vaihtoehdoista, vaan ainoa päämäärä. Jos miehellä on koukkuja vähän siellä ja täällä, niin mä vetäydyn, vaikka olisin kuinka ihastunut. Samasta syystä miehen pitää olla riittävän rohkea ottaakseen yhteyttä aktiivisesti. Otan myös itse yhteyttä, mutta toisen pitää reilusti näyttää, jos kiinnostusta löytyy. En tahdo jäädä arpomaan toisen ajatuksia. Jos toinen arkailee liikaa, niin jälleen vetäydyn. Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
En haluaisi olla yksi
Anonyymi
783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On on
Ihan samat ajatukset. Kyllä naisen pitää se koukku iskeä kunnolla kiinni
Just näin!
Mulla tuli mieleen tuosta vastauksesta, että naisen pitäis olla kovin aloitteellinen alussa, että ite naisena en näe asiaa samoin. Vaikka olen hyvin tasa-arvoisesti ajatteleva niin jotenkin, ehkä biologisestikin ite näen, että miehen pitäis jollakin tapaa olla se vahvempi, se johon voi tarvittaessa tukeutua (ja toki naisenkin tasa-arvoisessa suhteessa), mutta näen tietyt miehiset piirteet tärkeinä ja uskon että moni muukin meistä vahvoistakin naisista näkee. Naisissa on hyvä olla vahvuutta, mutta sen korostamista mitä jotkut naiset tekee, en näe tarpeellisena. Vähän sama juttu kuin se, että jos joku mies on lasten kanssa niin sitä pidetään ihan ihmeenä ja oikein kunnioitettavana.
Mä itsekin naisena kaipaan sitä, että mies osoittaa selkeästi kiinnostusta. Voin olla aloitteellinen minäkin, mutta johon biologiaan on jäänyt tarve piiritetyksi tulemisesta.
En ole samaa mieltä. Se on totta, että haluan olla hänelle ainoa ja jos muitakin on, en lähde kilpasille. Mutta pidän vähän aremmista miehistä, joten se ei ole mikään ongelma, jos mies ei ota yhteyttä aktiivisesti. Liian aktiivinen voi tuntua jopa keinotekoiselta. Arkailu on ihan ok piirre miehessä.
Arkailussakin on eroa. Vähän ujo on eri asia kun täysin lukkoon menevä.