Tällä palstalla näytti olevan paljon muitakin yksinäisiä kuin minä. Jotenkin se tieto helpotti, että on muitakin jotka kärsii samasta asiasta, vaikken heitä tunnekaan. Mä olen jo sen ikäinen nainen (melkein nelikymppinen), että ystävillä on perheet ja omat kuvionsa, kukaan ei ole "uusiosinkku" niinkuin mä. Ystävistä on huutava pula, välillä menee viikonloppu niin etten puhu kuin kaupan kassalle. Onkohan kellään yhtä yksinäistä??
Mä käyn esim. tanssimassa, mutta en niinkään paria etsimässä kuin vaan tanssin ilosta. Siellä tutustuu luonnollisesti lähinnä vain miespuolisiin henkilöihin, vaikka musta olisi kiva tutustua myös naisiin ihan vaan kaveripohjalta. Miehillä tuntuu olevan usein myös "haku päällä" enkä itse ole oikein valmis moiseen juuri tällä hetkellä. Siivet paloi hiljattain ja se lisää yksinäisyyttä ja masennusta ja vähentää halua lähteä ulos mökistä.
Mulla on myös oma rakas moottoripyörä, joten kesä ei näytä yhtä synkältä kuin talvi. Mulle on sanottu että "kyllähän sulle seuraa löytyy moottoripyörän selästä käsin", mutta kas kummaa, missä ne pari mun ajelevaa ystävää on silloin kun ystävää tarvitsisi.... ei kovin montaa kertaa viitsi soitella perään kun toisessa päässä ollaan sellaisia että "mulla on nyt vähän kiire, soitellaan joskus".
Olen luonteeltani ujohko ja syrjään vetäytyvä, mulle ei ole kovin helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Mutta sitten kun tutustun johkin, niin olen kyllä avoin ja iloinen.
Tässä jutussa ei taida olla päätä eikä häntää, mutta eipä mun nykyisessä tilanteessakaan niitä ole... sainpa purettua vähän ahdistustani. Kiitos lukijoille!
Mä käyn esim. tanssimassa, mutta en niinkään paria etsimässä kuin vaan tanssin ilosta. Siellä tutustuu luonnollisesti lähinnä vain miespuolisiin henkilöihin, vaikka musta olisi kiva tutustua myös naisiin ihan vaan kaveripohjalta. Miehillä tuntuu olevan usein myös "haku päällä" enkä itse ole oikein valmis moiseen juuri tällä hetkellä. Siivet paloi hiljattain ja se lisää yksinäisyyttä ja masennusta ja vähentää halua lähteä ulos mökistä.
Mulla on myös oma rakas moottoripyörä, joten kesä ei näytä yhtä synkältä kuin talvi. Mulle on sanottu että "kyllähän sulle seuraa löytyy moottoripyörän selästä käsin", mutta kas kummaa, missä ne pari mun ajelevaa ystävää on silloin kun ystävää tarvitsisi.... ei kovin montaa kertaa viitsi soitella perään kun toisessa päässä ollaan sellaisia että "mulla on nyt vähän kiire, soitellaan joskus".
Olen luonteeltani ujohko ja syrjään vetäytyvä, mulle ei ole kovin helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Mutta sitten kun tutustun johkin, niin olen kyllä avoin ja iloinen.
Tässä jutussa ei taida olla päätä eikä häntää, mutta eipä mun nykyisessä tilanteessakaan niitä ole... sainpa purettua vähän ahdistustani. Kiitos lukijoille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
"välillä menee viikonloppu niin etten puhu kuin kaupan kassalle. Onkohan kellään yhtä yksinäistä??"
Heti aluksi kerrottakoon että kyllä noitakin viikonloppuja on joskus, tosin mulla se taitaa paremminkin olla ikäänkuin oma valinta
Yli 35 olen ja viimeiset 6 vuotta olen sinkkuna elellyt pitkän liiton karille karahdettua. Jotenkin vaan en ole ollut enkä ole valmis näihin uusioperhe kuviohin ja kun paljon ei muuta ole vastaan tullut
Yksinäisyyttä en varsinaisesti ole tiedostanut kuin vasta viime aikoina. Tämä "vetäytymis" jakso
on saanut aikaan sen ettei paljon kavereita enää
kiinnosta mun jutut tai menot. Toki joitain on mutta ei kuitenkaan niin kovin läheisiä
Varsinaisesti en koskaan suunnitellut olevani yksikseni näin pitkään mutta jotenkin tämä olo on vaan jäänyt päälle enkä ainakaan väkisin ala sitä muuttamaan. Jos jotain tai joku tulee vastaan ja homma toimii niin mikäs siinä sitten, aika näyttää
mitä tuleman pitää
Mutta kevät on ja kesä tulollaan joten eiköhän tuota taas astetta pirteämmin jaksa valon ja lämmön voimalla
Juttukaveriahan sitä aina välillä on ikävä mutta höpisee sitten vaikka yksinään jos ei muuta keksi :)
Täällä yksi yli nelikymppinen nainen,olisi kiva tu-
tustua uusiin ihmisiin mailailun ym.merkeissä.Kir-
joittele jos haluat [email protected].