Entinen mieheni on laittanut minusta Internettiin alastonkuvia (oikein sarja) joissa olen "tavara levällään". Sain tietää tästä vasta äskettäin.
Ennen olin iloinen ja hyvinvoiva. Nyt minua rupeaa ahdistamaan jo ulko-ovesta ulos astuessani, puhumattakaan julkisista kulkuvälineistä jne.
Töissä en enää ole kovin sosiaalinen. Lisäksi pelkään, että joku työkaverini on törmännyt kuviin ja kertonut niistä (niiden sijainnista) kaikille muillekin.
Tai muut tuttavani, lapseni kaverit tai vanhemmat... Olen jo vainoharhainen, kun en tiedä mihin ne ovat levinneet tai leviävät.
Entinen mieheni on mielestäni säälittävä ja alhainen, mutta siitä huolimatta teko aiheuttaa minulle häpeää ja sosiaalista nöyryytystä. SIllä ei kukaan ihminen, joka tuollaista näkee, koskaan sitä unohda. Ehkä he jopa luulevat, että olen oikeasti tehnyt jotain senssi-ilmoituksia ja höystänyt niitä omilla pornokuvillani.
Kun ihmiset kuiskivat keskenään ja nauravat jollekin, luulen, että minulle nauretaan ja että he ovat nähneet minut alasti. Mikään ei ole hirveämpää kuin olla alasti pillu levällään avoinna kaikille ja saada naurua osakseen. Pelkään, että ihmiset pitävät minua lutkana/kevytkenkäisenä ja naurettavana, ja rupean kohta itsekin uskomaan niin.
Asia on mielessäni 24h/vrk. Kaikkein intiimein ja yksityisin asia elämässä on yhtäkkiä kaikkien yleisesti nähtävillä ja arvosteltavana. Miten selviän tästä?
Ennen olin iloinen ja hyvinvoiva. Nyt minua rupeaa ahdistamaan jo ulko-ovesta ulos astuessani, puhumattakaan julkisista kulkuvälineistä jne.
Töissä en enää ole kovin sosiaalinen. Lisäksi pelkään, että joku työkaverini on törmännyt kuviin ja kertonut niistä (niiden sijainnista) kaikille muillekin.
Tai muut tuttavani, lapseni kaverit tai vanhemmat... Olen jo vainoharhainen, kun en tiedä mihin ne ovat levinneet tai leviävät.
Entinen mieheni on mielestäni säälittävä ja alhainen, mutta siitä huolimatta teko aiheuttaa minulle häpeää ja sosiaalista nöyryytystä. SIllä ei kukaan ihminen, joka tuollaista näkee, koskaan sitä unohda. Ehkä he jopa luulevat, että olen oikeasti tehnyt jotain senssi-ilmoituksia ja höystänyt niitä omilla pornokuvillani.
Kun ihmiset kuiskivat keskenään ja nauravat jollekin, luulen, että minulle nauretaan ja että he ovat nähneet minut alasti. Mikään ei ole hirveämpää kuin olla alasti pillu levällään avoinna kaikille ja saada naurua osakseen. Pelkään, että ihmiset pitävät minua lutkana/kevytkenkäisenä ja naurettavana, ja rupean kohta itsekin uskomaan niin.
Asia on mielessäni 24h/vrk. Kaikkein intiimein ja yksityisin asia elämässä on yhtäkkiä kaikkien yleisesti nähtävillä ja arvosteltavana. Miten selviän tästä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Moi, törkee juttu ex-ukoltas! Tee rohkeesti rikosilmotus, jospa se auttais ainakin "ensiapuna". Kunnianloukkauksestahan tossa on kyse, ja omasta mielestäni myös henkisestä väkivallasta. Miehesi tietokoneen IP-osoite pystytään jäljittämään.
Olen tehnyt jo ilmoituksen ja käynyt kuultavana. Luulisi että helpottaa, mutta tosiasiahan on, että vaikka ex-mieheni tuomittaisiin, ei kuvat silti mihinkään katoa. Eikä niiden kuvien mukana ole tekstiä, että nämä laittoi nettiin herra x, joka sai siitä hyvästä tuomion. Ja niin saat sinäkin, jos levität niitä.
