Parisuhde ähky

Nauti elämästä. Pidä huolta läheisistä. Ei parisuhde ole mikään pakko olla. Joskus tekee hyvää viettää aikaa ihan itsekseen. Suhteen aika on sitten, kun oikeasti tuntuu siltä. Olen elänyt ilman parisuhdetta jo lähemmäs kymmenen vuotta. Nauttinut elämästä ja lapsista. Kyllä niinkin voi tehdä vaikka muut kummastelee kyllä.

Ei kai toi nyt mikään ongelma ole, sen kuin elät omasi näköistä elämää, jos se hyvältä tuntuu. Jos joku toinen odottaa sinun pariutuvan, niin näytä nätisti keskisormea, kuvaannollisesti.

Vaan taitaa olla juttusi perusteella niin, että tuo pakollisen parisuhteen malli on myös itselläsi selkärangassa ja osin siksi koet, että "muut odottavat" sinun pariutuvan. Ja osin siksi tilanne häiritsee ajatuksiasi ja koet ehkä jopa tiedostamatonta syyllisyyttä siitä, että nautit elämästäsi ilman parisuhdetta.

Yksin on helkkarin mukava olla! Hauskaa - erilaista - on ehditty pitää monella tavalla. Kokeile välillä kaverin (mies) kanssa. t. Mies

Olet vaan väsynyt. Se helpottaa kun lapset kasvavat. Käsittele rauhassa mennyttä suhdettasi ja toimikaa tiiminä exän kanssa lasten asioissa.

Heh. Olin itsekin pitkään sinkkuna eron jälkeen. Puhun siis vuosista. En vaan voinut kuvitellakaan, että ottaisin jonkun ihmisen elämääni sotkemaan.

Aikansa ihmiset varmaan odottivat, että minkä kivan miehen löytäisin. No, ketään ei kuulunut. Alkuun saatoin heittää huulta miehettömyydeståni, mutta sitten minulle alettiin kertomaan iskuvinkkejä tai miettimään että onko musta sitten jotain vikaa. Voi myötähäpeä! Kaipa sitten rupesin itse puhumaan miehistä enemmän, ja se riitti muillekin niin, ettei iskuvinkkejä tarvinnut loputtomiin kuunnella.

Nyt vuosien päästä olen päätynyt suhteeseen, ja kyllä läheiset tuntuvat olevan iloisia siitä. Mutta en koe, että olisin ollut jotenkin kummajainen sinkkunakaan. Ei nyt vaan ollut ketään. Luulen että ollessani sinkkuna läheiseni saattoivat kantaa minua enemmän mielessään ja vähän enemmän huolissaan minusta kuin nyt.

Miksi ihmeessä vaivaat päätäsi sillä, mitä muut sinulta odottavat, jos olet itse onnellinen juuri noin? Kyllä muille pitäisi se riittää ja se ymmärtää, täysin oma on ongelmansa jos eivät. Todellakin olisi väärin naista kohtaan, ei sitä tarvitse edes miettiä. Ihan turhaa tuollainen pohdinta sanon minä. Elä juuri niin kuin haluat!

Sanonpa vaan näin. Et siis tarvitse naista mihinkään muuhun kuin kassien tyhjennykseen. Osta kuminukke tai keinopimppi, homma hoituu, annat sille saman verran itsestäsi kuin nyt toiselle ihmiselle.

Elä nyt itsellesi ja nauti, kun aika on onnellinen. Huomisesta emme tiedä.
Ähky 55 vuodesta

Tekee niin kuin lystää. Helppo ratkaisu.

Mikäköhän oli tämän ap:n purkauksen tarkoitus? Selittää suu vaahdossa, miten nyt on onnellinen ja tyytyväinen, kaikki on hyvin jne. jne. Eikö sekään riitä? Suosittelen minäkin sen tekopimperon hankkimista tai toki voit tyytyä siihen omaan käteesikin. No problem! Ei sitten tarvitse sopia yhtään mistään edes sen fwb-naisen kanssa.

..tuollaisia ajatuksia tulee mieleen pitemmässäkin "parisuhteessa" ja jatkuvan oman ajan tarpeen esittelyssä.. tunne on molemmin puolinen paitsi ettei se koskisi minua..

Älä nyt kuitenkaan enempää tee lapsia, olettaen että nykyisiä edes on.

Niin.... jotkut tekevät lapsiakin, koska muut niitä odottaa.

Ja jotkut käyvät töissä, vaikka pärjäisi ilman töitäkin, koska muut odottaa sitä.

Jne. jne.

Hmm...tahdon kalaan mä mennä nyt...muut tahtokoon mitä lystäävät siitä piittaan mä tuskin nyt....

Elän aika pitkälti samankaltaisesti. Olen kahden lapsen täysYH, joten itseltäni jää vapaa viikot väliin, eikä se edes haittaa elämääni yhtään. Itselläni ei ole fb suhteita saati seurustelua eroni jälkeen (7v).

Kuulen joka kerta ex appivanhemmilta, kuinka on sääli jäädä näin nuorena yksin (olen nyt 38v). Pitäisi löytää kumppani ja jatkaa elämää. Mutta lähtökohta on etten vaan halua sitä.

Nauti elämästä ja tee niitä juttuja mitkä tuntuu hyvältä. Ehkä jonain päivänä tulee se ihme että parisuhde taas maistuu, mutta anna sen tulla luonnostaan jos on tullakseen. Meitä erilaisia on tässä maailmassa. Eikä kannata ottaa siitä ylimääräistä murhetta.

Miksi ikinä edes menit parisuhteeseen ja teit jopa lapsiakin kun se ei selvästikkään ole sinun juttusi?

Voisitko olla aseksuaall? Mutta hyvä, kun tiedostat yksinolemisen kaipuusi, niin ei tule vääriä odotuksia kelleen, eikä sillä ole väliä, mitä muut ajattelevat

Kymmenen vuotta yksin ollut enkä todellakaan halua ketään miestä määräilemään mitä saan tehdä! Ystäviä ei saisi tavata, miehenretaletta pitäisi passata 24/7 jotta hän kaiken haluamansa ja hänen pitää saada mennä yksin kaikkialle mihin mieli tekee!

Järkevää ajattelua! Hyvä että olet löytänyt sellaisen elämänkuvion jossa itse viihdyt noin hyvin!

Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Pelkkä seksiin pohjautuva suhde on ihan yhtä ok kuin vakituinen seurustelusuhdekin.

Parempi elää yksin.👍

Kyllä,täällä sama juttu! Jäin aikoinaan leskeksi 34v. Ja jo pari viikkoa miehen kuolemasta sain ekan vihjauksen että jokos piankin alat hommata uutta miestä ja lapsille isäpuolta😏😏joo,en aikonut hommata enkä ole hommannut vieläkään ja täytän pian 61v. Lapset ei tarvinneet uutta isää enkä minä uutta aviopuolisoa. Toki jotain sutinaa oli mutta vain ns.omiksi tarpeiksi, ei siis vakavaa puolin eikä toisin. Toki sain kuulla miten kiva uusi mies olisi..hän kun remppaa ja huoltaa kotia..tuo rahaa talouteen jne.jne.mutta ei kiitos! Osasin ja osaan rempata itsekkin en ole avuton nainen alkuunkaan. Minua ahdistaisi toisen aikuisen läsnäolo. Haluan olla vapaa ja tehdä mitä itse haluan,mennä miten haluan. En ole kenellekkään tilivelvollinen en edes aikuisille lapsilleni/ lapsenlapsille. He tietävöt että yksin kannoin aikoinaan vastuun heistä ja kodista tekemällä kahta työtä,asuntolaina ei hävinnyt miehen kuoleman mukana,ei myöskään ollut henkivakuutusta mutta en valita,aika aikaansa kutakin..hyvin pärjättiin. No,nyt kun olen jo tämän ikäinen on asia muuttanut muotoaan..nyt kyselläänkin että pitäiskö minun etsiä kiikkustuoli kaveri😯no huh huh! En todellakaan tarvitse koska kiikkustuoli elämä ei kuulu suunnitelmiini. Nauti sinä vaan iloisesta elämästäsi, lapsista ja sinkku sexistä! Annan parisuhdeneuvot mennä yhdestä korvasta sisään,toisesta ulos😄😄omaa mukavaa elämää ei tarvitse muiden mieliksi uhrata. Toivottelen Sinulle jatkoonkin onnea ja ihanuutta.,terveyttäkin ja mahtavaa kevään odotusta👍😄😄

provo

Hyvältä kuulostaa ja omanlaiselta elämältä!
Itse olen tainnut viimeksi sekstailla vuonna 2019 ja olen huomannut etten kaipaa seksiä ollenkaan. En kyllä kaipaa muutenkaan ketään. Minulle riittää työ, koira ja satunnaiset tapaamiset tuttujen kanssa silloin tällöin vaikka kauppareissujen merkeissä. En jaksaisi ketään tässä pyörimässä ja määräämässä mitä ruokaa tehdään, milloin saunotaan ja koska voi lähteä koiran kanssa ulos.
Ihminen tarvitsee ihmisiä, mutta oma reviiri kannattaa säilyttää!!

Elämäsi kuulostaa unelmalta jota moni kadehtii,jatka samaan malliin jos olet jo onnellinen niin mitä siihen enempää tarvii ???

Jaa, olet ytimessä…ei parisuhdetta ja 100% onnellisuus!

