Miten muka joku itsekunnioitus ja omanarvontunto

Varmasti joku arvostaa sinua. Minulla oli huono kausi ja etsin vikaa menneisyydestä ja halusin syyttää muita ihmisiä. Mietin, että vaikka puhuisin suuni puhtaaksi ja/tai katkeroituisin, niin se ei muuttaisi mitään ainakaan paremmaksi. Mennyt on mennyttä. Piti alkaa katsomaan eteenpäin.

Mulla on olemattomia nuo edellä mainitut ja itsetunto myös olematon. Miten voi tykätä itsestään kun kukaan muukaan ei minusta tykkää? Nauttikaa te neurotyypilliset elämästänne täysillä, teillä ei ole mitään hätää toisinkuin aspergereilla, joita ei hyväksytä omana itsenään missään. T. Aloittaja

Miksi ihmisen pitäisi kunnioittaa itseään ja olla ylpeä itsestään ja pitää itseään suuressa arvossa? Kuulostaa melko epäterveelle. Häpeän ja katumuksen puuttuminen viestii ihmisen pahuudesta ja ihminen joka kunnioittaa itseään, on ylpeä itsestään ja pitää itseään suuressa arvossa, ei häpeä eikä kadu.

Jos et itse arvosta itseäsi niin ei kukaan muukaan. Yksinkertaistettuna.

Et sinä täältä ainakaan siihen apua saa. Minuakin vaa muistutettiin mikä kaikki minussa ja elämässäni pielessä. Hanki jostain terveitä ihmisiä lähellesi. Eikä näitä ihmismyrkkyjä.

Totta. Itsekin tottunut siihen ett kohdellaan huonosti, ettei ole arvostettu, ett mussa on liikaa vikoja kelvatakseni muille. Kun ei saa muuta kuin dissaamista, väheksyntää osakseen, sitä pitää ansaittuna, ei ole oikeutettu muunlaiseen kohteluun. En mä ole ikinä luullut itsestäni liikoja, silti jollain on ollut tarve näyttää mulle paikkaa, pistää mut matalaksi, ehkä ärsytän, kun en enää reagoi, kun vittuillaan päin naamaa, eivät tajua, ett olen tottunut, turtunut sellaseen, ei hyödytä ruveta vittuilemaan takaspäin, annan vaan mennä toisesta korvasta ulos, ainoa reagointi on, ett välttelen kyseistä henkilöä etten enempää ärsytä. En vaan kelpaa ja se siitä.

en ole syönyt keskiviikon jälkeen hammassärky johon vedän mutsin selkäkipu lääkketiä jne on mulla tossa alkon tuotteita mutta kuitenkin ei hyvältä näytä eikä tunnu ainakaan vielä tiedä vaikka kuolisin niinkuin kikka tai topi halme et ei hyvältä näytä

Varkaat etsii varastettavaa.

Ihan hyvin voi ja sekös vasta vituttaa.-Sivusta

Voihan sitä arvostaa itseään ihan helvetisti, vaikka olisi vähän joutunut tyytymään osaansa koska katkeruudella ja vihalla tuhoaa vain lopulta itsensä eikä ole oikein järkeviä vaihtoehtoja. Viime aikoina olenkin joutunut kamppailemaan vihan tunteiden kanssa lähes päivittäin. Jotain kuukausia sitten kuulin parin puolitutun keskustelevan, että "eikö se ole vielä tullut kaapista ulos". Ohitin sellaiset jutut kun olin ihan sinut seksuaalisuuteni kanssa enkä viitsinyt alkaa edes korjaamaan väitettä vääräksi. No seuraavan parin viikon sisällä ainakin neljä muutakin vähintään vihjasi tai heitti huumoria "homoudestani". Se veti juuri parantuneet haavat uudelleen auki. Olin nimittäin puolitoista vuotta aikaisemmin niin varma, että tietoliikennettäni seurataan että kirjauduin pariksi päiväksi osastolle varmuuden vuoksi. Ihmiset tiesivät minusta asioita joita en ollut kertonut ja enimmäkseen jotain täysin irallisia tarinoita jotka eivät liittyneet minuun millään tavalla. Ajattelin loogisesti, että viestejä lähetellään puhelimestani kun en ole paikalla whatsappiin tai vaikka facebookin seinälle. Pari viikkoa voin loistavasti kunnes joku nuorisoporukka päätti huudella kotipihani vieressä minulle, että aika mennä takaisin sinne osastolle, olet selvästi psykoosissa. En uskaltanut kertoa asiasta kenellekään. Tilanne muuttui kuitenkin todeksi, ja jouduin hylkäämään haaveet esimerkiksi parisuhteesta ja aloin kamppailla selviämisestä. Meditaatiolla, internetistä lähes kokonaan kieltäytymällä ja Jeesuksen opetuksilla sain itseni kasaan. Uskalsin jopa ihan vähän kiinnostuakin yhdestä naisesta, mutta vaikka kuinka käsittelisit niitä tunteitasi ja ymmärtäisit, että egoa täytyy murtaa ettet pysy uhrina joka estää eheytymisen niin eihän sitä uskalla kenenkään toisen elämää enää riskeerata kun sama paska jatkuu vaikka on VPN yhteydet.

Bongasin vaan mm nimeni eilen palstalta ja tulin yön mietittyäni tulokseen vihdoinkin avautua asiasta kun on ihan totuus eikä sitä salailemalla menetä kuin ylpeyden kärsiä hiljaa. Olen ihan työssäkäyvä sosiaalinen mies, joka yrittää kohdella muita aina parhaansa mukaan oikein suosimatta, ketään ja muutenkin noudattaa parhaani mukaan kymmentä käskyä sekä antaa ihmisille anteeksi tiettyyn pisteeseen asti. Mutta kun en ole mikään reppana vaan ihan sanavalmis kaveri niin vähän kyllä ihmettelen tilannettani. Kaikesta selvitään, ja paha saa aina lopulta palkkansa tavalla tai toisella, mutta onhan raskasta käännellä poskeaan kuin joku Jeesus toivoen parasta tai olematta provosoitumatta. Heikoudesta hiljaisuus ei kuitenkaan johdu vaan ymmärryksestä ettei asiaan voi vaikuttaa jotain palstoja lueskelemalla tai ihmettelemällä jos joku käyttäytyy loukkaantuneesti ilman syytä. Mutta vuodet vierii ja joudut aina uudelleen kokoamaan itsesi niin aika uskaltaa puhua asiasta.