisen huomioon, mutta minulla riittää muutakin tekemistä ja ajattelemista kun arvuuttelu miehen fiiliksistä ja toiveista..

Get real.

Lue lisää

Juu, ajattelin lähinnä sitä jos nainen kysyisi mitä mies haluaa. Nainen kyllä yleensä tietää kysymättä, eivät kai naiset sokeita tai arviokyvyttömiä ole? Itse tunnistan nopeasti mitä nainen elämässään haluaa ja miten se vaikuttaa omaan arviooni siihen onko nainen oikea vai ei. Kysyä ei edes tarvitse, kaikki tulee ilmi jo tyylistä, ajatuksista, käyttäytymisestä.

Kuka luottaa sanoihin? Vain tyhmät.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Eihän tuo tarkoita automaattisesti mitään "vapaata suhdetta". Ihminen, joka ei vaikkapa ihan luonnostaan kiinnostu muista kuin hänestä, jota rakastaa, ei tarvitse rajoituksia. Tuo homma on automaatiota. Kaikenmaailma sääntöjä ja rajotuksiatarvitaan silloin, kun ne asiat eivät tule ko. yksilölle luonnostaan. Jos haluaa parisuhteen, jossa ei tarvita rajoituksia ja molemmat saavat olla oma itsensä, parinvalinta on homman a ja o.

Lue lisää

Sitoutunut tai rakastunut ihminen ei halua muita, vaikka ei olisi rajoja. Unohdat, että sama koskee suhdetta, jossa on sovittu keskinäisestä uskollisuudesta. Ei sillonkaan halua muita.

Vapaa suhde tarkoittaa, että muita saa olla. Vapaa suhde EI tarkoita, että muita silti olisi. Jos rajoitteita ei ole, eikö se nimeen omaan ole vapaa suhde?

Yksi ero noissa on. Ilman rajoja saa halutessaan panna ketä haluaa tai aloittaa uuden suhteen koska vaan salaa tai avoimesti. (Eikä siinä ole mitään väärää silloin). Suhteessa jossa on sovittu uskollisuudesta tai vapaudesta, ihminen voi tehdä täysin samoin. Se ei vain ole hyväksyttävää keskinäisen sopimuksen suhteissa. Eikä ketään voi parisuhteessa voi väkisin pitää tai omistaa, eli lähteä voi vaikka olisi yhteisiä sääntöjä.

Sinänsä se ettei ole sopimusta ei muuta perusasetelmaa mitenkään: suhde kestää ja jatkuu vain jos kummankin perustarpeet täytyy tyydyttävästi pitkällä aikavälillä. Iso osa pettämisestä ja suhteen ulkopuolelle tapahtuvasta rakastumisesta johtuu siksi, että perustarpeissa on useita isoja aukkoja. Perustarpeiden vajeen takia ihminen on altis ihastumaan.

Itse olen tyytyväisempi, että suhteessa on selvät rajat. En tarkoita sillä kontrollointia tai naimisiin/kihloihin menoa tai pikkuasioiden vääntämistä vaan suuria linjoja. Ulospäin näkyvä sitoumus ei merkitse vaan se henkinen ja sisäinen. Ja väitän, että itselläni kun tietää toisen olevan tosissaan ja haluavan vain minut, suhteeseen panostaa enemmän kuin johonkin satunnaiseen säätämiseen. Se, että suhteessa on turvallinen olla ja tulee hyväksytyksi itsenään, ovat tärkeitä arvoja.

Emberizi kirjoitti:

Sitoutunut tai rakastunut ihminen ei halua muita, vaikka ei olisi rajoja. Unohdat, että sama koskee suhdetta, jossa on sovittu keskinäisestä uskollisuudesta. Ei sillonkaan halua muita.

Vapaa suhde tarkoittaa, että muita saa olla. Vapaa suhde EI tarkoita, että muita silti olisi. Jos rajoitteita ei ole, eikö se nimeen omaan ole vapaa suhde?

Yksi ero noissa on. Ilman rajoja saa halutessaan panna ketä haluaa tai aloittaa uuden suhteen koska vaan salaa tai avoimesti. (Eikä siinä ole mitään väärää silloin). Suhteessa jossa on sovittu uskollisuudesta tai vapaudesta, ihminen voi tehdä täysin samoin. Se ei vain ole hyväksyttävää keskinäisen sopimuksen suhteissa. Eikä ketään voi parisuhteessa voi väkisin pitää tai omistaa, eli lähteä voi vaikka olisi yhteisiä sääntöjä.

Sinänsä se ettei ole sopimusta ei muuta perusasetelmaa mitenkään: suhde kestää ja jatkuu vain jos kummankin perustarpeet täytyy tyydyttävästi pitkällä aikavälillä. Iso osa pettämisestä ja suhteen ulkopuolelle tapahtuvasta rakastumisesta johtuu siksi, että perustarpeissa on useita isoja aukkoja. Perustarpeiden vajeen takia ihminen on altis ihastumaan.

Itse olen tyytyväisempi, että suhteessa on selvät rajat. En tarkoita sillä kontrollointia tai naimisiin/kihloihin menoa tai pikkuasioiden vääntämistä vaan suuria linjoja. Ulospäin näkyvä sitoumus ei merkitse vaan se henkinen ja sisäinen. Ja väitän, että itselläni kun tietää toisen olevan tosissaan ja haluavan vain minut, suhteeseen panostaa enemmän kuin johonkin satunnaiseen säätämiseen. Se, että suhteessa on turvallinen olla ja tulee hyväksytyksi itsenään, ovat tärkeitä arvoja.

Lue lisää

Sopiminen ei estä haluamista mihinkään. Valtaosahan sitä sopii, mutta iso osa silti pettää. Se haluaako edes lainkaan on luonnekysymys. Normalimpaa on kyllä välillä haluta, mutta hillitä himonsa.

Emberizi kirjoitti:

Sitoutunut tai rakastunut ihminen ei halua muita, vaikka ei olisi rajoja. Unohdat, että sama koskee suhdetta, jossa on sovittu keskinäisestä uskollisuudesta. Ei sillonkaan halua muita.

Vapaa suhde tarkoittaa, että muita saa olla. Vapaa suhde EI tarkoita, että muita silti olisi. Jos rajoitteita ei ole, eikö se nimeen omaan ole vapaa suhde?

Yksi ero noissa on. Ilman rajoja saa halutessaan panna ketä haluaa tai aloittaa uuden suhteen koska vaan salaa tai avoimesti. (Eikä siinä ole mitään väärää silloin). Suhteessa jossa on sovittu uskollisuudesta tai vapaudesta, ihminen voi tehdä täysin samoin. Se ei vain ole hyväksyttävää keskinäisen sopimuksen suhteissa. Eikä ketään voi parisuhteessa voi väkisin pitää tai omistaa, eli lähteä voi vaikka olisi yhteisiä sääntöjä.

Sinänsä se ettei ole sopimusta ei muuta perusasetelmaa mitenkään: suhde kestää ja jatkuu vain jos kummankin perustarpeet täytyy tyydyttävästi pitkällä aikavälillä. Iso osa pettämisestä ja suhteen ulkopuolelle tapahtuvasta rakastumisesta johtuu siksi, että perustarpeissa on useita isoja aukkoja. Perustarpeiden vajeen takia ihminen on altis ihastumaan.

Itse olen tyytyväisempi, että suhteessa on selvät rajat. En tarkoita sillä kontrollointia tai naimisiin/kihloihin menoa tai pikkuasioiden vääntämistä vaan suuria linjoja. Ulospäin näkyvä sitoumus ei merkitse vaan se henkinen ja sisäinen. Ja väitän, että itselläni kun tietää toisen olevan tosissaan ja haluavan vain minut, suhteeseen panostaa enemmän kuin johonkin satunnaiseen säätämiseen. Se, että suhteessa on turvallinen olla ja tulee hyväksytyksi itsenään, ovat tärkeitä arvoja.

Lue lisää

Jokainen oikeasti halutessaan panee tasan tarkkaan halunsamukaan. Ei siinä sopimiset mitään paina. Tuo on joidenkin ihmisten hullu illuusio, että sopimiset mitään estää. Sopimukset kestää tasan sen aikaa, kun niitä noudatetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ota peili

Tuossa puhuttiin viisaasti parisuhteesta, peili ei liity mitenkään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole parisuhdetta, vailla toiveita, vaatimuksia ja rajoituksia. Se on harhakuva, unelma joka tarvitaan, että suhteita syntyisi. Mutta tosielämässä se ei toteudu.

Toteutuu. Ei tietysti välttämättä sinulla, mutta on paljon muitakin ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen oikeasti halutessaan panee tasan tarkkaan halunsamukaan. Ei siinä sopimiset mitään paina. Tuo on joidenkin ihmisten hullu illuusio, että sopimiset mitään estää. Sopimukset kestää tasan sen aikaa, kun niitä noudatetaan.

Lue lisää

Aivan hirveää, noudatetaan kun on sopimus?

Olen itse tunne ihminen ja kunnioitan naisia oman tuntemukseni mukaan. Osaa arvostan pitkään jopa suhteen jälkeen siten etten hyppää toisten naisten housuihin. Parisuhde perustuu siis sopimuksiin, mihin helvetin sopimukseen? Jos odottaa jotain toiselta on myös se antava vaade sille joka odottaa, ihan sama olkoon kysymyksessä mies tai nainen. Tämä ei ole helppoa koska elämä on, et saa käännettyä jotain mikä ajaa kohti puuta teitpä mitä tahansa. Me olemme ihmisiä, emme mitään lakitekstien perusteella eläviä olentoja. Jos haluat jotain, sinun pitää antaa enemmän.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen oikeasti halutessaan panee tasan tarkkaan halunsamukaan. Ei siinä sopimiset mitään paina. Tuo on joidenkin ihmisten hullu illuusio, että sopimiset mitään estää. Sopimukset kestää tasan sen aikaa, kun niitä noudatetaan.

Lue lisää

Olen tasan samaa mieltä, ei sopimus pidä yhdessä vaan oma tahto. Ei se silti tee sopimista huonoksi eikä epävalidiksi!

Itse olen aina noudattanut sopimusta, ja pidän sitä moraalisena itsestäänselvyytenä ihan samoin kun parin välistä lojaalisuutta. Jos taas sovitaan, että saa olla muita tai ei sovita että ollaan yhdessä, ei ole varauksia kumminkaan puolin enkä näkisi mitään moraalista ongelmaa ottaa vaikka haaremia siihen sivuun (mitä en tietenkään tee!). Vapautta ei välttämättä käytä, mutta se on silti ainakin hypoteettisesti olemassa.

Itselleni se, kun ollaan valmiita tekemään yhteinen sopimus (=ollaan pari, on yhteiset rajat), kertoo vakavammasta kiinnostuksesta ja pitkänäköisemmästä haaveesta olla yhdessä kuin se, että leijutaan vapaassa tilassa. Mutta tämä on tietenkin yksilöllistä, mikä sopii kenellekin.

Anonyymi kirjoitti:

Juu, ajattelin lähinnä sitä jos nainen kysyisi mitä mies haluaa. Nainen kyllä yleensä tietää kysymättä, eivät kai naiset sokeita tai arviokyvyttömiä ole? Itse tunnistan nopeasti mitä nainen elämässään haluaa ja miten se vaikuttaa omaan arviooni siihen onko nainen oikea vai ei. Kysyä ei edes tarvitse, kaikki tulee ilmi jo tyylistä, ajatuksista, käyttäytymisestä.

Kuka luottaa sanoihin? Vain tyhmät.

AV

Lue lisää

Eli muodostat omat käsityksesi ja sillä selvä?

Ihan sama mitä nainen sanoo ja kertoo, hän on automaattisesti valehtelija, varsinkin jos poikkeaa sinun mahtipontisesta arviostasi? Voi Jeesus minkä raivarin saisin about 5 minuuttia varmaan sun seurassa, hahhah.