Voi olla kivaa olla nyt 40v sinkkuna viikko-viikko-lapsiruletissa. Kannattaisi kuitenkin sitä puolisoa nyt katsella, sillä vanhuus ei tule yksin ja siitä toisesta on turvaa sitten iäkkäämpänä, kun terveys alkaa pettää.

Olen 37-vuotias nainen enkä näe tuossa mitään outoa.😊 sinullla on lapsetkin jo, joten mikse vois olla yksin. Olen muutaman suhteen lopettanut kun en vaan jaksa/tarvitse parisuhdetta, jollei se tuo jotain ihan huippua elämään. Ystävällä sama juttu ja hankki lapsenkin yksin. Lähinnä ihmettelen jos joku vielä tänä päivänä tekee jotain vain ulkopuolisten odotusten täyttämiseksi, kun tässä yhteiskunnassa pärjää taloudellisesti yksinkin.👍

Et varmaan aseksuaalikaan ole, kun seksi sinulle kelpaa. Mutta, oletko aromaattinen? Etkö kaipaa silittelyä, suukottelua ja halauksia ? Toisaalta noin on hyväkin. Esim. jos miehellä on eron jälkeen jatkuvasti vaihtuvia naisystäviä ( tämä sama koskee naisiakin, ettei ole hyvä olla jatkuvasti vaihtuvia miesystäviä), jotka lapset näkevät. Eihän tuo sinun elämäntyylistä mitenkään huono ole ollenkaan, jos tämä henkilö, jota kerran kuukaudessa tapaat ei sinulta enempää odota. Jos vain pystyy, olisi hyvä eron jälkeen olla yksin.

Aromanttinen siis

Olet löytänyt oman itsesi, eikä siinä mitään pahaa ole.
Mikäli väkisin yrittää olla toisen kanssa ja muuttaa vielä yhteen saa lopulta sydäntaudin tai syövän - stressistä.
Kuinhan moni vanhan sukupolven ihmisistä sairastui sen vuoksi ettei ollut omaa tilaa olla?
Itse olen ratkaissut asian siten että minulla on oma asunto ja naiskaverilla oma. Nähdään viikonloppuisin ja silloin rakastellaan ja harrastetaan. Tuo tahti on osoittautunut sopivaksi molemmille.

Vaikka David Ickellä on paljon hörhöjuttuja, niin true self on asiaa.
Onnellisuuden pointti on juuri se, että elää sitä elämää jota itse eniten haluaa.

Yksin oleminen on viisautta. Kaikista ei siihen ole, hakemalla hakevat kumppanin. Pariskunnat, jotka samanlaisissa tuulipuvuissa kulkevat. Se on kaavoihin kangistumista. Kaikki tehdään saman kaavan mukaan. Sama kauppapäivä. Sauna ym. Voiko tylsempää enää olla?

Olen samassa tilanteessa kuin AP. Minulla ei ole aikaa suhteelle koska minulla on lapset. Olen ajatellut että sitten kun lapset on isoja ja muuttaa pois kotoa, voin halutessani aloittaa suhteen. Kaipaan omaa aikaa paljon. Haluan olla paljon myös yksin.

Ihan hyvä tilanne.

Mitä sitä muille vakuuttelee tai täällä kyselet? Elä sitä elämääsi vaan.

Tekstisi toi selkeästi esille, että elät omanlaistasi elämää, viihdyt siinä ja lapsesikin viihtyvät - tunnet, tunnette että elämä on hyvää ja onnellista juuri sellaisenaan. Olet onnekas, miksi et jatkaisi niin! Jos jossakin vaiheessa kaipaat siihen muutosta, arvioit asioiden arvot uudestaan, teet muutoksia omia toiveitasi kuunnellen. Koska lapsillasi on hyvä olla, sinun ratkaisusi eivät hankaloita kenenkään elämää. Pitkässä juoksussa elämä muuttaa muotoaan moneen kertaan, sillekin on hyvä jättää ovi raolleen.
Hiukan sinua nuorempana tein vastaavanlaisen ratkaisun ja siinä vaiheessa kun lapset lähtivät maailmalle, epäröin hetken aikaa, mietin parisuhdettakin, laimeasti ja kriittisesti, päätyen siihen, että ihmisille voi tehdä tilaa ilman yhteistä elämääkin. Ehkä vanhenemisen myötä se ajatus muuttuu, mutta yksin viihtyminen on syvä luonteen piirre ja vaatii kumppanilta paljon. Toista ihmistä ei kuitenkaan pidä ottaa kuin varalle, odottamaan elämän sivuraiteelle. Totesin tämän lähes 30 vuotta sitten, ja elämä on ollut hyvää. Muitakaan ihmisiä asiani eivät vaivaa, enää. Joskus haikeana hetkenä saatan pujahtaa lainattuun kainaloon, olla lohduksi itselleni ja hänelle.

Ompa tosi outoja sukulaisia ja kavereita sulla. Sinkkuna oon ollu parivuotta, eikä kukaan voivottele mun puolesta mitään. Elän täyttä ja onnellista elämää ilman äijän kutaletta. Ihan sama tilanne kuin sulla, mutta oon nainen. Ihanaa olla sinkku ja tehdä mitä haluaa :) Munaakin saa aina kun haluaa.

Täällä 45v nainen, ja teksti on kuin omasta päästäni, selkeämmin sanoin, omat ajatukset kun naistyyliin aina harhautuu ja laajenee :)

Jotenkin eron jälkeen itse halusin käsitellä asioita, mitä meni pieleen ja mitä voin ottaa opikseni. Ja se totuttelu lasten kanssa vuoroviikkoihin. Sekin sujuukin tosi hyvin, vähemmällä kitkalla kun silloin kun oli kaksi aikuista talossa, miksiköhän..

Sitten kuitenkin aika pian törmäsin uuteen tuttavuuteen, jonka kanssa tiiviisti niillä vapailla vuoroviikoilla alettiin viettämään aikaa niin äkkiä koin antavani itsestäni ja vapaastani paljon, kuten perheen aikana. Toisin kuin hän lapsettomana eli omaa vapaata kaiken muun ajan. Ihastuin ehkä pitkän perhe-elämän ja avoliiton jälkeen siihen miltä uusi sinkkuus, nuoruus, seukkaus hetkellisesti tuntui. Mutta sitten tajusin, että toinen oli lapsettomana elänyt sitä koko elämänsä, eikä sopeutuisi parisuhteeseen.

Ja mitä ihmettä, en ehkä enää haluakaan sitä itsekään!
Silti en kuitenkaan koe, että haluaisin ns. vapaatakaan suhdetta, tai olisko seksisuhdetta, en koe sitä välittävänä tunnetasolla. Seksin koen olevan parempaa kun tunteet on pelissä, mutta olenko sellainen, että ne tunteet ei ehkä kestä elämän mittaisesti, en tiedä.

Jotenkin ajatus on kirkastunut, että olen myös mielummin itsekseni ja etenkin ilman niitä ylimääräisiä vääntöjä ja kompromisseja.
Nautin yksinolosta näin aikuisena, omasta kivasta kodista maaseudun rauhassa, juurikin hiihtelystä, luonnosta, käsitöistä, puutöistäkin. Katselin juuri illan hämärässä valkoista kauneutta ja sinistä hämärää. Sen kun sanoo ääneen ihmiselle, joka ei näe samaa niin tuntuu vaan turhalta. Yksin taas mahtavalta onnen hetkeltä.
En jotenkin kaipaa sohvalle kainaloon, rankan etätyöpäivän päälle viihdyn siinä itsekseni kun on saanut ulkoilla, puuhastella puutarhassa, syödä mitä itse haluaa ja mihin aikaan haluaa. Lasten aikana on paljonkin puuhaa työpäivän päätteksi.

Omana viikonloppuna on kiva olla välillä pyjamassa päivä, tekemättä mitään erityistä jos siltä tuntuu. Ja koronaeristys ei ole ahdistanut, vihdoin on huomannut, että vaikka ystävät on ihania ja tärkeitä, niin ehkä erityisherkkänä kuitenkin kuormitun monista tapaamisista ja kaupungilla käynneistä ym. liikaa. Ainakin jos niitä on liian usein. Oisko joku pari kertaa vuodessa ok rytmi :D
Lasten kanssa on sitten oma mukava rytmi, toki vapaata ja rentoa sillon kun he sitä kaipaavat tai kahvilaa, retkiä sitten kun toivovat.

Hassuja kommentteja täällä jostain aseksuaalisuudesta... ihan kun ois joku diagnoosi oltava, jos löytää oman polkunsa...
Olen myös seksiasiaa viimenaikoina pohtinut, että mitä jos sitä alkaa kaipaamaan, jää jostain vaille kun ei aktiivisesti kiinnosta alkaa deittailemaan tai tinderöimään. Tai se parisuhdekokeilu, mikä jäi taakse, niin en jaksais pelkän seksin vuoksi sitä ylläpitää, kiinnostus vaan hälvenee.

Tuo onkin hyvä päätelmä, kun sitä on tarpeeksi aikanaan harrastanut, niin pärjää ilmankin, turha pohtia :) Eikä ole siihen addiktiota tai kuten joillain, hyväksynnän hakemista valloutuksilla. Elämässä on ehkä aikansa kaikelle, nuorena eri jutuille, liitossa eri jutuille ja nyt joku uusi aika, vapaus mutta samalla sitoo rakkaus lapsiin ja elämään.
Vertaistukena otan tämän viestisi, enkä pohdi mitä muut ajattelevat isännättömästä talosta :D

Olen itse suht suhdehaluton myös. Täytyisi olla tosi ihastunut jotta alkaisin suhteeseen, sitten varmasti. Olen 40 nainen.

