Tasan viisikymmentä vuotta sitten alkoi tapahtumaketju, joka johti suomalaisen demokratian pimeään hetkeen.
Alkusysäyksen antoi Ahti Karjalaisen soitto HS:n toimitukseen.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008506938.html
Alkusysäyksen antoi Ahti Karjalaisen soitto HS:n toimitukseen.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008506938.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Turha tuota on pistää yksin kepun syyksi. Jopa Hesari eli hetkessä mukana. Pari lainausta:
"TAMMIKUUSSA 1973 poikkeuslain vastustajat järjestivät tilaisuuden B-messuhallissa eli nykyisessä Töölön kisahallissa. HS lähetti paikalle politiikan toimittaja Aarno Laitisen, jonka raportin mukaan tilaisuuden yleisö oli iäkästä, ruotsinkielistä ja naisvaltaista. Yleisöä oli Laitisen mukaan tuotu vanhainkodeista busseilla. ”Kekkosen vastustajien yleisin asu oli musta krimiturkki ja minkkihattu”, Laitinen kuvaili."
"Seuraavana päivänä HS:n pääkirjoituksessa poikkeuslakia vastustaneiden poliitikkojen todettiin harjoittaneen tilaisuudessa ”lähes laskelmoitua kiihoitusta”."
Nämä ovat demokratiamme pimeitä hetkiä, mutta toisaalta poikkeuksellisissa oloissa joudutaan käyttämään poikkeuksellisia keinoja. Sodan aikana "epäilyttäviä aineksia" pantiin varmuuden vuoksi säilöön eikä kukaan kysellyt, kuinka demokraattisessa tai oikeudellisessa prosessissa tämä tapahtui. Eikä liittosuhteestamme Saksaan järjestetty kansanäänestystä eikä sitä käsitelty eduskunnassa. Presidentti Ryti lienee antanut saksalaisille lupauksia, jotka tuskin olivat perustuslain tai minkään muunkaan lain mukaisia. Mutta isänmaallista rohkeutta osoittavina niitä on jälkikäteen pidetty.
Myös YYA-aika oli poikkeuksellista aikaa. Silloin käytettiin toisenlaisia keinoja ajatuksella, että hyvä tarkoitus pyhittää keinot. EEC-sopimus saatiin siis epädemokraattisia keinoja käyttäen. Ajatus oli, että ilman tällaista juonittelua ei olisi saatu. Kuten monissa muissakin asioissa ihmiset jakaantuvat mielipteissään kahteen leiriin kysyttäessä, oliko se välttämätöntä ja riittävä syy demokratian häpäisemiseksi.
Nyt kun olemme EUssa, meiltä ovat paljolti hävinneet tarpeet em. kaltaiseen juonitteluun. EUssa emme ole idän ja lännen välissä, vaan näemme itsemme osana länttä, missä demokratia ja vapaus ovat yhteiskunnan tukipilareita. Niiden loukkauksia ei katsota hyvällä kuten olemme nähneet Puolan ja Unkarin kohdalla.
Me olemme nyt lähes täydellisesti luovuttaneen pois itsenäisyyden tärkeimmän elementin, itsemääräämisoikeuden. Luimisteleva EU:n renki Suomi valitettavasti on.
Puola ja Unkari ovat Nato-maita.
Ilman EU:ta olisimme Venäjän etupiiriä kuten olisivat myös Baltian maat.
Meillä on ihan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin jäsenmailla.
Mutta sinä kuvittelet, että ilman Unionia meillä ei olisi mitään kansainvälisiä sopimuksia joita pitää noudattaa.
Kuten vaikka taloudessa kaupankäynnistä, viennissä tai ihmisoikeuskysymyksissä.
Älä siis lauo typeryyksiä lonkalta tulittaen.
Ajattelet siis, että etupiirijako on edelleen olemassa. Olet samalla kannalla kuin Venäjän presidentti.
Myös virallinen Ruotsi ajattelee samoin. Muutoinhan muutama kansainvälisillä vesialueilla purjehtiva venäläinen alus ei aiheuttaisi äkillistä tarvetta ajella panssarivaunuilla gotlantilaisessa taajamassa.
Geopoliittisesti emme tule koskaan olemaan länttä. Olemme lännen ja idän rajaseutua. Voimme parhaimmillaankin olla vain lännen etuvartio idässä.
Meillä on luonnollisesti oikeus hakea sotilasliitto NATOn jäsenyyttä, mutta jäsenyydestä emme voi päättää itse. Se ei siis tule kuin manulle illallinen.
Itse asiassa kaikkein huonoin vaihtoehto olisi avata keskustelut jäsenyydestä ja saada sotilasliitolta kielteinen vastaus. Neuvotteluissa NATOlla olisi kaikki kortit käsissään. Myös yksittäiset jäsenvaltiot voivat ulosmitata uuden jäsenhakemuksen kautta etuja itselleen.
Silloin joutuisimme jälleen tilanteeseen, jossa itsemääräämisoikeutemme kaventuisi lisää. Kekkosen aikana tavoitteemme oli laajentaa sitä, ja vuosikymmenien kuluessa onnistuimmekin siinä.
Voisitko selittää, mistä tuo paradoksi johtuu. Ei kai kaikki järki sentään sijainnut Kekkosen aivoissa ja Kekkosen taskuissa