Valitettavasti ihmiset ovat niin ajttelemattomia, että tällaisen kohteeksi joutuneelle nauretaan (vaikkakin selän takana). Näiden ihmisten ´käsitys minusta muuttuu, minun kanssa ei enää tulla juttelemaan, kutsuta yhteisiin illanviettoihin (koska niissä puhutaan minusta)jne.
Tämä vaikuttaa minuun masentavasti. Ei kukaan halua olla yhteisössään se ulkopuolinen, josta puhutaan selän takana (ja millaisesta asiasta vielä) Eikä tähän auta, vaikka itse olisin kuinka itsevarma/unohtaisin kuvat. En voi sille mitään, jos toiset loittonevat minusta.
Kuvat ei liene (toivottavasti ei) enää netissä, ainakaan alkuperäisessä sijainnissa. Kyllähän tuommoisessa tapauksessa viranomaisen toimesta joko sivusto suljetaan tai kuvat tulee poistaa. Ikävä puoli tietysti on se, että kuka tahansa on voinut tallentaa ne ennen kuin ne on poistettu. Toivotaan, että kyseisellä sivulla ei ole ollut kovin paljoa käviäjöitä (oletan ettei niitä kuvia millekkään kovin yleiselle nettisivulle oltu laitettu). Laiha lohtu tuokin:(
Kyllä luulisi, että suurin osa ihmisistä tajuaa, että on rikos levittää luvattomia alastonkuvia. Lisäksi tuntuisi myös, että suurin osa ihmisistä on sen verran empaattisia, että ei edes halua katsoa luvattomia kuvia tuttavistaan, saati levittää niitä.
Jos sinun läheisesi sinut tuon perusteella hylkäävät, niin täytyy vain ihmetellä, että millaista sakkia ne ovat. En minä ainakaan ystäviäni tuommoisen perusteella hylkäisi, enkä tuttujakaan -päinvastoin. Lähinnä voisin hyljeksiä sitä, joka tuommoisia kuvia levittelee.
Jaksamisia sinulle.
Jos kuvat ovat olleet netissä hetkenkään, niistä on todennäköisesti lukuisia kopioita eri ihmisillä. Samat ihmiset käyttävät vertaisverkkoja ja niinpä kuvat leviävät siellä kuin kulovalkea. Ei ihminen ajattele ventovieraan alastonkuvaa katsellessaan, että se varmaan tuntuu siitä pahalta. Tai että sitä ei saa levittää edelleen (onhan se jo valmiiksi verkossa).
Edellinen kirjoitus oli varmasti tarkoitettu lohdutukseksi, enkä halua lyödä lyötyä. Sanoinpa vaan tiedoksi kaikille, että netti ei ole mikään "paikka", jossa kuvaa voi käydä katselemassa. Se on verkko, jossa tiedon etenemistä on lähes mahdoton katkaista.
Ja kyllähän suurin osa kuvien katselijoista ymmärtää, että kyseessä on rikos. Se ei silti tarkoita, että kukaan kehtaisi siihen puuttua. Varsinkaan tuttavat (kuka kehtaa tunnustaa nähneensä toisesta sellaista). Tuntemattomammat ajattelevat ettei se minulle kuulu.
Vaikka suurin osa ymmärtäisi olla levittämättä kuvaa, siihen valitettavasti riittää yksi idiootti. Ja sellainenhan löytyy aina jostain.
Ihmisen mielen pimeä puoli on sellainen, että salaa kuvattu kiinnostaa aina (?). Jos joukolle ihmisiä annetaan osoite, mistä löytyy työkaveri torttu levällään, kuinka moni ei sitä käy itsekseen kotona tarkistamassa (vaikka vain siksi että tietää mistä puhutaan)? Eri luku on sitten se, kuka tämän tunnustaa.
Tuskinpa läheiset hylkäävät uhria, mutta kyllä tuollainen nöyryyttävä kuva voi estää esimerkiksi uusia tuttavuuksia. Uhri sanoi pelkäävänsä että ihmiset kadulla tunnistavat hänet. Miltä tuntuukaan tutustua uusiin ihmisiin siltä pohjalta, että onkohan se nähnyt mut pillu levällään? Ja miltä tuntuu kun puolitutut/tuntemattomat suhtautuu sinuun väheksyen, kuiskien, hymähdellen ja nauraen?