Enkä nyt tarkoita mitään elämän perusteita, vaan jokapäiväistä kommunikaatiota ja tunnevirtaa, johon useinkin liittyy muutakin kun suhteen osapuolet.

Sitäpaitsi naiset on naisia. La donna e mobile. Mielipiteet muuttuu ja kuviot. Sitä kutsutaan elämäksi.

Jos vaan kuvittelet, että kaikki on aina niinkuin se on ollut peruslähtökohdiltaan, aina ja ikuisesti ja siihen pitäisi olla tyytyinen kunnes kuolema erottaa, niin oot tyypillinen mies ja täysi tsukki, koska otat naiaen itsestäänselvyytenä ja voin kertoa, että se on paha virhe, ehkä pahin kaikista.

Taidat vaan unelmoida jostain todella yksinkertaisesta ihmisestä vierellesi? Mikäs siinä, meitähän on moneksi.

Usein miehet jotka unelmoi tuollaisesta, päätyy jonkun elämäntapanäyttelijän kynsiin joka vaan etsii helppoa suhdetta eikä edes viitsi panostaa eikä odota mitään sinulta, koska vaan suhteen raamit kiinnostaa.

Hohhoijaa..

Mut ihan sama, mitä täs pamlaan, kuitenkin "vaan yritän jotain"???

Joten goodbye tästä.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan hirveää, noudatetaan kun on sopimus?

Olen itse tunne ihminen ja kunnioitan naisia oman tuntemukseni mukaan. Osaa arvostan pitkään jopa suhteen jälkeen siten etten hyppää toisten naisten housuihin. Parisuhde perustuu siis sopimuksiin, mihin helvetin sopimukseen? Jos odottaa jotain toiselta on myös se antava vaade sille joka odottaa, ihan sama olkoon kysymyksessä mies tai nainen. Tämä ei ole helppoa koska elämä on, et saa käännettyä jotain mikä ajaa kohti puuta teitpä mitä tahansa. Me olemme ihmisiä, emme mitään lakitekstien perusteella eläviä olentoja. Jos haluat jotain, sinun pitää antaa enemmän.

AV

Lue lisää

Mitä helvettiä? :)

Ensimäinen vaikutelma, se että sukat tuntuu lähtevän jaloista kun toisen tapaa eka kerran. Huomaa ajattelevansa toista ihmistä yksin ollessaan. Haaveilee ja luo mielikuvia.
Mieli on ihastunut ja portti sydämeen avattu. Ilman tuota jutut jää puolitiehen, polkevat paikoillaan eikä mikään tunnu helpolta päättää.

Syvän ihastumisen kokenut ihminen tekee uskomattomia asioita saadakseen ihastuksen kohteen itselleen. Ei tarvitse edes miettiä, tuo tunne tekee ihmisestä tyhmän ja rohkean.

Tuossa tilassa olevalta ei kannata kysyä mitään:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

Ensimäinen vaikutelma, se että sukat tuntuu lähtevän jaloista kun toisen tapaa eka kerran. Huomaa ajattelevansa toista ihmistä yksin ollessaan. Haaveilee ja luo mielikuvia.
Mieli on ihastunut ja portti sydämeen avattu. Ilman tuota jutut jää puolitiehen, polkevat paikoillaan eikä mikään tunnu helpolta päättää.

Syvän ihastumisen kokenut ihminen tekee uskomattomia asioita saadakseen ihastuksen kohteen itselleen. Ei tarvitse edes miettiä, tuo tunne tekee ihmisestä tyhmän ja rohkean.

Tuossa tilassa olevalta ei kannata kysyä mitään:)

AV

Lue lisää

Jos on kaksi voimalla ihastunutta tai rakastunutta, ei silloin ”mitä haluat?” kysytä. Olen samaa mieltä. Sen näkee ilmankin sadan kilsan päähän muutenkin. 😉 Kysymys taitaa kertoa joko epävarmuudesta tai epävarmuuden sietämisen puutteesta (kontrollin vastakohta). Epävarmuutta suhteiden alussa useimmiten on väkisinkin.

Mutta taas suhteen odotuksista on hyvä puhua. Vaikka olisi kuinka tunteen vallassa, silti pitkällä jänteellä tarvitaan muutakin. Yksi voi hakea intensiivistä lyhyttä rakkautta, toinen taas loppuelämän kumppania, ja kolmas jotain muuta. Tarpeiden pitää kohdata jollain tasolla.

Olen samaa mieltä, jos kolahtaa sen kyllä huomaa. Saman aaltopituuden ja ajatukset näkee kirjoittamalla, mutta keskinäinen kemia tulee esiin vasta irl. Joskus syttyminen vaatii aikaa, eikä se aina johdu siitä toisesta vaan vaikka varovaisuudesta tai kyynisyydestä.

Monimutkaista. 😆

Emberizi kirjoitti:

Jos on kaksi voimalla ihastunutta tai rakastunutta, ei silloin ”mitä haluat?” kysytä. Olen samaa mieltä. Sen näkee ilmankin sadan kilsan päähän muutenkin. 😉 Kysymys taitaa kertoa joko epävarmuudesta tai epävarmuuden sietämisen puutteesta (kontrollin vastakohta). Epävarmuutta suhteiden alussa useimmiten on väkisinkin.

Mutta taas suhteen odotuksista on hyvä puhua. Vaikka olisi kuinka tunteen vallassa, silti pitkällä jänteellä tarvitaan muutakin. Yksi voi hakea intensiivistä lyhyttä rakkautta, toinen taas loppuelämän kumppania, ja kolmas jotain muuta. Tarpeiden pitää kohdata jollain tasolla.

Olen samaa mieltä, jos kolahtaa sen kyllä huomaa. Saman aaltopituuden ja ajatukset näkee kirjoittamalla, mutta keskinäinen kemia tulee esiin vasta irl. Joskus syttyminen vaatii aikaa, eikä se aina johdu siitä toisesta vaan vaikka varovaisuudesta tai kyynisyydestä.

Monimutkaista. 😆

Lue lisää

Se on monimutkaista.

Omaa elämää peilatessa voi vain todeta etten koskaan tule menemään yhteen naisen kanssa jos ei tule tunnetta "en voi elää ilman sinua".
Se mukava kihelmöinti sisimmässä. Silmät kiinni, keho vasten naisen kehoa kun hän nukkuu. Vallitsee rauha, tyyneys ja tyytyväisyys. Kun mitään ei puutu, kaikki tarvittava on siinä sylissäsi.

Suhteet osaavat olla myös rasittavia, ei sellaiseen kannata puolivaloilla lähteä törmäilemään.


AV

Anonyymi kirjoitti:

Se on monimutkaista.

Omaa elämää peilatessa voi vain todeta etten koskaan tule menemään yhteen naisen kanssa jos ei tule tunnetta "en voi elää ilman sinua".
Se mukava kihelmöinti sisimmässä. Silmät kiinni, keho vasten naisen kehoa kun hän nukkuu. Vallitsee rauha, tyyneys ja tyytyväisyys. Kun mitään ei puutu, kaikki tarvittava on siinä sylissäsi.

Suhteet osaavat olla myös rasittavia, ei sellaiseen kannata puolivaloilla lähteä törmäilemään.


AV

Lue lisää

Juuri tuota tarkoitin vähään tyytymisellä. Ihminen voi super-sopiva ja super-ihana, ja silti tunne puuttuu. Tai sitten täysin erilainen tilanne: tunne voi olla melkein ”psykoosin” rajalla, mutta ihminen on niin hankala tai itselle sopimaton, että on hyvin selvää mitä käy ennen pitkään. Tietysti hankaluus on subjektiivisista… jos on autistisen tarkka yksityiskohdista ja toinen on taivanrannan maalari, hankaluus voi olla vain erilaisuutta ja huonoa keskinäistä kommunikaatiota.

Olen itse myös samoilla linjoilla, seurustelu vaatisi molemmin puolisia syviä tunteita! Silti olen realisti siinä, että ensin pitää tutustua (tapailemalla), että ehtii huomata kolahtaako. Jos 1-3. treffeille lataa kovat paineet, että ”nyt pitää kolahtaa” luultavasti itse estää sillä tunteiden heräämisen. Siksi kannatan itse tutustumista (edes vähän) ennen kuin edes miettii tunteita ja jatkoja. Myönnän kyllä, että oikeiden kanssa usein kolahtaa aika nopeasti, jos on sille avoin. Ja kuvittelisin, että näin aikuisena osaisi suhtautua tapailuun tasapainoisemmin, treffeiltä voi löytyä myös lenkkikaveri tai ystävä. Se ei tarkoita kumminkaan päin kelpaamatonta ihmistä, jos ei kolahda!

Se mikä sen oikean löytämisen vaikeaksi, on se onnistuu luultavasti vain tapaamalla ja keskustelemalla ison joukon ihmisiä kanssa, että edes kohtaa kiinnostavia ja voi testata molemmin puolisen kiinnostuksen myös oikeassa elämässä. Tai sitten pitää olla mieletön säkä. 😆

Olen pohtinut tätä problematiikkaa paljon. Saman aaltopituuden ihmisiä ei ole äärettömän vaikea löytää, täälläkin teitä on useampia. ♥️ Tietysti jos etsisi perus-baarista tai Tinder, se olisi luultavasti ensimmäinen iso haaste… Luulen, että itsellä se kolahdus riippuu paljon ihon tuoksusta (geneettinen sopivuus joidenkin lähteiden mukaan?- riittävän erilainen ja silti riittävän samanlainen geenistö). En ole suunnittelemassa lisääntymistä (lapsia on jo useampi, olen vanha), silti biologia vaikuttaa taustalla. 🤣

Silti on tietyllä tavalla turhauttavaa kun ajattelee miten vaikeaa parin löytäminen on kaikkine reunaehtoineen.

Emberizi kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin vähään tyytymisellä. Ihminen voi super-sopiva ja super-ihana, ja silti tunne puuttuu. Tai sitten täysin erilainen tilanne: tunne voi olla melkein ”psykoosin” rajalla, mutta ihminen on niin hankala tai itselle sopimaton, että on hyvin selvää mitä käy ennen pitkään. Tietysti hankaluus on subjektiivisista… jos on autistisen tarkka yksityiskohdista ja toinen on taivanrannan maalari, hankaluus voi olla vain erilaisuutta ja huonoa keskinäistä kommunikaatiota.

Olen itse myös samoilla linjoilla, seurustelu vaatisi molemmin puolisia syviä tunteita! Silti olen realisti siinä, että ensin pitää tutustua (tapailemalla), että ehtii huomata kolahtaako. Jos 1-3. treffeille lataa kovat paineet, että ”nyt pitää kolahtaa” luultavasti itse estää sillä tunteiden heräämisen. Siksi kannatan itse tutustumista (edes vähän) ennen kuin edes miettii tunteita ja jatkoja. Myönnän kyllä, että oikeiden kanssa usein kolahtaa aika nopeasti, jos on sille avoin. Ja kuvittelisin, että näin aikuisena osaisi suhtautua tapailuun tasapainoisemmin, treffeiltä voi löytyä myös lenkkikaveri tai ystävä. Se ei tarkoita kumminkaan päin kelpaamatonta ihmistä, jos ei kolahda!

Se mikä sen oikean löytämisen vaikeaksi, on se onnistuu luultavasti vain tapaamalla ja keskustelemalla ison joukon ihmisiä kanssa, että edes kohtaa kiinnostavia ja voi testata molemmin puolisen kiinnostuksen myös oikeassa elämässä. Tai sitten pitää olla mieletön säkä. 😆

Olen pohtinut tätä problematiikkaa paljon. Saman aaltopituuden ihmisiä ei ole äärettömän vaikea löytää, täälläkin teitä on useampia. ♥️ Tietysti jos etsisi perus-baarista tai Tinder, se olisi luultavasti ensimmäinen iso haaste… Luulen, että itsellä se kolahdus riippuu paljon ihon tuoksusta (geneettinen sopivuus joidenkin lähteiden mukaan?- riittävän erilainen ja silti riittävän samanlainen geenistö). En ole suunnittelemassa lisääntymistä (lapsia on jo useampi, olen vanha), silti biologia vaikuttaa taustalla. 🤣

Silti on tietyllä tavalla turhauttavaa kun ajattelee miten vaikeaa parin löytäminen on kaikkine reunaehtoineen.

