sellasia selkeitä valaistuksia/merkkejä elämässään joita kohden lähteä kulkemaan. Menettävät vaikka työn, niin kohta jo uusi ura taas auennut ja kaikki näyttää niin ihanalta.
Jotkut taas eivät ikinään löydä elämälleen mitään suuntaa, vaan kuljetaan samaa kehää vuodesta toiseen. Aina palataan samaan lähtöpisteeseen yhä uudelleen ja uudelleen. Ei tule etiäisiä, tai merkkejä Jumalalta, että ahaa tuonne suuntaan seuraavaksi.
Jotkut taas eivät ikinään löydä elämälleen mitään suuntaa, vaan kuljetaan samaa kehää vuodesta toiseen. Aina palataan samaan lähtöpisteeseen yhä uudelleen ja uudelleen. Ei tule etiäisiä, tai merkkejä Jumalalta, että ahaa tuonne suuntaan seuraavaksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pitää oppia kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään ja seurata sitä.
Juurikin näin.
Tuurista kiinni, ei siinä sen kummempaa. Toi työn löytäminen menee kyllä myös sinnikkyyden piikkiin. Sattumien summaa koko elämä, onneks joihinkin asioihin pystyy kuitenkin itsekin vaikuttamaan. Mieti mitä elämältäs haluat ja sitten sitä kohti, pienin askelin.
Kaikki on kehissä, harva huomaakaan. Siis olevansa 😂🤣😅 kehässä
Kiitos ymmärrän🚍
öö..oot ymmärtäny tän ihan nurinkurin ap. Ei missään nimessä pidä jäädä odottelemaan tai yrittää löytää jostain omien taitojen ja voimavarojen ulkopuolista " valaistumista" ja valmista polkua. Mietit sen homman sitä kautta, että kun oot selvittänyt missä oot hyvä ja mihin pystyt uran puolesta sitoutumaan ja panostamaan sit vaan lähdet marssimaan sinnepäin. se polku tulee siitä kun talsit vaan sen pitkän heinän läpi. jossain kohtaa on kallioo...valmista polkua, maantietä, metsiä ja rantoja, jokia mis on siltä ja meri mitä ei pääse ylittämään. kaikenlaista. mutta menet kohti omaa suntaa, omiin taitoihisi nojaten. lisää koulutusta, opistoja, yrittäjäkoulutus, yrittäjyys, työpaikkahakuja pommitat ja käytät päiväsi kehittäen itseäsi, taitoja , sivistystä. pystyt mihin vaan pystyt, yritä ajatella positiivisesti. osaat , jaksat ja pystyt kyllä.
Itse olen tehnyt juurikin noin, mutkien kautta päässyt johonkin pisteeseen, ei helppo tie ole ollut, mutt sisulla mennyt. Elämä vaan pistänyt välillä kapuloita rattaisiin, joutunut aloittamaan alusta, hakenut uutta suuntaan, kun entinen ei sitten kantanut tarpeeksi pitkälle. Useita kertoja aloittanut alusta, joskus itkenytkin pettymyksestä, kun ei tullut onnistumisia. Masennusta pukannut, välillä selvinnyt siitäkin. Olen vaihtanut alaa, on koulutuksia tullut suoritettua, kertaakaan en jättänyt kesken. Jos olisi ollut suhteita, joilla olisi voinut saada töitä, niin olisin käyttänyt hyödykseni, mutt ei ollut sellaisia tuttavuuksia olemassa.
Ehkä toisille on vaan annettu vähän kuoppaisempi tie kuljettavaksi, toisille pikkusen suorempi, ainakin työn suhteen, mutt muuten tuskin kellään elämä pelkkää auringonpaistetta on ollut, on paljon vastoinkäymisiä, surujakin monillakin matkansa varrella.