Lapsena perheelläni oli vanha, punainen, ruosteinen lada. Minua suretti ja itketti, kun se lopulta joutui romuttamolle. Sillä oli mielestäni surulliselta näyttävät etuvalot. Hyvästelin sen ennen viimeistä matkaa.
Olen ehkä liian tunteellinen
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
🚧..
Meillä oli Renault 6, jolle minulla oli ihan oma lempinimikin. Mielestäni se oli söpö. Tunnistin sen äänestä, kun se tuli pihalle. Isää näki kuitenkin niin vähän, että häntä sitten odottikin kotiin. Minua suretti, kun auto vaihdettiin toiseen, josta en tykännyt. Isä ei ollut enää päättämässä siitä. En muista, itkinkö auton takia. Sen muistan, että noihin aikoihin itkin muuten joka ilta itseni uneen.