Jussi, 16v omaa kokemusta alkoholista. Hän on kavereiden kanssa joskus tyhjentänyt muutaman pullollisen ja tietää millaista on olla humalassa. Hän tuntee myös krapulan eikä pidä siitä pätkääkään vaikka hiprakassa tai vaikka humalassakin on varsin kivaa olla.
Jussi on kuunnellut huumevalistusta joka toitottaa "Huumeet on PAHA, niissä ei ole MITÄÄN HYVÄÄ!". Kuitenkin Jussi havainnoi ympäristöään ja spottaa harva se päivä hampunlehden jonkun tuttavansa korussa tai kassissa, kiinnittää huomiota elokuvien kannabiskohtauksiin ja tietää varmasti että amerikoissa ja keskieuroopassa monet polttelevat. Hän tajuaa että ehkäpä huumevalistus hiukan liioittelee, mutta edelleenkin hän pitää huumeita jollain tavalla ikävänä. Kannabis nyt ehkä saattaa olla poikkeus. Ehkä.
Jonain päivänä Jussille tarjoutuu tilaisuus poltella sitä pilveä. No mikäs siinä, kyllä Jussi tietää ettei siihen kuole. Hän kokeilee. Kannabis yllättää hänet täysin, olo on rento, ajatukset rientävät mukavissa asioissa, seura on hienoa eikä pääkään mene alkuunkaan samalla tavalla sekaisin kuin viinan kanssa - ennemminkin asiat tajuaa hassusti uudelta kantilta. Ilta vierähtää yllättäen keskustellen kavereiden kanssa, nauraen ja yleensäkin rauhallisesti. Kokemus on kaikin puolin positiivinen, ei mitään mikä viittaisi niihin tunnelmiin mitä huumevalistus on kertonut.
Seuraavana päivän Jussi herää normaalisti, ainoa havaittava olo joka kokeilusta on jäänyt on sellainen hassu leppoisuus ja vähän pölähtänyt olo joka häviää päivän mittaan.
Kysymykseni on: Kuinka Jussi voi suhteuttaa todellisen kokemuksensa valistukseen siten että hänen mielipiteensä huumeista ei muutu huomattavasti positiivisempaan suuntaan? Mikä estää sen että Jussi ei ala käyttämään kannabista säännöllisesti tai ehkä jopa kokeile kovia huumeita? Jussi saa väistämättä signaalin yhteisöltä että kannabis on ihan ok, sitä ei kertakaikkiaan voi välttää. Kannabiskokeiluja emme voi estää kovinkaan tehokkaasti.
Todellisuudessa se että kannabis kytketään muihin - vaarallisiin - huumeisiin aiheuttaa sen että kannabiksenkokeilijoista osa ei osaa enää mieltää aineita vaarallisiksi koska kannabis on niin kesy ja miellyttävä aine. Tämä kostautuu suoraan riskinä alkaa käyttää muita aineita.
Vika ei suinkaan ole kannabiksessa vaan kaikki huumeet yhteen niputtavassa valistuksessa. Tässä se portti on kaikessa loistossaan.
Miten tilanne muuttuisi jos kokeilijoiden ensimmäinen sallittu aine olisikin kannabis? Ja toisena tulisi vasta TIUKEMMIN valvottu alkoholi?
Ehkäpä ensimmäinen krapula kertoisi nuorille että tästä kovemmista aineista tulee ongelmia. Se olisi hyvin looginen ja konkreettinen osoitus aineen haitallisuudesta se kuvottava olo. Ehkäpä huumekokeiluinto loppuisi useammin alkoholiin josta tulee huono olo kuin kannabikseen josta huono olo tulee ehkä vasta vuosien väärinkäytön jälkeen.
Ajatuksia vain. Olen ehdottomasti puolesta. Nimittäin nuorten puolesta.
Jussi on kuunnellut huumevalistusta joka toitottaa "Huumeet on PAHA, niissä ei ole MITÄÄN HYVÄÄ!". Kuitenkin Jussi havainnoi ympäristöään ja spottaa harva se päivä hampunlehden jonkun tuttavansa korussa tai kassissa, kiinnittää huomiota elokuvien kannabiskohtauksiin ja tietää varmasti että amerikoissa ja keskieuroopassa monet polttelevat. Hän tajuaa että ehkäpä huumevalistus hiukan liioittelee, mutta edelleenkin hän pitää huumeita jollain tavalla ikävänä. Kannabis nyt ehkä saattaa olla poikkeus. Ehkä.