Lue lisää

Minusta on mukavaa lukea sinun tekstiä. 😊

Olet selkeesti miettinyt asioita monelta kantilta ja osaat upeasti pukea asiat sanoiksi, olen hurmaantunut. Älä pelästy, en meinaa tuolla, että alan läähättää kintereilläsi, vaan nautin sinun kirjallisesta annista meille muille. 🤩👍

Saat aivoissa aikaan actionia.

JasuM kirjoitti:

Minusta on mukavaa lukea sinun tekstiä. 😊

Olet selkeesti miettinyt asioita monelta kantilta ja osaat upeasti pukea asiat sanoiksi, olen hurmaantunut. Älä pelästy, en meinaa tuolla, että alan läähättää kintereilläsi, vaan nautin sinun kirjallisesta annista meille muille. 🤩👍

Saat aivoissa aikaan actionia.

Lue lisää

No kiitos! Olen paljon joutunut paljon kirjoittamaan, kommentoimaan muiden kirjallisia tuotoksia ja lukemaan. Tosin aihepiiri ei liippaa lähellekään parisuhteita ja ei kotimaisella kielellä. Ehkä harjoitus vähän alkaa vaikuttamaan.

Taustaltani olen lukihäiriöinen, jolle lukion äidinkielen opettaja sanoi, että ei ole mitään järkeä että L:n ajatuksilla saa aineista C, kun ei osaa kirjoittaa oikein. 🤣

Emberizi kirjoitti:

No kiitos! Olen paljon joutunut paljon kirjoittamaan, kommentoimaan muiden kirjallisia tuotoksia ja lukemaan. Tosin aihepiiri ei liippaa lähellekään parisuhteita ja ei kotimaisella kielellä. Ehkä harjoitus vähän alkaa vaikuttamaan.

Taustaltani olen lukihäiriöinen, jolle lukion äidinkielen opettaja sanoi, että ei ole mitään järkeä että L:n ajatuksilla saa aineista C, kun ei osaa kirjoittaa oikein. 🤣

Lue lisää

Okei, sellaista taustaa. Se selittääkin ajatuksen kulkevuuden, kun joutuu pohtimaan ja antamaan palautetta.

Heh, en minäkään osas äidinkieleni kielioppia vieläkään oikein. Kirjoittelen mitä sattuu, mutta äidinkielen opettajani kuitenkin antoi 8-9 todistuksiin, koska kirjoitin hänestä uskomattoman innostavia aineita. Hänestä olin lahjakas kielellisesti, en vain ikinä perehtynyt kielioppiin. Mulle ihan se ja sama, kunhan selvän saa ajatuksista ja käsialasta. :D

Emberizi kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin vähään tyytymisellä. Ihminen voi super-sopiva ja super-ihana, ja silti tunne puuttuu. Tai sitten täysin erilainen tilanne: tunne voi olla melkein ”psykoosin” rajalla, mutta ihminen on niin hankala tai itselle sopimaton, että on hyvin selvää mitä käy ennen pitkään. Tietysti hankaluus on subjektiivisista… jos on autistisen tarkka yksityiskohdista ja toinen on taivanrannan maalari, hankaluus voi olla vain erilaisuutta ja huonoa keskinäistä kommunikaatiota.

Olen itse myös samoilla linjoilla, seurustelu vaatisi molemmin puolisia syviä tunteita! Silti olen realisti siinä, että ensin pitää tutustua (tapailemalla), että ehtii huomata kolahtaako. Jos 1-3. treffeille lataa kovat paineet, että ”nyt pitää kolahtaa” luultavasti itse estää sillä tunteiden heräämisen. Siksi kannatan itse tutustumista (edes vähän) ennen kuin edes miettii tunteita ja jatkoja. Myönnän kyllä, että oikeiden kanssa usein kolahtaa aika nopeasti, jos on sille avoin. Ja kuvittelisin, että näin aikuisena osaisi suhtautua tapailuun tasapainoisemmin, treffeiltä voi löytyä myös lenkkikaveri tai ystävä. Se ei tarkoita kumminkaan päin kelpaamatonta ihmistä, jos ei kolahda!

Se mikä sen oikean löytämisen vaikeaksi, on se onnistuu luultavasti vain tapaamalla ja keskustelemalla ison joukon ihmisiä kanssa, että edes kohtaa kiinnostavia ja voi testata molemmin puolisen kiinnostuksen myös oikeassa elämässä. Tai sitten pitää olla mieletön säkä. 😆

Olen pohtinut tätä problematiikkaa paljon. Saman aaltopituuden ihmisiä ei ole äärettömän vaikea löytää, täälläkin teitä on useampia. ♥️ Tietysti jos etsisi perus-baarista tai Tinder, se olisi luultavasti ensimmäinen iso haaste… Luulen, että itsellä se kolahdus riippuu paljon ihon tuoksusta (geneettinen sopivuus joidenkin lähteiden mukaan?- riittävän erilainen ja silti riittävän samanlainen geenistö). En ole suunnittelemassa lisääntymistä (lapsia on jo useampi, olen vanha), silti biologia vaikuttaa taustalla. 🤣

Silti on tietyllä tavalla turhauttavaa kun ajattelee miten vaikeaa parin löytäminen on kaikkine reunaehtoineen.

Lue lisää

" oikeiden kanssa usein kolahtaa aika nopeasti, jos on sille avoin. "

Minulla taas kolahtaa nopeiten väärien ihmisten kanssa 🤷‍♀️. Näin on ollut jo erittäin nuoresta. Eikä tarkoita sitä, etteikö ajan kanssa kolahtaisi oikeidenkin kanssa.

- Sheena

Emberizi kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin vähään tyytymisellä. Ihminen voi super-sopiva ja super-ihana, ja silti tunne puuttuu. Tai sitten täysin erilainen tilanne: tunne voi olla melkein ”psykoosin” rajalla, mutta ihminen on niin hankala tai itselle sopimaton, että on hyvin selvää mitä käy ennen pitkään. Tietysti hankaluus on subjektiivisista… jos on autistisen tarkka yksityiskohdista ja toinen on taivanrannan maalari, hankaluus voi olla vain erilaisuutta ja huonoa keskinäistä kommunikaatiota.

Olen itse myös samoilla linjoilla, seurustelu vaatisi molemmin puolisia syviä tunteita! Silti olen realisti siinä, että ensin pitää tutustua (tapailemalla), että ehtii huomata kolahtaako. Jos 1-3. treffeille lataa kovat paineet, että ”nyt pitää kolahtaa” luultavasti itse estää sillä tunteiden heräämisen. Siksi kannatan itse tutustumista (edes vähän) ennen kuin edes miettii tunteita ja jatkoja. Myönnän kyllä, että oikeiden kanssa usein kolahtaa aika nopeasti, jos on sille avoin. Ja kuvittelisin, että näin aikuisena osaisi suhtautua tapailuun tasapainoisemmin, treffeiltä voi löytyä myös lenkkikaveri tai ystävä. Se ei tarkoita kumminkaan päin kelpaamatonta ihmistä, jos ei kolahda!

Se mikä sen oikean löytämisen vaikeaksi, on se onnistuu luultavasti vain tapaamalla ja keskustelemalla ison joukon ihmisiä kanssa, että edes kohtaa kiinnostavia ja voi testata molemmin puolisen kiinnostuksen myös oikeassa elämässä. Tai sitten pitää olla mieletön säkä. 😆

Olen pohtinut tätä problematiikkaa paljon. Saman aaltopituuden ihmisiä ei ole äärettömän vaikea löytää, täälläkin teitä on useampia. ♥️ Tietysti jos etsisi perus-baarista tai Tinder, se olisi luultavasti ensimmäinen iso haaste… Luulen, että itsellä se kolahdus riippuu paljon ihon tuoksusta (geneettinen sopivuus joidenkin lähteiden mukaan?- riittävän erilainen ja silti riittävän samanlainen geenistö). En ole suunnittelemassa lisääntymistä (lapsia on jo useampi, olen vanha), silti biologia vaikuttaa taustalla. 🤣

Silti on tietyllä tavalla turhauttavaa kun ajattelee miten vaikeaa parin löytäminen on kaikkine reunaehtoineen.

Lue lisää

Deittailu on helppoa jos kumpikaan ei halua heti vakavampaa suhdetta.
Naisilla voi tulla pohdittavaksi kysymys siitä miten kauan mies voi odottaa ja olla silti kiinnostunut jos ei anna seksiä. Oma mielipiteeni tuohon on se ettei kannata heti antaa, eikä ottaa. Tapailu on molemmin puolin turvallisempaa jos ei tunne antaneensa liikaa suhteessa siihen mitä olisi ehkä halunnut antaa. Joskus ihmiset luovat ennakkoon ajatelmia jossa on ajatus "kyllä minun täytyy koska".

Miehille tuo ei ole ongelma, naisille voi olla jopa paineita tuottavaa.

Luulen, mitä enemmän toisesta oikeasti tykkää sitä vaikeammaksi homma menee:)
Henkisesti odotusarvojen ollessa korkealla siitä mitä itse itseltään ja kumppanilta odottaa nousevat kysymyksetkin joihin ei aina löydä helppoa vastausta eri tasolle.

Tuo mitä sanoit ihmisten määrästä joita tulisi tapailla löytääkseen sen oikean on totta. Miesten maine ei tuollaisesta touhusta kärsi mutta Suomessa on perinteisesti katsottu kieroon naisia jotka tapailisivat kymmentä eri miestä kuukaudessa vain varmistaakseen sen olisiko joku se oikea...hmm, mietitään onko muuta keinoa, helppoa ratkaisua ei taideta hetkessä löytää.

Mut hei, tänään on lottopäivä. Kyllä moni lottoaakin vaikka mahdollisuudet päävoittoon ovat todella pienet. Hetki ennen lottoarvontaa Suomessa on monta henkistä miljonääriä ja sitten kun arvonta on suoritettu ja lapun tarkastaa monella on vain kaksi ja lisänumero. Hirveä pettymysten pettymys ja silti kun seuraava Lauantai koittaa nähdään sama näytös. Pitää vissiin todeta ettei yrittänyttä laiteta ja ole sitkeästi uskossasi vahva, haki mitä haki:)

Kohta joku laittaa alle suomalaisia miehiä ylentävän viestin : No on se helpompi voittaa lotossa miljoona kun löytää Suomesta yksi hyvä mies:)

AV

Anonyymi kirjoitti:

" oikeiden kanssa usein kolahtaa aika nopeasti, jos on sille avoin. "

Minulla taas kolahtaa nopeiten väärien ihmisten kanssa 🤷‍♀️. Näin on ollut jo erittäin nuoresta. Eikä tarkoita sitä, etteikö ajan kanssa kolahtaisi oikeidenkin kanssa.

- Sheena

Lue lisää

Ihastutko vaarallisiin ihmisiin? Vai ongelmallisiin vai liian erilaiseen luonteeseen?

Joskus jossain on lukenut, että jos lapsuudessa on trauma eteisestä kylmästä vanhemmasta tai alkoholi- tai vakavista mielenterveysongelmista, johon ei ole saatu apua. Ja jos ei tiedosta asiaa, helposti päätyy hakemaan alitajuisesti samaa parisuhteessaankin. Kaaos tuntuu silloin turvalliselta, koska se on ollut normaalitila ennenkin. Jotkut taas viehättyvät pahoihin poikiin. En kyllä tiedä miksi.

Kun tiedostat asian, varmaan pystyt järjellä suojelemaan itseäsi?

