Oireitani: Voimakas hylätyksi tulemisen pelko, luottamus ihmisiin heikko, liiallinen nukkuminen, kotitöiden tekeminen työlästä, huono itsetunto, itsariajatukset, pessimismi, vihamielisyys jne.?
Kohtalokavereita?
Masentelija
11808
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onhan meitä täällä vaikka kuinka paljon. Musta itestä tuntuu nyt just siltä, ettei kukaan tarkoita sitä hyvää mitä sanoo. Kaikki on vaan sanahelinää, sanotaan mitä kuuluu sanoa. Oikeesti oon vaan läski typerä paska, laiskiainen.
Tällä hetkellä odotan vaan kuolemaa, toivon ettei mun tarttis enää aamulla herätä.Joko se ensi yönä tapahtuis...
Kun ei mulla oo mitään eikä ketään.Kikki ihmiset mun elämässäni ovat lopultakin samoja paskoja, jotka ,väheksyy,halveksuu ja lopulta hylkää. Mä en kelpaa mihinkään enkä kenellekään, kai mussa on joku vika. Kun mua näköjään saa pompotella miten haluaa, aivan niin kuin mulla ei olis tunteita ollenkaan. Että mun niskaan saa kaataa kaiken töryn mitä vaan mieleen juolahtaa. Mulla ei oo arvoa.
Masiksessa usein omat ajatukset vääristyy ja niitä suurentelee. Itsekin ajattelen usein kaiken korostuneen synkästi esimerkiksi tyyliin, että kukaan ei välitä, olen täysi paska jne. Valoisampina hetkinä ne ajatukset jäävät ikään kuin taka-alalle. Ja itse olen ainakin huomannut sen, että ne välittävät ainakin, jotka minut parhaiten tuntevat, eli esim. omaiseni.
vittu musta tuntuu et koko mailma kaatuu.joskus tuntuu et mä en enää jaksa.ja joskus myös tuntuu et kukaan ei välitä musta.
pitkittäissuunnassa. Mua neuvottiin et jos poikittain vetää niin jänteet vaan katkee!
juuri olen jäänyt työttömäksi< pudotus oli kaamea,nytkin on kauhea masennus päällä...
Tuttuja ajatuksia, mutta olisi hyvä, kun syvimmän tuskan keskellä jaksaisi odottaa helpotusta. Itse usein nukun kun on oikein vaikeaa, tai otan rauhoittavan lääkkeen. Myös itkeminen ja puhuminen auttaa. Keinot on monet.
Eipä tuo maailma vielä ole niskaan kaatunut, vaikka usein siltä on tuntunut. Tässähän minä vielä elän ja kirjoitan. :)
Hae apua!!!!!!!!!!!!!!!Mene lääkäriin ja juttele.Ammattitaitoinen kuuntelija tietää missä mennään.
Olen jo hakenut apua ajat sitten. Olen pitkä-aikainen potilas. Masennus vaan lyö kohti näköä yhä uudelleen ja uudelleen. Olen huomannut, että stressi on masennukselleni myrkkyä. Niin se on muillakin varmasti.
Täällä ollaan ahdistaa ja mikään ei kiinnosta. Asunto 4 viikkoa imuroimatta, pölyt pyyhkimättä. Jos piristyn, kestää se noin 15 minuuttia. Tekee vain mieli nukkua, toisaalta sekään ei huvittaisi.
Lääkitys ok. Jostain tämä vain tulee aina itsestään. Kun jaksaisi edes sen, mitä jaksaa "normaalisti".
Vuosi sitten oli vaikeampaa, silloin elämä oli pelkkää parkumista. Eli kyllä tämä taas tästä ajallaan.
Mulla kun alkoi masennushoito, itkin paljon. Ja olen myös laiska siivoamaan. Tosin masentuneena on sellainen hällä väliä-olo. Ei vain huvita eikä jaksa siivota, sillä masennus sitoo niin paljon energiaa.