Mitä sairauksia teillä on ja joudutteko käyttään miten paljon eri lääkkeitä?
Mulla on lääkkeet kuten sertral, risperidon, rauhoittava lääke nimeltänsä opamax ja paniikkihäiriöön lääke nimeltänsä propram.
Diagnooseja on kirjattu minulle muun muassa traumatisoitunut henkisestä väkivallasta, paranoidi, keskivaikea masennus ja voimakas ahdistus ja myöhemmin eräs psykiatri (joka kirjoitti minulle työkyvyttömyyseläkepaperit) sanoi minun potevan aspergerin syndroomaa , muttei hän tainnut sitä kirjottaa diagnoosiin. Mä itte "diagnosoin" itteni siten että poden samaan aikaan asperger syndroomaa ja mulla on voimakas ahdistus, keskivaikea masennus, traumatisoitunut kiusaamisesta, paniikkihäiriö ja paranoidi. Oma elinajan ennuste siis minä itse tässä pohdin omaa elinajan ennustettani, niin ei varmaankaan kovin pitkä ole se ennuste. Sydän on rasituksessa eniten ja aivot kun on näitä sairauksia. Lisäksi poden välillä stressiä sillä esimerkiksi maailman hankalat poliittiset tilanteet aiheuttaa stressiä ja Suomessa sen sijaan politiikka on ollu aina mun elinaikana hyvällä tasolla, mutta ei voi olla varma tulevaisuudesta Suomessa, sillä pitää varautua siihen, että voi tulla vaikeat ajat minulle politiikan seurauksesta, koska esimerkiksi kovempi oikeisto/äärioikeisto vaanii silmät kiiluen ja mieluusti he leikkaavat rajummin sosiaaliturvasta. Näen myös usein painajaisia. Ne painajaiset on tosin muuttuneet parempaan suuntaan. Kuitenki painajaiset rasittaa aina kehoa/mieltä. Se on totta. Oletteko antaneet anteeksi kiusaajille? Mä oon antanut jo kauan sitten, mutta noi asiat sillai kummittelee kuitenki esim yöaikaan painjaisen muodossa ja valvetilassa niiden kiusaajien naamat tulee välillä mieleeni. Koen olevani myös yliherkkä ihminen sillä varmaan syntymästä asti oon ollu yliherkkä ja kun synnyin tähän maailmaan, niin huomasin hyvin pian, että kaikki ei ole ihan ok kun koin olevani yliherkkä ja erilainen. Sain 2000-luvulla raivokohtauksia, mutta ne meni ohi. En ole koskaan ollut ihmisille vaarallinen, en sillläkään hetkellä kun sain raivokohtauksia vaan löin nyrkillä seinään tai paiskoin oven kiinni, mutta varmasti ovat silti pelottaneet ne raivarini lähellä olevia ihmisiä. Minulla on varmasti myös heikot hermot eli heikko hermostorakenne. Sosiaalisissa tilanteissa uuvun henkisesti , sillä ei tarvi kovinkaan kauan aikaa olla siinä tilanteessa niin henkisesti uuvun ja sitten pitää mennä kotiin nukkumaan/lepäämään. Tsemppiä teille kaikille!
Mulla on lääkkeet kuten sertral, risperidon, rauhoittava lääke nimeltänsä opamax ja paniikkihäiriöön lääke nimeltänsä propram.
Diagnooseja on kirjattu minulle muun muassa traumatisoitunut henkisestä väkivallasta, paranoidi, keskivaikea masennus ja voimakas ahdistus ja myöhemmin eräs psykiatri (joka kirjoitti minulle työkyvyttömyyseläkepaperit) sanoi minun potevan aspergerin syndroomaa , muttei hän tainnut sitä kirjottaa diagnoosiin. Mä itte "diagnosoin" itteni siten että poden samaan aikaan asperger syndroomaa ja mulla on voimakas ahdistus, keskivaikea masennus, traumatisoitunut kiusaamisesta, paniikkihäiriö ja paranoidi. Oma elinajan ennuste siis minä itse tässä pohdin omaa elinajan ennustettani, niin ei varmaankaan kovin pitkä ole se ennuste. Sydän on rasituksessa eniten ja aivot kun on näitä sairauksia. Lisäksi poden välillä stressiä sillä esimerkiksi maailman hankalat poliittiset tilanteet aiheuttaa stressiä ja Suomessa sen sijaan politiikka on ollu aina mun elinaikana hyvällä tasolla, mutta ei voi olla varma tulevaisuudesta Suomessa, sillä pitää varautua siihen, että voi tulla vaikeat ajat minulle politiikan seurauksesta, koska esimerkiksi kovempi oikeisto/äärioikeisto vaanii silmät kiiluen ja mieluusti he leikkaavat rajummin sosiaaliturvasta. Näen myös usein painajaisia. Ne painajaiset on tosin muuttuneet parempaan suuntaan. Kuitenki painajaiset rasittaa aina