Jos seksi ei kiinnosta, voi johtua iän myötä alentuneista hormonitasoista. Ne täytyy korvata nuoruudentasolle mikäli kaipaa seksihalujaan. Ei seksiin vain kyllästy, hormoneista tai terveyssyistä se johtuu jos seksiä ei liiemmin kaipaa,

N-from-here

Ajattelen, että kylläpä sinä kuvittelet aivan liikaa, että parisuhdestatuksesi jotenkin kiinnostaisi ihmisiä. Ehkä se oletkin juuri sinä itse, joka ajattelet noin, miten kuvailet mukamas toisten ajattelevan?

AP kerro mikä ajoi eroon?
montako lasta?
montko vuotta yhdessä oliteko naimisissa?
millainen riidat yleensä vaimosi kanssa ja kuin usein?
mietittekö yhdessä eroa usein ja päätitte jatkaa vai kerrasta?

Pillun puutteessa erosin ja pillun puutteessa taas aloitin uuden parisuhteen. Kyllä nyt kaduttaa kun en saanutkaan jäädä seikkailevaksi sinkuksi. Olisi vaan pitänyt uskoa ex lankomiestä ettei kannata sitoutua uudestaan enää 40 vuotiaana kun lapsetkin sen ex pihtarin kanssa ehti tehdä. Miksi pitää olla koko lehmä jos tarvitsee vain lasillisen maitoa . No tässä minä taas olen kiltisti uuden lehmän kanssa saman katon alla .

On samanlainen tilanne. Olen 48. Heti kun löydän hyvän akan. Kiva nussia ja taas hieman nussia toisestakin kulmasta. Sitten alkaa ahdistaa vitusti. Tekisi mieli juosta huutaen karkuun. Äkkiä kotiin. Paljon mukavampi olla ja asua yksin ja käydä välillä sitten jotain nussimassa. Ei näitä akkoja kestä enää kattella saman katon alla. Sellaista akkaa olekaan, jolla ei joku neuroosi olisi. Akat on perustuksiltaan kaikki jollain tapaa sekaisin.

Nauti elämästäsi ja lapsistasi!

Olet valinnut omanlaisesi tien joka sopii juuri sinulle. On aivan sama mitä muut ajattelevat, he eivät elä sinun elämää.
On täydellisen tarpeentonta alkaa laukkaamaan jonkin asian perään josta ei itse ole edes kiinnostunut.

Kiitos vastauksista, niitä tulikin paljon. Mielipiteitähän minä asiasta hain, en osaa sanoa miksi, mutta tulipahan paljon hyviä vastauksia ja helpottaa ainakin itseäni, ettei tässä nyt niin outoja ollakaan. Ehkä juuri oma selkärankaan pinttynyt asia onkin, että kuuluu olla parisuhde päästäkseen normaalien kerhoon, se kai tässä jollain tapaa on alitajuisesti hiertänyt.

On tavallaan kiva kuulla että muillakin on vastaavanlaisia kokemuksia, sukupuolesta riippumatta. Kai sitä ihminen luonnostaan on sellainen, että tulee vertailtua omaa elämäntilannetta muiden vastaaviin. Eipä mittään, jatketaan samalla tavalla kuten tähänkin asti.

Ja sanotaanko näin, että eksän kanssa välit on neutraalit, mutta siinäkin on sama juttu, että mitä vähemmän tekemisissä niin sitä parempi. En tykkää hänen kanssaan lasten asioiden vänkäämisestä vaan useimmiten annan periksi, ja pääsen siten vähemmällä mielipahalla. Eron syitä en jaksa tässä puida, menee ohi aiheen helposti. Tärkeintä minulle on nauttia elämästä eikä takertua menneisiin. Ja voihan toki olla että viisikymppisenä ajattelen yhtäkkiä eri tavalla, ja haluankin parisuhteen.

Jotenkin nyt vain tuntuu että elämääni ei yksinkertaisesti mahdu uutta energiaa vievää parisuhdetta, joka kuormittaisi minua ja veisi kaiken ajan.

Aseksuaali en ole, enemmänkin yliseksuaalinen, mutta sen kanssa pärjään silti ilman naistakin. Ts naisen kanssa seksi on tottakai mahtavaa, mutta se vain vaatii ennen pitkää muutakin, sitoutumista yms. Ja se "muu" on nimenomaan se juttu mikä minua ainakin jollain tapaa ahdistaa. Ja olisihan se väärinkin antaa naisen ymmärtää liikoja. Toki fb-suhteen kanssa on selviö molemmin puolin, ettei meistä tule paria, silloin en koe loukkaavani toista millään tapaa, vaikka en ikävöikään. Mutta tässäpä tulikin jo pitkästi tekstiä, kiitos vielä.

Nauti yksinolosta. Mihinkään ei ole kiire. Anna lapsille aikaa ja ole läsnä heidän kanssaan. Ottaa seksiä silloin kun saa.. Ja onhan sulla terveet kädet.

Ääripäästä ääripäähän. Kuulostaa siltä, että ap:lla on tunnelukkoja. Monia kivoja asioita voi tehdä yksin, mitä tuossa luettelitkin, luonnossa liikkumista, hiihtoa ym. Mutta monet kaipaa toista siihen jakamaan kokemuksia, kyllä ne silleen kivoimmalta tuntuu. Se sen parisuhteen yksi tärkeimmistä jutuista on ja sitä kautta syntyvä tunneyhteys ja sen tunneyhteyden puutuminenkin monet ajaa erilleen. Syvä tunneyhteys, sen luominenhan on aina riski, se vaatii avautumista ja luottamista, se tuo paljon, mutta sen menettäminen myös rikkoo, haavoittaa ja satuttaa ja sitä me monet kai pelätään. Monet tarvitsee seksiinkin tunneyhteyden, läheisyyden, sen mitä suhde tuo eikä pelkkää kylmää panemista, missä hommat hoidetaan ja sitten vaan omat jutut. Ap toimii siinä mielessä oikein ettei yritäkään (toivottavasti) ketään ihmistä lähelleen löytää rikottavaksi, seksiin kannattaa tosiaan valkata vain ihminen joka myös haluaa vain pelkkää seksiä, ei mitään tykästymisiä, ihastumisia ja rakastumisia. Liian paljon vaan tapahtuu sitä, että ihastutaan, ollaan kiinnostuneita ja toinen haluaa vain seksiä. Rikotaan lisää ihmisiä. Ja kuten sanottua ihmisiä on erilaisia, eri tarpeineen.

Ongelmasi on vähän tunnettu ilmiö. Muistan lukeneeni tuosta jostain amerikkalaisesta psykologiaa käsittelevästä lehtiartikkelista.

Yritän pitää tämän lyhyenä ja ytimekkäänä, joten alkuun hieman perusteluja jotka voivat kuulostaa oudoilta, mutta ne kyllä liittyvät tähän ilmiöön mitä nyt koet. Valitettavasti en enää muista niitä sivistyssanoja joilla eri ikäkausia kuvataan.

Lapsena ihmiset ovat riippuvaisia vanhemmistaan ja oppivat turvallisten rajojen puitteissa mm. sosiaalisia sääntöjä.
Nuorena ihmisen maailmankuva on hyvin mustavalkoinen. Hyvä tai paha jne. Tämä saa heidät tekemään tyhmyyksiä, ja kokeilemaan omia rajojaan ja harjoittelemaan irtautumista vanhempiensa suojista. Nuori on kuitenkin vielä riippuvainen vanhemmistaan ja irtautumisharjoitukset ovat turvallisia, kun kotona kuitenkin odottaa jonkinlainen turvaverkko joka ottaa vastaan vaikka nuori tekisikin tyhmyyksiä.
Kun nuori vanhenee, hän alkaa oppimaan ottamaan vastuuta myös muista. Tällöin nuorille aikuisille syntyy ensimmäiset lapset joita hellitään ja kasvatetaan.
Noin kolmenkympin paikkeilla aikuisen aivot alkavat tasaantua ja mielipiteet ja maailmankuva eivät enää muokkaannu niin helposti kuin nuorilla tai varsinkaan lapsilla. Maailmankuva ei ole enää aikuisella mustavalkoinen, vaan siihen tulee paljon harmaan sävyjä joita myös ymmärretään. Tuon ikäiset ihmiset ovat valmistautumassa vanhemmiksi, joiden tehtävänä on tarjota lapselle ja nuorelle turvalliset raamit omien elämiensä ensiaskeleiden ottamisessa.

Sinä taas olet 42 vuotias, eli et ole enää nuori aikuinen. Seksihalusi alkavat pikkuhiljaa tasaantua ja laatu alkaa ajamaan määrän edelle. Eli käytännössä, sinun aivosi alkavat pikkuhiljaa varautua elämään loppuelämäsi kumppanisi kanssa ja odottelemaan lapsienne lähtöä pesästä.

Mutta, koska sinulla ei ole vaimoa, tilanne mutkistuu. Sinun varttumisesi ei välitä siitä oletko naimisissa vai et. Sinulla on lapsia ja lapsillasi on myös äiti.