Itse olen etuoikeutettu. Olen elänyt turvallisesti kiintyneen lapsuuden. Asuimme keskiluokkaisessa rivitaloalueella, jossa lapsi tai nuori ei edes tiennyt, että ihmisillä on ongelmia. Näin aikuisena tiedän niitä olleen naapureillakin, mutta kaikki pysyi seinien sisäpuolella. Kun opiskeluaikana asuin vähän toisenlaisessa lähiössä Helsingissä, oli sen elämän näkeminen aika järkytys. Joka kerta kun kävelin junalle, joku vuokratalojen lapsi juoksi kiinni, hengasi koko matkan vieressä ja ihan selkeästi haki turvallisen aikuisen juttuseuraa. Ja paikallisessa kaupassa oli 3-4 vuotiaita ostamassa leipää nälkäänsä (kun olin se kiltin näköinen selvä aikuinen, usein tulin valituksi aikuiseksi, jolta kysyttiin apua mitä muutamalla kolikolla saa). Tai ensimmäistä kertaa näin, että vauvan rattaat on parkissa baarin ulkopuolella tunteja pakkasessa ja myös taaperot roikkuu vanhempien mukana humalaisessa seurassa. Näin jälkikäteen harmittaa etten silloin parikymppisenä tajunnut tehdä lasuja. No, meni vähän aiheen ohi, mutta pääsisältö oli se, että olemme hyvin eriarvoisessa asemassa johtuen omien vanhempien valinnoista ja tämä vaikuttaa aikuisuuteen ja voi heijastua myös parin valintaan.

Emberizi kirjoitti:

Ihastutko vaarallisiin ihmisiin? Vai ongelmallisiin vai liian erilaiseen luonteeseen?

Joskus jossain on lukenut, että jos lapsuudessa on trauma eteisestä kylmästä vanhemmasta tai alkoholi- tai vakavista mielenterveysongelmista, johon ei ole saatu apua. Ja jos ei tiedosta asiaa, helposti päätyy hakemaan alitajuisesti samaa parisuhteessaankin. Kaaos tuntuu silloin turvalliselta, koska se on ollut normaalitila ennenkin. Jotkut taas viehättyvät pahoihin poikiin. En kyllä tiedä miksi.

Kun tiedostat asian, varmaan pystyt järjellä suojelemaan itseäsi?

Itse olen etuoikeutettu. Olen elänyt turvallisesti kiintyneen lapsuuden. Asuimme keskiluokkaisessa rivitaloalueella, jossa lapsi tai nuori ei edes tiennyt, että ihmisillä on ongelmia. Näin aikuisena tiedän niitä olleen naapureillakin, mutta kaikki pysyi seinien sisäpuolella. Kun opiskeluaikana asuin vähän toisenlaisessa lähiössä Helsingissä, oli sen elämän näkeminen aika järkytys. Joka kerta kun kävelin junalle, joku vuokratalojen lapsi juoksi kiinni, hengasi koko matkan vieressä ja ihan selkeästi haki turvallisen aikuisen juttuseuraa. Ja paikallisessa kaupassa oli 3-4 vuotiaita ostamassa leipää nälkäänsä (kun olin se kiltin näköinen selvä aikuinen, usein tulin valituksi aikuiseksi, jolta kysyttiin apua mitä muutamalla kolikolla saa). Tai ensimmäistä kertaa näin, että vauvan rattaat on parkissa baarin ulkopuolella tunteja pakkasessa ja myös taaperot roikkuu vanhempien mukana humalaisessa seurassa. Näin jälkikäteen harmittaa etten silloin parikymppisenä tajunnut tehdä lasuja. No, meni vähän aiheen ohi, mutta pääsisältö oli se, että olemme hyvin eriarvoisessa asemassa johtuen omien vanhempien valinnoista ja tämä vaikuttaa aikuisuuteen ja voi heijastua myös parin valintaan.

Lue lisää

Jotta tunnelma ei menisi niin synkäksi, niin tähän on pakko todeta:
Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei ole elämää.

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Deittailu on helppoa jos kumpikaan ei halua heti vakavampaa suhdetta.
Naisilla voi tulla pohdittavaksi kysymys siitä miten kauan mies voi odottaa ja olla silti kiinnostunut jos ei anna seksiä. Oma mielipiteeni tuohon on se ettei kannata heti antaa, eikä ottaa. Tapailu on molemmin puolin turvallisempaa jos ei tunne antaneensa liikaa suhteessa siihen mitä olisi ehkä halunnut antaa. Joskus ihmiset luovat ennakkoon ajatelmia jossa on ajatus "kyllä minun täytyy koska".

Miehille tuo ei ole ongelma, naisille voi olla jopa paineita tuottavaa.

Luulen, mitä enemmän toisesta oikeasti tykkää sitä vaikeammaksi homma menee:)
Henkisesti odotusarvojen ollessa korkealla siitä mitä itse itseltään ja kumppanilta odottaa nousevat kysymyksetkin joihin ei aina löydä helppoa vastausta eri tasolle.

Tuo mitä sanoit ihmisten määrästä joita tulisi tapailla löytääkseen sen oikean on totta. Miesten maine ei tuollaisesta touhusta kärsi mutta Suomessa on perinteisesti katsottu kieroon naisia jotka tapailisivat kymmentä eri miestä kuukaudessa vain varmistaakseen sen olisiko joku se oikea...hmm, mietitään onko muuta keinoa, helppoa ratkaisua ei taideta hetkessä löytää.

Mut hei, tänään on lottopäivä. Kyllä moni lottoaakin vaikka mahdollisuudet päävoittoon ovat todella pienet. Hetki ennen lottoarvontaa Suomessa on monta henkistä miljonääriä ja sitten kun arvonta on suoritettu ja lapun tarkastaa monella on vain kaksi ja lisänumero. Hirveä pettymysten pettymys ja silti kun seuraava Lauantai koittaa nähdään sama näytös. Pitää vissiin todeta ettei yrittänyttä laiteta ja ole sitkeästi uskossasi vahva, haki mitä haki:)

Kohta joku laittaa alle suomalaisia miehiä ylentävän viestin : No on se helpompi voittaa lotossa miljoona kun löytää Suomesta yksi hyvä mies:)

AV

Lue lisää

Noinhan se on: yrittänyttä ei laiteta ja kokeilematta ei voi onnistua! Jos alkaa liian kyyniseksi, kannattaa suosiolla jäädä kotiin.

Ei sitä voi tietää etukäteen haluaako heti vakavampaa vai ei. Joskus kaikki on selvää, jos nyt ei ekoista treffeistä, niin toisista. Kun lapsia on mukana kuviossa, ei ihan uusia ihmisiä tietenkään viedä heidän elämään noin vaan. Vaikka olisi sovittu, että tavataan seurustelumielellä, silti pitää malttaa lasten takia.

Itselleni on hyvin vaikea ajatella, että ”vain” deittailisin kovin montaa kuukautta. Itse miellän deittailun vaiheeseen, jossa tutustutaan ja selvitetään onko toinen ”sillä” tavalla kiinnostava vai ei. Käytännössä, jos kiinnostavuus ei tule ilmi 1-2 kuukaudessa, ei suhteella ole paljon mahdollisuuksia myöhemminkään. Käytännössä silloin on neljä vaihtoehto: ei jatketa, jäädään kavereiksi, FWB tai oikea suhde. Kaikkien muiden kuin ei jatketa vaihtoehdon pitää olla täysin yksimielisiä. Jos toinen on rakastunut ja toinen suostuu FWB miellyttämisen halusta tai puutteesta, ikävää jälkeähän siitä syntyy ennen pitkää. En tiedä miten nuo keskimmäiset toimii käytännössä (ei omakohtaista kokemusta), mutta ainakin näin teoriassa aikuisten suhteissa on mahdollista.

Seksistä tai läheisyydestä olen sitä mieltä, että se tulee suhteessa kuvaan, jos tulee, kun se MOLEMMISTA tuntuu oikealta ja luontevalta. Jos koen tulevani painostetuksi tai mies alkaa huoritella, en ryhdy jo periaatteesta ja jätän myös tapailun siihen. Kyse on kunnioituksesta! Samoin kunnioitan vastapuolta, jos mielummin ensin tutustuu ihan rauhassa. Jos kummastakin asia tuntuu oikealta, ei siinä yleensä paljon puhetta tarvita eikä jarruttelu on ensimmäinen mielessä käyvä asia. 😉 Silloin asiat vaan etenee omalla painollaan.

Jännittävä paikka seksi tulee olemaan pitkän selibaatin jälkeen varmasti. On ihan sama mitä kukaan muu ajattelee tai mitä siveellisyyssääntöjä ”hyvältä” naiselta odotetaan. Usein silloin kun kolahtaa, myös seksuaalinen vetovoima on vahva. Silti suuren rakkauden tunnistaa siitä, että tunteet käy kuumana jo ilman läheisyyttä. Seksi taas voi oksitosiinin ja muiden endorfiinien takia sotkea ”puhdasta” tunnetta.

En lähtisi hirveästi miettimään etukäteen sääntöjä, vaan eläisin ihan tilanteen mukaan! Seksiin ei kannata edetä, jos ei ole ihan varma. Sinänsä, jos läheisyyteen ryhtyy, pitää ymmärtää ettei se ole vielä sitoumus kummallekaan suuntaan tai toiseen.

Se miksi en halua sarjatreffailuun lähteä on sen kuluttavuus. Se energia olisi väistämättä lapsilta pois. Enkä edes usko, että ilman keskittymistä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan olisi henkisesti läsnä. Tavoite ei ole haaremi tai kilpailutus, vaan yksi täysosuma. 😁

Hyviä ja fiksuja miehiä Suomessa paljon! Valitettavasti se ei riitä suhteeseen, vaan tarvitaan riittävän samansuuntainen arvomaailma ja ne suuret tunteet.

Emberizi kirjoitti:

Noinhan se on: yrittänyttä ei laiteta ja kokeilematta ei voi onnistua! Jos alkaa liian kyyniseksi, kannattaa suosiolla jäädä kotiin.

Ei sitä voi tietää etukäteen haluaako heti vakavampaa vai ei. Joskus kaikki on selvää, jos nyt ei ekoista treffeistä, niin toisista. Kun lapsia on mukana kuviossa, ei ihan uusia ihmisiä tietenkään viedä heidän elämään noin vaan. Vaikka olisi sovittu, että tavataan seurustelumielellä, silti pitää malttaa lasten takia.

Itselleni on hyvin vaikea ajatella, että ”vain” deittailisin kovin montaa kuukautta. Itse miellän deittailun vaiheeseen, jossa tutustutaan ja selvitetään onko toinen ”sillä” tavalla kiinnostava vai ei. Käytännössä, jos kiinnostavuus ei tule ilmi 1-2 kuukaudessa, ei suhteella ole paljon mahdollisuuksia myöhemminkään. Käytännössä silloin on neljä vaihtoehto: ei jatketa, jäädään kavereiksi, FWB tai oikea suhde. Kaikkien muiden kuin ei jatketa vaihtoehdon pitää olla täysin yksimielisiä. Jos toinen on rakastunut ja toinen suostuu FWB miellyttämisen halusta tai puutteesta, ikävää jälkeähän siitä syntyy ennen pitkää. En tiedä miten nuo keskimmäiset toimii käytännössä (ei omakohtaista kokemusta), mutta ainakin näin teoriassa aikuisten suhteissa on mahdollista.

Seksistä tai läheisyydestä olen sitä mieltä, että se tulee suhteessa kuvaan, jos tulee, kun se MOLEMMISTA tuntuu oikealta ja luontevalta. Jos koen tulevani painostetuksi tai mies alkaa huoritella, en ryhdy jo periaatteesta ja jätän myös tapailun siihen. Kyse on kunnioituksesta! Samoin kunnioitan vastapuolta, jos mielummin ensin tutustuu ihan rauhassa. Jos kummastakin asia tuntuu oikealta, ei siinä yleensä paljon puhetta tarvita eikä jarruttelu on ensimmäinen mielessä käyvä asia. 😉 Silloin asiat vaan etenee omalla painollaan.