kehoa/mieltä. Se on totta. Oletteko antaneet anteeksi kiusaajille? Mä oon antanut jo kauan sitten, mutta noi asiat sillai kummittelee kuitenki esim yöaikaan painjaisen muodossa ja valvetilassa niiden kiusaajien naamat tulee välillä mieleeni. Koen olevani myös yliherkkä ihminen sillä varmaan syntymästä asti oon ollu yliherkkä ja kun synnyin tähän maailmaan, niin huomasin hyvin pian, että kaikki ei ole ihan ok kun koin olevani yliherkkä ja erilainen. Sain 2000-luvulla raivokohtauksia, mutta ne meni ohi. En ole koskaan ollut ihmisille vaarallinen, en sillläkään hetkellä kun sain raivokohtauksia vaan löin nyrkillä seinään tai paiskoin oven kiinni, mutta varmasti ovat silti pelottaneet ne raivarini lähellä olevia ihmisiä. Minulla on varmasti myös heikot hermot eli heikko hermostorakenne. Sosiaalisissa tilanteissa uuvun henkisesti , sillä ei tarvi kovinkaan kauan aikaa olla siinä tilanteessa niin henkisesti uuvun ja sitten pitää mennä kotiin nukkumaan/lepäämään. Tsemppiä teille kaikille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on diagnosoitu skitsotyyppinen häitiö (psykoosipiirteinen persoonallisuus), tuhopolttohimo ja masennus. Mieliala on ollut pitkään hyvä niin siihen ei tarvitse lääkkeitä. RIsperidon 4mg menee sitten noihin kahteen muuhun. Ei sen enempää ole lääkkeitä käytössä. Tosin unta turvaamaan on truxal 25mg mutta sitä aion nyt käyttää vain tarvittaessa, enkä joka ilta sitä aio ottaa.
Tälllä palstalla kirjoittelee moni sellainen, joka ei pidä mielisairauksia todellisina sairauksina. Älä kuuntele heitä. Heillä on populistisia kirjoituksia, jotka ensi alkuun näyttää vakuuttavilta mutta kun niihin perehtyy tarkemmin niin huomaa perusteiden olevan hyvin löyhiä. Hoida itseäsi lääkäreiden ohjeiden mukaan äläkä lähde sooloilemaan. Huolehdi lääkityksestäsi ja yritä pitää huolta myös hyvistä elämäntavoista. Liikunta, terveellinen ruokavalio ja kunnon yöunet lääkkeiden ohella auttaa paljon mielen suhteen. Talvella voi olla hyvä syödä vaikka d-vitamiinia. Siitä on isolla osalla puutetta.
Keskustele asioista rehellisesti hoitavan tahon kanssa ja ole avoin. Älä salaa asioita koska siten sinua voidaan parhaiten auttaa..
Tsemppiä sinulle
Oon pannut tämän saman asiam merkille että palstalla on paljon pahaa tahtovia ihmisiä. Todennäköisesti heillä on vain pahat aikeet. Kiitos asiantuntevasta ja lämminhenkisestä postauksestasi! =)
Minä nukun hyvin siten etten heräile liikoja ,mutta toki painajaiset voi vaikuttaa uneni laatuun. Oon laihduttanut 20 kiloa sillä oon nykyään noin 85 kiloinen ja oon 175cm pitkä ja minulla ei ole läskiä niin paljon ja oon korvannut läskiä lihaksilla. Olen harrastanut lenkkeilyä ja juoksua ja välillä vedän myös puntteja.
Ei kun siis pudotin painoa 3 vuotta sitten mutta paino on pysynyt samassa sillä se ei ole lähtenyt nousemaan koska oon harjoittanut liikuntaa säännöllisesti.
- Ja tällä palstalla kirjoittelee aika paljon joko trolleja, tai alalla olevia hoitajia ja/tai lääkäreitä. Heillä taas on oma lehmä ojassa.
"Älä kuuntele heitä, kuuntele meitä."
Kuulostaa ihan kuin jonkin uskonnon pakkosyötöltä. Kova tuntuu myös joillain olevan vimma psyykenlääkkeiden tyrkyttämiseen. Lääkityksen haittavaikutukset tekevät usein hyvien elämäntapojen tuomat positiiviset vaikutukset tyhjiksi. Ne, joilla on omakohtaista kokemusta, tietävät. Kannan itse kenties loppuelämäni lääkitysten aiheuttamia vaurioita mielessäni ja kehossani. Luottamusta hoitavaan tahoon ei siksi enää ole. Eikä tule.
Painajaisten näkeminen itseasiassa rentouttaa. Sen jälkeen kun on nähnyt painajaisia, niin stressihormonit laskee. Tällaista Unikulma-ohjelmassa tyyppi sanoi. Mikä on aika yllättävää.
Älä mieti maailman politiikkaa niin paljon. Keskity kivoihin asioihin. Maailmalla tapahtuu myös paljon kivoja asioita, mutta niitä ei laiteta lehteen.
Mielenkiintoista kuulla tuo, kun sanoit että painajaiset rentouttaa.