Jonain päivänä Jussille tarjoutuu tilaisuus poltella sitä pilveä. No mikäs siinä, kyllä Jussi tietää ettei siihen kuole. Hän kokeilee. Kannabis yllättää hänet täysin, olo on rento, ajatukset rientävät mukavissa asioissa, seura on hienoa eikä pääkään mene alkuunkaan samalla tavalla sekaisin kuin viinan kanssa - ennemminkin asiat tajuaa hassusti uudelta kantilta. Ilta vierähtää yllättäen keskustellen kavereiden kanssa, nauraen ja yleensäkin rauhallisesti. Kokemus on kaikin puolin positiivinen, ei mitään mikä viittaisi niihin tunnelmiin mitä huumevalistus on kertonut.
Seuraavana päivän Jussi herää normaalisti, ainoa havaittava olo joka kokeilusta on jäänyt on sellainen hassu leppoisuus ja vähän pölähtänyt olo joka häviää päivän mittaan.
Kysymykseni on: Kuinka Jussi voi suhteuttaa todellisen kokemuksensa valistukseen siten että hänen mielipiteensä huumeista ei muutu huomattavasti positiivisempaan suuntaan? Mikä estää sen että Jussi ei ala käyttämään kannabista säännöllisesti tai ehkä jopa kokeile kovia huumeita? Jussi saa väistämättä signaalin yhteisöltä että kannabis on ihan ok, sitä ei kertakaikkiaan voi välttää. Kannabiskokeiluja emme voi estää kovinkaan tehokkaasti.
Todellisuudessa se että kannabis kytketään muihin - vaarallisiin - huumeisiin aiheuttaa sen että kannabiksenkokeilijoista osa ei osaa enää mieltää aineita vaarallisiksi koska kannabis on niin kesy ja miellyttävä aine. Tämä kostautuu suoraan riskinä alkaa käyttää muita aineita.
Vika ei suinkaan ole kannabiksessa vaan kaikki huumeet yhteen niputtavassa valistuksessa. Tässä se portti on kaikessa loistossaan.
Miten tilanne muuttuisi jos kokeilijoiden ensimmäinen sallittu aine olisikin kannabis? Ja toisena tulisi vasta TIUKEMMIN valvottu alkoholi?
Ehkäpä ensimmäinen krapula kertoisi nuorille että tästä kovemmista aineista tulee ongelmia. Se olisi hyvin looginen ja konkreettinen osoitus aineen haitallisuudesta se kuvottava olo. Ehkäpä huumekokeiluinto loppuisi useammin alkoholiin josta tulee huono olo kuin kannabikseen josta huono olo tulee ehkä vasta vuosien väärinkäytön jälkeen.
Ajatuksia vain. Olen ehdottomasti puolesta. Nimittäin nuorten puolesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hatunnosto aran aiheen esillenostosta.
Se, miten suhtautua nuorten päihtymiseen on hyvin hankala asia. Jo faktojenkin valossa on toteennäytettävissä se, että siitä on haittoja. Osa Suomalaisista on jo alle kahdenkymmenen pahasti alkoholisoituneita, ja siihen on syynä lähes yksinomaan se, että nuorten päihteily (laillisilla aineilla) pääsääntöisesti suvaitaan.
Samaan aikaan jo pelkästä kannabiskokeilusta kiinni jäävä on vaarassa joutua laitoshoitoon, hysteeristen vanhempien kompatessa sosiaalitätien kuoroa. Ja puhumme asiasta joka ei ole välttämättä edes ongelma kokijalle.
Ennenkuin syljetään: Suhtaudun hyvin kielteisesti alaikäisten minkä tahansa muotoiseen päihteilyyn, niin lailliseen kuin laittomaankin.
Silti ymmärrän että monissa tilanteissa nuoren on likimain mahdotonta olla kuivin suin. Tämä kuivin suin oleminen kun saattaa tietää totaalista yksinäisyyttä, syrjintää ja "niistä piireistä" ulosjäämistä. Paineet ovat kovat.
Sanottakoon kannabiksesta se, että se on nuoren kehittymättömälle psyykeelle kovempi pala kuin mitä aikuiselle. Ei ole olemassa mitään sellaista argumenttia, joka esimerkiksi minut -kannabismyönteisen äijän, saisi vakuuttumaan siitä että blossi olisi hyvä juttu 13 vuotiaalle. Se on liian hyvä pakoreitti todellisuudesta, ja jos sitä nuorena liikaa hyödyntää, jää elämän oppi väliin. Ei opita käsittelemään ongelmia, vaan ne pössytellään piiloon.
