Ongelma on ollut

myöskin se, että ns. kertominen on ollut vuosien ajan turhaa siksikin, että kaikki asiat tietyistä ihmisistä on ymmärretty aikoja sitten. Se täysin turha toisto jatkuvalla syötöllä väsyttää ja turhauttaa valtavasti. Ikäänkuin elämässä ei olisi mitään muuta kuin keskittyä johonki tiettyyn ihmiseen, jolla ei ole itselle mitään merkitystä. Tätä ongelmaa on toistuvasti tuotu esille ja ei ole ollut pitkään aikaan ymmärrystä siihen miksi sitä yhä jatketaan. Sisin raastetaan yhä uudestaan rikki, kun ei hyväksytä sitä että muilla on omat mielipiteensä siitä mitä heidän elämästään puuttuu. Jokainen itse tietää mikä hänelle on tärkeää ja mikä hänet saa onnelliseksi. Stressioireet eivät vähene ennen kuin kaikki turha esittäminen loppuu. Koko tilanne on pahentunut ja uutta on itkuherkkyyden lisääntyminen, kun tuntuu että nääntyy sen kaiken tyrkyttämisen takia. Tuntuu ettei kukaan tunnu ymmärtävän sitä kuinka paljon joutunut kokemaan liian rankkoja vuosia.