Olemme miehen kanssa olleet naimisissa 6 vuotta, tunnettu 12 ja yhteinen lapsi löytyy. Mies on aasialainen, joten sen puolin hänellä on hieman erilainen näkemys esim kasvatuksesta. Ensimäisenä ongelmana meillä on miehen peliriippuvuus, jota hän ei itse myönnä ja hänen itsekäs ajattelutapa, minkä hän myöntää. Mies osaa kyllä olla ihana ja ajatteleva, ainakin minua kohtaan, mutta nyt viimeisten parin vuoden aikana olen alkanut hieman leipääntymään. Mies on opiskellut ja olisi valmistunut jo viime kesänä, mutta opinnäytetyön sijaan hän pelaa tai katsoo pelejä. Hän työskentelee samaan aikaan ja ymmärrän täysin, että hän tarvitsee aikaa omille asioille, tai asialla -sille pelaamiselle. Hän pelaa yöt läpi ja nukkuu minimaaliset unet. Jos hän ei pelaa hän katsoo kun joku muu striimaa peliä. Olemme moneen otteeseen sopineet yhdessä erilaisia ”rangaistuksia” ja kannustimia jos hän katsoo tai vähentää pelaamista, mutta tietenkin satun sitten suututtamaan hänet jollain tapaa ja kaikki, mitä on sovittu vedetään pois ja hän on taas nenä kiinni näytössä. Tämähän johtaa siihen, että hän työpäivän jälkeen tulee kotiin, avaa kaikki koneet ja simahtaa jonnekin. Muutaman kerran olen mennyt sammuttamaan koneet hänen nukkuessa, koska me muutkin ollaan menossa nukkumaan ja oletin, ettei hän nyt siitään enää nouse sille iltaa -ja aivan metsään meni arvaus. Toisinaan hän pyytää minua herättämään hänet, mutta hän on kuin toinen ihminen silloin. Kädet heiluvat ja saa kuulla huutoa ja valitusta siitä, että miksi herätän häntä. Toisinaan hän tulistuu 0-100 yhdessä hetkessä asiasta, joka ei ole sellainen, että siitä olisi edes arvannut hänen tulistuvan.
Toinen asia pelien lisäksi, mikä vaivaa mieltäni, on hänen suhtautuminen lapseemme. Hän on sanonut, ettei tunne mitään isällisiä tunteita häntä kohtaan, mutta haluaa silti kasvattaa hänestä kunnon kansalaisen. Toisinaan tämä ”kunnon kansalaiseksi” opettamisen metodi saa ahdistavia piirteitä, sillä jo vauva aikana hänen mielestä oli ok läpsäistä vauvaa, jos tämä sattui tekemään jotain, mitä ei saanut tehdä. Minähän suutuin tästä, eikä ole sen jälkeen mies onneksi tehnyt tätä. Hän huutaa ja saa lapsen itkemään ja huutaa kahta kauheammin koska lapsi itkee. Hän ei halua viettää lapsen kanssa yhtään ylimääräistä aikaa, vaikka toisinaan sanoo ja suunnittelee käyvänsä lapsen kanssa ulkona ja milloin missäkin. Sisällä hän ei suostu tekemään muuta, kuin antamaan puhelimen pelattavaksi lapselle samalla, kun itse räplää tietokonetta tai sitten hän valittaa lapsen katsovan liikaa elokuvia puhelimesta tai että lapsi viettää liikaa aikaa sisällä. Itse teen fyysistä työtä ja olen aivan poikki jokaisen työpäivän jälkeen. Siitä huolimatta yritän silloin tällöin jaksaa lähteä lapsen kanssa ulos, mutta suurin osa ajasta vietetään sisällä leikkien tms. Toisinaan, kun sille päälle sattuu, mies osaa olla ihan kelpo isä ja yrittää leikkiä lapsen kanssa, mutta tekee sen sitten tahallaan niin, ettei lapsi pyydä isää leikkimään tai tekemään mitään kanssaan.
Miehellä on myös erittäin jyrkkä mielipide joistain asioista, kun itse taas olen melko joustava hälläväliä tyyppi, jonka suhtautuu asioihin huumorilla. Tämä aiheuttaa riitoja, kyseenlaistamista ja huutamista, varsinkin, jos minä teen jotain, jonka hän näkee ja kokee ei normaalina asiana hänen mielestä. En uskalla jutella hänelle tietyistä asioista, sellaisista, jotka eivät mene yks yhteen hänen aatemaailman kanssa koska hän ei sen jälkeen enää ”tunne” minua ja olen nyt sitten aivan eri ihminen ja hän tarvitsee aikaa miettiäkseen asioita. Ja tätä miettimistähän jatkuisi vaikka kuinka kauan, ellen minä suostu lepyttelemään häntä. Toisinaan hän huutaa ja kun pyydä häntä hieman laskemaan äänentasoa, hän väittää kiven kovana, että hän ei huuda vaan keskustelee ja turhautuu siitä.