Tottakai tämä on yleistämistä. Ei tämä kaikkiin päde. Mutta "osumatarkkuus" on kuitenkin aivan eri luokkaa. Nuorella on selvä riski ajatua ongelmiin varsinkin liiallisen kannabiksen käytön seurauksena.
Kokeilu ei ole käyttöä. Addiktoiko kokeilu?
Tuskin, mutta tulevaisuuden tie on tässä suhteessa juuri sen suuntainen mitä nuoren mielessä liikkuu. Jos se on liian huvi/päihdehakuinen, me tiedämme mitä siitä voi seurata. Jos se on harkitseva ja varovainen, voi nuori jopa oppia jotain uutta kokemuspohjan muodossa.
Kokonaistilanne kuitenkin indikoi sellaista sanomaa, että olisi hyvä jos:
Maahan salakuljetetun hashiksen määrää pystyttäisiin jotenkin supistamaan.
Että ne kokeilut joita tästäkin huolimatta tapahtuisi, ne tapahtuisivat jatkamattomalla turvallisesta lokaatiosta peräisin olevalla aineella.
Kannabiksen kotikasvatuksen ja yksityiskäytön depenalisointi loisi raamit tälle tilanteelle salakuljetetun tavaran kysyntää vähentämällä sekä saamalla kokeilijat kääntymään niiden kasvattajien puoleen jotka sitä suostuisivat myymään (mitä sitäkään en sellaisenaan hyväksy).
Naapurin äijä
Mielettömän hyvä kirjoitus :) Nimittäin noin kävi itsellekin. Kerran kun uteliaana kokeilee vähän ja ei käy mitään niin vaikeaa on enää ottaa tosissaan niitä saarnoja. Ja tuo krapulajuttu oli erinomainen, pisti todellakin miettimään. Ajattele tilannetta jossa olet maistanut jotain uutta, mystistä juomaa... huumaannut ja olo on ihan kiva, hieman ehkä epämiellyttävä ja kokoajan kusettaa... jossain vaiheessa iltaa nukahdat ja aamulla heräät siihen että elimistösi on todella huonossa jamassa ja kouristellen oksentelet ulos myrkkyä jota olet vetänyt... jos ei tietäisi että kyseessä on viinan aihettama "ihan normaali perussuomalainen krapula" niin jumalauta että olisin peloissani ja soittamassa sairaalaan samantien!
puheilla...kaikki ne ovat kannasta aloittaneet ja siirtyneet sittemmin vahvoihin aineisiin, kun eivät ole saaneet tarpeeksi mielihyvää siitä.
98% ovat alkaneet alkoholista, eivät saaneet siitäkään sitä mielihyvää, miksi eivät lopettaneet alkoholiin vaan oli pakko kokeilla kannabista? EIKÖ ALKOHOLI RIITÄ?
Mieti nyt asiaa hiukan laajemminkin. Kyse ei ole siitä että he ovat käyttäneet kannabista vaan siitä että he pyrkivät siihen hyvään oloon hinnalla millä hyvänsä - siinä leikissä kannabis on merkityksetön välivaihe.
Vai onko intresseissäsi saattaa ne todelliset hedonistiaineet, etenkin heroiini, ensihuumeeksi vai miksi ihmeessä valitat siitä että maailma toimii loogisesti ja ne jotka pyrkivät kohti jotain haluttua päihdevaikutusta kelaavat erilaisia aineita saatavuusjärjestyksessä kunnes löytävät omansa?
Ratkaisujakin on monia. Kaksi hyvää - yksi nykymalli - valitse mieleisesi :
Ratkaisu 1 : Kannabis erotetaan kovista huumeista sekä mielikuvissa että käytännössä. Tämä sujuu luontevasti laillistamalla kannabis ja ottamassa se valtion kontrolloimaksi tuotteeksi - Ratkaisun etu : Kannabisdiileri ei ole suosittelemassa muita huumeita.
Ratkaisu 2 : Aletaan ajaa kokonaan päihdekielteistä mallia eli alkoholi pistetään pannaan. Tällöin päihteilyä ei koeta enää asiaksi joka kuuluu normaaliin elämään ja toivon mukaan päihteily vähenee. Yhä harvempi ajautuu päihde-elämäntapaan ja alkaa etsiä sitä "parasta huumetta". Tosin tämän hienon mallin tiellä on hirveä määrä ihmisiä jotka kokevat että heidän oikeutensa käyttää alkoholia painaa enemmän kuin nuorison terveys. Kannabismyönteiset eivät tähän joukkoon luonnollisesti voi kuulua koska heidän päihteensä on jo kielletty eli ei ole mitään mitä puolustaa oikeustasolla.