Biologisesti tuohon kuvioon ei oikein sovi uusi vaimo koska lapsesi alkavat valmistautumaan siihen että he aloittavat kohta oman elämänsä, tai ovat jo lähteneet kotoa. Sinä alat valmistautumaan vanhemmuuteen, jonka tehtävänä on taas auttaa lapsesi lapsia.

Jos nyt mietit tuota mitä kirjoitin oikein ajatuksella, niin tietenkään sinua ei meinaa oikein kiinnostaa aloittaa parisuhdetta. Seksi on ihan mukavaa, mutta parisuhde olisi ihan oma urakkansa, kun biologinen kellosi alkaa valmistautua isovanhemmuuden aikaan.

Isovanhemmat ovat perinteisesti olleet kuin paikallaan seisovia tammia, joiden luokse lapset voidaan tuoda silloin kun omalla lapsella on elämässään jonkinlaisia vaikeuksia tai menoja. Eli ellei sinun lapsesi pysty jollain tavalla suojaamaan jälkikasvunsa kasvua, niin sinulla ja entisellä vaimollasi on siihen vielä kymmenen tai jopa kahdenkymmenen vuoden ajan aikaa. Siksi biologinen kellosi ei herätä sinussa halua pariutua jonkun täysin ulkopuolisen kanssa.

Tuo alkaa tasaantumaan noin kuusissa kymmenissä, jolloin isovanhemmuuden aika alkaa pikkuhiljaa vaihtumaan vanhuuteen ja kuolemaan valmistautumiseen, jolloin parisuhteille tulee taas uutta intoa ja halua.

Hienoa! Olet oivaltanut asian, joita useimmat eivät edes tule pohtineeksi koskaan. Ihmissuhdepakkomielle. Terveisin Sielunkumppanitar

Ootko ajatellu kokeilla miesta....?

Ei pöllömpää ajateltavaa

15 vuotta ilman suomalaista naista ja VOI KUN ON IHANAA!!!!
Suosittelen kaikille,
kannattaa stekata ValkoV ja Ukraina:)

Siis joku on vaihtanut suomi suossa rämpimisen viskiin, villeihin seksiorgioihin 20 kymppisten kaunottarien kanssa?

Joo, 15 vuotta non stop party:))))

Yksinäiset kuolevat aiemmin kuin parisuhteessa elävät, mutta jos se ei haittaa niin eihän tossa mitään ongelmaa.

Taidat olla vasta selviämässä erosta ja tutustumassa siihen, millainen itse oikeasti olet. Ei siinä ole tilaa uudelle parisuhteelle ja kaipuulle sitoutumisesta ja pysyvästä suhteesta. Sen aika tulee, jos tulee, kun olet käsitellyt menneisyytesi ja tiedät mitä haluat tulevalta.

Seksi satunnaisten tuttujen kanssa - no, kai se on ok, jos molemmat tai kaikki osapuolet ovat samoilla linjoilla. Muuten se on hyväksikäyttöä sekä fyysisellä että henkisellä tasolla, uskotella etsivänsä seurustelukumppania. Eikä se tunnu itsellesikään antavan kuin hetken tunteen tyydytyksestä. Tarvitaanko siihen toista ihmistä?

Tee asioita, jotka tuottavat sinulle iloa ja mielihyvää. Mitä niistä huonoa omaatuntoa tuntemaan, jos haluat tehdä niitä yksin. Onnellinen, itsenäinen ja itsensä kanssa sinut oleva ihminen, mikä sen mukavampaa seuraa itselleen kuin muille? Jotenkin kirjoituksestasi kuitenkin henkii, ettet ole ihan vielä päässyt tasapainoon erosta, vaan koet tarvetta puolustella nykyistä elämäntapaasi sinkkuna. Onko sinulla kenties edelleen huono omatunto edellisen parisuhteen päättymisestä tai koetko epäonnistuneesi elämässäsi, kun suhde lastesi äidin kanssa ei onnistunutkaan? Käsittele asia vaikka psykoterapiassa, jotta pystyt päästämään menneestä lopulta irti ja uskallat elää itsesi näköistä elämää miettimättä, mitä muut siitä ajattelevat.

Uusi rakkaus tulee, jos on tullakseen. Mutta tunteita ei voi pakottaa. Älä tee asioita, jotka tuntuvat vääriltä, siitä et voi kuin pahoin ennen pitkää.

Kun miehelle tulee ero pitkästä liitosta (pääosin länsimaissa erot tapahtuvat lähes aina naisen aloitteesta riippumatta onko yhteisiä lapsia vai ei) niin miehenä kannattaa kriisin hieman tasaannuttua miettiä toden teolla, millaisista asioista haaveilee tulevaisuuden osalta ja mistä kaikesta tarpeistaan ja haaveistaan on ehkä aiemman avioliiton aikana tullut luovutuksi.

Muokkaa oman elämänsä sellaiseksi, kun haluaa sen olevan ja pitää itsensä fyysisesti hyvässä kunnossa. Kannattaa myös miettiä tarkkaan, millaisia ominaisuuksia/luonteenpiirteitä ei enää seuraavassa kumppanissa halua olevan (virheistä oppii). Ei siis parisuhteeseen heppoisin perustein tai hankalan ehdokkaan kanssa.

Miehen markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla vaan kasvaa 35v iän jälkeen kunhan pitää fysiikan ja päänsä kunnossa ja osaa elää yksinkin hyvää elämää. Hyvä aktiivinen elämäntapa houkuttelee kumppaniehdokkaita (hyviä, huonoja, nuoria ja varttuneempia) niin, että niitä saa kepillä hutkia pois. Sitten kun kohdalle osuu miellyttävä, luonteeltaan yhteistyökykyinen nainen, josta tykkää ja jonka kanssa on yhteisiä juttu, niin voi antaa jo jotain parisuhdelupauksiakin sellaiselle.

Yhden tai useamman avioeron jos on kokenut niin kannattaa oppia aiemmista virheistä, miettiä omaa osuuttakin asioihin ja olla äärimmäisen tarkkana, ettei lähde syventämään yhtäkään suhdetta parisuhteeksi jos näkee merkkejä siitä, että hankalaa tulee olemaan. Iso osa naisista aiheuttaa tarpeettomia hankaluuksia siitä huolimatta, että mies hoitaa asiat hyvin.

Nauti elämästä ja löydä kumppani, joka tuo elämään iloa ja onnea eikä hankaluuksia. Ei mitään kiirettä parisuhteisiin.

Ei ole mitään pakkoa olla parisuhteessa. Jos on kivempaa yksin, niin sitten ole yksin. Itselläkin nyt kohta 7 vuotta erosta ja mitään suhdejuttuja ei ole ollut, en ole edes deiteillä käynyt. Ei vaan kiinnosta, kun elämä on tosi hyvää ja täyttä näinkin.

Just niin. Elä itse elämääsi, äläkä anna muiden oletusten ja ajatusten vaikuttaa elämääsi. Jos olet tyytyväinen elämääsi ja onnellinen noin,niin hyvä niin.

Olen 35 v. nainen. Olen elämässäni kokenut jo kolme "suurta" rakkautta ja minulle se taitaa riittää jo. Aina toistuu se tietty kaava miten parisuhde alkaa ja etenee. Kaikki tuntuu aluksi niin ihanalta ja on niin onnellinen. Eikä aikaakaan kun muutetaan jo lopulta yhteen, tehdään ihania asioita yhdessä, läheisyyttä ja seksiäkin riitää niin ettei ehdi niitä edes ikävöidä. Muutama vuosi tämän jälkeen alkaa alamäki. Alkaa ahdistaa. Tajuaa että vaikka on ollut onnellinen jo jonkun aikaa toisen kanssa ei haluakaan olla siinä, ei haluakaan sitoutua toiseen. Monesti myös aattelee sitäkin että kaikki tapahtuu liian äkkiä. Lapsetkin saatiin viimeisimmässä suhteessa suhkot nopealla aikavälillä.
Olen huomannut jälkeenpäin että olen onnellisempi ilman parisuhdetta. Minua ei ehkä ole tarkoitettu sellaiseen, enkä enää edes kaipaa sellaista kun tietää miten siinä käy. Ihastumisia on toki ollut viimeisimmän jälkeen mutta hieman pelottaa se että vielä rakastuisi. Sitoutuminen toiseen ihmiseen ahdistaisi. Välillä mieleen hiipii myös ajatus jos jääkin lopulta ihan yksin. Onneksi kuitenkin tällä hetkellä tunnen vapautta tehdä mitä haluan, olenhan vapaa piru vie! Omat lapset, sukulaiset ja ystävät tuo elämään onnea <3

Parasta elää ilman seurustelua ja varsinkin omassa asunnossa yksin, ettei tarvitse toista katsella. Nykyisessä maailmassa ja yhteiskunnassa.

Vapaus on huomattavasti paljon suurempaa, ei riitoja, stressiä joka on kaikilla jotka on parisuhteessa. Elämä juoksee sellaisten ohi.

Voi rentoutua miten haluaa ja mennä milloin haluaa kertomatta kenellekään. Herätä lauantaina aamulla ja juoda kahvit ja mennä talliin harrastamaan ja rakentamaan vaikka työkonetta koko päiväksi, tai koko viikonlopun ja arjen illat.

