kertokaapa äidit..

..sanoa, että kertokaa omia tuntemuksianne, kun suunnittelitte raskautta ja raskauden aikana, ja kun lapsi oli syntynyt.

valmis äidiksi kun rupeaa pohtimaan näitä asioita noin aikuisten oikeesti.
Eli melkein kaikki tytöthän jossain teinivaiheessa suunnittelee lapsen nimen ja rimpsumekot tytölle jne,mutta kun oikeasti miettii elämän tilanteessa missä on elämä mallillaan niin silloin rupeaa sisäiseti valmistumaan tähän hommaan.
Ja tuo elämä mallillaan ei minusta tarkoita sitä että sinulla on koulutus,ammatti,omakotitalo ja muut maalliset asiat ihan noin ohjesääntö järjestyksessä vaan sitä että sinulla on koti ja säännöllinen ja normaali elämä.
Rahaakin tule monasti pohdittua,riittäisikö se sitten.
Samoin kuin noita juuri mainitsemiasi asioita.
Mutta eiköhän sitä aina olisi jotain suunnitelmia mihin se lapsi ei sopisi(ainakin näin jälkeenpäin joskus tuntuu siltä :)
Kyllä,kun asiat on kunnossa niin antaa lapsen tulla jos on tullakseen....

En ole vielä äiti, onnellisesti raskaana kylläkin.
Äidiksi tuleminen on kohdallani suunniteltua. Välillä se pelottaa, mutta toistaiseksi ei ole kaduttanut. Ajattelen että kasvan hiljalleen äidiksi - vielä en ole valmis, enkä tiedä voinko koskaan tullakaan "valmiiksi".

Olen jo nuorena päättänyt, että haluan lapsia mahdollisimman nuorena, mieluiten ennen 30 v. Nyt kun olen löytänyt sopivan elämänkumppanin ja suhteemme on vakaa, on mielestäni sopiva hetki lapsille. Olen 27 v. Opintoni ovat kesken, ja taloudellinen tilanteemme on sellainen, että pystymme juuri maksamaan ruokamme ja vuokramme. Tärkeintä on kuitenkin mielestäni se, että lapsi saisi rakastavan ja turvallisen kodin. Tämä kaikki perustuu mielestäni onnelliselle ja toimivalle parisuhteelle, ei materialle.

Äidiksi tulemisen ikä on vuosien kuluessa noussut. Neljäkymppisiä tuoreita äitejä on yhä enemmän. Se kertoo ehkä siitä, että halutaan ensin koulutus, ura ja taloudellisesti hyvät olosuhteet ennen kuin uskaltaudutaan lapsenhankintaan. Ehkä nykyään myös sitoudutaan parisuhteeseen myöhemmällä iällä. Mielestäni nuorempana uskalletaan enemmän heittäytyä äitiyteen, kun taas vanhempana sitä harkitaan yhä tarkemmin. Biologisesti parikymppinen äiti on paras mahdollinen. Muuten en osaa sanoa, mikä on paras aika äitiydelle.

Mietityttää olenko enää valmis äidiksi. Kaksi lasta on jo koulussa, mutta tekisikö vielä kolmannen? Välillä ajattelen, että pitäisi ehdottomasti yrittää, välillä taas tuntuu että se olisi idioottimaisinta mitä nyt voisi tehdä. Ristiriitaista!

huomaat, että sinulla ei olekaan mitään tärkeitä menoja. Huomaat, että haluaisit pitää lasta mukana siellä ja täällä. Huomaat, että elämä on jotenkin tyhjää, kun ei ole lapsia. Sitä se on!

Ihan näin kokemuksesta voin sanoa, ettei sopivaa aikaa ole. Itselleni tuli kaikenkaatava vauvakuume 22 vuotiaana, opiskelut kesken, vuokralla ja miehellä ei vakityötä. Valmistuin isolla vatsalla 23 vuotiaana ja tänä päivänäkin ihmettelen kun katson 3v tytärtäni, et ihanko oikeasti olen tuon saanut aikaiseksi. Mikään ei valmistanut minua siihen mitä lapsi toi mukanaan, sen verran ruusuisia kuvitelmia minulla oli. Se oli kova shokki (parisuhdekriisi, koliikki, yösyöntiä 2v asti, 1,5v ei nukkunut enää päikkäreitä jne). Nyt 27 vuotiaana oma talo(lue pankin), työtä meillä molemmilla ja miehellä vauvakuume...minua EI VOI VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA!!! Minun vauvakuumeeni on kadonnut ikuisiksi ajoiksi sen jälkeen kun minut palautettiin maanpinnalle, eikä minua ole sieltä nostanut sisarusten, muiden sukulaisten tai ystävien vauvelit. Päin vastoin masennun heidän puolestaan.

Rakkaat sukulaiset, ystävät ja aviomies...lapsilukumäärämme on täyttynyt joten voitte lopettaa kyselyt ja painostuksen meidän perheenlisäyksestä, piste!