Jännittävä paikka seksi tulee olemaan pitkän selibaatin jälkeen varmasti. On ihan sama mitä kukaan muu ajattelee tai mitä siveellisyyssääntöjä ”hyvältä” naiselta odotetaan. Usein silloin kun kolahtaa, myös seksuaalinen vetovoima on vahva. Silti suuren rakkauden tunnistaa siitä, että tunteet käy kuumana jo ilman läheisyyttä. Seksi taas voi oksitosiinin ja muiden endorfiinien takia sotkea ”puhdasta” tunnetta.

En lähtisi hirveästi miettimään etukäteen sääntöjä, vaan eläisin ihan tilanteen mukaan! Seksiin ei kannata edetä, jos ei ole ihan varma. Sinänsä, jos läheisyyteen ryhtyy, pitää ymmärtää ettei se ole vielä sitoumus kummallekaan suuntaan tai toiseen.

Se miksi en halua sarjatreffailuun lähteä on sen kuluttavuus. Se energia olisi väistämättä lapsilta pois. Enkä edes usko, että ilman keskittymistä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan olisi henkisesti läsnä. Tavoite ei ole haaremi tai kilpailutus, vaan yksi täysosuma. 😁

Hyviä ja fiksuja miehiä Suomessa paljon! Valitettavasti se ei riitä suhteeseen, vaan tarvitaan riittävän samansuuntainen arvomaailma ja ne suuret tunteet.

Lue lisää

Nyt kannattas jo jonkun miehen kysyä sua treffeille, jos yhtään on miehellä tyylitajua. Kysysin ite, mut kun en ole mies enkä sinkkukaan, niin ei passaa. 😇

Hyvät yöt Embbu. 💤☺️

Emberizi kirjoitti:

Noinhan se on: yrittänyttä ei laiteta ja kokeilematta ei voi onnistua! Jos alkaa liian kyyniseksi, kannattaa suosiolla jäädä kotiin.

Ei sitä voi tietää etukäteen haluaako heti vakavampaa vai ei. Joskus kaikki on selvää, jos nyt ei ekoista treffeistä, niin toisista. Kun lapsia on mukana kuviossa, ei ihan uusia ihmisiä tietenkään viedä heidän elämään noin vaan. Vaikka olisi sovittu, että tavataan seurustelumielellä, silti pitää malttaa lasten takia.

Itselleni on hyvin vaikea ajatella, että ”vain” deittailisin kovin montaa kuukautta. Itse miellän deittailun vaiheeseen, jossa tutustutaan ja selvitetään onko toinen ”sillä” tavalla kiinnostava vai ei. Käytännössä, jos kiinnostavuus ei tule ilmi 1-2 kuukaudessa, ei suhteella ole paljon mahdollisuuksia myöhemminkään. Käytännössä silloin on neljä vaihtoehto: ei jatketa, jäädään kavereiksi, FWB tai oikea suhde. Kaikkien muiden kuin ei jatketa vaihtoehdon pitää olla täysin yksimielisiä. Jos toinen on rakastunut ja toinen suostuu FWB miellyttämisen halusta tai puutteesta, ikävää jälkeähän siitä syntyy ennen pitkää. En tiedä miten nuo keskimmäiset toimii käytännössä (ei omakohtaista kokemusta), mutta ainakin näin teoriassa aikuisten suhteissa on mahdollista.

Seksistä tai läheisyydestä olen sitä mieltä, että se tulee suhteessa kuvaan, jos tulee, kun se MOLEMMISTA tuntuu oikealta ja luontevalta. Jos koen tulevani painostetuksi tai mies alkaa huoritella, en ryhdy jo periaatteesta ja jätän myös tapailun siihen. Kyse on kunnioituksesta! Samoin kunnioitan vastapuolta, jos mielummin ensin tutustuu ihan rauhassa. Jos kummastakin asia tuntuu oikealta, ei siinä yleensä paljon puhetta tarvita eikä jarruttelu on ensimmäinen mielessä käyvä asia. 😉 Silloin asiat vaan etenee omalla painollaan.

Jännittävä paikka seksi tulee olemaan pitkän selibaatin jälkeen varmasti. On ihan sama mitä kukaan muu ajattelee tai mitä siveellisyyssääntöjä ”hyvältä” naiselta odotetaan. Usein silloin kun kolahtaa, myös seksuaalinen vetovoima on vahva. Silti suuren rakkauden tunnistaa siitä, että tunteet käy kuumana jo ilman läheisyyttä. Seksi taas voi oksitosiinin ja muiden endorfiinien takia sotkea ”puhdasta” tunnetta.

En lähtisi hirveästi miettimään etukäteen sääntöjä, vaan eläisin ihan tilanteen mukaan! Seksiin ei kannata edetä, jos ei ole ihan varma. Sinänsä, jos läheisyyteen ryhtyy, pitää ymmärtää ettei se ole vielä sitoumus kummallekaan suuntaan tai toiseen.

Se miksi en halua sarjatreffailuun lähteä on sen kuluttavuus. Se energia olisi väistämättä lapsilta pois. Enkä edes usko, että ilman keskittymistä yhteen ehdokkaaseen kerrallaan olisi henkisesti läsnä. Tavoite ei ole haaremi tai kilpailutus, vaan yksi täysosuma. 😁

Hyviä ja fiksuja miehiä Suomessa paljon! Valitettavasti se ei riitä suhteeseen, vaan tarvitaan riittävän samansuuntainen arvomaailma ja ne suuret tunteet.

Lue lisää

No on tälläkin palstalla jo muutama joka sinuun on ihastunut:)
Livenä ei ole ihan helppoa mennä toisen ajatusten lukijaksi vaikka keskustelisi tunnin, palstalla se on helpompaa. Sinun kanssa keskustellessa tulee vähän samanlainen olo mitä lukiessa hyvää nautittavaa kirjaa, sellaista jonka lukemista ei haluaisi lopettaa.

Tuo mitä kirjoitit, "Sinänsä, jos läheisyyteen ryhtyy, pitää ymmärtää ettei se ole vielä sitoumus kummallekaan suuntaan tai toiseen.
Se miksi en halua sarjatreffailuun lähteä on sen kuluttavuus. Se energia olisi väistämättä lapsilta pois."

Joskus naiset pitävät läheisyyden jälkeistä seksiä lupauksena, ikäänkuin sillä allekirjoitettaisiin sopimus yhdessä olosta ja tulevaisuudesta. Miehen tulee tietää henkiset rajat, miten toimia naista suojelevasti jos ei kykenisi täyttämään kaikkia olettamuksia.

Lapsiin seukkailu varmasti vaikuttaisi, tosin riippuu siitä miten paljon aikaa heidän kanssaan kukin viettää. Itselläni on Torstai, Lauantai ja Sunnuntai kiinni lapsen harrastuksissa. Muutenkin olen 100 % kiinni tilanteessa johon minut on ilokseni joskus valittu. Lapset ensin tyyli on hyvästä.

AV

Anonyymi kirjoitti:

No on tälläkin palstalla jo muutama joka sinuun on ihastunut:)
Livenä ei ole ihan helppoa mennä toisen ajatusten lukijaksi vaikka keskustelisi tunnin, palstalla se on helpompaa. Sinun kanssa keskustellessa tulee vähän samanlainen olo mitä lukiessa hyvää nautittavaa kirjaa, sellaista jonka lukemista ei haluaisi lopettaa.

Tuo mitä kirjoitit, "Sinänsä, jos läheisyyteen ryhtyy, pitää ymmärtää ettei se ole vielä sitoumus kummallekaan suuntaan tai toiseen.
Se miksi en halua sarjatreffailuun lähteä on sen kuluttavuus. Se energia olisi väistämättä lapsilta pois."

Joskus naiset pitävät läheisyyden jälkeistä seksiä lupauksena, ikäänkuin sillä allekirjoitettaisiin sopimus yhdessä olosta ja tulevaisuudesta. Miehen tulee tietää henkiset rajat, miten toimia naista suojelevasti jos ei kykenisi täyttämään kaikkia olettamuksia.

Lapsiin seukkailu varmasti vaikuttaisi, tosin riippuu siitä miten paljon aikaa heidän kanssaan kukin viettää. Itselläni on Torstai, Lauantai ja Sunnuntai kiinni lapsen harrastuksissa. Muutenkin olen 100 % kiinni tilanteessa johon minut on ilokseni joskus valittu. Lapset ensin tyyli on hyvästä.

AV

Lue lisää

Nyt alkaa nuo sinun ja Jasun sanat punastuttaa. 😊 Onneksi saa rauhassa vaihtaa väriä anonyymiteetin suojassa. 😁

Tunnistan myös sen, että osa naisista ja pieni osa miehistä ajattelee läheisyyden tai/ja seksin tarkoittavan jo lupausta suhteesta. Pahimmillaan toinen rakentaa isoa jättää pilvilinnaa ja toinen ei välttämättä ole edes kiinnostunut vaan ”ottaa” mitä helposti irtoaa. Omissa kaveripiirissä on vain yksi, joka oli tuota laatua nuorena (sinkkuja ei ole kovin monta tällä hetkellä). Monta kertaa tuli kuunneltua, kun oli ottanut jonkun baarista kotiin, sitten menty rajan yli ja sitten ”itki” kun oli itse jo suurinpiirtein jo perustamassa perhettä ja toinen ei edes soittanut takaisin. Yritin monta kertaa hienotunteisesti vihjata, ettei jotain baarituttavaa kannata roudata kotiin, kun etsit jotain pidempi aikaista. Tulee vaan turhaan paha mieli, ja jos ne on oikeasti kiinnostuneita soittaa ne ilmankin. Valitettavasti pilvilinna-altis henkilö myös helppo kohde yhden illan kohtaamista hakevalle.

Ihmissuhteissa saa turhat väärinymmärrykset ja virhetulkinnat pois, kun kertoo omat toiveet reilusti ja avoimesti eikä ryhdy mihinkään mikä tuntuu pahalta (menee omien rajojen yli). Toive ei tarkoita, että kaikkia toiveita pitäisi saada läpi, vaan usein jo kuulluksi tuleminen auttaa. Jos kummallakin on luottamus siitä, että toinen sanoo suoraan mitä tuntee ja toivoo, eikä ala murjottamaan selän takana tai pelaa, niin paljon turhaa ja kuormittavaa epävarmuutta jää välistä pois. En kannata ’mitä susta nyt tuntuu ja mitä oikeasti haluat?’-sulkeisia, vaan sitä että kumpikin tuo ajatuksensa ilmi siinä kohtaa kun se tuntuu luontevalta ja oikealta, ja sitä mitä ei ole sanottu ääneen, ei ole olemassa. Esim. parisuhde on voimassa vasta kun niin on yhdessä sovittu.

Jos jomman kumman osapuolen tunteet lähtee vyörymään kuin tsunami, epävarmuus on tosi rankkaa ja kuluttavaa. Itse koitan sen takia sanoa tapailun alussa ääneen asioita, jotka helpottaa epävarmuutta, jos sen vaan voi aidosti voi sanoa.

