Näin unta, että olin jäänyt muutaman ystäväni kanssa jumiin johonkin huoneeseen/kerrokseen koska hissi ei toiminut. Kuitenkin käytin asiasta nimistystä 'kidnappaus' asiaa unessani selitettyäni (?). Toisen vähemmän tuntemani kaverin kanssa ja toisen jota en ole ikinä edes tavannut, tappelimme jostain syystä ihan huolella, läimimme toisiamme mutta voitin kummatkin helposti. En tahtonut tapella mutta tytöt ärsyttivät ja kävivät kiinni vaikka huomasivat häviävänsä. Olen ennenkin nähnyt samankaltaisesta tilanteesta unta.
Yhtäkkiä huomasin että hissi toimii, hissi liukui alhaalla ja siellä oli muutakin porukkaa. Hekin olivat jääneet jumiin mutta eri kerroksiin. Hyppäsin iloisena hissiin ja olin onnellinen että pääsin pois, sillä ei tarvinnut enää taistella. Alhaalla huomasin kuitenkin unohtaneeni laukkuni sinne missä olimme aikasemmin kiikissä. Tiesin jotenkin syvällä sisimmässäni, että laukku on menetetty lopullisesti. En edes yrittänyt päästä takaisin 'loukkuun' sitä hakemaan. Olin todella peloissani koska en tuntenut paikkakuntaa missä olin, puhelimeni oli laukussa enkä tiennyt miten pääsen kotiin tai sain ketään kiinni. Eniten jostain syystä kuitenkin ärsytti kahdenkympin seteli ja pankkikortit, jotka jäivät laukkuun.
Lainasin puhelinta joltain porukalta, jotka menivät itse kauppaan ja jättivät minut ulos rauhassa soittelemaan. Puhelin oli vaikea ja outo malli, en mitenkään saanut yhteyttä keneenkään! En osannut käyttää koko vempainta. En tiedä miksi mutta lähdin pois kaupalta ja varastin puhelimen. Ajattelin että puhelin korvaisi menetetyn rahasumman. Yhtäkkiä ohitseni käveli mies joka tervehti tuttavallisesti. Katsoin tarkemmin, se oli isäni. Olin onnesta soikeena kun olin tavannut tutun! Seurasin muistaakseni isää johonkin kerrostaloasuntoon joka myöhemmin selvisi mummoni kämpäksi (?). Olin silti 'turvassa'. Myöhemmin muistin taas laukkuni ja kerros, johon sen olin unohtanut, oli muuttunut joksikin pizzeriaksi. Kysyin tiskillä olevalta ulkomaalaiselta myyjältä laukustani. Hän pahoitteli ettei tiennyt laukun olevan minun, ja että hän oli ottanut rahani lompakosta. Hän käyttäytyi ylimielisesti. Hän avasi oman lompakkonsa joka sisälsi tukuttain seteleitä, laski niitä ja oli antamassa korvaukseksi summan minkä oli minulta pöllinyt, mutta lopuksi vain nauroi ja sulki lompsan. Olin raivoissani koska en voinut tehdä mitään. Siispä seisoin pizzeriassa, ihmiset söivät ruokaa ympärilläni. Aloin kuuluttamaan että 'minut ensin kidnapattiin (xD) ja sitten vielä tämä mies varasti rahani' ja osoitin myyjää joka oli nolona. Sain sympaattisia katseita ruokailijoilta. Menin vielä myöhemmin samaan raflaan ja kuulutin samat asiat yhä uudelleen ja uudelleen. En muista sainko rahoja koskaan takaisin, uneni taisi loppua ennen kuin niin kävi. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain annettua pizzerialle huonoa mainosta.