Etköhän elä elämääsi itseäsi varten etkä toisia varten. Ei kukaan pakottane sinua suhteeseen ellet sitä itse halua.Hyvä, että on löytynyt nainen joka on samoilla linjoilla kanssasi eikä odota enempää, joten eipähän senkään suhteen ole siis ongelmaa :)

Ajattelen, että miksi sinua vielä päälle nelikymppisenä painaa noin paljon ympäristön odotukset. Eikös nyt ole aika elää just sitä omannäköistä miehen ja isän elämää. Hienoa, että osaat selvästi kuunnella omaa sisintäsi ja sen toiveita ja kyseenalaistaa ympäristön viestejä. Vielä kun opettelet elämään arvojesi ja haluamasi mukaisesti ottamatta paineita siitä miten ajattelet muiden sinulta odottavan. Kyllä tähän maailmaan mahtuu monenlaista tapaa elää ja se mitä kuvaat omien toiveiden mukaiseksi elämäksi tällä hetkellä kuulostaa minusta oikein hyvälle.

Voithan kertoa haluistasi lähipiirille ja sanoa että et nyt kaipaa parisuhdetta tai siitä utelemista. Omat rajat saa ja on hyvä näyttää myös ulospäin varsinkin kun sinua selvästi haittaa lähipiirisi utelut ja suhtautuminen sinuun.

Kyllä se yksinäisyys rupeaa tuntumaan jonkin ajan kuluttua kunhan alkuviehätys on mennyt. Varsinkin lapsiperheissä on hälyä ja menoa joka nähtävästi rassaa joitakin ihmisiä enemmän ja vähemmän ja kaipaa joitain muuta mitä ei oikein tiedä itsekkään. Avioeroa sanotaan pieneksi kuolemaksi voi olla että suru tulee siinä myöhemmin ja sen minkä menetti kaipaa kuitenkin aina. Lapset näissä asioissa jäävät kuitenkin selvästi sivuosaan vaikka kuinka rakkautta riittäisi heihin niin se ei aina riitä välttämättä.
Vastuu lapsista kulkee mukana koko elämän.

Olen yli 40v mies ja kaksi vuotta erosta. Alkuun etsin seuraa netistä ja tinderistä, mutta kylläpä se kävi hyvin selväksi, että vaikea kolmen ala-aste ikäisen lapsen vuoroviikkoisänä on mitään suhdetta löytää. Jokainen akka vaan ajattelee itteään. Antaapa siis olla ja elellään yksin. Välillä on yksinäistä ja v*tuttaa, mutta kun tekee jotain niin ei tarvii miettiä joutavia. Seksiä ei ole, eli yhden illan juttuja en edes etsi. Ne seksin tärkeäksi kokevat ovat itsekkäitä, niinhän on tutkimuksetkin osoittaneet. Jospa se samanhenkinen sympaattinen nainen joskus vastaan tulee...

Olen 42v mies, ja aivan täydellisesti samassa tilanteessa! Ja ajattelen aivan samoin. Ainoa pieni ero, en ole edes seksisuhteita/juttuja harrastellut kun ei vaan tee mieli. Pärjään todella hyvin ilmankin. Pari tarjoajaa / mahdollista on jopa loukkaantunut kun olen torjunut, se vain vahvistanut sitä et mielummin olen näin. Naiset ei osaa ottaa torjuntaa eivätkä voi sietää sitä, se on joka kerta yhtä huvittavaa miten onkin se oletus et miehen pitäisi muka olla aina valmis.

Käsittämätöntä, miten aivan kuin omasta kynästä olisi tuo teksti!! Toki minä olen sitten kai jäävi sanomaan, mutta sanon silti et ole vain onnellinen ja toimi sekä tee kuten haluat ympärillä olevien ajatuksista viis.

Itselläni on yksi lapsi, pieni poika. Hän on elämäni valo ja todella rakas ja sen aikaa kun puolet on minulla, tykkään valtavasti touhuta ja leikkiä kaikkea hänen kanssa, en haluais sitä aikaa edes hukata mihinkään muuhun. Päikkäri hänelle/työaika minulle on se ainut jonka "hukkaamme". Toki päikkäri on hyvä et on hänellä kavereita ja muuta puuhaa myös.

Mutta vielä kerran, todellakin on samassa tilanteessa oleva täällä ainakin yksi, prikulleen. Ja minäkin elän mielestäni elämäni parasta aikaa! Ex petti ja jätti, on nyt aivan romuna ja ongelmissa itsensä kanssa. Itselleni ero oli lopulta vain helpotus, "suhde" oli jo pitkään, vuosia, että minä hoidin enimmäkseen lapsen, kodin, pesin pyykit tein ruuat kävin töissä kolasin pihat hoidin auton ym oikeastaan kaiken, toisen ollessa naama rutussa 24/7 ja sohvalla telkkarin sekä kännyn äärellä, valittaen että kun en tee sitä ja tätä ja voisinko olla lapsen kans et pääsis sinne ja tänne. Sen alkujärkytyksen ja pahan olon jälkeen kaikki stressi ja päänsäryt ja aivan kaikki harmit on poistuneet, omasta mielestä paremmin ei nyt voisi edes olla.

Annoin anteeksi hänelle sanoin sen heti kohta sitten suoraan vaikka syytä olisi "vihata/olla katkera" mutten todellakaan halua tuhlata elämääni katkeruudessa tai vihassa rypemiseen. Arvostus ja luottamus meni häneen aivan täysin, mutta en halua silti hänelle mitään pahaa en menetä siinä mitään et annoin anteeksi, päinvastoin varsinkin lapsen takia ja hänelle vain hyvä, et tullaan toimeen hyvin hänen osaltaan, vaikka jonkin verran oli toisella yritystä alkaa riidellä, mutta päätin lapsen takia etten siihen lähde. Muutoin minulle aivan sama hänen olemiset ja touhut sen ulkopuolella.

Et ole mies. Mieti elämänvalintojasi uudelleen, et kuulosta terveeltä.

Itsellä sama tilanne, olen nainen. Ero oli vaikea asia ja ydinperheestä luopuminen myös. Olen paljon pohtinut, että mihin sitä parisuhdetta oikein väkisin tarvitsee, omilla tuloilla pärjää hyvin ja vähemmän säätöä ja ongelmaa kun ei asu toisen aikuisen kanssa. Minulla myös suhde miehen kanssa, joka ei ole vakavaa ja yhteenmuuttoa emme suunnittele. Hyvää jatkoa sinulle, elä juuri niin kuin itse haluat!

Minä en ole samassa tilanteessa kuin sinä. Olen toimivassa parisuhteessa ja täysin omasta halustani. Myös lapsia. Mutta sinulla on erilainen fiilis ja niin voi hyvin olla. Sinun kohdallasi saattaa olla taikasana lapset. Sinulla on JO lapset ja saat olla heidän kanssaan, mutta on myös omaakin aikaa. Monet saattavat tavoitella parisuhteesta sitä yhteistä elämää, johon kuuluu myös lapset. En voi ymmärtää, miksi kukaan olisi parisuhteessa sukulaisten tai tuttavien takia. Sinulla on lapset ja nautit myös omasta ajasta. Elät varmaan elämäsi parasta aikaa. Pidä siitä kiinni niin kauan kuin se tuntuu oikelta!

Kun katselen ja kuuntelen tätä nykyelämää,olen iloinen puolestasi ,että olet valinnut elää,niinkuin sinulle sopii..Ajattelen itse samalla tavalla ja olen tyytyväinen ja onnellinen ja tasapainoinen..Täytän pian 70v.ja olen elänyt avioliiton,avoliiton ja seurustelun,pitkät suhteet..Sanoisin,että rakkaus on kokenut inflaation ja myöskin parisuhteet..tuntuu,että aina on joku hyötytarkoitus toiseen ihmiseen nähden..Seksin lopetin 65v.kun en enää halunnut,enkä ollut tapailusuhteessa niin kiinni kumppanissa,ettenkö uskaltanut heivata häntä..soittelemme kyllä kuukausittain ja se riittää minulle ja varmaan jo hänellekin..Onnea sinulle ja lapsillesi..t.mummo

Nauti vapaudesta, ja pano himot tyydytä maksullisilla naisilla.
Heille ei tarvitse avautua mistään diipadaapa tunteista.
Rahat huoralle, ja uutta varvia odottelemaan.

Eipä sitä mikään pakko pariutua ole, jos ei nappaa. Oletko kokeillut miestä?

Varsin kypsää pohdintaa ap:ltä. Itsekin kun vielä joku kaunis päivä uskaltaisin riuhtoa itseni irti ja kykenisin ajattelemaan noin. Moni asia elämässä on kuitenkin aika mutkikasta ja monitahoistakin mutta muista että onhan sinulla lapset, terveys... ja se verstas.

Anna surkutella, eihän sinun tarvitse miellyttää ketään valinnoillasi eikä selitellä kenellekään. Kun nyt olet onnellinen yksin, niin hyvä. Minä erosin 5 vuotta sitten, enkä ole vielä tuntenut mitään kiinnostusta olla jonkun kanssa. Jos joskus alkaakin tuntua toiselta, niin sitten koitan etsiä jonkun. Siihen asti olen iloisesti yksin.

Jos itse eroaisin, niin melko varmasti eläisin loppuikäni juuri noin.

