Jos mielenterveystyön sopivasti diagnosoimaksi joudut, on elämäsi käytännössä ohi. Monitorointi ja kontrolli jatkuu teknisin keinoin, vaikka hoidon lopettaisitkin. Pienimmästäkin lauseesta tai henkilöristiriidasta tulkitaan jotain epätasapainoisuutta tai diagnoosia ja elämä tuhotaan pakkohoidoilla.
Hirveät statistiikat. Täysin natseja.
Hirveät statistiikat. Täysin natseja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielenterveystyötä on se, että soitat sillä teknisellä apulaitteella yksinäiselle sukulaiselle, sinne koronasulun keskelle.
"Monitorointi ja kontrolli jatkuu teknisin keinoin, vaikka hoidon lopettaisitkin." tuo lause kuullostaa melko paranoidiselta. Eihän hoitotaho ketään vahdi teknisin keinoin. Nyt järki päähän
Aloittaja ei vain ole ottanut lääkkeitään, mistä syystä hän ajattelee itseänsä valvottavan. Tuo on tyypillistä skitsofreniassa.
Näinhän se on, ettei ketään teknisin keinoin vahdita.
Ap mainitsi myös elämän olevan ohi, kun on tullut diagnosoiduksi.
Ei elämä ohi ole, vaikka myönnän, että jonkin verran hankaluuksia diagnoosit voivat aiheuttaa erilaisissa yhteyksissä.
Myöskin tuo, että jokin lause tai henkilöristiriita aiheuttaisi ongelmia, ehkä jopa pakkohoitoon joutumista, ei pidä paikkaansa.
Siinä vaiheessa kun alkaa olla paremmassa kunnossa, usko ja luottamus omaan itseen ovat toki myös paremmassa kunnossa, ja silloin on rohkeutta ja uskallusta sanoa omat mielipiteet ääneen, eikä siitä koidu minkäänlaisia hankaluuksia.
Paljonhan se on kiinni siitä, mitä sanoo ja missä sanoo, että seuraako siitä jotain vai ei. Omaa harkintaa eri tilanteissa on hyvä käyttää.
Ei niillä ole aikaa tuollaiseen.
Ymmärrän aloittajaa. Mielenterveystyö on käytännössä enemmän kontrollointia kuin mitään muuta.
Diagnosointi on yksi keino ottaa haltuun ihmisen identiteetti ja sosiaalinen asema. Mt-työntekijät, psykiatrit ja psykologit jotka diagnosointiin osallistuvat eivät tajua mitä tekevät. Välillä saattavat pahoitella että ikävää tämä, mutta välttämätöntä jotta voidaan auttaa (höpöpuhetta).
Painostettu tai pakotettu lääkitys on tietenkin väkivaltaa. Sen uhka on melkein aina ilmassa, jos on sattunut saamaan psykoosidiagnoosin, vaikka vain menneisyydessä. Koskaan et pääse siitä leimasta, etkä uhasta.
Teknisestä monitoroinnista en tiedä, mutta ihmisiä kontrolloidaan ja seurataan nyky-yhteiskunnassa niin monin tavoin digitaalisesti, etten ihmettele jos sellainen joskus laajenisi mielenterveystyöhönkin.
Nykyinen mielenterveysjärjestelmä ei herätä luottamusta.