Kylläpä mua ja kouluikäisiä lapsiani koetellaan. Vaimo kuoli syöpään viime syksynä, sen jälkeen ollut aika raskasta, mutta selvitty on. Ajattelin jo ettei paljon pahempaa voisi enää sattua, mutta kyllä voi.
Eräänä iltana kun vanhin poikani (11v) oli tulossa n. klo 20 kotiin kaverinsa luota, niin hän jäi rattijuopon yliajamaksi. Sairaalassa selvisi, että jalka on murtunut ja myöskin pääkallon luissa näkyi muutamia murtumia. Poika oli hetken tajuissaan, mutta meni tajuttomaksi. Lääkärit tekivät kaikkensa, mutta ei auttanut. Poikani vaipui koomaan.
Miten paljon tässä enää voi mies kestää. Ensiksi piti nähdä, kun rakas vaimo riutui ja kuihtui pois silmieni edessä, enkä voinut tehdä mitään. Sitten piti vielä piti nähdä kun vanhin poika vaipui koomaan silmieni edessä. Onneksi suku on ollut tukena. Vaikeaa on, mutta yritetään selviytyä.
Eräänä iltana kun vanhin poikani (11v) oli tulossa n. klo 20 kotiin kaverinsa luota, niin hän jäi rattijuopon yliajamaksi. Sairaalassa selvisi, että jalka on murtunut ja myöskin pääkallon luissa näkyi muutamia murtumia. Poika oli hetken tajuissaan, mutta meni tajuttomaksi. Lääkärit tekivät kaikkensa, mutta ei auttanut. Poikani vaipui koomaan.
Miten paljon tässä enää voi mies kestää. Ensiksi piti nähdä, kun rakas vaimo riutui ja kuihtui pois silmieni edessä, enkä voinut tehdä mitään. Sitten piti vielä piti nähdä kun vanhin poika vaipui koomaan silmieni edessä. Onneksi suku on ollut tukena. Vaikeaa on, mutta yritetään selviytyä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No ei ole helppoa sullakaan ja mä vielä kehtaan tuskailla muka niin kurjaa elämääni!
Meillä mieheäiti nukkui kuukausi sitten pois ja elämä on sen jälkeen ollut vähän alakuloista kun tietää mitä äiti pojalle merkitsee!
Mutta kaiketsa huolimatta eteenpäin on jaksettava ja toivottavasti sinäkin jaksat ja poikasi paranee!
Sinua on koetelleet murheet, jotka ovat kaikkein raskaimpia kantaa, koska ovat niin lopullisen tuntuisia asioita. Sellaisissa murheissa silmät aukeavat elämän kauneudelle, lyhyydelle ja syvimmille arvoille, jotka niin moni unohtaa eikä kukaan heitä muistuta ennen kuin on tämänkaltainen tilanne.
Kunpa hengessään nukkuvat ihmiset heräisivät arvostamaan itse elämää ja kunnioittaisivat toinen toistaan, koska elämä on kallisarvoinen lahja, asia, joka on liian helppo unohtaa.Ihmiset aiheuttavat toisilleen elämän aikana niin paljon turhaa murhetta. Miksi suomalaisilla on tämä ajattelu- ja toimintatapa? Miksi elämän ihme on helppo sivuuttaa ja antaa ivalle tilaa? Sinulle toki toivon paljon voimia.
Laitoin ajatukseni tällä tavoin esille tämän foorumin yleisen luonteen takia, koska jokainen äitikin laittaa henkensä ja sielunsakin likoon synnyttäessään uuden elämän tänne maailmaan. Tässä foorumissa se harvoin tulee esille. Sinä muistutat meitä tästä, elämän todellisesta arvosta.
Osanottoni ja enkelivoimia pojallesi.