Elämä on ihanaa kun ei ota vastuuta, voi vapaasti leikkiä mielensä mukaan ja tehdä mitä huvittaa. Etenkin sekstailla kun itse sitä haluaa, mennä ja tehdä oman mielensä mukaan. Ajattelitko että oletkin itsekäs?
Olet nyt löytänyt naisen joka ajattelee samalla tavalla ja häntäkin haluat vain omien mieltymystesi mukaan tavata kun haluat seksiä. Itsekkyyttä taas, se sopii sinulle koska olet tavannut kaltaisesi naisen. Paitsi silloin kun sinulla ei olekaan halua. Ehkä hänkin käyttäytyy sinua kohtaan samoin, olette toisenne hyväksikäyttäjiä molemmat.
Puuttuuko toisen/toisten ihmisten kunnioitus? Parisuhteen hoitaminen voi olla itsekkäälle vaikeaa. Parasta kun jäätkin yksin ellet aikuistu ja jätät naiset rauhaan, nyt he ovat sinulle vain pelkkiä leikkikaluja ja tarpeesi tyydyttäjiä. Tosin tuo naisesi käyttää myös sinua vain omien tarpeidensa tyydyttämiseen, käyttöesineitä olette siis molemmat.

Voi että, tämä oli niin kuin minun elämästä kirjoitettu, voin täysin samaistua kanssasi. Olen kylläkin nainen, 47 v ja minun erostani on myös reilut kaksi vuotta aikaa ja lapseni ovat luonani vuoroviikoin. Minulla on just samat ajatukset ja tuntemukset kuin sinulla.

Kälä kälä, aivan täyttä piipitystä. Voi voi nyt sentään. Tee siellä puuverstaalla itsellesi nainen, kuten Otto siinä simpauttaja elokuvassa osta hänelle kännykkä. Aina kun soitat hänelle voit olla huoletta vastaako hän vai ei. Käyt vaan välillä harrastamassa seksiä puunaisen kanssa juuri silloin, kun sinulle sopii. :)))))))

Elä elämääsi äläkä mieti mitä muut sinusta ajattelevat. Itse asiassa olet onnellinen kun et pakkomielteisesti hingu parisuhdetta. Kannattaa sille naisellekin olla rehellinen ettei hän jossain vaiheessa odota jotain muuta.

43 m täällä ja aivan sama tilanne.

Pohdintasi perusteella taidat olla jo päätöksesi tehnyt elämäntapasi suhteen. Olet itse tyytyväinen ja nautit elämästäsi, miksi ihmeessä vielä mietit mitä muut ajattelevat. En itsekään ymmärrä pariutumisvimmaa, sitä pakkoa, että kaikilla pitäisi olla kumppani. Meitä on moneksi, eikä kaikkia ole luotu perinteiseen parisuhteeseen. Itse en ikinä muuta kenenkään miehen kanssa yhteen asumaan. Molemmilla pitää olla omat kodit. Aikuinen suhde, jossa jaetaan arki ja juhla tavalla, joka sopii molemmille. Kaikki ihmissuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen, ketään ei voi pakottaa kulkemaan vierellä. Nauti elämästäsi ja lapsistasi, joihin sinulla on läheiset ja lämpimät välit.

Kiva on olla naisenakin yksin.

Saa tehdä ihan mitä haluaa ja kokatakkin ihan vain itselleen mitä itse haluaa syödä. Ja kotona voi tehdä ihan mitä haluaa eikä tarvi kinata mistään.

Ja kukaan muu ei ole sotkemassa ja vaatimassa mitään.

Uskon kyllä, että on mahdollista olla yhdessä jos oikeanlainen sattuu kohdalle, mutta väärät pilaa vain elämän.

Väkisin pariutumisesta ei hyvä seuraa.

Ja minkään seksin perässä ei kannata juosta. Sen varaan ei voi rakentaa parisuhdetta.

Ja muita ei kannata kuunnella henkilökohtaisissa elämän valinnoissaan.

Mikään kavereiden orjailu ei hyvään johda.

Nyt olisi hyvä sauma oikeasti itsenäistyä alussa kirjoittavalla.

Itsenäistyä kavereista sekä exästä ja tehdä omia päätöksiä elämässä ilman muiden myötäilyä.

Voi kuule minä olen eronnut jo 34 vuotta sitten ja edelleen yksin. Tuo tunne josta kerroit on niin tuttu itsellekin. Eron jälkeen sitä nautti kun sai olla yksin, sai tehdä mitä itse halus. Nyt olen jo lähes 70 v enää ei osais kenenkään kanssa asuakkaan yhdessä, hyvin sitä pärjää itekseenkin.

Miten muuten määritellään MULKKU?

Kalju mies joka punastuu ja turpoo kun kaunis nainen sanoo sille päivää.

No oikeessa oot.Nykynaiset on feministejä ja monet miesvihaajia ja ne puhuu koko ajan. Totta on sekin, että hyvä pano ja sitten ulos. Ei näitä nykynaisia jaksa kukaan.
Ne puhuu ja puhuu ja niiden käsitys itsestään ja maailmasta on ihan kieroutuneita. Feministit varsinkin ja vihreät naiset,onko ne edes ihmisiä.Täysin järjettömiä ja täysin hukassa.Huhhuuh ei jaksa....

Kyllä sitä itse luo sellaisen elämän kuin tahtoo,ei siihen ole muilla sanomista.Jos tämmönen käytäntö sopii sinulle niin ei kantsi muita kuunnella.Teet ihan oman näköisen elämän.

En nyt ihan tajua, että mikä on sun valituksen aihe? Jos olet elämääs tyytyväinen, niin miksi kyselet tai ylipäätään kerrot täällä tilanteestasi? Jatka niinkuin sulla hyvä on. Tuskin kukaan haluaa suhteeseen sellaisen kanssa, jota ei vois vähempi kiinnostaa. En minä ainakaan.

Juu olen huomannut että monia miehiä ei parisuhde viehätä siinä kun pitäisi jotenkin olla ystävällinen ja huomioon ottava toiselle ihmiselle...niin onhan se nyt monelle suomalaiselle miehelle ihan mahdotonta että pystyisi ottamaan toista ihmistä huomioon...No olkaa sitten yksin ja ole sitten yksin..!mutta älkää erehtykö valehtelemaan sille toiselle että juu etsin sitä.toista vierelle, kun ei kerran pystytä sitoutumaan..Eikä ymmörreutä yleensä empatian ja sympatian perustavanlaatuisia perusasioita ihmisuhteessa,niin silloin ei suhteessa edes saisikaan olla että niinpäinhän se menee...Että tosi hyvä ettet tosiaan ole suhteessa kun et ymmärrä kuin oman navan tuntemuksia..etkä ole kiinnostunutkaan muusta..eli hyvä että olet noin..

Nauti elämästäsi äläkä välitä muiden mielipiteistä. Sinun elämäsi on sinun.

Puoliso kuoli 6 vuotta sitten. Hyvin on mennyt ihan itekseen kun saa olla vapaus kaikkeen. Näillä mennään toistaiseksi..

Jos jo tuossa iässä loppuu halut niin et sitten ole hyvässä seksisuhteessa koskaan ollutkaan

Minkä kumman takia miettimään mitä muut ajattelee Sinusta ja tekemisistäsi? Itse en ole antanut muitten mietteiden vaivata itseäni. Olen eläkkeellä oleva nainen ja erosin jo 25v. sitten. Poikani oli silloin kymmen vuotias ja olen kasvattanut hänestä kelpo miehen. Yksin olo on suorastaan ihanaa ja seksiäkään ei puutu elämästä, kiitos vaan "poikaystävä" yöpöydän laatikossa . Menen ja tulen mieleni mukaan ja muistan joka päivä kiittää ihanasta elämästäni. Mieheni oli poliisi ja sanonkin käyneeni ankaraa poliisiopistoa 12 vuotta ja se riittää ,kiitos vaan. Harrastan kaikkea kivaa ja jos sattuu mielenkiintoinen käsityö ,niin valvon vaikka aamu kuuteen.. En ole rikas ,noin rahallisesti , mutta todella rikas sielun hyrinöillä.. Nauttikaa ihmiset,eläkää itsellenne, tehkää asioita sydämmellä, ei niin mitä suku/naapurit toivoo.. Elämä on liian kallis ja ainutlaatuinen elettäväksi muiden mielen mukaan...

Olen itsekin nelikymppinen yh-äippä. Jos mahdollisella seurustelukumppanilla ei ole tarjota jotakin enemmän kuin mitä sinulla jo on, niin ei kiinnosta. Ja nelikymppisellä on jo aika laajasti kaikkea.

Tämä on ehkä sukupolvikysymys että tällaista miettii. Itse olen sinua AP nuorempi ja minun sukupolvelleni ei ole enää mitenkään outoa että ihmissuhteita on monenlaisia ja parisuhdetta ei ole. Kulttuuri on sillä tavalla muuttunut, että kun itsekin olen ollut vuosia yksin eron jälkeen, on vanhemmat sukulaiset kyselleet että mikä on vikana kun ei uutta poikaystävää löydy jne. En ole kuitenkaan kokenut sellaista tarvitsevani, on kivempi vaan harrastaa ja olla koiran kanssa. Ei mulla ole ollut tarvetta millekään irtosuhteillekaan, ei seksi ole olennainen osa elämääni vaan "ihan kivaa" , kuten itsekin sanoit. Saman ikäiset ystäväni eivät ole ihmetelleet valintani, heilläkin ihmissuhteet on menneet omalla tavallaan ja osa on yksin, osa ei ole koskaan edes seurustellut, vaikka osa on naimisissakin. Lisäksi löytyy kaveripiiristä ihmisiä jotka elää polyamorisissa suhteissa jne. Ehkä tällaisen moninaisuuden keskellä eläessä oppii ajattelemaan, ettei se ole outoa että joku on onnellinen eläessään omanlaistaan elämää, vaan rikkaus, eikä muut voi siihen vastaan sanoa. Ne jotka yrittää voi jättää ihan oman onnensa nojaan.