Jos miettii itse kaikkia tuntemiaan ihmisiä ja sitten, että he kaikki näkisivät minut alasti paikat levällään (ja nauraisi päälle), niin en kyllä tiedä miten siitä selviäisin. Tilanteeseen liittyvä sosiaalinen nöyryytys on hirveä.
Tilannetta ei varmasti helpota se, että asian tullessa julki lähipiiriä kohtaa kriisi. Ei läheiset välttämättä pysty heti asettumaan uhrin asemaan, vaan he yrittävät käsitellä omaa häpeäänsä jne. Uhrilta saatetaan jopa tivata, että miksi olet mennyt joutumaan tuollaisiin kuviin? jne. jne. Ei kehdata katsoa silmiin jne.
Miltä tuntuu uhrin vanhemmista kuulla ja elää sen asian kanssa, että heidän tyttärensä esiintyy (vasten tahtoaan) pillu levällään täysin kontrolloimattomasti kaikkien nähtävänä? Miltä tuntuu uhrista nämä vanhempiensa tuntemukset? omiensa lisäksi.
niin kyllä minä ainakin tiedän suositun saitin, jonne tulee joka päivä ns. amatöörikuvia, eikä niiden sivujen sulkemista ole ikinä edes harkittu. Siellä voi jopa antaa kuville pisteitä 1-10 asteikolla, mikä ei varmaan tunnu kuvien omistajista mitenkään mukavalta (edellyttäen, että kuvat on laitettu sinne luvatta).
Jos nyt yhtään alkup. kirjoittajaa lohduttaa, niin voin sanoa, että et ole todellakaan ainut jonka arkaluontoisia kuvia on jotunut nettiin. Jos asia haittaa liiaksi elämää, niin kannattaa ehkä muuttaa hieman ulkonäköään ja vaihtaa asuinpaikkakuntaa (mikä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty).
mitäköhän se asuinpaikan vaihtaminen auttaa? Kaverit ja tutut kuviot jää taakse ja sitten saakin yksinään yrittää selvitä toisten ivasta ja pilkasta. Toimii se netti nimittäin muillakin paikkakunnilla...
Ihmiset puhuvat, sinut tunnistetaan aina jotakin kautta jossain...
Internet on jo ennestään täynnä nakukuvia, niin ei sieltä kovin helposti erotu joukosta.
Mitä se merkitsee tunnistettavuuden kannalta, että siellä on muittenkin kuvia? Kyllä minä jos törmäisin kenen tahansa tuttuni kuvaan, aivan varmasti tunnistaisin kasvoista.
Törkeämmäksi sen vielä tekee, että jonkun alastonkuva esitellään yleisesti jossain pornokuvien "seurassa"...
Voit tehdä itse pienen kokeen. Ota itsestäsi rivo alastonkuva ja laita nettiin. Sitten vain seuraat toisten ihmisten ilmeistä ja käytöksestä kuinka moni tunnistaa.
Ajattelepa naisia, jotka mielellään poseeraavat pornokuvissa.
Ei heitä haittaa luonnollisten paikkojensa kansainvälinen esittely.
Sinun on tehtävä ns. klassinen puolustus, on opittava hyväksymään tilanne, että kaikki me ollaan alasti vaatteitemme alla.
Tämä on psykologiaa. Hirmuisetkin traumat voidaan muuntaa vahvuudeksi.
Itsellä umpitraumaattinen lapsuus! Sen selvittämiseen kuluukin sitten
jokainen jäljellä oleva päivä.
Se kannattaa silti: läheiselläsikin voi olla tai tulla joku trauma: Osaat asennoitua
hänenkin vaikeuksiin.