En vain kertakaikkiaan jaksaisi. Kertaalleen olimme olleet jo eron partaalla, koska tämän kaiken jälkeen olen päättänyt, että en halua enempää ainakaan lapsia tähän talouteen ja hän taas haluaa. Nyt meillä on menossa taas passiivisagressiivinen hetki, koska mies jätti työläppärin auki keittiönpöydälle ja nukahti. Yritin herätellä häntä sammuttamaan läppärin ja laittamaan pois, jotta kissa ei menisi paineleman näppäimiä, mutta lapsi oli unohtanut vesikupin keittiön pöydälle, mikä sai aikaan totaallisen räjähtämisen.
Toinen asia pelien lisäksi, mikä vaivaa mieltäni, on hänen suhtautuminen lapseemme. Hän on sanonut, ettei tunne mitään isällisiä tunteita häntä kohtaan, mutta haluaa silti kasvattaa hänestä kunnon kansalaisen. Toisinaan tämä ”kunnon kansalaiseksi” opettamisen metodi saa ahdistavia piirteitä, sillä jo vauva aikana hänen mielestä oli ok läpsäistä vauvaa, jos tämä sattui tekemään jotain, mitä ei saanut tehdä. Minähän suutuin tästä, eikä ole sen jälkeen mies onneksi tehnyt tätä. Hän huutaa ja saa lapsen itkemään ja huutaa kahta kauheammin koska lapsi itkee. Hän ei halua viettää lapsen kanssa yhtään ylimääräistä aikaa, vaikka toisinaan sanoo ja suunnittelee käyvänsä lapsen kanssa ulkona ja milloin missäkin. Sisällä hän ei suostu tekemään muuta, kuin antamaan puhelimen pelattavaksi lapselle samalla, kun itse räplää tietokonetta tai sitten hän valittaa lapsen katsovan liikaa elokuvia puhelimesta tai että lapsi viettää liikaa aikaa sisällä. Itse teen fyysistä työtä ja olen aivan poikki jokaisen työpäivän jälkeen. Siitä huolimatta yritän silloin tällöin jaksaa lähteä lapsen kanssa ulos, mutta suurin osa ajasta vietetään sisällä leikkien tms. Toisinaan, kun sille päälle sattuu, mies osaa olla ihan kelpo isä ja yrittää leikkiä lapsen kanssa, mutta tekee sen sitten tahallaan niin, ettei lapsi pyydä isää leikkimään tai tekemään mitään kanssaan.
Miehellä on myös erittäin jyrkkä mielipide joistain asioista, kun itse taas olen melko joustava hälläväliä tyyppi, jonka suhtautuu asioihin huumorilla. Tämä aiheuttaa riitoja, kyseenlaistamista ja huutamista, varsinkin, jos minä teen jotain, jonka hän näkee ja kokee ei normaalina asiana hänen mielestä. En uskalla jutella hänelle tietyistä asioista, sellaisista, jotka eivät mene yks yhteen hänen aatemaailman kanssa koska hän ei sen jälkeen enää ”tunne” minua ja olen nyt sitten aivan eri ihminen ja hän tarvitsee aikaa miettiäkseen asioita. Ja tätä miettimistähän jatkuisi vaikka kuinka kauan, ellen minä suostu lepyttelemään häntä. Toisinaan hän huutaa ja kun pyydä häntä hieman laskemaan äänentasoa, hän väittää kiven kovana, että hän ei huuda vaan keskustelee ja turhautuu siitä.
En vain kertakaikkiaan jaksaisi. Kertaalleen olimme olleet jo eron partaalla, koska tämän kaiken jälkeen olen päättänyt, että en halua enempää ainakaan lapsia tähän talouteen ja hän taas haluaa. Nyt meillä on menossa taas passiivisagressiivinen hetki, koska mies jätti työläppärin auki keittiönpöydälle ja nukahti. Yritin herätellä häntä sammuttamaan läppärin ja laittamaan pois, jotta kissa ei menisi paineleman näppäimiä, mutta lapsi oli unohtanut vesikupin keittiön pöydälle, mikä sai aikaan totaallisen räjähtämisen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mies ei ole ihana ja ajatteleva sinua kohtaan. Sillä, että sanot hänen pystyvän olemaan sellainen, ei ole merkitystä.
Olet vastuussa lapsesi turvallisuudesta. Lapsen lyöminen on rikos ja muillakin tavoin erittäin väärin. Sinulla ei ole lupaa antaa miehesi lyödä lasta, sillä silloin syyllistyt itsekin rikokseen.
Sinun on pidettävä huolta myös omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistasi, jotta voit pitää huolta lapsestasi. Miten voit tehdä niin, jos olet miehen kanssa, joka lyö lastasi, halveksuu sinua ja pelaa rahanne?
Toivottavasti ymmärrät, että lapsesi turvallisuus on tärkeämpää kuin parisuhteesi.
Vielä yksi tärkeä kysymys: haluatko omalla esimerkilläsi opettaa lapsellesi, että tuollainen parisuhde olisi ok?