Kauhean katkeria ja vihaisia viestejä täällä ihmisiltä, jotka on pettyneet parisuhteeseen tavalla tai toisella. Solvataan miehiä ja naisia puolin ja toisin. Mitäpä jos se vika parisuhteen epäonnistumisessa onkin ollut myös itsessä?

Ei kuulosta hyvältä ja onnelliselta elämältä jos on jatkuvasti vihainen ja katkera, vaikka kuinka yrittäisi muille vakuuttaa että kaikki on hyvin.

En tarkoita aloittajaa. Hän vaikuttaa oikeasti olevansa sinut elämänsä kanssa. Sehän on tärkeintä, oli sitten parisuhteessa tai ei, että on tyytyväinen omiin valintoihinsa.

Jos ei ole niin kannattaa mennä vaikka terapiaan.

Chillaa ja keskity olennaiseen :)

Kuka sanoo, että pitää olla parisuhteessa? Itse en ainakaan sellaista oleta. Olen nainen. Eronnut ja lähivanhempi lapsilleni. Nautin elämästä näin. Parisuhde vaatii kovasti työtä ja sille on sitten oma aikansa ja paikkansa.
Voit odotella, että lapset kasvaa ja muuttaa omilleen. Vanhempana varmaan olisi kivaa touhuta jonkun kanssa sitten, kun ns. ruuhkavuodet ovat ohi.

No hih ajatellaan https://m.youtube.com/watch?v=pAzNJmfwqvk

Onneksi olkoon. Olet parantunut parisuhdepakkomielteestä, joka vaivaa monia ihmisiä.

Ei se parisuhde tosiaan ole mitenkään autuaaksitekevä. Yksinään on monella tavalla jopa parempi olla, kun ei ole pakko elää jatkuvassa kompromissin tilassa. En sano, ettekö joskus saata löytääkin itsesi parisuhteesta. Pari vuottaon lopulta hyvin lyhyt aika, varsinkin jos sulla kerta on ollut tuossa jo useampi viritys. Otat itsellesi aikaa. Elät kuten hyvältä tuntuu ja paskat nakkaat muiden oletuksista. Itselläni kesti kolmisen vuotta ennen kun oikeasti edes mietin, että jonkinlainen suhde voi olla kiva. Kiire ja pakottava tarve siihen ei kuitenkaan ole. Jos hyvä ja aidosti tavottelemisen arvoinen osuu kohdalle niin hyvä. Jos ei niin antaa sitten olla.

Mikä tässä nyt on ongelma?
Et ala parisuhteeseen, jos ei kerran huvita.
Tuollaisia järjettömiä seksisuhteita en kylläkään itse harrasta, mutta mikäs siinä, jos teitä huvittaa.

Kolmisenkymmentä ikää, mies, ja kolme epäonnistunutta parisuhdetta takana. Viimeisin vielä "roikkumassa" eli erillään asutaan mutta ei tietoa kuinka jatketaan. Aina on alkuun kuvaa mutta yhteenmuuton jälkeen alkaa itseä ahdistaa. Ei löydy semmoista "hyvän kehää" jossa on molemminpuolinen halu huomioida ja olla hyvä toiselle.

Kyllästyttää ja turhauttaa oma tilanne. Toive saada lapsia ja elätellä haavetta myös isovanhemmuudesta sen ikäisenä että vielä jotain pystyisi touhuilemaan. Tapauksessasi kun on muksutkin tehty ja hyvältä tuntuu niin antaisin palaa vaan sillä kaavalla kuin hyvältä tuntuu!

Aivan ihana kirjoitus. I feel you! Olen ollut 8v yksin lasten kanssa.Toinen on lentänyt jo pesästä ja teini asuu kanssani.Lapset ovat käyneet isällään silloin kun on aikataulut sopineet.Eron jälkeen oli yksi pano,tiedän etten näitä enää halua lisää.Lisäksi minulla on yksi hyvä mies-ystävä.Se riittää. Moni ihmettelee tätä..en tiedä miksi.Ihmettelijöille sanon ettei niin rikasta miestä löydy kenet ottaisin..:) Itse haluan nauttia elämästä tämmöisenään.Itse toivon joskus löytäväni jonkun jonka kanssa olla yhdessä,mutta niin että molemmilla on esim omat kodit.En kaipaa jatkuvaa yhdessä oloa,enkä sitä että toinen tulee kotiin kiireessä,koska puoliso odottaa kotona.
Neuvoksi voisin antaa,että älä välitä muista.Elä niinkuin itse haluat ja parhaalta sydämessäsi tuntuu.Ole rohkeasti oma itsesi.

En ymmärrä aloitusta. Ja joitakin vastauksia. Ihan kuin ap olisi joku rajoja rikkova pioneeri joita muut hurraavat koska niin rohkeaa. Siis täh, aikuinen mies tekee niin kuin haluaa. Ei kai kukaan nyt aseella uhaten sentään suhteeseen pakota ja ei kai aikuinen omassa kämpässä asuva mies nyt sentään muita kuuntele miten pitäisi elää? Nämähän ovat itsestään selviä asioita, ei niitä tarvitse toitottaa pitkin maita ja mantuja.
Kukin tekee niin kuin tahtoo ilman isompaa showta.

ANNA MENNÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!

Yksinäistä ja seksitöntä se on usein parisuhteessakin.
Enemmän velvoitteita, vähemmän vapautta.
Kalliiksikin tulee helposti.

Nainen kun saa lisääntyä, taloudellista vakautta ja hääjuhlansa, niin sitten se usein repsahtaa fyysisesti tai henkisesti.
Ei kannata liian vakavasti ottaa.
Kaikkea on tullut nähtyä ja jotain tullut koettuakin.

Olen 42v nainen ja elänyt vuodesta 2007 lasten kanssa ja nyt yksin kun ovat muuttaneet opiskelujen perässä pois. Yritin jossain vaiheessa seurustella muttei siitä mitään tullut. Pelkän seksisuhteen pyörittäminen tuntuu jotenkin tyhjältä ja väärältä toista ihmistä ja itseä kohtaan. Ajatus että toinen on vaan yhden asian takia elämässä on kylmä ja arvoilleni vieras. Tykkään kans puuhailla itekseen mitä lystään. Sosiaalisen työni vastapainoksi viihdyn erinomaisesti yksin/harrastusten parissa.
Vielä satunnaisesti tulee kyselyitä että olenko miestä löytänyt, mutta enimmäkseen ihmiset jo tottuneet että elän näin. Voihan olla että
tämän ikäisen naisen markkina-arvokin laskenut sen verran että luulevat jo seniiliksi. Toki on niitä jotka eivät pidä naista minään ilman miestä, mm. oma isäni joka ahkerasti arvostelee oikeastaan kaikkea mitä teen ja varsinkin mitä en tee. Miehen puuttuminen on hänelle kauhistus.
Homman taika on kuitenkin siinä että kun keskittyy omaan elämäänsä ja tekee niinkuin parhaaksi näkee, niin huomaa elävänsä oman näköistä ja hyvää elämää. Muita jos alkaa miellyttää niin siinä muuttuu sätkynukeksi kun yksi haluaa yhtä ja toinen toista.

Ihmiset ovat erilaisia, on hienoa, kun olet tyytyväinen. Ei elämässä ole niin kiire parisuhteeseen, jos yksin tulee toimeen hyvin. FWB on hyvä tuossa tilanteessa, kun se on molemmin puolista. Minustakin tuntuu joskus, että naapuri katsoo vähän pitkään, mutta jokaisella on oma elämä. Itse toivon parisuhdetta, mutta sitä oikeanlaista maltan odottaa ja viihdyn samoilla eväillä kuin sinä. Sinulla on hyvin aikaa viettää lasten kanssa, hyvä hyödyntää se, lapset kasvavat niin nopeasti.

37 v. jälkeen erottiin. Lapset on aikuisia ja omillaan. Sain sykärin. Jäin eläkkeelle. Myytiin kämppä jaettiin rahat. Nähdään se harvapäivä. Ollaan väleissä kuitenkin ja riidat jäi taakse ilmeisesti. Tulin isoisäksi ja se kaikkein pienin paapero lieneekin nyt mun maailman isoin juttu koiranpennun lisäksi tai toisinpäin.

Minusta on ihana kuulla että elät elämääsi miten tahdot, turhaan sitä alkaa itsensä pakottamaan vaan jonkun kanssa olemaan kun sillä sattuu olemaan pulssi.

Itse olen hyvin nuori aikuinen nainen. Minulla ei ole koskaan ollut edes ala-asteella viikon kestävää "poikaystävä romanssia"

Inhoan sitä, kun ihmiset muistuttelee tästä minun yksinolosta. Jos ei ole koskaan mitään ollut niin silloin ei sitä osaa kaivatakkaan. Tottakai olen täysin avoin sille mahdollisuudelle, että elämä joskus heittää jonkun oikean eteen, mutta en todellakaan pidä sitä jonain ihmisarvon saavutuksen etappina. Elämää voi elää ilmankin kumppania. Kaikki eivät ole luonnostaan rakennettu samaan muottiin.

