Tuolla alempana oli jo aikuisen kaksosen näkökulmaa. Siitä tuli mieleen, että meidän vanhempien lisäksi pitää myös ympäristöltä vaatia, että kaksoset eivät ole sama ihminen. Kun kaksoset olivat pienempiä, ostin heille samantapaisia vaatteita, joskus jopa aivan samanlaisia. Syynä oli jo se, että pieneltä paikkakunnalta oli vaikea löytää erilaisia vaatteita, ja yksi syy oli se, että ne pystyi pesemään samassa koneellisessa. Kampauksen pidin erilaisen pojilla. Olen yrittänyt välttää vertailua heidän kesken. Mutta joskus olen repinyt hiuksiani päästä siitä, miten ympäristö haluaa laittaa pojat samaan pakettiin. Neuvolassakin ja koulussa. Ja koulukaverit toivat synttäreille pojille yhteisen kortin! Leikkaanko ne kahtia muistojen laatikkoon? Koko kouluajan pojilla on onneksi ollut omat kaverit.
Mutta siis kannattaa hienovaraisesti oikaista myös muita, jos he eivät näe kaksosia eri ihmisinä.
Mutta siis kannattaa hienovaraisesti oikaista myös muita, jos he eivät näe kaksosia eri ihmisinä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuohonkin tottuu. Mekin saatiin kaksossiskon kanssa yhteiset kortit, joskus yhteiset lahjatkin jne. Olemme aina olleet eri näköisiä ja kokoisia, minkä vuoksi meitä ei hirveen helposti sekoitettu toisiimme, mutta "yhtenä ihmisenä" kohtelua silti sattui.
Toisaalta kunhan poikasi vielä kasvavat ja yhä enemmän liikkuvat "eri piireissä" niin varmaan kohtelukin jonkin verran muuttuu. Toisaalta itse en ole kokenut "erityiskohtelua" sinänsä taakkana; kaksosuus on myös hirveän paljon positiivisia asioita ja tukea. Ei ihmiset tee sitä ilkeyttään, eivät vaan aina ymmärrä.
Hauskaa kevättä sinulle ja kaksosillesi! :-)
mulla on kaksoisveli. ja varsinki pienenä meitä kohdeltiin aika paljon "samana ihmisenä" ja kyllä jonku verran vieläki...vaikka liikutaan melko lailla eri piireissä. kuitenki yhteisiäkin ystäviä löytyy... tuskin se kokonann loppuu milloinkaan, mutta eipä sille voi mitään!
Omat kaksoseni ovat vasta vauvoja, mutta ajattelin ottaa käyttöön idean, jonka jostakin luin: vietetään kummankin nimipäivää niin kuin se olisi syntymäpäivä! Tällä tavalla kumpikin kaksonen saa ikioman juhlapäivän.
Meillä nyt 9-vuotiaat kaksoset ovat kaksosuudestaan hiukan erimielisiä. Poika on aina ollut asiasta innoissaan, kertoo heti kaikille uusille tutuille että ovat kaksosia ja sanoi että parasta kaksosuudessa ovat yhteiset synttärit, mitä itse ihmettelin suuresti, sillä yleensähän juuri sen luulisi harmittavan. Tyttö taas ei kerro kaksosuudesta oikeastaan koskaan ja sanoi veljelleenkin, että "pitääkö se nyt aina heti kertoa?" ja lisäksi sanoo veljeään pikkuveljeksi, koska tämä syntyi 19 minuuttia myöhemmin! Että tuntuu että lapset suhtautuvat siihen itsekin erilailla..
Itse olen jo likemmmäs 3-kymppinen, mutta tuo samana ihmisenä pitämisen tunne on vieläkin mielessä vahvasti. Asun nykyään kaksopuoleni kanssa eri paikkakunnilla (harmi!), joten normaalissa arkielämässä olen jo tottunut olemaan oma itsenäinen yksilöni. Kun taas liikun kaksospuoleni kanssa, tulee heti se tunne, että meitä taas ulkopuoliset "niputtavat".
Toisaalta, kaikkia noita tunteita ja tympeitä kokemuksia tärkeämpää on se, että minulla on maailman paras kaksospuolikas. Kaksosuus on antanut elämään paljon, se on ollut todellinen rikkaus, enkä vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään, mistään hinnasta. Sympatiat ja tsempit kaikille kaksosille sekä heidän vanhemmilleen!