Uusioperhetreffailu voi olla haaste ajankäytön kannalta. Lasten elämää ei voi eikä saa laittaa hyllylle ja heidät pitää huomioida molemmissa kodeissa. Asian toinen puoli on, että suhde helposti jää etäsuhteeksi, jos aikaa ei pysty mistään löytämään. Haaste on luultavasti, luulisin, miten tunnesuhteen saa ylläpidettyä, jos nähdään 1-2 krt/kk. Kuvittelisin, ei ole kokemusta. Jonkun aikaa sekin varmaan toimii varsinkin alussa, muttei välttämättä vuosia? Jos ihmiset on kekseliäitä, luovia ja joustavia sekä löytyy oma motivaatio, yleensä melkein mitä tahansa saa sopimaan kalenteriin. Silti uusioperhekuviossa alku vaatii varmasti malttia ja tukevasti maassa olevia jalkoja. Hitaus ei ole uhka, jos kumpikin näkee sen johtuvan tilanteesta ja hitaudesta huolimatta kumpikin haluaa oma-aloitteisesti välttää turhaa epävarmuuden tuottamista vastapuolelle. Toisaalta joskus voi käydä, että ajattele etukäteen, että H-I-T-A-A-S-T-I, mutta käytännössä palikat vaan sujahtaakin paikoilleen kuin itsestään ja sitten eletään mukaan. Elämällä sen näkee miltä tuntuu ja miten menee. 😉

Lapsien kanssa usein on tärkeintä, että on aikaa tottua eikä vain yhtenä päivänä joku uusi ihminen ilmesty noin vaan arkeen. Vanhin lapseni 14v sanoi minulle, että äiti tiedätkö että rakkaus on tärkeintä elämässä ja jatkoi, että on aika masentavaa ajatella miten hän voi löytää joskus kestävää rakkautta kun säkään et ole löytänyt sitä…. ja tauon jälkeen lisäsi, että antsaisisin sen. Pisto taas ajattelemaan… Lapset on onnellisia kun heidän aikuisensa on onnellisia ja voi hyvin.

Olen samaa mieltä, että kirjoittelu on hyvä tapa tutustua ihmisiin.

Emberizi kirjoitti:

Nyt alkaa nuo sinun ja Jasun sanat punastuttaa. 😊 Onneksi saa rauhassa vaihtaa väriä anonyymiteetin suojassa. 😁

Tunnistan myös sen, että osa naisista ja pieni osa miehistä ajattelee läheisyyden tai/ja seksin tarkoittavan jo lupausta suhteesta. Pahimmillaan toinen rakentaa isoa jättää pilvilinnaa ja toinen ei välttämättä ole edes kiinnostunut vaan ”ottaa” mitä helposti irtoaa. Omissa kaveripiirissä on vain yksi, joka oli tuota laatua nuorena (sinkkuja ei ole kovin monta tällä hetkellä). Monta kertaa tuli kuunneltua, kun oli ottanut jonkun baarista kotiin, sitten menty rajan yli ja sitten ”itki” kun oli itse jo suurinpiirtein jo perustamassa perhettä ja toinen ei edes soittanut takaisin. Yritin monta kertaa hienotunteisesti vihjata, ettei jotain baarituttavaa kannata roudata kotiin, kun etsit jotain pidempi aikaista. Tulee vaan turhaan paha mieli, ja jos ne on oikeasti kiinnostuneita soittaa ne ilmankin. Valitettavasti pilvilinna-altis henkilö myös helppo kohde yhden illan kohtaamista hakevalle.

Ihmissuhteissa saa turhat väärinymmärrykset ja virhetulkinnat pois, kun kertoo omat toiveet reilusti ja avoimesti eikä ryhdy mihinkään mikä tuntuu pahalta (menee omien rajojen yli). Toive ei tarkoita, että kaikkia toiveita pitäisi saada läpi, vaan usein jo kuulluksi tuleminen auttaa. Jos kummallakin on luottamus siitä, että toinen sanoo suoraan mitä tuntee ja toivoo, eikä ala murjottamaan selän takana tai pelaa, niin paljon turhaa ja kuormittavaa epävarmuutta jää välistä pois. En kannata ’mitä susta nyt tuntuu ja mitä oikeasti haluat?’-sulkeisia, vaan sitä että kumpikin tuo ajatuksensa ilmi siinä kohtaa kun se tuntuu luontevalta ja oikealta, ja sitä mitä ei ole sanottu ääneen, ei ole olemassa. Esim. parisuhde on voimassa vasta kun niin on yhdessä sovittu.

Jos jomman kumman osapuolen tunteet lähtee vyörymään kuin tsunami, epävarmuus on tosi rankkaa ja kuluttavaa. Itse koitan sen takia sanoa tapailun alussa ääneen asioita, jotka helpottaa epävarmuutta, jos sen vaan voi aidosti voi sanoa.

Uusioperhetreffailu voi olla haaste ajankäytön kannalta. Lasten elämää ei voi eikä saa laittaa hyllylle ja heidät pitää huomioida molemmissa kodeissa. Asian toinen puoli on, että suhde helposti jää etäsuhteeksi, jos aikaa ei pysty mistään löytämään. Haaste on luultavasti, luulisin, miten tunnesuhteen saa ylläpidettyä, jos nähdään 1-2 krt/kk. Kuvittelisin, ei ole kokemusta. Jonkun aikaa sekin varmaan toimii varsinkin alussa, muttei välttämättä vuosia? Jos ihmiset on kekseliäitä, luovia ja joustavia sekä löytyy oma motivaatio, yleensä melkein mitä tahansa saa sopimaan kalenteriin. Silti uusioperhekuviossa alku vaatii varmasti malttia ja tukevasti maassa olevia jalkoja. Hitaus ei ole uhka, jos kumpikin näkee sen johtuvan tilanteesta ja hitaudesta huolimatta kumpikin haluaa oma-aloitteisesti välttää turhaa epävarmuuden tuottamista vastapuolelle. Toisaalta joskus voi käydä, että ajattele etukäteen, että H-I-T-A-A-S-T-I, mutta käytännössä palikat vaan sujahtaakin paikoilleen kuin itsestään ja sitten eletään mukaan. Elämällä sen näkee miltä tuntuu ja miten menee. 😉

Lapsien kanssa usein on tärkeintä, että on aikaa tottua eikä vain yhtenä päivänä joku uusi ihminen ilmesty noin vaan arkeen. Vanhin lapseni 14v sanoi minulle, että äiti tiedätkö että rakkaus on tärkeintä elämässä ja jatkoi, että on aika masentavaa ajatella miten hän voi löytää joskus kestävää rakkautta kun säkään et ole löytänyt sitä…. ja tauon jälkeen lisäsi, että antsaisisin sen. Pisto taas ajattelemaan… Lapset on onnellisia kun heidän aikuisensa on onnellisia ja voi hyvin.

Olen samaa mieltä, että kirjoittelu on hyvä tapa tutustua ihmisiin.

Lue lisää

Olen ollut nuorena juuri tuollainen pilvilinna ihminen, kun omat aikeeni oli hyvät tai sitoutuminen, lapsellisuuttani ajattelin toisellakin olevan. Sittenpä opin kantapään kautta, että asiat pitää ääneen sanoa ja sopia, läpi puhua eikä olettaa ja vielä sittenkin voi toinen pettää täysin ihan kaiken lupaamansa.

JasuM kirjoitti:

Olen ollut nuorena juuri tuollainen pilvilinna ihminen, kun omat aikeeni oli hyvät tai sitoutuminen, lapsellisuuttani ajattelin toisellakin olevan. Sittenpä opin kantapään kautta, että asiat pitää ääneen sanoa ja sopia, läpi puhua eikä olettaa ja vielä sittenkin voi toinen pettää täysin ihan kaiken lupaamansa.

Lue lisää

Etäsuhteesta taasen oma ajatukseni on, että ei ole mitään hätää niin kauan kun kumpikin ymmärtää ja hyväksyy syyt mitkä harventaa yhdessäolemista.

Voi silti toisesta välittää valtavasti ja rakastaa kuten kumppania kuuluukin, vaikka elää etänä. Ajankäyttö vaan on asia joka täytyy sumplia yhdessä ja molempien hyväksyä, etenkin lapsien kanssa elävien, että ajankäyttöä joudutaan jatkuvasti suunnittelemaan. Toisin kun lähisuhteissa ehkä vähemmän tai ainakin lyhyen välimatkan vuoksi vähemmän. Kenties.

JasuM kirjoitti:

Olen ollut nuorena juuri tuollainen pilvilinna ihminen, kun omat aikeeni oli hyvät tai sitoutuminen, lapsellisuuttani ajattelin toisellakin olevan. Sittenpä opin kantapään kautta, että asiat pitää ääneen sanoa ja sopia, läpi puhua eikä olettaa ja vielä sittenkin voi toinen pettää täysin ihan kaiken lupaamansa.

Lue lisää

Alun vaikeus on, jos tunteet lähtee tsunamiin, pitää jalat maassa siitä huolimatta ja kuunnella aidosti mitä toinen sanoo eikä vain kuvitella oman toiveidensa kautta omiaan. Useimmilla se onnistuu keski-iässä, vaikka nuorena olisi joutunut oppimaan kantapään kautta.

Emberizi kirjoitti:

Alun vaikeus on, jos tunteet lähtee tsunamiin, pitää jalat maassa siitä huolimatta ja kuunnella aidosti mitä toinen sanoo eikä vain kuvitella oman toiveidensa kautta omiaan. Useimmilla se onnistuu keski-iässä, vaikka nuorena olisi joutunut oppimaan kantapään kautta.

Lue lisää

Niinpä kyllä. Kyllä ne tunteet osaa kasvaa isoiksi, kun kokee toisen oikeanlaiseksi. Mutta itsellä on oltava jarrupoljinkin.

Itse olen näin vanhemmiten arempi ja varovaisempi uskomaan molemminpuolisiin tunteisiin. Aika pitkään seurailen toisen touhuja, että onko sanoilla katetta. Sen verran kipeetä on saatu.

JasuM kirjoitti:

Niinpä kyllä. Kyllä ne tunteet osaa kasvaa isoiksi, kun kokee toisen oikeanlaiseksi. Mutta itsellä on oltava jarrupoljinkin.

Itse olen näin vanhemmiten arempi ja varovaisempi uskomaan molemminpuolisiin tunteisiin. Aika pitkään seurailen toisen touhuja, että onko sanoilla katetta. Sen verran kipeetä on saatu.

Lue lisää

En ymmärrä enkä ole koskaan ymmärtänyt tyhjiä sanoja. Jos tuntuu, on hyvä kertoa se ääneen, mutta mitä järkeä on luritella palturia? Joskus alussa tunteet voi mennä myös vuoristorataa, varsinkin jos on ns. tuuliviiri. Silloin sanomiset voi näyttäytyä epäjohdonmukaisena.

Emberizi kirjoitti:

En ymmärrä enkä ole koskaan ymmärtänyt tyhjiä sanoja. Jos tuntuu, on hyvä kertoa se ääneen, mutta mitä järkeä on luritella palturia? Joskus alussa tunteet voi mennä myös vuoristorataa, varsinkin jos on ns. tuuliviiri. Silloin sanomiset voi näyttäytyä epäjohdonmukaisena.

Lue lisää

On myös ihmisiä jotka ei tunne kovin vahvasti, eikä kykene ymmärtämään niitä jotka tuntee.

Kun ei kohtaa, onko silloinkaan mitään järkeä enempää yrittää?

JasuM kirjoitti:

On myös ihmisiä jotka ei tunne kovin vahvasti, eikä kykene ymmärtämään niitä jotka tuntee.

Kun ei kohtaa, onko silloinkaan mitään järkeä enempää yrittää?

Kirjoititko omasta parisuhteestasi?

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoititko omasta parisuhteestasi?

En, vaan yleisesti erilaisista ihmistä. Nämä tuskin parina menestyy?

Emberizi kirjoitti:

Ihastutko vaarallisiin ihmisiin? Vai ongelmallisiin vai liian erilaiseen luonteeseen?

Joskus jossain on lukenut, että jos lapsuudessa on trauma eteisestä kylmästä vanhemmasta tai alkoholi- tai vakavista mielenterveysongelmista, johon ei ole saatu apua. Ja jos ei tiedosta asiaa, helposti päätyy hakemaan alitajuisesti samaa parisuhteessaankin. Kaaos tuntuu silloin turvalliselta, koska se on ollut normaalitila ennenkin. Jotkut taas viehättyvät pahoihin poikiin. En kyllä tiedä miksi.

Kun tiedostat asian, varmaan pystyt järjellä suojelemaan itseäsi?

