kertokaa kaikki joilla on ollut jonkun laisia mielenterveyshöiriöitä, auttaako liikunta teidän oloonne? miten saatte itsenne liikkelle ja mikä on olo liikunnan jälkeen? millaista liikuntaa harrastatte? kuinka usein? tarvitsisin kaikkia tietoja koulutehtävääni. kiitos! :)
mielenterveys ja liikunta??
minäpä
8643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen MD-diagnosoitu potilas. Ilman syytä en halua liikkua, eli yksinäiset kävelyretket ym. jääneet kokonaan. Koira on auttanut asiaa. Liikun noin kaksi tuntia vuorokaudessa karvaturrin kanssa ja koirasta on iloa muutenkin. Liikunnan koen mielekkäänä nimenomaan ulkoillessa. Punttisalit ym. ovat jääneet aikapäiviä sitten. Uimahallissa käyn harvoin/ muutaman kerran vuodessa.
Olisin sohvaperuna edelleen ilman koiraa.
Sairastan vakavaa masennusta ja vakavaa persoonallisuushäiriötä. Käyn lähes päivittäin 1-3 tunnin lenkeillä koirieni kanssa. Kun on paha vaihe menossa masennuksessa, en jaksa lähteä.
Ulkona oleminen olisi valonkin kannalta hyvä, kuulee lintujenlaulun, kasvavat kasvit ja kukat. Tulee edes hetkeksi paremmalle tuulelle.
varsinkaan jos on jotain vakavempaa. Tauti on kuin syöpä, se kuihduttaa ja vie ennenaikaiseen hautaan. Heihei!
ainoa keino millä pystyisi liikkumaan säännöllisesti.
Minulla sellainen oli, mutta oli pakko luopua siitä koska sairastuin masennukseen,
sillä asun ja elän yksin ja koiraa kun ei ole mahdollista ottaa muukaan kuntoutustutkimuksiin, työkokeiluihin ym. missä minua sairastumiseni tiimoilta alettiin pomputtelemaan.
Ei ole lääkitykset ja se nyt tällä hetkellä yli vuoden pomputtelu auttaneet pätkääkään, paremminkin olotilani vain pahentunut.
Jos olisin voinut olla vain koirani kanssa, olisin ehkä voinut parantuakkin, mutta siitäkin laittoivat minut luopumaan.
Jo pelkkä kauppareissukuin on yhtä tuskaa, senkin jälkeen mentävä pariksi tunniksi vähintään nukkumaan, koko liikkuminen on yhtä tyhjän kanssa, ketä tuolla ulkona ypöyksin käveleminen voisi kiinnostaa, ei todellakaan.
karvaturrin? Se toisi iloa päiviisi. Hanki sellainen rotu, mitä ei tarvitse liikuttaa tuntikausia päivässä ja mieluummin aikuinen, joka on jo sisäsiisti ja osaa joitain tapoja. Penturuljanssi voi olla liikaa masentuneelle. Kaunista kevättä sinulle!
Kumpa voisinkin sen karvaturrin ottaa, mutta eipä se ole mitenkään mahdollista.
Odottelen tässä ensi syksyä, jolloin lähden taas uudelleen laitosmuotoiseen työkokeiluun ja sen jälkeen on taas kaikki yhtä harmaata, koska en tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu.
En voi siis ajatellakkaan eläimen ottamista, koska mitään varmuutta ei ole elämälleni näköpiirissä.
Minulla kun ei ole ketään kuka hoitaisi koiraa kun olen poissa, ja ei ole sellaisia summia rahaa että voisin maksaa johonkin koirahoitolaankaan.
Ja vielä sekin ettei sellaisia hoitoloita ole aivan lähettyvilläkään, taksilla pitäisi kuskata koska ei ole autoa eikä ajokorttia.
Kauniista keväästä vielä, sekään kun ei ole kaunis, taivas täysin pilvessä välilllä sataa ja melko raaka ilma muutoinkin, inhoan tätä suomalaista säätä ainaisine sateineen kesällä ja pakkasineen talvella.
Liikunnalla ja mielenterveydellä ei varmaankaan ole suoranaista kytköstä toisiinsa, mutta psyykkisistä oireistä kärsiviä kehoitetaan varmaankin monesti liikkumaan siksi, että voisivat purkaa henkistä pahoinvointia muutoin kuin päihteiden taikka syömisen avulla. Osittain rasituksen aikana ja viimeistäänkin palautumisvaiheessa olotila on verrattavissa olutlasillisen juontiin. Moni "Rocky Balboa" bodari on siis monesti saanut lihaksensa psyykkisten oireiden ja väkipakolla repimisen vuoksi. Kevyt liikunta tuntuu parhaalta henkisesti täysikuntoiselle ja päihteettömälle ihmiselle.
Minulla on lievä masennus ja ahdistusta, tai ainakin vielä talvella oli, mutta uskon masennuksen jo parantuneen. Lisäksi minulla on kylmäallergia, jonka takia en voi kauheasti ulkoilla kylmällä ilmalla. Kuitenkin rakastan nimenomaan ulkona liikkumista ja talvisin on vaikeaa, kun ei oikein voi mennä ulos 10 asteen pakkasellakaan, tai muuten saan kasvoihini kutisevia, punaisia näppylöitä.
Nyt kevään tulleen olen voinut ulkoilla enemmän ja kyllä se näkyy mielialassa positiivisesti. Kuntosaleihin minulla ei ole varaa, mutta yritän tehdä kaikenlaisia lihaskuntoliikkeitä kotona muutaman kerran viikossa. Niiden jälkeen on mahtava olo, kun veri kiertää lihaksissa jne. Ja kun on jaksanut kuntoilla, niin tulee sellainen olo, etten olekaan niin luuseri.
Ulkoilulenkkini ovat yleensä yksinäisiä, koska mieheni on päivät töissä, enkä tunne uudelta asuinpaikkakunnaltamme ketään. Mutta ei se haittaa niin kamalasti, pääasia on, että pääsee ulos raittiiseen ilmaan.