Taksilla Lieksasta Vuonislahtteen Kulumalta, eikä tuntunna missää. Uamuyöllä Pielisen rannassa hirmumökä piällä tulet tehttiin ja ryypättiin ponua ja mitä nyt olikkaa.
Kukkaa ei valttanna. Se oli silloin normmaallii toiminttaa. Oli muuten mukavvoo.
Pikkusen painittiin ja seurraavana uamuna irvistelttiin, jotta voe viddu.
Hoh, hoejjaa, pittää lähttee pöllin tekkoon.
Kukkaa ei valttanna. Se oli silloin normmaallii toiminttaa. Oli muuten mukavvoo.
Pikkusen painittiin ja seurraavana uamuna irvistelttiin, jotta voe viddu.
Hoh, hoejjaa, pittää lähttee pöllin tekkoon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On se ollut tosi hurjaa kun olette ajanu oikein taksilla, ja ihanpa Vuonislahteen, ja aamulla savottaan.
Se oli jotain 80-luvun loppupuolta tai 90-luvun alkua kun Lieksan korpeen oli avattu lentokenttä. No minähän olin sillon "menestyvä" yrittäjä ja pöljyyttäni päätin "matkailla". Vuokrasin Joensuusta lentokoneen lentäjineen. Tultiin ensin Lieksaan, sinne helkkarin korpeen. Siitä sitten pienen sommittelun jälkeen taksilla Lieksaan ja Kaatrahoviin.
Yönseutu siinä meni kun piti juoda sen ravintolan varastoja tyhjäksi.
Aamulla otin pienen korjaussarjan ja mietin mitäpä tehdä. Tuli mieleen, että sehän on Kajjaanin kaupunki tuolla vähän pohjosempana. Ei muuta kun Piperin nokka kohti Kajjjjjaania.
Ihan tarkkaan en muista, tai ite asijassa en muista juur ollenkaan miten se keikka lopulta mäni, mutta muutaman päivän päästä olin takasin Joensuussa.
Olin tehny pankissa nostoja eli tililtä oli lähtenyt sellanen pyöreesti 4500 markkaa ja lisäksi jälestä tuli vielä noin 1400 markan lasku. Siinä oli sileenä melkein puolen kuukauven liikevaihto.
Olihan se kokemus, mutta vahinko ei ollut korvaamaton, koska töitä oli paljon ja tulot ihan sikahyvät, jos maltto ahertaa. Ryyppyputket pienenti tuloja.
Sen minä siitä opin, että viina on viisasten juoma, ja nuo temput olivat sieltä tyhmimmästä päästä. Arvelin olevani aika tyhmä ja lopetin ryyppäämisen ihan kokonaan. Kaljaakaan en ole sen jälkeen ottanut.
Rupesin säästelemään oikein tosissaan. Tulosta on syntyny. Kaksi yritystä olen perustanu, nostanu hyvään tulokseen ja sitten myynyt. Niillä rahoilla oon ostanut pörssiosakkeita ja metsää. Metsää olen ostanut myös sen jälkeen, ja nyt sitä on melekein kolmesataa hehtaaria. Joensuun keskustassa on saunallinen kolmio, Pielisen eteläpäässä pieni kesätupa, Pyhäselän rannalla kakkoskoti ja Kolarissa pikkunen hirsimökki. Ajokkina on vanha Mersu. Se Kolarin mökki menee myyntiin.
Nykysin ei tarvii tehdä töitä, mutta ajankulua on muutenkin. Hoitelen metsiä, käyn kalalla ja mökkeilemässä. No joskus tulee sellanen olo, että olen jo aika tarpeeton ukko, mutta niinpä se kai käy vähän jokaiselle - tai en tiijä
Eikö käynyt liiketoimissa niin kuin tämän persläven yrittäjillä että kaiken maailman sorakuskit ja muut nousukausipöhinässä perustivat firmoja ja takasivat ristiin lainojaan? Muutaman vuoden rallattelivat kuin isotkin pohatat, lainarahalla tietenkin nopeat veneet ja pelit. Lopulta rahat loppuivat kun maksunaika tuli, lellipentujen velkoja vanhemmat maksoivat ja menettivät omaisuutensa. Huvittavinta se että edelleen saakelin katkeria yhteiskunnalle nämä liike-elämän lahjat vaikka läpi paistaa älynrajallisuus, olisi kannattanut vain renkinä pysyä romun ratissa eikä kuuta taivaalta tavoitella.
No jaa. Noitahan sattui muillekin, ei yksin lieksalaisille. Minulle ei kylläkään tuollaista sattunut, kun en ikinä lähtenyt muiden kanssa vehtautumaan.
Kerran menetin melkein koko omaisuuden hölmöillessäni, mutta en tehnyt konkurssia. Pankkilakimies uhkaili oikeudella, mutta ei niillä sitten ollutkaan rahkeita.
Sen jälkeen ei ole tarvinnut pankkien apua yritysten kasvattamiseen. Ei käy kieltäminen, etteikö olisi pitänyt tehdä monenmoista mutkaa ja oiottua pykäliä, mutta sitä ne teki monet muutkin, vielä 90-luvun lopullakin. Lait on nyt tiukentuneet ja nuo temput ei onnistuisi enää. Onneksi ei tarvitse enää tapella markkinaosuuksista.
Osa viisastui ja otti oikein eukoksi kirjanpitäjän. Mutta verottajan käsi on pitkä.