Itse olen etuoikeutettu. Olen elänyt turvallisesti kiintyneen lapsuuden. Asuimme keskiluokkaisessa rivitaloalueella, jossa lapsi tai nuori ei edes tiennyt, että ihmisillä on ongelmia. Näin aikuisena tiedän niitä olleen naapureillakin, mutta kaikki pysyi seinien sisäpuolella. Kun opiskeluaikana asuin vähän toisenlaisessa lähiössä Helsingissä, oli sen elämän näkeminen aika järkytys. Joka kerta kun kävelin junalle, joku vuokratalojen lapsi juoksi kiinni, hengasi koko matkan vieressä ja ihan selkeästi haki turvallisen aikuisen juttuseuraa. Ja paikallisessa kaupassa oli 3-4 vuotiaita ostamassa leipää nälkäänsä (kun olin se kiltin näköinen selvä aikuinen, usein tulin valituksi aikuiseksi, jolta kysyttiin apua mitä muutamalla kolikolla saa). Tai ensimmäistä kertaa näin, että vauvan rattaat on parkissa baarin ulkopuolella tunteja pakkasessa ja myös taaperot roikkuu vanhempien mukana humalaisessa seurassa. Näin jälkikäteen harmittaa etten silloin parikymppisenä tajunnut tehdä lasuja. No, meni vähän aiheen ohi, mutta pääsisältö oli se, että olemme hyvin eriarvoisessa asemassa johtuen omien vanhempien valinnoista ja tämä vaikuttaa aikuisuuteen ja voi heijastua myös parin valintaan.

Lue lisää

Missään tapauksessa en ihastu vaarallisiin miehiin, "kunnon" pahoihin poikiin. Heidät olen jo lapsuudessa oppinut kiertämään mahdollisimman kaukaa.

Ihastun helpoiten muusikoihin, joilla on enemmän tai vähemmän alkoholiongelmaa. Mutta tämä ei ole onneksi automaatio. Ihastumiseen tarvitaan paljon muitakin ominaisuuksia.

Toinen ryhmänsä on liian erilaiset miehet. Vaikka mies olisi miten ihana tai sopivakin, mutta jos on "vain" väärän ikäinen, täysin erilainen poliittinen kanta tai mitä vaan, niin parisuhteen voi unohtaa.

Pidän myös itseäni etuoikeutettuna. Lapsuus oli turvallinen, asuimme omakotitalossa pikkukaupungissa, jossa yhteisöllisyys oli arvossaan. Naapuriin voi aina luottaa, oli talkoohenkeä. Eipä liene erikoista, että se mitä nytkin eniten asumisessa pidän arvossaan on turvalliset, rauhalliset naapurit 🤔.

Nimenomaan vanhempien valinoista riippuu todella paljon millaiset eväät lapsi saa elämään. Ei sillä, etteikö Suomessa ole kenties maailman suurin mahdollisuus lapsen myöhemmin korjata elämänsä suuntaa. Siihen vaan kuluu paljon voimavaroja, ja niitä ei kaikissa tapauksissa välttämättä ole, tarvitaan apuja.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

No on tälläkin palstalla jo muutama joka sinuun on ihastunut:)
Livenä ei ole ihan helppoa mennä toisen ajatusten lukijaksi vaikka keskustelisi tunnin, palstalla se on helpompaa. Sinun kanssa keskustellessa tulee vähän samanlainen olo mitä lukiessa hyvää nautittavaa kirjaa, sellaista jonka lukemista ei haluaisi lopettaa.

Tuo mitä kirjoitit, "Sinänsä, jos läheisyyteen ryhtyy, pitää ymmärtää ettei se ole vielä sitoumus kummallekaan suuntaan tai toiseen.
Se miksi en halua sarjatreffailuun lähteä on sen kuluttavuus. Se energia olisi väistämättä lapsilta pois."

Joskus naiset pitävät läheisyyden jälkeistä seksiä lupauksena, ikäänkuin sillä allekirjoitettaisiin sopimus yhdessä olosta ja tulevaisuudesta. Miehen tulee tietää henkiset rajat, miten toimia naista suojelevasti jos ei kykenisi täyttämään kaikkia olettamuksia.

Lapsiin seukkailu varmasti vaikuttaisi, tosin riippuu siitä miten paljon aikaa heidän kanssaan kukin viettää. Itselläni on Torstai, Lauantai ja Sunnuntai kiinni lapsen harrastuksissa. Muutenkin olen 100 % kiinni tilanteessa johon minut on ilokseni joskus valittu. Lapset ensin tyyli on hyvästä.

AV

Lue lisää

"Lapset ensin tyyli on hyvästä."

Ystävä seurustelee lapsellisen miehen kanssa. On seurustellut jo yli 10v. Lapsi on tuona aikana kasvanut aikuisuuden kynnykselle.. eikä mies ole halunnut esitellä ystävääni lapselle koko aikana. Kun on miehen lapsiviikonloppu tai joulun pyhät tai kesäloma - mies omistautuu lapselle (joka siis on jo melkein täysi-ikäinen nuori) ja ystäväni saa keksiä muuta tekemistä, eli siis varsin usein ja vuositolkulla on saanut keksiä. Mitäs tuumaat tästä? Toimiiko mies "lapset ensin" -tyylillä ja onko se hyvä?


- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

"Lapset ensin tyyli on hyvästä."

Ystävä seurustelee lapsellisen miehen kanssa. On seurustellut jo yli 10v. Lapsi on tuona aikana kasvanut aikuisuuden kynnykselle.. eikä mies ole halunnut esitellä ystävääni lapselle koko aikana. Kun on miehen lapsiviikonloppu tai joulun pyhät tai kesäloma - mies omistautuu lapselle (joka siis on jo melkein täysi-ikäinen nuori) ja ystäväni saa keksiä muuta tekemistä, eli siis varsin usein ja vuositolkulla on saanut keksiä. Mitäs tuumaat tästä? Toimiiko mies "lapset ensin" -tyylillä ja onko se hyvä?


- Sheena

Lue lisää

En tiedä, menneisyyden voi unohtaa, sen voi piilottaa tai koittaa hävittää mutta se säilyy silti ikuisesti.
Lapsista puhuttaessa itselläni on muutama perussääntö.

1. Asunnossa tai tilanteessa joissa on lapsia ei juoda alkoholia, muuten voi ottaa vaikka ns. perseet olalle. Lapset ja alkoholi eivät kuulu yhteen

2. Lapsen isän ja äidin suhde on lapsen silmin erilainen mitä aikuisten silmin, jopa eron jälkeen.
Itse en haluaisi esitellä uutta naisystävää lapselleni kunnes olen varma siitä että uusi suhde toimisi ja uusi nainen olisi tilanteeseen sopeutuva myös tässä kysymyksessä

Menneisyys meillä kaikilla jo on, sitä ei voi muuttaa mutta sitä tulee aina kunnioittaa. Kysymys, jos uusi nainen ei tulisi toimeen tyttäreni kanssa suhteen alussa (toisi sen hyvin esille joko tai vaihtoehdolla) jatkaisinko suhdetta? En jatkaisi, menneisyyttä ei voi muuttaa mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen voi aina vaikuttaa.

Tuo kysymyksesi on aika yllättävä. Kymmenen vuotta "yhdessä" eikä mies halua esittää osaa menneisyydestään, mitä hän pelkää? Kirjoitit seurustellut 10 vuotta, eivätkö asu yhdessä vielä 10 vuoden seurustelun jälkeenkään?
Moni eronnut nainen haluaisi suhteen jossa mies olisi luotettava mutta ei asuisi samassa asunnossa, me miehet kun osaamme joskus olla myös rasittavia. On myös miehiä jotka haluavat tuollaisen suhteen, naisetkin osaavat olla toisinaan rasittavia.

Normaalisti omat lapset esitellään uudelle kumppanille vasta sen jälkeen kun uusi on saanut riittävästi arvostusta, luottamus tulee ansaita. Ennen tuota tapahtumaa on monen kierroksen karsinnat jotka eivät lapsiin edes liity. Vanhemmat arvioivat mikä lapselle on hyvästä, tämä varmasti on sukupuolesta riippumaton asia.

Tuohon kysymykseesi minulla ei ole vastausta koska en tunne heidän suhteensa dynamiikkaa.

AV

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, menneisyyden voi unohtaa, sen voi piilottaa tai koittaa hävittää mutta se säilyy silti ikuisesti.
Lapsista puhuttaessa itselläni on muutama perussääntö.

1. Asunnossa tai tilanteessa joissa on lapsia ei juoda alkoholia, muuten voi ottaa vaikka ns. perseet olalle. Lapset ja alkoholi eivät kuulu yhteen

2. Lapsen isän ja äidin suhde on lapsen silmin erilainen mitä aikuisten silmin, jopa eron jälkeen.
Itse en haluaisi esitellä uutta naisystävää lapselleni kunnes olen varma siitä että uusi suhde toimisi ja uusi nainen olisi tilanteeseen sopeutuva myös tässä kysymyksessä

Menneisyys meillä kaikilla jo on, sitä ei voi muuttaa mutta sitä tulee aina kunnioittaa. Kysymys, jos uusi nainen ei tulisi toimeen tyttäreni kanssa suhteen alussa (toisi sen hyvin esille joko tai vaihtoehdolla) jatkaisinko suhdetta? En jatkaisi, menneisyyttä ei voi muuttaa mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen voi aina vaikuttaa.

Tuo kysymyksesi on aika yllättävä. Kymmenen vuotta "yhdessä" eikä mies halua esittää osaa menneisyydestään, mitä hän pelkää? Kirjoitit seurustellut 10 vuotta, eivätkö asu yhdessä vielä 10 vuoden seurustelun jälkeenkään?
Moni eronnut nainen haluaisi suhteen jossa mies olisi luotettava mutta ei asuisi samassa asunnossa, me miehet kun osaamme joskus olla myös rasittavia. On myös miehiä jotka haluavat tuollaisen suhteen, naisetkin osaavat olla toisinaan rasittavia.

Normaalisti omat lapset esitellään uudelle kumppanille vasta sen jälkeen kun uusi on saanut riittävästi arvostusta, luottamus tulee ansaita. Ennen tuota tapahtumaa on monen kierroksen karsinnat jotka eivät lapsiin edes liity. Vanhemmat arvioivat mikä lapselle on hyvästä, tämä varmasti on sukupuolesta riippumaton asia.

Tuohon kysymykseesi minulla ei ole vastausta koska en tunne heidän suhteensa dynamiikkaa.

AV

Lue lisää

Laitetaan kaikille väliin Sunnuntaihin sopivaa musiikkia ettei kuulu pelkkää näppäimistön ääntä.
https://www.youtube.com/watch?v=-F60RCnemRU

AV

Anonyymi kirjoitti:

"Lapset ensin tyyli on hyvästä."

Ystävä seurustelee lapsellisen miehen kanssa. On seurustellut jo yli 10v. Lapsi on tuona aikana kasvanut aikuisuuden kynnykselle.. eikä mies ole halunnut esitellä ystävääni lapselle koko aikana. Kun on miehen lapsiviikonloppu tai joulun pyhät tai kesäloma - mies omistautuu lapselle (joka siis on jo melkein täysi-ikäinen nuori) ja ystäväni saa keksiä muuta tekemistä, eli siis varsin usein ja vuositolkulla on saanut keksiä. Mitäs tuumaat tästä? Toimiiko mies "lapset ensin" -tyylillä ja onko se hyvä?


- Sheena

Lue lisää

Olen itse sitä mieltä, jos kohtuullisessa ajassa halua toista elämäänsä esitellä perheelle ja/tai ainakin tärkeimmille ystäville, kyllähän se kertoo, että omassa mielessä kumppani ei ole kovin merkittävässä osassa. Eipä sellainen kovin paljon FBW eroa…

Ei se ole lapseen etu, että isä tai äiti pysyy koko elämän sinkkuna eikä siinä ole mielestäni ole edes kyse lojaalisuudesta ex-puolisoa kohtaan. Jos ero on erottu ja asiat käsitelty, ei uuden kumppanin pitäisi mitenkään loukata. Miksi eron jälkeen pitäisi jäädä ikuiseen selibaattiin yksin? Miksi sellaista haluaisi ihmiselle, josta vielä välittää?

