Eli mun elämän rakkaus ja ainut ihminen joka piti mut pinnalla ja hengissä jätti mut. Kaikki sanoo mulle et hylkää kaikki tunteet ja unohda se ihminen mutta se tuntuu satuttavan vielä enemmän kuin se ero. Sanoin kaverille suoraan että on ihme että seison tässä edelleen.Ja kaiken lisäksi se on kokoaja mun hyvän ystävän kanssa jopa enemmän kuin oli minun kanssani ja sekin vielä pitäs kestää (17v poika).
Kuinka kauan vielä kestän
Anonyymi
667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanon nyt aika ikävästi, mutta kyllä se on niin, että jos jonkun toisen ihmisen täytyy pitää sinut pinnalla ja hengissä, se on sille toiselle niin raskas taakka, että siitä taakasta haluaa eroon.
Itse sinun on pysyttävä pinnalla ja hengissä. Et saa jättää elämääsi toisen vastuulle. Sellaista ei kukaan kestä.
Vielä sellainen että se on tavallaan se syy miksi jaksan eli siinä ei vaadita toiselta muutakuin se että hän on siinä.
Ei vaadita muuta kuin että hän on siinä.
Niinpä!
Sure kaikessa rauhassa suurta menetystäsi! Mutta nouse sitten omille jaloillesi ja pidä itse itsesi hengissä. Sen jälkeen voit löytää hyvää seuraa. Älä vain rupea taas kenenkään taakaksi vaan tarjoa itsekin puolestasi jotain hyvää muille.
Nyt tuntuu vaikealta mutta kyllä se olo siitä helpottaa ajan mittaan ja uusia asioita tulee menneitten tilalle, ties kuinka hyviä ja sinulle sopivia.
Anna tunteillesi aikaa ja murehdi aikasi tapahtunutta mutta katso eteenpäin ja mene kohti uutta. Kyllä se siitä.
Kiitos kaikille tuesta vielä ei oo oikee helpottanu tuntuu et kaikki vaa kääntää veistä haavassa ja samal pitää jaksaa kouluu nii vaikeeta hommaa kyllä.