Ratkaisu 3 (Ilmeisesti sinun ratkaisusi) : Kielletään kannabis nyt, kielletään se huomenna ja kielletään se maailman loppuun saakka - vaikka se onkin jo kiellettyä. Sillä mitä konkreettisesti tapahtuu ja mitkä ovat syy-seuraussuhteet päihteiden suhteen ei ole merkitystä vaan ainoa konkretisoitava asia on toistuva kannabiksenkieltolaki jolle voidaan perustaa vaikka oma juhlapäivänsä jolloin sinä ja kaltaisesi voitte taputella toisianne selkään onnistuneesta kannabiksenkiellosta.
Valitse ratkaisusi. Tässä nimittäin ovat ne jotka ovat edes jollain järkevällä tavalla toteutettavissa. Narkonatsifantasioiat eivät tule toteutumaan, kuten onneksi eivät mitkään "Kaikki huumeet maitokauppoihin" - skenaariotkaan.
niin! niitten pitäisi sanoa että kannabiksesta ei alkuun tule välttämättä haittoja, mutta ehkä sitäkään ei pitäisi sanoa koska sittenhän kaikki haluaisi kokeilla tuota ihme huumetta mistä ei heti kuole!!
Sitäkin ollaan koitettu. Valitettavasti täälläkin palstalla on sata myyrää jotka rummuttavat totuutta jos sitä ei julkisesti myönnetä.
Se että valistus ei kerro tosiasioita johtaa siihen että valistukseen ei enää uskota. Se ei ole toivottava tilanne ja siitä kärsitään nytkin hyvin rankasti.
Tiedon panttaaminen ei ole vaihtoehto. Jos huumevastaiset tahot eivät kerro totuutta sen kertovat huumemyönteiset - omasta näkökulmastaan.
"Ojennatko ryöstäjälle aseen jos hänellä on vain puukko?"
minulle nykyisestä huumevalistuksesta ja -politiikasta tulee mieleen neuvostoliitto.
Itse törmäsin henkilökohtaisesti Mielenkiintoiseen tilanteeseen: Pilveä poltan melko harvoin =alle 10krt vuodessa. Suomessa on ainakin täällä päin tilanne, että hasista ei ole juurikaan saatavilla mistään, koska isoja satseja on jäännyt viime aikoina tulliin. No hasista ei ole tarjolla, mutta olis jotain muuta. Päädyin ensikertaa kokeilemaan A:ta ja tavallaan se oli seuraus siitä, että Kannabista ei ollut tarjolla. Olin muutaman tuttuni luonna, ja he olivat hankkineet piriä, (koska muuta ei ollut saatavilla? En tiedä oliko näin?) He eivät aikaisemmin käyttäneet muuta kuin pilveä. Minullekkin sitten tarjottiin, jos haluaisin. No päätin sitten kokeilla, mutta piri on ollut minulle aina PAHA PAHA asia ja päätin silloin heti, että kerran kokeilen, en enää uudelleen, oli vaikutus mikä hyvänsä. Vaikutus oli kohtalaisen myönteinen, vaikkakin hieman erilainen, mitä olin odottanut. Mutta kuten sanoin, nyt olen sitä kokeillut, en kokeile uudestaan.
Mutta mietitäämpä mikä johti edes ensikokeiluun? Jos valtiolla olisi ollut tarjolla Kannabistuotteita samaan tapaan kuin on tarjolla alkoholia, olisivat tuttuni valinneet Kannabiksen alkoholin rinnalle, tai jopa ehkä tilalle. Tulot olisivat menneet valtiolle, eikä rikollisille, tai muualle, minne nyt menevät. Kyseessä olisi ollut Kannabistuotteesta, eikä oikeasti todella vaarallisesta Amphetamiinista.
Nyt kun Kannabis on kiven alla, on todella helppoa tulla hankkineeksi, tai kokeilluksi, jotain muuta ja pahimmassa tapauksessa homma voi karata käsistä. Eikä vain siksi, että on pakko saada jotain huumetta.
Vielä kommentti siihen, että minkä kolmesta valitsisin:
1. Kannabis ja Alkoholi vapaaksi
2. Kannabis ja Alkoholi, sekä muut päihteen kokonaan pannaan
3. Alkoholi sallittaisiin nykyisellä tavalla ja Kannabista ei lailistettaisi tulevaisuudessakaan.
Valitsisin ehdottomasti kohdan 2.
Just niin pongot meni sinne. Ei aivan täysin tyhjentävä, mutten asiaa paremmin olisi itse muotoillut. Vielä kun saat jonkun jostain päättävän tajuamaan ton.