Tuoreessa erossa sinkkuus on lapsen etu, koska lapsella on muutenkin paljon tottumista, mutta myöhemmin isällä tai äidillä on oikeus myös omaan elämään. Se ei ole lapsilta pois, jos ihmiset on täysjärkisiä ja empaattisia, vain päinvastoin.

Itse näen, että lapsille on oleellista, että uudet ihmiset vaihdu koko ajan! Ensin katsotaan aikuisten kesken, onko aineksia vai ei ja vasta sitten otetaan lapsia mukaan kuvioon. Asiasta voi kertoa paljon ennen kuin lapsi tapaa isän tai äidin uuden ystävän, ja alun tapaamiset voi olla lyhyttä kivaa tekemistä yhdessä. Aika auttaa tottumaan.

Enemmän lapsiin vaikuttaa miten uusi aikuinen heihin suhtautuu ja ottaa kontaktia ja se, että aikuiset ovat jo etukäteen puhuneet miten kukin lapsi yleensä reagoi (ja antaa lapsien reagoida ilman että aikuiset alkaa provosoitumaan). Ja isommat lapset pystyvät jo itse valitsemaan haluatko tulla mukaan yhdessä vaikka lintsille tai Korkeasaareen tai vaikka pulkkamäkeen. Myös hienotunteisuus, empaattisuus ja aito kiinnostus tutustua on tärkeitä asioita lapsen kannalta.

Ei tuotakaan vaihetta voi etukäteen suunnitella ilman, että tietää minkälaiset aikuiset on kyseessä ja minkälainen luonne kullakin lapsella on. Silti olen varma, jos pari miettii yhdessä miten ja missä vaiheessa lapsille esitteleminen on ajankohtaista, tuokin iso asia voi mennä aika luontevasti.

En tässä asiassa ehkä ole saanut ajatuksiani täysin järjestykseen. Enkä usko, että tuota voi oikeasti suunnitella etukäteen.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, menneisyyden voi unohtaa, sen voi piilottaa tai koittaa hävittää mutta se säilyy silti ikuisesti.
Lapsista puhuttaessa itselläni on muutama perussääntö.

1. Asunnossa tai tilanteessa joissa on lapsia ei juoda alkoholia, muuten voi ottaa vaikka ns. perseet olalle. Lapset ja alkoholi eivät kuulu yhteen

2. Lapsen isän ja äidin suhde on lapsen silmin erilainen mitä aikuisten silmin, jopa eron jälkeen.
Itse en haluaisi esitellä uutta naisystävää lapselleni kunnes olen varma siitä että uusi suhde toimisi ja uusi nainen olisi tilanteeseen sopeutuva myös tässä kysymyksessä

Menneisyys meillä kaikilla jo on, sitä ei voi muuttaa mutta sitä tulee aina kunnioittaa. Kysymys, jos uusi nainen ei tulisi toimeen tyttäreni kanssa suhteen alussa (toisi sen hyvin esille joko tai vaihtoehdolla) jatkaisinko suhdetta? En jatkaisi, menneisyyttä ei voi muuttaa mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen voi aina vaikuttaa.

Tuo kysymyksesi on aika yllättävä. Kymmenen vuotta "yhdessä" eikä mies halua esittää osaa menneisyydestään, mitä hän pelkää? Kirjoitit seurustellut 10 vuotta, eivätkö asu yhdessä vielä 10 vuoden seurustelun jälkeenkään?
Moni eronnut nainen haluaisi suhteen jossa mies olisi luotettava mutta ei asuisi samassa asunnossa, me miehet kun osaamme joskus olla myös rasittavia. On myös miehiä jotka haluavat tuollaisen suhteen, naisetkin osaavat olla toisinaan rasittavia.

Normaalisti omat lapset esitellään uudelle kumppanille vasta sen jälkeen kun uusi on saanut riittävästi arvostusta, luottamus tulee ansaita. Ennen tuota tapahtumaa on monen kierroksen karsinnat jotka eivät lapsiin edes liity. Vanhemmat arvioivat mikä lapselle on hyvästä, tämä varmasti on sukupuolesta riippumaton asia.

Tuohon kysymykseesi minulla ei ole vastausta koska en tunne heidän suhteensa dynamiikkaa.

AV

Lue lisää

Olen lähes samaa mieltä 1-2 kohdasta. Juhlaillallisella voi ottaa pienen lasin punaviiniä tai juhlissa skoolata skumpalla tai kesällä maalla puolikkaan oluen saunan jälkeen, vaikka lapset on kotona. Kuitenkaan puolikas lasi ei jokailtainen juttu lomillakaan, vaan yksittäinen juttu. Määrä on niin pieni, ettei siitä muutu ihmisenä ja myös lapset näkee että alkoholi ei ole mikään peikko.

Lärvejä mahtuu kerta 10-vuoteen ja sekin oli täysin vahinko kun 5v putkeen en ollut juonut yhtään enkä tajunnut miten vähästä alkoholi vaikuttaa (5v putkeen joko raskaana tai imettäen, isommat alle 2v ikäerolla).

Emberizi kirjoitti:

Olen itse sitä mieltä, jos kohtuullisessa ajassa halua toista elämäänsä esitellä perheelle ja/tai ainakin tärkeimmille ystäville, kyllähän se kertoo, että omassa mielessä kumppani ei ole kovin merkittävässä osassa. Eipä sellainen kovin paljon FBW eroa…

Ei se ole lapseen etu, että isä tai äiti pysyy koko elämän sinkkuna eikä siinä ole mielestäni ole edes kyse lojaalisuudesta ex-puolisoa kohtaan. Jos ero on erottu ja asiat käsitelty, ei uuden kumppanin pitäisi mitenkään loukata. Miksi eron jälkeen pitäisi jäädä ikuiseen selibaattiin yksin? Miksi sellaista haluaisi ihmiselle, josta vielä välittää?

Tuoreessa erossa sinkkuus on lapsen etu, koska lapsella on muutenkin paljon tottumista, mutta myöhemmin isällä tai äidillä on oikeus myös omaan elämään. Se ei ole lapsilta pois, jos ihmiset on täysjärkisiä ja empaattisia, vain päinvastoin.

Itse näen, että lapsille on oleellista, että uudet ihmiset vaihdu koko ajan! Ensin katsotaan aikuisten kesken, onko aineksia vai ei ja vasta sitten otetaan lapsia mukaan kuvioon. Asiasta voi kertoa paljon ennen kuin lapsi tapaa isän tai äidin uuden ystävän, ja alun tapaamiset voi olla lyhyttä kivaa tekemistä yhdessä. Aika auttaa tottumaan.

Enemmän lapsiin vaikuttaa miten uusi aikuinen heihin suhtautuu ja ottaa kontaktia ja se, että aikuiset ovat jo etukäteen puhuneet miten kukin lapsi yleensä reagoi (ja antaa lapsien reagoida ilman että aikuiset alkaa provosoitumaan). Ja isommat lapset pystyvät jo itse valitsemaan haluatko tulla mukaan yhdessä vaikka lintsille tai Korkeasaareen tai vaikka pulkkamäkeen. Myös hienotunteisuus, empaattisuus ja aito kiinnostus tutustua on tärkeitä asioita lapsen kannalta.

Ei tuotakaan vaihetta voi etukäteen suunnitella ilman, että tietää minkälaiset aikuiset on kyseessä ja minkälainen luonne kullakin lapsella on. Silti olen varma, jos pari miettii yhdessä miten ja missä vaiheessa lapsille esitteleminen on ajankohtaista, tuokin iso asia voi mennä aika luontevasti.

En tässä asiassa ehkä ole saanut ajatuksiani täysin järjestykseen. Enkä usko, että tuota voi oikeasti suunnitella etukäteen.

Lue lisää

Hmm...annoit ajattelemisen aihetta, kiitos siitä ja hyvää yötä.

AV

Anonyymi kirjoitti:

Hmm...annoit ajattelemisen aihetta, kiitos siitä ja hyvää yötä.

AV

Hyvää yötä myös sinulle AW!

Haastava asia lapset ja uusioseurustelu voi olla ja niin tilanneriippuvainen. Se mikä toimii toisilla, ei välttämättä sovi toisille. Ja veikkaan, että lapsien luonnekin vaikuttaa ja ikä. Olin itse toimimattomassa suhteessa, koska vain odotin että nuorimmainen on riittävän vanha kestämään vuoroasumisen ilman isoja vaurioita (liian kova ikävä). Sitten isompi ymmärtää jo eri lailla ja jos kumpikin vanhempi hoitaa oman osuutensa hyvin, ei ero ole niin suuri katastrofi (nykylapset on tottuneet nyxiin, exiin ja bonuksiin).

Eikä ehkä tässäkään asiassa kannata piruja maalata seinälle ennenaikaisesti. . Asiasta keskustelu on aina hyväksi ja valmistaa siihen, jos tilanne tulee joskus vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, menneisyyden voi unohtaa, sen voi piilottaa tai koittaa hävittää mutta se säilyy silti ikuisesti.
Lapsista puhuttaessa itselläni on muutama perussääntö.

1. Asunnossa tai tilanteessa joissa on lapsia ei juoda alkoholia, muuten voi ottaa vaikka ns. perseet olalle. Lapset ja alkoholi eivät kuulu yhteen

2. Lapsen isän ja äidin suhde on lapsen silmin erilainen mitä aikuisten silmin, jopa eron jälkeen.
Itse en haluaisi esitellä uutta naisystävää lapselleni kunnes olen varma siitä että uusi suhde toimisi ja uusi nainen olisi tilanteeseen sopeutuva myös tässä kysymyksessä

Menneisyys meillä kaikilla jo on, sitä ei voi muuttaa mutta sitä tulee aina kunnioittaa. Kysymys, jos uusi nainen ei tulisi toimeen tyttäreni kanssa suhteen alussa (toisi sen hyvin esille joko tai vaihtoehdolla) jatkaisinko suhdetta? En jatkaisi, menneisyyttä ei voi muuttaa mutta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen voi aina vaikuttaa.

Tuo kysymyksesi on aika yllättävä. Kymmenen vuotta "yhdessä" eikä mies halua esittää osaa menneisyydestään, mitä hän pelkää? Kirjoitit seurustellut 10 vuotta, eivätkö asu yhdessä vielä 10 vuoden seurustelun jälkeenkään?
Moni eronnut nainen haluaisi suhteen jossa mies olisi luotettava mutta ei asuisi samassa asunnossa, me miehet kun osaamme joskus olla myös rasittavia. On myös miehiä jotka haluavat tuollaisen suhteen, naisetkin osaavat olla toisinaan rasittavia.

Normaalisti omat lapset esitellään uudelle kumppanille vasta sen jälkeen kun uusi on saanut riittävästi arvostusta, luottamus tulee ansaita. Ennen tuota tapahtumaa on monen kierroksen karsinnat jotka eivät lapsiin edes liity. Vanhemmat arvioivat mikä lapselle on hyvästä, tämä varmasti on sukupuolesta riippumaton asia.

Tuohon kysymykseesi minulla ei ole vastausta koska en tunne heidän suhteensa dynamiikkaa.

AV

Lue lisää

Jos uusi kumppaniehdokas esittää isälle/äidille joko lapset-tai minä- vaihtoehtoa ei hänen ”rakkautensa” ole aitoa ja ehdotonta, vaan itsekästä ja hyötyvää, ja luultavasti sama ihminen on myös hyvin epäempaattinen. Jos ihmistä rakastaa aidosti hänelle haluaa hyvää (lapsen riistäminen elämästä ei tee hyvää)! Jos ihmistä rakastaa aidosti, hyväksyy myös hänen perheensä lähelleen ja tekee myös sen eteen töitä.

Vaikka ei olisi lapsia mukana kuviossa, haluaisiko epäempaattisen ja itsekkään puolison. Minä en ainakaan.