Ja taas lässyn lässyn,pystyy etii IP osotteella joo o mokkula se vaan vaihta IP,tä koko ajan kun kirjaudut et se siitä,taitava henkilö voi myös kierrättää kuvia sieltä sun täältä joten eipä ole polliisilla paljoo tekemistä,sanovat vaan että näitähän nyt sattuu
Itselläni on samantyylinen tilanne, julkinen nöyryytys, jotain kännissä kuvattua materiaalia minusta, on tullut ihan avointa halveksuntaa ja pilkkaa. En tiedä missä video on, kuka sen on kuvannut ja ketkä kaikki sen ovat nähneet. Olen istunut bussissa kuunnellen kun minua haukutaan, olin täysin lamaantunut enkä pystynyt reagoimaan asiaan mitenkään, istuin koko matkan aloillani ja toivoin että miesten puheenaihe vaihtuisi.
Haluan kuitenkin sanoa, että kuulostat paljon paremmalta ja fiksummalta ihmiseltä. Suosittelen hakemaan apua, voisit aluksi hakea lääkäriltä lähetteen psykologille. Netti on kuitenkin täynnä alastonkuvia, ja on melko epätodennäköistä, että juuri sinun kuvasi erottuisivat joukosta. Ymmärrän kuitenkin pelkosi, siihen on lähes mahdotonta vaikuttaa todennäköisyyksiä miettimällä.
Elämässäni oli tuolloin vaikea vaihe, "apuna" käytin alkoholia. Kun luulin, että pahin on ohi, vanhat asiat palaavat kiusaamaan minua. Olin koko ikäni kokenut kiusaamista ja halveksuntaa monien ihmisten taholta, sekä hylkäämistä ja syrjintää perheeltäni. Kesti kauan vakuuttaa itsensä siitä, ettei ole täysi luuseri, ruma, lihava jne. Mutta pahinta oli nyt tajuta, että nämä ihmiset olivat sittenkin oikeassa, ja nykyinen tilanne on TÄYSIN oma vikani, toisin kuin sinulla joka luotit rakkaaseen ihmiseen. Aikuiset ihmiset voisivat toki olla piinaamatta muita, mutta voiko siihen oikeasti puuttua ja voiko heitä siitä syyttää. Kun eräs tyttö käski haukkujien lopettaa ennen kuin tapan itseni, siihen vastattiin että ei niin kauan kun on hauskaa. Tajusin että näinhän se on, ei minun oloni kiinnosta muita kuin minua.
Olen sanonut pilkasta poikaystävälleni, koko tarinaa en kykene kertomaan. Psykiatrin arviointiaika on kuun lopussa. Olen aloittanut lääkityksen. Ja samalla tiedän ettei se auta. Miksi jatkaa, kun et ole koskaan ollut onnellinen, parhaimmillaan olo on siedettävä? Mennyttä ei pysty muuttamaan, muihin ihmisiin ei voi vaikuttaa, mutta itse voi päättää miten paljon sitä jaksaa katsella. Poikaystävä pitää oloani lähinnä heikkoutena. En joudu enää kokemaan pilkkaa päivittäin, mutta kuulen kuiskauksia bussissa ja tulkitsen katseita liikaa. Oksetan itseäni, ja kuulemma muitakin. En uskaltaisi lähteä ulos ellei ole pakko. Poikaystäväni syyllistää minua siitä.
Asiat ovat paperilla kohtalaisen hyvin lukuunottamatta tätä tapausta. Mutta en pysty keskittymään töihin. Mietin päivittäin itsemurhaa, ja olen jo päättänyt miten ja missä. Mutta en tiedä milloin. Aion kuitenkin järjestää asioitani, päivittää vakuutustietoja ja tavata perhettä ennen kuin lähden. Mainitsin ajatuksista poikaystävälle, joka sanoi että niitä on kamalaa kuunnella. Ymmärrän tämän, ja yritän olla vaivaamatta häntä liikaa näillä asioilla. Päätös on omani, samoin nämä ongelmat. Välillä tekisi mieli huutaa auta minua, mutta tajuan että apua kuuluisi hankkia itse näin "aikuisena". Jopa loppukuun psykiatriajan odotus tuntuu turhalta, olo on nytkin lähes sietämätön.
Sinulle suosittelen ammattiapua, jos vain löytyy pientäkään tahtoa jatkaa eteenpäin! :) Ja joo, tiedän, ei kovin avulias viesti. Jos yhtään lohduttaa, parempia päiviä on ollut muutama ja jos kukaan ei sano asiasta, voi olla että itsekin pääset aikanaan sen yli.