Yhtäkkiä huomasin että hissi toimii, hissi liukui alhaalla ja siellä oli muutakin porukkaa. Hekin olivat jääneet jumiin mutta eri kerroksiin. Hyppäsin iloisena hissiin ja olin onnellinen että pääsin pois, sillä ei tarvinnut enää taistella. Alhaalla huomasin kuitenkin unohtaneeni laukkuni sinne missä olimme aikasemmin kiikissä. Tiesin jotenkin syvällä sisimmässäni, että laukku on menetetty lopullisesti. En edes yrittänyt päästä takaisin 'loukkuun' sitä hakemaan. Olin todella peloissani koska en tuntenut paikkakuntaa missä olin, puhelimeni oli laukussa enkä tiennyt miten pääsen kotiin tai sain ketään kiinni. Eniten jostain syystä kuitenkin ärsytti kahdenkympin seteli ja pankkikortit, jotka jäivät laukkuun.
Lainasin puhelinta joltain porukalta, jotka menivät itse kauppaan ja jättivät minut ulos rauhassa soittelemaan. Puhelin oli vaikea ja outo malli, en mitenkään saanut yhteyttä keneenkään! En osannut käyttää koko vempainta. En tiedä miksi mutta lähdin pois kaupalta ja varastin puhelimen. Ajattelin että puhelin korvaisi menetetyn rahasumman. Yhtäkkiä ohitseni käveli mies joka tervehti tuttavallisesti. Katsoin tarkemmin, se oli isäni. Olin onnesta soikeena kun olin tavannut tutun! Seurasin muistaakseni isää johonkin kerrostaloasuntoon joka myöhemmin selvisi mummoni kämpäksi (?). Olin silti 'turvassa'. Myöhemmin muistin taas laukkuni ja kerros, johon sen olin unohtanut, oli muuttunut joksikin pizzeriaksi. Kysyin tiskillä olevalta ulkomaalaiselta myyjältä laukustani. Hän pahoitteli ettei tiennyt laukun olevan minun, ja että hän oli ottanut rahani lompakosta. Hän käyttäytyi ylimielisesti. Hän avasi oman lompakkonsa joka sisälsi tukuttain seteleitä, laski niitä ja oli antamassa korvaukseksi summan minkä oli minulta pöllinyt, mutta lopuksi vain nauroi ja sulki lompsan. Olin raivoissani koska en voinut tehdä mitään. Siispä seisoin pizzeriassa, ihmiset söivät ruokaa ympärilläni. Aloin kuuluttamaan että 'minut ensin kidnapattiin (xD) ja sitten vielä tämä mies varasti rahani' ja osoitin myyjää joka oli nolona. Sain sympaattisia katseita ruokailijoilta. Menin vielä myöhemmin samaan raflaan ja kuulutin samat asiat yhä uudelleen ja uudelleen. En muista sainko rahoja koskaan takaisin, uneni taisi loppua ennen kuin niin kävi. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että sain annettua pizzerialle huonoa mainosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet jumissa itsesi kanssa.
Haluaisit selvittää miksi näin on käynyt. Olet ärsyyntynyt omaan itseesi. Jotain tunnet menettäneesi omasta identiteetistäsi, energiasi on hukassa. Ja voi olla että rakkaus on hukassa, sitä etsit. Mutta rakkautta on turha etsiä itsen ulkopuolelta. Silloin toiset saavat päättää omasta arvostasi, että antavatko he rakkautta sinulle vain eivät. Rakkautta, et saa edes huutamalla, väkisin yrittämällä. Se vain alentaa arvoasi lisää. Nyt tulisi ottaa yhteys omaan itseensä, se on sinulle vaikeaa, et osaa, tunnet itsesi tuntemattomaksi itsellesi. Joka tapauksessa se rakkaus on siellä sinun omassa sisimmässäsi. Vain sieltä voit löytää rakkauden. Rakkauden omaan itseesi. Oman arvosi. Siis älä anna toisten määritellä arvoasi, kuinka rakastettava olet. Olet rakastettava kun itse rakastat itseäsi. Silloin sinun ei tarvitse juosta oman rakkautesi perässä, sen joka on sinulta nyt hukassa.