Todella hyvää jatkoa ja toivon että nautit tästä nykyisestä elämästäsi!

Ilo irti elämästä=>ala kokopäiväjuopoksi.

Pari vuotta erosta on tosi lyhyt aika.
Kiinnitin huomiota siihen, että aloittajalla vahvoja ennakkoluuloja naisia ja parisuhdetta kohtaan. On naisissakin heitä, jotka tykkää välillä yksinkin tehdä asioita, viihtyy luonnossa ja verstaalla.
Itse olen yksi tällainen nainen, ja meillä on mieheni kanssa paljon tuollaisia yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja lisäksi ihan omia juttuja.
Kumpikaan ei istu kotona huokailemassa ja passiivisena odottamassa toista.
Läheisyyttä, lämpöä, välittämistä ja seksiä on paljon.

Sanoisin, että parisuhde on väärä, jos se tuntuu kahleelta.
Ja tosiaan kukaan ei kiellä olemasta yksin ja luulen ettei ihmiset niin paljon jaksa miettiä aloittajan asioita kuin hän luulee. Suurimmalla osalla on omassa elämässään ihan tarpeeksi ajateltavaa.

Ei sinun ole pakko alkaa mitään parisuhdetta. Miksi olisi pakko? Miksi pitäisi välittää toisten sanomisista tai odotuksista.

Elä sinä vain kuten haluat, yksin ja onnellisena. Kuten kuvailit, käsi ajaa saman asian kuin seksi naisen kanssa. Ole hyvä vain.

Samalla annnat tunneköyhän kuvan aikuisen miehen elämästä lapsillesi, mutta mitäs tuosta. Sinä, sinä ja sinä - oman maailmasi napa. Tosin mainitset, että lapsesi ovat sinulle tärkeitä. Aivan. Kertoisitko, mitä sosiaalisen elämän taitoja sinä pystyt heille opettamaan?

Et ilmeisesti pysty elämään tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet ovat onnellisia yhdessä. Ei sellaiseen ole mitenkään pakko ryhtyä, kun siihen ei pysty eikä sitä halua. Ehdottomasta teet tällä valinnallasi myös palveluksen naisille, jotka ehkä kuvittelisivat sinun pystyvän parisuhteeseen.

Elät juuri omanlaistasi elämää. Miksi muuttaa asioita kun olet onnellinen.
Teitä on muitakin samanlaisessa elämäntilanteessa.
Sanotaan niinkuin armeijassa että jatkakaa

Olen muutaman vuoden sinua vanhempi. Nautin yksin olemisesta myös eikä siinä ole mitään vikaa. Seksikään ei ole pakollista sitäkin voi harrastaa vaikka yksin tai satunnaisen kumppanin kanssa tai olla harrastamatta. Jotenkin tuntuu että olen niin eri planeetalta kuin muut ihmiset että on vaikea löytää sellaista sielunkumppania joka kiinnostaisi muutenkin kuin seksuaalisesti. Törmään usein naisiin jolle yksinkertaiset asiat on monimutkaisia ja helvetin kuormittavia kaikki asiat on niin saatanan vaikeita ja he ovat niissä itse avuttomia ja tarvitsevat kauheat tukijoukot ympärille nostamaan kauppakassi pöydälle ym älytöntä. Sitten on mielialavaihteluja koskaan ei voi tietää että millaisella tuulella joku on 2 minuutin päästä. Välillä on tuntunut että elää lapsen kanssa ei aikuisen naisen.
Ehkä se johtuu siitä että olen itseohjautuva ja minua alkaa ärsyttää ihmisissä avuttomuus joka johtuu monesti siitä ettei viitsitä itse nähdä vaivaa vaan on valittu elämässä se tie että joku toinen ihminen palvelee ja hoitaa. Voi vaikka viikon kysellä asiaa jonka itse tekisi viidessä minuutissa. Sitten kun viikon jälkeen teet jonkun yksinkertaisen asian kuka siinä neuvoo vieressä? Se nainen joka ei osannut tehdä sitä. Parisuhteessa on omat hyvät ja huonot puolet niinkuin kaikessa muussakin. Joku puhui homostelusta mutta periaatteessa miehen kanssa olisi helpompi elää kun kaikki on selkeämpää eikä tarvitse mitään rivien välistä lukemisen tai koodikielen taitoja mielialat on tasaisempia ja miehet on monesti itse ohjautuneempia eivät kysele muita tekemään pikkuhommia mutta mikään muu siinä ei sitten natsaisikaan joten ei minusta homoa saa.

Alkoi oksettamaan tuon tekstin lukeminen. Hyi helvetti! Tässä taas hyvä esimerkki, miten vastenmielisiä ja itseään täynnä olevia mulkvisteja miehet ovat.

Veit sanat suustani, samojen aiheiden ja ajatusten äärellä ollut itse useinkin. Lapsen isän kanssa erottu vuosia sitten, enkä ole tähän kaivannut ketään sotkemaan kuvioita. Kevyttä tapailua on toki ollut, en enempää tahdo. Vastaan omasta elämästä itselleni, minulla on selvät suunnitelmat ja toiveet tulevaisuuden suhteen. Nautin ajasta yksikseni, mutta en koe olevani yksinäinen. Ystäviä, harrastuksia ja lapsia löytyy juuri sopivasti. Erityisesti naimisissa oleville ystäville minun sinkkuuteni tuntuu olevan harmituksen ja säälin aihe, yrittävät parittaa joka käänteessä. Ehkä he eivät ymmärrä että olen juuri nyt onnellisempi kuin koskaan.

Siis ihanaa kun sait kaiken sisälläsi näin hienosti pois.
Haluan sanoa oma tarinani myös. Olen itse viimeaikoina huomannut kiinnostuneeni samaan sukupuoleen oleviin henkilöihin. Eli homo, mistä olen eritäin viehättävää.

Olen itse ollut moneen vuoteen sinkku ja etsin kumppania, mutta en ole saanut vaikka olen etsinyt.

Mitä toivoo elämältä? Seesteisuutta? Sitä voi saada elämällä kuin aloittaja, joka pohtii asiaa ja varmistelee omaa seesteisyyttään. N45 kommentoi hyvin, miksi räksyttää. Se ei ole seesteisyyttä. Itse olen aika seesteinen yksin, mutta seesteisimmillään olisi seesteinen nainen kainalossa.

Käyt välillä parskauttelemassa huotraa perseensilmään niin voi sitten viettää laatuaikaa duunailemalla kaikkia omia juttuja

Tämä herätti ajatuksia. Syöksyin syviin vesiin ja voin sanoa että osaksi olrn surullinenkin sillä tämän kirjoituksesi myötä heräsi ajatuksia miehestäni.
Meillä on useampi lapsi jotka ovat nyt teini-iässä. Olen melkein yjsin kasvattanut heidät, mies kyllä välillä touhuaa rsim käy huvipuistossa tai kalassa heidän kanssaan ja näyttää nauttivan siiyyä mutta arki on ollut aina minun vastuullani.
Olen yrittänyt avata asiaa ja keskustella mieheni kanssa mutta hän ei halua tai kykene puhumaan syvällisempiä asioita vaan hetmostuu. Hänelle on todella vaikeaa kertoa omista asioistaan. Kun käy lääkörissä niin en tiedä siittä etukäteen ja en aina jälkikäteenkään. Joskus kösiini vain eksyy jostain kaapin kätköistä vaikkapa lääkekuuriresepti ja tunnen itseni surulliseksi koska mies ei halua päästää minua maailmaansa koska se saa minut tuntemaan ettei hän rakasta minua eikä koe niin tärkeäksi että haluaisi päästää elämäänsä. Hän myös ahdistuu jos kyselen menoistaan. Ei tykkää niistäkään kertoa. Haluaa rauhassa elää elämäänsä joka onbtehnyt sellaisen asetelman että perheenä olemme hajanainen sillä tavalla että minä ja lapset ja mies elää omaa elämäänsä ollen meidän kanssa silloin kun häntä huvittaa. Tietenkin välillä kuskaa lapsua mutta ahdistuu herkästi tuollaisista velvoitteista.
Koen jääbeeni rakastamani miehen elämästä ulkopuoliseksi. Lapset valittavat minulle ettei isä oukein välitä koska hänen elämässään niin moni muu menee heidän edelleen.
Mitä aloittaja ajattelet, oletko mielestäsi itsekäs?
Minä nimittäin olen ankarasti pohtinut että onko mieheni itsekäs bai mikä siinä on.
Sitten toinen kysymys, koetko että rakastat naista jonka kanssa olit parisuhteessa?
Olisi ihana kuulla enemmänkon ajatuksiasi sillä mieheni ei puhu ja kuulostat paljon häneltä uskoisin. Haluaisin oppia ymmärtämään häntä niin etten pahoita mieltäni koska koen hänet nyt itsekkääksi.Hän vaatii paljon omaa tilaa.. Onko se niin että väsyy muiden seurassa vai onko itsekkyyttä? Ettei kiinnosta muiden asiat vai mitä se on.
Tällä jetkellä hajottaa tosi paljon tämä tilanne. Mies salailee asioita ja välillä narraa ettei asioita tosiaan tulisi tietooni ihan tavallisia perusasioita ja yleensä jättää kertomatta.
Sanoo rakastavansa, vannonut ettei ole toista naista, kertoo haluavansa jatkaa avioliittoamme.