Kun mikään ei koskaan muutu paremmaksi. Joka kerta törmää samaan tilanteeseen, että kaikki on ollut turhaa. Kaikki se haittaava jonka kuvitteli olevan kadotettavissa elämästä ei sitten kadonnutkaan. Tämä päivä oli se turning- point jolloin meinasin ellei mikään muutu paremmaksi annan vain olla ja palaan mielummin vaikka polulle, mikä ei ole ehkä niin hyvä, mutta on se ainakin parempi mitä tämä on.
Onko järkeä jatkaa yrittämistä elämässä parempaan?
Anonyymi
471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Never giveup
Minäkään en
Yhdessä on helpompi
Mun takia
Sun takia
Ei ole sellaiselle ihmiselle niin kuin minä. En halua ketään vierelleni säätämään, sellainen kaikki on vain haitaksi. Se on nähty monen vuoden kokemuksella. Kaikki on vain negatiivista ja haitallista.
Jotkut eivät tätä ymmärrä ja pilaavat vain toisen elämän sellaiseksi ettei kykyne enää koskaan elämään onnellista elämää. Näin myös itse koen.
Ei mullakaan elämä sen kummemmin paremmaksi muutu.
Tiedän sen, eihän se voi ,,, koska, mulla on ensinnäkin monia sairauksia .
Hyvässä voinnissa käyn joogassa vielä ja kävelen .
Jooga sopii mun kipeelle keholle.
Se on yksilöllistä liikuntoo ja saa hyvin enwrgiat kiertämään.
Kunhan muistoo lajin lempeyden.
Tämän takia en etsi miehistä seuroo koska.
No, lopun arvaattekin.
Kummallista sinänsä miten keho voi olla niin kipeä tai...
No, kipeä ettei se edes kummoista kosketusta ennee kestä.
Tämä on siis sairaus johon on olemassa nykyään näköjään hoitoa.
Se, paraneeko tämä ajan myötä " kuin itsestään" ,ei voi vielä tietee.
Jos ei niin sitten olen vain niin kipuherkkä.