…mietin sellaista asiaa. Meinaan nuo yritykset piristää, ja kyllähän ne piristääkin.
Se vain, että surettaako sua mun kohtalo jotenkin. Kaikki tämä vuosien varrella tapahtunut…
Ei sun tarvi murehtia, kyllä mä aina jotenkin pärjään 😘
Se vain, että surettaako sua mun kohtalo jotenkin. Kaikki tämä vuosien varrella tapahtunut…
Ei sun tarvi murehtia, kyllä mä aina jotenkin pärjään 😘
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä piristäminen on monesti paikallaan. Miksi se sääliä olisi. Se on välittämistä.
Se on toista ihmistä alentavaa, toisen ihmisen yläpuolelle asettumista.
Ei aina. Riippuu miten sen tekee ja miten toinen haluaa nähdä sen.
”Kyllä piristäminen on monesti paikallaan. Miksi se sääliä olisi. Se on välittämistä”.
Sehän voi ollakin näin.
Ikäeroa?
Hiusten väri tms.
Onko haisteltu hiuksia?
Tais olla oksua hiuksissa.
Mies, ei kukaan piristy valheellisista kehuista, vaan siitä että autat. Jos et osaa tai halua, ole hiljaa. Älä aliarvioi ja alenna toisia ihmisiä.
Kuinka on.....?
Aika sairas tulokulma muuten tässä aloituksessa. Kuin nainen jona esiinnyt olisi sun kanssa samassa tiedossa ja tasa-arvoisessa tilanteessa. Kun totuus on muuta.
Vastaan kuin hänelle, surettaa koska ansaitset parempaa, sääliä en kuitenkaan tunne. En murehdi enää kuten olet varmasti huomioinut. Vanhat tapasi näyttäisivät kuitenkin palanneen, aikuisena ihmisenä teet kuitenkin kuten itse haluat. Toivottavasti edes hetkellisesti tuntisit tuolloin onnellisuutta.
Sä olet todella sairas ihminen ja olet aiheuttanut korvaamatonta vahinkoa.
Kukaan ei oo pyytäny sua haukkuun jokaista vastaajaa. Lähe kalppiin tästä ketjusta!
ap
Harva taitaa nykyään oikeasti piitata toisen pärjäämisistä. Itsellä, kun oli lähiomainen kuollut, niin ei mun yks tuttava kauheasti empatiaa tai välittämistä osoittanut, antoi jopa ymmärtää, ett mun suru ja menetys oli merkityksettömämpää kuin hänen ystäviensä surut ja menetykset, joten en kauheasti murheitani hänelle purkanut. Kun sitten nähtiin pari kuukautta myöhemmin, ajattelin, ett vähän piristyisin tuttavan näkemisestä ja ehkä olis hauskaakin jutella naamakkain, niin jopa erehdyin pahasti. Hän ensitöikseen haukkui mun näyttävän vanhalta eli rumalta, hiukset olivat kauheat ja vaatteetkin hirveät...siis oikeasti...mulla oli lähiomainen, perheenjäsen vasta kuollut ja toinen haukkuu miltä näytän. Eikä todellakaan tullut hyvä mieli näkemisestä, ei juteltu vaan hän jätti mut yksin pöydän ääreen ja meni jututtamaan parempia ystäviään, muutenkin oli tyly käytökseltään, kun katselin ohi kulkevia ihmisiä, niin moiti mun ilmeitäkin. Ei tuon ja parin muun tapaamisen yhteydessä tullut kertaakaan hyvä mieli, enempi päinvastoin, pidin itseäni idioottina, kun edes menin tapaamaan häntä. Teki selväksi käytöksellään ettei pitänyt mua minkään arvoisena, en kuulunut ystäviin, ystäviään kohteli paljon paremmin, ei ollut tyly ja töykeä heille, olin ilmaa, kun ystäviään jututti, kerran jopa lähti ystävän mukana pois pöydästä sanomatta mulle sanaakaan. Enköhän pärjää paremmin ilman tuollaista kohtelua, dissaamista. En ollut vaan tarpeeksi hieno ja täydellinen kelvatakseni hänen tasoiselle henkilölle, ei siinä sen kummempaa.
Kyllä säälin, mitä menetit? :))))))))))))
Aivan ;)
Harmittaa tietysti puolestasi, mutta en ole ajatellut tuntevani sääliä. Surettaako minua? No en ole noinkaan ajatellut, vaan tosiaan lähinnä harmitellut tilannetta.
Enkä ole yrittänyt edes piristää, vaan ehkä pikemminkin halunnut tehdä selväksi sen, että olet pysynyt ajatuksissani.
En,tunne aloittajaa niin en voi sanoa mitään.Tiedät varmaan että kukaan vastaajista ei tunne sinua. Jokainen vastailee niinkuin tuntisi sinut. Jos tuntisin niin voisin vastata. Kysymys pitäisi esittää sellaiselle joka sinut tuntee,niin silloin saisit vastauksen. ei,anonyymipalstalla saa selkeitä vastauksia.
Säälin kun olet sen arvoinen
Sun arvostukses jonkun tuntemattoman palstaviestiin on yksi pieru Saharaan. Kannattiko vaivautua -pfiif-
ap